Sosiaalinen pääoma jakautuu epätasaisesti
- Luottamuksen mittaaminen
- Vapaaehtoistyö sosiaalisen pääoman osana
- Osallistuminen on aktiivista, mutta väestöryhmät eroavat toisistaan
- Sosiaalinen pääoma kasautuu
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Sosiaalinen pääoma kasautuu
Vaikka Suomessa näyttääkin olevan vahva sosiaalisen pääoman perusta, monet sosiaalisen pääoman muodot näyttävät kasautuvan tietyille ihmisryhmille myös meillä (esim. Siisiäinen & Kankainen 2009, 111; Sanaksenaho 2006; Hanifi 2006). Työttömät, pitkäaikaissairaat ja eläkeläiset ovat muita vähemmän mukana vapaaehtoistoiminnassa ja muussakin kansalaistoiminnassa, ja he luottavat muihin ihmisiin ja instituutioihin vähemmän kuin muut väestöryhmät.
Sosiaalisen pääoman kasautumisesta voi havaita viitteitä myös epävirallisessa, tuttujen kesken tapahtuvassa auttamisessa. Korkeasti koulutettujen ja ylempien toimihenkilöiden kotitaloudet saivat eniten apua, kun taas työntekijäammateissa toimivien, työttömien ja eläkkeellä olevien kotitaloudet saivat sitä vähiten. Kärjistäen voi todeta, että mahdollisuus saada apua sukulaisilta ja ystäviltä on vähäisintä siellä, missä apua eniten tarvittaisiin, ja runsainta siellä, missä resurssit jo muutenkin ovat suurimmat. Lisäksi ajankäyttötutkimuksen kaltaiset laajatkaan väestötutkimukset eivät todennäköisesti edes tavoita kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.
Ei siis näytä mahdolliselta, että vapaaehtoistoiminta ja läheisverkoston tuki voisivat korvata hyvinvointivaltion peruspalveluita, mikäli palvelut halutaan säilyttää kaikkien ulottuvilla (Siisiäinen & Kankainen 2009; Pessi 2011). Kansainvälisten tutkimusten perusteella näyttää päinvastoin siltä, että hyvinvointipalveluiden leikkaukset heikentävät myös mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön. Kattavan julkisen sektorin maissa ihmisten välinen etäisyys on pienempi ja ihmiset luottavat toisiinsa enemmän jolloin sosiaalinen kanssakäyminen helpottuu (Patulny 2005; Kouvo & Kankainen 2009, 600). Vapaaehtoistyössä luottamus ilmenee sekä vastavuoroisuutena että yhteisinä arvoina. Vapaaehtoistyöhön osallistuminen sekä edistää luottamusta että vaatii sitä; ei liene todennäköistä osallistua vapaaehtoistyöhön, mikäli uskoo joutuvansa helposti muiden hyväksikäyttämäksi. Tunne vastavuoroisuudesta vahvistaa sitoutumista vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistyö ja toimiva julkinen sektori ovat seurausta samasta arvopohjasta; erityisesti Suomessa julkinen sektori on syntynyt aktiivisen yhdistystoiminnan seurauksena (Siisiäinen & Kankainen 2009, 118). Aktiivinen yhdistystoiminta taas edellyttää vapaaehtoistyötä: Pessin ja Oravasaaren (2010) tutkimuksen mukaan lähes kaikilla järjestöillä vapaaehtoistoiminta liittyi jollakin tavalla järjestön toimintaan.
Ajankäyttötutkimuksen yhtenä puutteena voidaan pitää sitä, ettei tutkimus sisällä vapaaehtoistyön motiiveihin liittyviä tietoja; niillä voisi olla merkitystä pohdittaessa vapaaehtoistyön tulevaisuutta. Erityisesti nuorten osallistumisen vähentyminen saattaa asettaa vapaaehtoistyölle haasteita tulevaisuudessa. Muiden tutkimusten perusteella (Yeung 2002) tiedetään, että ehdottomasti tärkein vapaaehtoistyöhön motivoiva tekijä on halu auttaa muita, ja auttamisen halua löytyy myös nuorilta. Nuorten osallistumista leimaavat kuitenkin episodimaisuus, lyhytkestoisuus ja haluttomuus sitoutua vapaaehtoistyöhön pidemmäksi aikaa (Schoultz 2010). Nuorten osallistumisessa (tai osallistumattomuudessa) on siis kysymys myös vapaaehtoistyön tarjonnasta: nuorten mukaan saamiseksi tarvittaisiin uusia toimintatapoja. Internetissä tapahtuva vapaaehtoistoiminta saattaisi olla erityisesti nuoria kiinnostava vapaaehtoistoiminnan muoto.
Vapaaehtoistoiminta voisi varmasti nykyistä suuremmassa määrin toimia siltana palkkatyöhön, samoin kuin myös toiseen suuntaan: hyväkuntoisia eläkeläisiä on tulevaisuudessa entistä enemmän, ja vapaaehtoistyön motiiveja selvittäneiden tutkimusten mukaan (Pessi & Oravasaari 2010) monet heistä olisivat periaatteessa halukkaita osallistumaan entistä enemmän vapaaehtoistyöhön. Ajankäyttötutkimuksen mukaan eläkeläiset ovatkin jo viimeisen 10 vuoden aikana lisänneet osallistumistaan vapaaehtoistoimintaan. Myös muille siirtymävaiheessa eläville kuten työttömille, vanhempainvapaalla tai epätyypillisessä työsuhteessa oleville vapaaehtoistoiminta voisi olla hyvä ja oman elämän kannalta palkitseva vaihtoehto. Tähän mennessä juuri nämä ryhmät ovat jääneet vapaaehtoistoiminnan ulkopuolelle useammin kuin muut. Näiden ryhmien saaminen mukaan vapaaehtoistyöhön edellyttäisi lisääntyvää yhteistyötä järjestöjen ja työpaikkojen välillä, ehkä joissakin tapauksissa myös joustavuutta järjestöjen ja sosiaaliturvajärjestelmän välillä.
Ajankäyttö ja siinä tapahtuvat muutokset ovat myös hyvinvointikysymys. Osaa arkisista toiminnoistamme leimaa se, että ne kilpailevat toistensa kanssa. Toiset toiminnot taas perustuvat yhteisyydelle, jossa osallistujien määrä lisää sekä yksilöllistä hyvinvointia että sosiaalista pääomaa. Vapaaehtoistyö on yhteisyydelle rakentuvaa ja yhteisyyttä luovaa toimintaa, jonka vaikutukset ulottuvat laaja-alaisesti yhteiskuntaan. On selvää, että yhteiskunnallisilla päätöksillä vaikutetaan siihen, lisätäänkö vai heikennetäänkö vapaaehtoistyön mahdollisuuksia ja sitä kautta myös sosiaalista pääomaa.
Päivitetty 11.3.2013