Julkaistu: 26.2.2014
Suomessa lasten toimeentulo on eurooppalaisittain turvattua
- Kotitalousrakenteet poikkeavat eri osissa Eurooppaa
- Kahden huoltajan lapsiperheissä tulotaso on hyvä
- Pienituloisuusaste matalin Pohjoismaissa
- Lasten kokema aineellinen puute yleisintä itäisessä ja eteläisessä Euroopassa
- Elintasoeroja idän ja pohjoisen välillä
- Yleisimmin puutteita harrastusmahdollisuuksissa
- Suomalaislapset verraten hyvässä asemassa
- Lähteet
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Kaisa-Mari Okkonen on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2014.
Lapsiperheet ovat Suomessa harvemmin pienituloisia ja kokevat toimeentulovaikeuksia vähemmän kuin muissa Euroopan maissa. Yksinhuoltajien toimeentulo on kuitenkin tiukkaa täällä kuten muuallakin. Aineellisten elinolosuhteiden erot ovat suuret Itä- ja Pohjois-Euroopan välillä.
Lapsi ei voi valita vanhempiaan eikä vaikuttaa omiin elinolosuhteisiinsa. Lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan, joiden hankkima elanto ja resurssit vaikuttavat siihen, millaisissa olosuhteissa nuorempi polvi varttuu. Huomion kiinnittäminen lapsuuden kasvuolosuhteisiin, lasten elinoloihin ja aineelliseen hyvinvointiin on tärkeää, sillä erityisesti lapsuudessa taloudellista huono-osaisuutta kokeneilla on suurempi riski pienituloisuuteen myös aikuisiällä (esim. Sirniö ym. 2013).
Tarkastelen tässä artikkelissa kotitalousrakenteita sekä lapsiperheiden tuloja, pienituloisuutta ja toimeentulo-ongelmia Euroopassa vuonna 2010. Lapsina pidän tässä tarkastelussa alle 18-vuotiaita ja 18–24-vuotiaita taloudellisesti vanhemmistaan riippuvaisia ja vanhempiensa kanssa asuvia lapsia ja nuoria (ks. tietolaatikko 1). Lisäksi artikkelissa tarkastellaan 1–15-vuotiaiden lasten aineellisia elinolosuhteita, joista kerättiin Eurooppa-tason vertailutietoa vuonna 2008.
Kotitalousrakenteet poikkeavat eri osissa Eurooppaa
Pohjoismaat ja osa läntistä Eurooppaa erottuvat kotitalousrakenteeltaan itäisestä ja eteläisestä Euroopasta. Yksin- ja kaksinasuvien osuus kaikista kotitalouksista on pohjoisessa ja lännessä suuri, ja lapsiperheet ovat valtaosin kahden sukupolven talouksia. Lapsiperheiden osuus kotitalouksista on pienin Suomessa ja Tanskassa, mutta keskimääräinen lapsiluku on Suomessa Euroopan suurimpia.
Itäisessä ja eteläisessä Euroopassa kotitaloudet ovat keskikooltaan selvästi suurempia kuin muualla Euroopassa. Itä- ja Etelä-Euroopassa taloudet, joissa on useita sukupolvia tai muita kuin ydinperheeseen kuuluvia muita henkilöitä, ovat tavallisia (kuvio 1).
Kuvio 1. Kotitalouksien jakautuminen kotitaloustyyppeihin Euroopan maissa vuonna 20101. Prosenttia
1Vuosi 2010 viittaa tässä tulonmuodostusvuoteen, jota käytetään myös Suomen tulonjakotilaston julkaisuissa. Eurostat julkaisee vastaavan vuoden tietoja vuoden 2011 alla, joka on tietojen keräämisvuosi.
Lähde: Eurostat. EU-SILC, User Database 2011. Suomen tiedot tietokantaan on tuotettu tulonjakotilastosta.
Bulgariassa lapsista lähes puolet asuu muissa kuin yhden tai kahden vanhemman kotitalouksissa − Puolassa, Romaniassa ja Latviassakin noin kolmannes. Suomessa, Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa lapsista alle 5 prosenttia asuu muissa kuin yhden tai kahden huoltajan talouksissa. (Kuvio 2.)
Kuvio 2. Lasten jakautuminen yhden ja kahden huoltajan talouksiin sekä muihin talouksiin Euroopan maissa vuonna 2010. Prosenttia
Lähde: Eurostat. EU-SILC, User Database 2011. Suomen tiedot tietokantaan on tuotettu tulonjakotilastosta.
Lapsiperheiden osuus on Suomessa muuta Eurooppaa vähäisempi, mutta perheet ovat keskikooltaan suurempia. Keskimääräinen lapsiluku on Euroopan toiseksi suurin (1,89) heti Kyproksen jälkeen (1,99). Suomalaislapsilla on siis keskimääräistä useammin kaksi tai useampia sisaruksia samassa perheessä (kuvio 3). Lapsia on väestön kokoon suhteutettuna eniten Kyproksessa ja Islannissa (n. 28 %) ja vähiten Bulgariassa, Itävallassa ja Kreikassa (n. 22 %).
Kuvio 3. Lapset sisarusten lukumäärän mukaan yhden ja kahden huoltajan perheissä vuonna 2010. Prosenttia
Lähde: Eurostat. EU-SILC, User Database 2011. Suomen tiedot tietokantaan on tuotettu tulonjakotilastosta.
Kahden huoltajan lapsiperheissä tulotaso on hyvä
Kahden huoltajan lapsiperheiden kulutusyksikkökohtaiset käytettävissä olevat rahatulot ylittävät maan keskitulon suurimmassa osassa Euroopan maita, mutta yksinhuoltajat jäävät keskitulosta kaikissa maissa. Yksinhuoltajien tulotaso on maan keskituloon suhteutettuna heikoin Luxemburgissa, Kreikassa ja Romaniassa, joissa yksinhuoltajien tulot ovat yli 30 prosenttia pienemmät kuin maan keskitulo. Yksinhuoltajien tulot ovat lähimpänä keskituloa Bulgariassa ja Virossa. Näissä maissa myös kahden huoltajan perheiden tulotaso on selvästi maan keskituloa suurempi. Euromääräisesti kotitaloudet ovat näissä maissa kuitenkin Euroopan pienituloisimpia. (Kuvio 4.)
Kuvio 4. Yhden ja kahden huoltajan lapsiperheiden sekä kaikkien kotitalouksien tulot Euroopan maissa vuonna 2010. Ekvivalentin käytettävissä olevan rahatulon mediaani. Euroa
Lähde: Eurostat. EU-SILC, User Database 2011. Suomen tiedot tietokantaan on tuotettu tulonjakotilastosta.
Suomalaislapset sijoittuvat harvemmin pienituloisimpiin ryhmiin kuin Euroopassa yleisesti. Pienituloisimpaan viidennekseen lapsia kuuluu Suomea vähemmän ainoastaan Tanskassa ja Kyproksessa. Tanskalaislapsista yli 60 prosenttia kuuluu joko keski- tai suurituloiseen perheeseen. Suurituloisimpaan viidennekseen kuuluvissa perheissä asuu lapsia suhteessa eniten Virossa ja Latviassa. Myös huoltajien määrän mukaan tarkasteltuna Suomen asema maavertailussa on hyvä verrattaessa pienituloisimpaan viidennekseen sijoittuvien lasten osuutta sekä yhden että kahden huoltajan perheissä: kahden huoltajan perheissä Suomen sijoitus on viidenneksi alin ja yksinhuoltajaperheissä neljänneksi alin (kuvio 5).
Kuvio 5. Yhden ja kahden huoltajan kanssa asuvien lasten sijoittuminen tuloviidenneksiin eri maissa vuonna 20101. Prosenttia
1 Maat järjestetty pienituloisimman kvintiilin mukaiseen järjestykseen. Kvintiilirajat laskettu kunkin maan kotitalouden kulutusyksikkökohtaisen tulon perusteella. Yhden huoltajan taloudet oikeanpuoleisessa pylväikössä, kahden huoltajan vasemmassa.
Lähde: Eurostat. EU-SILC, User Database 2011. Suomen tiedot tietokantaan on tuotettu tulonjakotilastosta.
Pienituloisuusaste matalin Pohjoismaissa
Pienituloisuusaste kuvaa pieni- ja keskituloisten välisiä tuloeroja niin, että pienituloiseksi lasketaan ne henkilöt, jotka kuuluvat kotitalouteen, joiden kulutusyksikkökohtaiset tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanitulosta. Yhden huoltajan perheiden lasten ja nuorten suhteellinen pienituloisuus on Suomessa vähäisempää kuin muualla Euroopassa. Yleisesti Euroopan maissa yhden huoltajan kanssa asuvien lasten pienituloisuusasteet ovat 30 ja 48 prosentin välissä. Vain Kypros, Tanska ja Norja pääsevät alle 20 prosentin pienituloisuusasteisiin. Suomessa osuus on 24 prosenttia. Kahden huoltajan lapsiperheiden pienituloisuusaste on matalin pohjoismaissa, 6–10 prosenttia ja korkein Romaniassa, 30 prosenttia. (Taulukko 1.)
Taulukko 1. Lasten pienituloisuusasteet erityyppisissä kotitalouksissa eräissä Euroopan maissa vuonna 2010. Prosenttia ryhmän lapsista
| Lasten pienituloisuus-aste yhteensä % | 1 huoltajan perheessä % | 2 huoltajan perheessä % | Lapset muissa lapsitalouksissa1% | |
| Norja | 8,6 | 19,6 | 6,2 | 7,0 |
| Tanska | 9,7 | 19,4 | 6,9 | 18,4 |
| Islanti | 10,7 | 30,0 | 7,5 | 4,2 |
| Kypros | 10,9 | 14,2 | 11,3 | 8,5 |
| SUOMI | 11,6 | 23,6 | 10,0 | 6,5 |
| Ruotsi | 13,6 | 35,6 | 9,4 | 9,5 |
| Itävalta | 14,3 | 25,8 | 13,2 | 12,2 |
| Alankomaat | 14,4 | 35,2 | 11,2 | 17,0 |
| Tsekki | 14,9 | 38,2 | 12,3 | 9,2 |
| Belgia | 16,7 | 38,8 | 10,8 | 20,9 |
| Sveitsi | 16,8 | 31,6 | 14,5 | 18,9 |
| Iso-Britannia | 18,6 | 34,3 | 15,5 | 13,8 |
| Ranska | 18,7 | 35,5 | 15,1 | 22,3 |
| Slovakia | 19,4 | 29,9 | 19,1 | 17,7 |
| Luxemburg | 19,6 | 45,8 | 16,8 | 18,5 |
| Viro | 19,9 | 38,3 | 15,8 | 20,9 |
| Malta | 20,4 | 45,6 | 20,8 | 13,9 |
| Unkari | 21,7 | 32,0 | 20,3 | 20,7 |
| Portugali | 22,2 | 29,0 | 20,3 | 25,1 |
| Puola | 22,3 | 35,0 | 21,4 | 21,9 |
| Kreikka | 24,4 | 48,1 | 23,2 | 25,8 |
| Latvia | 24,6 | 42,1 | 20,4 | 22,2 |
| Liettua | 25,1 | 45,7 | 22,8 | 16,9 |
| Bulgaria | 25,8 | 32,9 | 21,3 | 29,3 |
| Italia | 25,9 | 37,5 | 24,4 | 26,5 |
| Espanja | 26,8 | 41,6 | 25,7 | 26,4 |
| Romania | 30,6 | 42,1 | 30,3 | 30,0 |
1 Muiden lapsitalouksien lukumäärä vaihtelee maittain (ks. kuvio 1), ja luvut voivat olla epäluotettavia maissa, joissa niitä on vähän. Maat, joissa muita lapsitalouksia on vähemmän kuin 5 prosenttia, on merkitty harmaalla.
Lähde: Eurostat. EU-SILC, User Database 2011. Suomen tiedot tietokantaan on tuotettu tulonjakotilastosta. Kirjoittajan laskelmat.
Myös toimeentulo-ongelmista kärsitään Suomessa ja muissa Pohjoismaissa muuta Eurooppaa harvemmin. Vain 8,5 prosenttia suomalaisista lapsista asuu perheissä, joissa on suuria tai jonkinasteisia toimeentulo-ongelmia. Myös yhden huoltajan kanssa asuvat lapset kärsivät toimeentulo-ongelmista muuta Eurooppaa vähemmän. Yleisimpiä toimeentulo-ongelmat ovat kreikkalaislapsilla, joista kaksi kolmesta elää toimeentulo-ongelmaisessa perheessä. Myös muissa itäisen ja eteläisen Euroopan maissa lapset kokevat paljon toimeentulo-ongelmia. (Taulukko 2.)
Taulukko 2. Vaikeuksin tai suurin vaikeuksin toimeen tulevissa perheissä asuvien lasten osuus huoltajien lukumäärän mukaan EU-maissa vuonna 20101. Prosenttia
| Kaikki lapsitaloudet % | 1 huoltajan perheiden lapset % | 2 huoltajan perheiden lapset % | Lapset muissa perheissä % | |
| SUOMI | 8,5 | 25,0 | 6,2 | 5,6 |
| Norja | 9,4 | 22,6 | 6,1 | 15,9 |
| Ruotsi | 9,8 | 24,0 | 6,9 | 8,5 |
| Tanska | 12,1 | 32,2 | 7,7 | 9,2 |
| Luxemburg | 12,1 | 31,0 | 10,0 | 12,2 |
| Alankomaat | 14,3 | 40,4 | 10,0 | 20,1 |
| Sveitsi | 16,5 | 25,9 | 15,2 | 17,2 |
| Itävalta | 17,2 | 34,8 | 15,2 | 15,6 |
| Iso-Britannia | 22,1 | 36,7 | 18,2 | 23,0 |
| Belgia | 23,2 | 49,8 | 15,4 | 31,9 |
| Viro | 27,0 | 45,4 | 21,8 | 33,0 |
| Ranska | 27,4 | 46,9 | 22,9 | 35,4 |
| Islanti | 29,0 | 48,2 | 25,3 | 25,8 |
| Espanja | 29,4 | 45,5 | 26,2 | 38,5 |
| Slovakia | 32,2 | 51,1 | 27,4 | 38,9 |
| Tsekki | 33,0 | 55,5 | 28,2 | 38,6 |
| Puola | 33,4 | 57,0 | 30,0 | 35,6 |
| Liettua | 35,9 | 57,5 | 28,4 | 43,0 |
| Malta | 39,9 | 58,6 | 34,0 | 52,7 |
| Italia | 42,9 | 51,0 | 40,7 | 48,4 |
| Portugali | 45,7 | 57,9 | 40,7 | 56,9 |
| Romania | 53,1 | 69,6 | 50,3 | 56,4 |
| Kypros | 59,1 | 75,0 | 55,3 | 64,0 |
| Latvia | 60,5 | 71,8 | 56,3 | 61,2 |
| Bulgaria | 63,3 | 77,5 | 58,2 | 66,4 |
| Unkari | 63,9 | 79,1 | 59,1 | 69,8 |
| Kreikka | 65,3 | 79,7 | 63,8 | 72,1 |
1 Muiden lapsitalouksien lukumäärä vaihtelee maittain (ks. kuvio 1), ja luvut voivat olla epäluotettavia maissa, joissa niitä on vähän. Maat, joissa muita lapsitalouksia on vähemmän kuin 5 prosenttia, on merkitty harmaalla.
Lähde: Eurostat. EU-SILC, User Database 2011. Suomen tiedot tietokantaan on tuotettu tulonjakotilastosta.
Lasten kokema aineellinen puute yleisintä itäisessä ja eteläisessä Euroopassa
Lasten – kuten kaikkien muidenkin henkilöiden – taloudellisen huono-osaisuuden mittarina käytetään kansainvälisissä vertailuissa yleensä pienituloisuusastetta, joka kuvaa pienituloisten tuloeroja keskituloisiin nähden.
Pienituloisuusasteet lasketaan kussakin maassa erikseen, ja ne voivat olla hankalia kansainvälisissä vertailuissa, sillä maiden välisiä elintasoeroja ei ole otettu huomioon. Esimerkiksi Luxemburgissa pienituloisiksi määrittyvät pienituloiset ovat elintasoltaan luultavasti hyvin eri tasolla kuin Romanian pienituloisuusrajan tuntumassa elävät. Pelkästään tuloihin pohjautuvia mittareita on kritisoitu myös muun muassa siksi, että tulot eivät kerro suoraan siitä, kuinka hyvin perustarpeet ovat tyydyttyneet.
Pienituloisuuden mittaaminen ei ota huomioon pidempää aikaperspektiiviä, esimerkiksi vuosien varrella karttunutta varallisuutta tai säästöjä, jolla voi olla merkitystä toimeen tulemisen kannalta. Tätä varten on tarkasteltava absoluuttisempia, ei-rahallisia mittareita, kuten puutteita välttämättömyyksinä pidettävissä asioissa.
EU-tasolla absoluuttista puutetta tutkitaan kysymällä kotitalouksilta kaikissa maissa vuosittain, onko heillä puutteita tietyissä välttämättöminä pidetyissä asioissa. Vuonna 2009 kerättiin kaikissa EU-maissa tietoa erityisesti 1–15-vuotiaiden lasten aineellisista olosuhteista sekä niiden puutteista. Tällä tiedolla pyritään saamaan perusteellisempi selvyys lasten elinoloista kuin mitä perinteiset tuloihin perustuvat mittarit tuottavat. Kysytyt asiat olivat samoja jokaisessa maassa (ks. tietolaatikko). Tämä tutkimus uusitaan keväällä 2014.
Elintasoeroja idän ja pohjoisen välillä
Aineellista puutetta kokevia lapsia on suhteellisesti vähiten Pohjoismaissa ja Hollannissa, joissa 4–7 prosenttia lapsista on kokenut puutetta välttämättömyyksiksi katsotuissa asioissa siksi, ettei perheellä ole ollut siihen varaa. Islannissa ja Ruotsissa noin 96 prosenttia ja Suomessa, Tanskassa ja Norjassa runsas 93 prosenttia lapsista ei koe puutteita missään tutkituista asioista. Puutteen kokeminen on yleisintä Bulgariassa ja Romaniassa. Romaniassa 60 prosenttia ja Bulgariassa puolet lapsista koki puutetta perheen rahatilanteen takia vähintään kolmessa asiassa. (Kuvio 6.)
Kuvio 6. 1–15-vuotiaiden lasten osuus EU-maissa aineellisen puutteen kokemisen mukaan vuonna 2008. Prosenttia
Lähde: Eurostat. EU-SILC User database 2009.
Huomionarvoista on maiden välisen elintasoeron jyrkkyys: maissa, joissa elintason puutetta koetaan enemmän, on myös tavallista, että lapset kokevat puutteita useissa asioissa yhtä aikaa. Bulgariassa peräti joka viidennellä lapsella on puutetta kymmenessä tai useammassa asiassa. (Kuvio 7).
Kuvio 7. Aineellista puutetta kokevien 1–15-vuotiaiden osuus puutteiden määrän mukaan. Liian pieniin havaintomääriin perustuvat pylväät yhdistetty (harmaat). Prosenttia
Lähde: Eurostat. EU-SILC User database 2009.
Yleisimmin puutteita harrastusmahdollisuuksissa
Hälyttävintä lasten aineellinen puute on Itä-Euroopan maissa, erityisesti Romaniassa ja Bulgariassa (oranssin tummat sävyt taulukossa 3). Puutteet vähenevät tai poistuvat kokonaan, mitä pohjoisimmista maista on kyse (taulukon vihreät osat).
Taulukko 3. Aineellista puutetta kokevien alle 16-vuotiaiden lasten osuus maittain puutteen lajin mukaan EU-maissa vuonna 20081. Prosenttia
1Maat (rivit) järjestetty puutetta kokemattomien osuuden mukaiseen järjestykseen, puutteen osatekijät (sarakkeet) taas puutteen keskimääräisen yleisyyden mukaan.
Lähde: Eurostat. EU-SILC User database 2009.
Romanian ja Bulgarian lapsista noin 30 prosentilla on puutetta sekä proteiinipitoisesta ravinnosta että tuoreista vihanneksista ja kasviksista. Jonkinasteista ravinnonpuutosta voidaan havaita myös Slovakiassa, Unkarissa, Latviassa ja Virossa.
Ravitsemukseen liittyviä puutteita kokevissa maissa monilla lapsilla ei ole myöskään varaa uusiin vaatteisiin tai kaksiin jalkineisiin. Suomen lapsista kolme prosenttia asui talouksissa, joilla ei ollut varaa uusiin vaatteisiin. Koulunkäyntiin ja kulttuuriin liittyvä varattomuus keskittyy erityisesti Romaniaan, joissa kolmanneksella lapsista oli puutetta kirjoista, yli puolet ei voinut osallistua koulun retkiin ja runsaalla viidenneksellä ei ollut läksyjenlukupaikkaa. Yli 60 prosentilla ei ollut varaa myöskään harrastuksiin.
Lähes kaikissa Euroopan maissa on jonkin verran lapsia, joilla ei ole varaa harrastuksiin. Pohjoismaissa osuus on kuitenkin hyvin pieni (1−3 %), mutta esimerkiksi Itävallassa, Kyproksessa ja Italiassa se on noin 10 prosenttia. Itä-Eurooppa erottautuu tässäkin lasten elinoloja koskevassa asiassa omaksi ryhmäkseen. Näissä maissa vähintään viidennes lapsista kokee harrastusmahdollisuuksien puutetta.
Suomalaislapset verraten hyvässä asemassa
Eurooppalaisessa vertailussa suomalaislasten toimeentulo näyttää olevan yleisesti ottaen hyvällä tasolla. Yhden huoltajan talouksien lapset ovat heikommassa asemassa, mutta näin on kaikissa maissa. Myös aineellista puutetta suomalaislapset kokevat muita eurooppalaislapsia vähemmän.
Pienituloisuuden ja koetun toimeentulon käyttäminen rinnakkain antaa hieman ristiriitaisen kuvan lapsiperheiden toimeentulosta. Joissakin maissa, kuten Luxemburgissa, yhden huoltajan talouksien lapset ovat usein pienituloisia, mutta harvempi yhden huoltajan lapsi kuitenkin asuu kotitaloudessa, jossa koetaan toimeentulo-ongelmia. Toisaalta esimerkiksi Kyprosessa yhden huoltajan talouksien lapset ovat pienituloisia harvemmin kuin muissa EU-maissa, mutta toimeentulovaikeuksia kokevissa talouksissa asuu valtaosa lapsista.
Onkin muistettava, että pienituloisuusaste kuvaa pienituloisimpien suhdetta keskituloon kunkin maan sisällä, mutta kokemus toimeentulosta voi muodostua monen asian summana. Kuva toimeentulovaikeuksista onkin jossain mielessä lähempänä arkikäsityksen mukaista kuvaa; ongelmat kasautuvat eurokriisin kokeneisiin maihin sekä itäisen Euroopan uudempiin jäsenmaihin.
| Tietolaatikko 1. Kuka on lapsi ja mikä on
lapsiperhe? Tilastollisesti lapsi ja lapsiperhe voidaan määritellä eri tavoin riippuen tarkastelun tarkoituksesta. Määrittelyssä voidaan käyttää kriteereinä muun muassa lapsen ikää, asemaa kotitaloudessa suhteessa viitehenkilöön (kotitalouden suurituloisin henkilö) ja taloudellista toimeliaisuutta. Yleensä tilastoinnissa lapseksi määritellään alle 18-vuotias kotitaloudessa lapsen asemassa oleva henkilö, toisin sanoen kotitaloudessa on myös hänen huoltajansa. Lapsiksi ei siis katsota alaikäisiä nuoria, jotka asuvat jo itsenäisesti, sekä kotitalouden 18 vuotta täyttäneitä jäseniä. Tämä määritelmä on käytössä esimerkiksi Tilastokeskuksen tulonjakotilastosta julkaistuissa lasten pienituloisuustiedoissa. (Vrt. myös Marja-Liisa Helmisen ja Marjut Pietiläisen sekä Aura Pasilan artikkelit tässä numerossa.) Usein 18 vuotta täyttäneet kuitenkin asuvat vielä vanhempiensa kanssa ja heidän toimeentulonsa on vanhemmista ja heidän kanssaan asumisesta riippuvaista, vaikka elatusvelvollisuutta ei enää olisikaan (perheen ja lapsen määritelmistä sosiaalilainsäädännössä ks. Faurie & Kalliomaa-Puha 2010, 43). Tässä artikkelissa lapsiksi katsotaan
|
| Tietolaatikko 2. Aineistot Tässä ja seuraavassa artikkelissa hyödynnetään kahta aineistoa: Tilastokeskuksen tulonjakotilaston aikasarja-aineistoa vuosilta 1990–2011 sekä Eurostatin EU-SILCin palveluaineistoa, joka kattaa tiedot kaikista EU-maista1 ja joistakin EU:n ulkopuolisista maista vuodelta 2010. Lisäksi tämän artikkelin yhteydessä oleva tarkastelu aineellisista elinolosuhteista sisältää vertailutietoa 1–15-vuotiaiden lasten materiaalisesta puutteesta vuodelta 2008. Suomen tiedot EU-SILC-aineistossa pohjautuvat tulonjakotilastoon. Tulonjakotilaston aikasarja-aineiston ja EU-SILCin palveluaineiston sisältämät muuttujat poikkeavat toisistaan, mutta näistä aineistoista lasketut Suomen luvut lapsiperheiden lukumääristä vastaavat toisiaan lähes täysin. Artikkeleissa esitetyt luvut eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia tulonjakotilaston, perhetilaston tai Eurostatin julkaisemien lapsi- ja perhetietojen kanssa, sillä tulokset perustuvat kirjoittajan omiin laskelmiin ja lapsen määritelmä poikkeaa muiden julkaisujen määritelmistä. 1Kaikkien maiden tiedot eivät ole mukana tässä artikkelissa, sillä kaikki tilastovirastot eivät luovuta tietojaan toisille tilastovirastoille lähetettäviin aineistoihin. Merkittävin puuttuva vertailumaa on Saksa. |
| Tietolaatikko 3. Lasten aineellisen
puutteen ulottuvuudet Vuonna 2009 kerätyssä kotitalouksien aineellista puutetta koskevassa EU-SILCin lisätutkimuksessa tiedusteltiin kotitalouksilta, onko niiden 1–15-vuotiailla lapsilla joitakin välttämättömyyksiksi katsottavia asioita, ja jos ei, johtuiko se siitä, ettei kotitaloudella ole varaa niihin. Kysytyt asiat olivat:
|
Lähteet
Eurostat 2012. Measuring material deprivation in the EU. Indicators for the whole population and child-spesific indicators.
Eurostat 2006. Description of SILC User database variables: Cross-sectional and Longitudina. Version 2006.1 from 01-03-08.
Faurie, Maija & Kalliomaa-Puha, Laura 2010. Jääkaappi, osoite vai sukulaisuussuhde? Perheen määritelmät sosiaalilainsäädännössä. Teoksessa: Unto Hämäläinen & Olli Kangas (toim.). Perhepiirissä. Tutkimuksia. Kela.
Sirniö, Outi & Martikainen, Pekka & Kauppinen, Timo M. 2013. Intergenerational Determinants of Income Level in Finland. Social Forces 92 (2).
Päivitetty 26.2.2014