Julkaistu: 8.12.2014

Vapaa sivistystyö on merkittävä osa aikuiskoulutusta

  1. Vapaan sivistystyön oppilaitokset järjestävät valtaosan koulutuksesta
  2. Kulttuuriala on suosituinta
  3. Suomen kielen opiskelu on lisääntynyt
  4. Tietotekniikan koulutuksen tarve on vähentynyt
  5. Nuoret opiskelevat liikunnan koulutuskeskuksissa ja iäkkäät kansalaisopistoissa
  6. Vapaa sivistystyö on säilyttänyt suosionsa
  7. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Tarja Seppänen on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2014.

Oppilaitokset järjestävät paljon aikuiskoulutusta, jonka tavoitteena tutkinnon suorittamisen sijaan on yleissivistyksen ja ammatillisen osaamisen lisääminen. Tästä koulutuksesta vapaan sivistystyön osuus on merkittävä. Koulutus tavoittaa hyvin iältään ja koulutustaustaltaan erilaisia opiskelijoita. Kulttuurialat ovat suosituimpia.

Työn sisältö ja ympäristö muuttuvat koko ajan, minkä vuoksi tarvitaan monenlaista osaamista. Yksilön kannalta tämä tarkoittaa omien kykyjen ja taitojen jatkuvaa päivittämistä ja ajan tasalla pitämistä. Harrastuskurssit ja opinnot itsensä sivistämiseksi ja omaksi iloksi ovat myös tärkeitä elämänsisältöjä.

Tutkintoon johtamattoman koulutuksen tavoitteena on yleissivistyksen ja ammatillisen osaamisen lisääminen, ja siihen osallistujat ovat pääosin aikuisia. Koulutus ei johda tutkintoon (ei ole tutkintotavoitteista) ja se on kestoltaan vähintään kuusi tuntia. Tällaisia koulutuksia ovat mm. lyhyet kurssit, vapaan sivistystyön koulutukset ja yksittäiset perus- ja lukioasteen aineopintokurssit sekä yksinomaan aikuiskoulutuksena järjestettävät koulutukset kuten kauppateknikko ja työteknikko. Myös ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot, auskultointityyppinen opettajankoulutus, avoimen ammattikorkeakoulun ja avoimen yliopiston opinnot lasketaan mukaan.

Oppilaitokset tarjoavat kouluttautumiseen ja itsensä kehittämiseen mahdollisuuksia järjestämällä sisällöltään ja laajuudeltaan vaihtelevaa tutkintoon johtamatonta koulutusta, joka voi olla mm. vapaana sivistystyönä järjestettyä koulutusta, työvoimapoliittista aikuiskoulutusta ja ammatillista lisäkoulutusta.

Tässä artikkelissa kuvaan oppilaitosten tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen osallistuja- ja tuntimäärien sekä sisällön kehitystä vuosina 2004–2012, jolta ajalta käytettävissä olevat tiedot ovat vertailukelpoisia. Tarkastelun kohteena olevat oppilaitokset ilmenevät taulukosta 1. Artikkelin lopussa esitän joitakin taustatietoja yleissivistävien oppilaitosten (pl. musiikkioppilaitokset) opiskelijoista. Aineisto perustuu Tilastokeskuksen oppilaitosten aikuiskoulutustilastoon (ks. tietolaatikko).

Vapaan sivistystyön oppilaitokset järjestävät valtaosan koulutuksesta

Vuonna 2012 oppilaitosten tutkintoon johtamattomaan aikuiskoulutukseen osallistuttiin runsaat 2,2 miljoonaa kertaa ja opetustunteja annettiin noin 5,5 miljoonaa (taulukko 1). Vapaan sivistystyön oppilaitokset järjestivät valtaosan koulutuksesta: niissä oli neljä viidesosaa osallistumistapauksista ja lähes kolme viidesosaa opetustunneista. Ammatillisissa oppilaitoksissa oli noin kuudesosa osallistumisista ja kolmasosa opetustunneista. Naisia osallistuneista oli kaksi kolmasosaa. Ammatillisissa oppilaitoksissa naisten osuus oli selvästi pienempi, kaksi viidesosaa osallistuneista.

Taulukko 1. Oppilaitosten tutkintoon johtamaton aikuiskoulutus oppilaitostyypeittäin vuonna 2012.

Oppilaitostyyppi Tutkintoon johtamatonta
aikuiskoulutusta järjestäneitä
oppilaitoksia		 Osallistumis-tapauksia (brutto) Naisia Opetustunteja
% % % %
Ammatilliset oppilaitokset 173 28,5 355 916 16,0 41 1 828 970 33,2
Vapaan sivistystyön oppilaitokset 1) 319 52,6 1 780 001 80,2 72 3 157 110 57,3
Musiikkioppilaitokset 88 14,5 1 796 0,1 70 21 324 0,4
Ammattikorkeakoulut 27 4,4 82 272 3,7 69 506 250 9,2
Yhteensä 2012 607 100,0 2 219 985 100,0 67 5 513 654 100,0
     
Yhteensä 2011 614   2 230 438   67 5 643 402  
2010 618   2 211 919   67 5 740 981  
2009 634   2 254 156   66 5 413 030  
2008 673   2 267 722   66 5 673 223  
2007 704   2 269 226   66 5 886 335  
2006 716   2 311 412   65 5 690 149  
2005 792   2 340 949   65 5 592 943  
2004 809   2 245 956   66 5 700 672  

1) Kansalaisopistot, kansanopistot, kesäyliopistot, liikunnan koulutuskeskukset ja opintokeskukset.

Lähde: Tilastokeskus. Oppilaitosten aikuiskoulutus.

Tutkintoon johtamatonta koulutusta järjestäneiden oppilaitosten määrä on vähentynyt vuoden 2004 runsaasta 800 oppilaitoksesta noin 600 oppilaitokseen vuonna 2012. Vastaavana aikana osallistujien määrä on pysynyt samalla tasolla ja opetustuntien määrä hieman vähentynyt (-3 prosenttia). Naisten osuus on pysytellyt kahdessa kolmasosassa osallistuneista.

Koulutustyypeittäin tarkasteltuna suurin osa, kolme neljäsosaa, osallistumisista oli vapaana sivistystyönä järjestetyssä aikuiskoulutuksessa vuonna 2012 (taulukko 2). Työnantajan tilaamat kurssit keräsivät osallistumisista lähes 10 prosenttia. Opetustunneista runsas puolet annettiin vapaana sivistystyönä järjestetyssä aikuiskoulutuksessa ja runsas viidesosa työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa.

Taulukko 2. Oppilaitosten tutkintoon johtamaton aikuiskoulutus koulutustyypeittäin vuonna 2012.

Koulutustyyppi Osallistumistapauksia Naisia Opetustunteja
(brutto)
% % %
Ammatillinen lisäkoulutus, ei oppisopimus 116 572 5,3 41 421 834 7,7
Ammatillinen lisäkoulutus, oppisopimus 4 813 0,2 74 53 719 1,0
Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus 59 488 2,7 49 1 174 666 21,3
Työnantajan tilaamat kurssit 201 723 9,1 47 335 139 6,1
Vapaana sivistystyönä järjestetty koulutus 1 677 441 75,6 73 2 938 349 53,3
Avoin ammattikorkeakouluopetus 14 356 0,6 66 269 872 4,9
Avoin yliopisto-opetus 1) 44 615 2,0 79 70 510 1,3
Muut koulutukset 100 977 4,5 55 249 565 4,5
Yhteensä 2 219 985 100,0 67 5 513 654 100,0

1) Ei sisällä tietoja avoimesta yliopisto-opetuksesta yliopistojen itsensä toteuttamana.

Lähde: Tilastokeskus. Oppilaitosten aikuiskoulutus.

Opetustuntien jakauma koulutustyypin mukaan on pysynyt melko samalla tasolla vuosina 2004–2012 lukuun ottamatta ammatillista lisäkoulutusta (ei oppisopimus), jossa vuosina 2007–2008 opetustuntien määrä oli noin neljä prosenttiyksikköä suurempi muihin vuosiin verrattuna ja työnantajien tilaamia kursseja, joiden opetustuntien osuus on puolittunut vuodesta 2007 nykyiselle tasolle.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 8.12.2014