Tutkimustiedon kansainvälisen vertailtavuuden varmistaminen vaatii paljon työtä
- Kansainvälisen vertailtavuuden ongelma
- Vaatimukset, ohjeet ja suositukset dokumentoitiin ohjekirjaan
- Vertailtavuuden perustana olivat yhtenäinen perusjoukko ja otantamenettelyt
- Tiedonkeruuvälineiden kääntäminen kohdekielelle oli perusteellinen prosessi
- Tiedonkeruun laatu varmistettiin yhtenäistämällä menettelyjä ja kouluttamalla haastattelijoita
- Vastaajien motivointiin kiinnitettiin huomiota
- Tietokonetehtävien pisteytys oli automatisoitu
- Aineiston laadun yleinen arviointi varmisti aineistojen käytettävyyden
- Kansainvälinen johto muokkasi aineiston käyttökuntoon
- Lopputuloksena kansainvälinen vertailtavuus
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Tiedonkeruun laatu varmistettiin yhtenäistämällä menettelyjä ja kouluttamalla haastattelijoita
Tutkimuksen tiedonkeruun tekivät koulutetut haastattelijat käyntihaastatteluina. Suomessa Tilastokeskuksen tilastohaastattelijat toteuttivat tiedonkeruun sekä suomeksi että ruotsiksi. Käyntihaastattelut toteutettiin kaikissa maissa mahdollisimman yhdenmukaisesti kansainvälisten ohjeiden mukaan.
Haastattelijoille järjestettiin kahden päivän koulutus tehtäväänsä ennen esitutkimuksen ja ennen päätutkimuksen tiedonkeruuta. Koulutus perustui tutkimusjohdon laatimiin ohjeisiin ja se järjestettiin mahdollisimman yhdenmukaisesti kaikissa maissa. Haastattelijakoulutuksen toteutus oli raportoitava yksityiskohtaisesti kansainväliselle johdolle.
Tiedonkeruu sisälsi kaksi vaihetta. Haastattelun ensimmäinen osa oli haastattelijan tekemä tietokoneavusteinen taustakysely. Toisen osan muodosti perustaitoja mittaavien tehtävien itsenäinen tekeminen. Tehtävät tehtiin pääsääntöisesti tietokoneella, mutta mikäli vastaaja ei osannut käyttää tietokonetta riittävän hyvin tai ei halunnut käyttää sitä, tehtävät tehtiin perinteisiin paperisiin tehtävävihkoihin. Ennen tehtävien tekemistä tietokoneen käytön perustaitojen hallinta varmistettiin tekemällä pieni joukko helpohkoja tehtäviä. Kognitiivisten tehtävien tekemisessä ei minkäänlainen apu ollut sallittua.
Tiedonkeruun ajankohta oli sama kaikissa maissa. Se alkoi elokuun alussa 2011 ja päättyi maaliskuun lopussa 2012. Tiedonkeruun etenemisestä raportoitiin kuukausittain ja laadittiin loppuraportti tiedonkeruun päätyttyä. Tiedonkeruun aikana järjestettiin laadunseurantapuheluja vähintään joka toinen kuukausi. Niissä keskusteltiin tiedonkeruun etenemisestä, siihen mahdollisesti liittyvistä ongelmista ja niiden ratkaisemisesta.
Päivitetty 9.12.2013