Julkaistu: 23.2.2015

Opiskelijoiden kulutus on jäänyt jälkeen muiden kulutuksesta

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Tarja Hatakka on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2014.

Opiskelijakotitalouksien kulutus oli vuonna 2012 alemmalla tasolla kuin vuonna 1990. Keskimäärin suomalainen kotitalous on tuona ajanjaksona lisännyt kulutustaan yli neljänneksellä. Opiskelijoiden tulot eivät riitä kaikkiin menoihin, ja lainanotto onkin yleistynyt viime vuosina. Julkisilla hyvinvointipalveluilla on myös suuri merkitys.

Opiskelijoiden taloudellinen tilanne on usein esillä mediassa. "Monen opiskelijan kaikki tuet kuluvat kotiin", otsikoi Helsingin Sanomat syksyllä 2014 (Helsingin Sanomat 2014). Artikkelin mukaan monella opiskelijalla, etenkin pääkaupunkiseudulla, opintotuki ja asumislisä (enimmillään runsaat 500 euroa/kk) menevät pelkästään asumiseen. Tässä artikkelissa tarkastelen opiskelijatalouksien toimeentuloa ja kulutuksen rakennetta. Aineistona käytän Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen aineistoja (ks. tietolaatikko).

Kaikkien Suomen kotitalouksien kulutusmenot kasvoivat lähes 30 prosenttia kulutusyksikköä1 kohti vuosina 1990–2012. Opiskelijoiden kulutusmenot sen sijaan vähenivät. Kun opiskelijakotitalous kulutti vuonna 2012 noin 1 210 euroa kuukaudessa, kotitaloudet Suomessa kuluttivat keskimäärin noin 2 000 euroa kuukaudessa kulutusyksikköä kohti.

Vielä 1990-luvun alussa opiskelijakotitalouksien kulutus oli lähes samalla tasolla kuin kaikkien kotitalouksien keskimäärin (kuvio 1). Osittain tätä selittänee se, että 1990-luvun alussa opintolainan nostaminen oli yleisempää kuin 2000-luvulla (Kela 2013). Lama leikkasi kotitalouksien kulutusta huomattavasti vuodesta 1990 vuoteen 1995. Tämän jälkeen kaikkien kotitalouksien kulutus on kasvanut portaittain, mutta opiskelijatalouksien kulutusmenot ovat pysyneet lähes ennallaan. Vuonna 2006 opiskelijoiden kulutusmenot ovat kulutustutkimuksen mukaan olleet korkeimmillaan2 (kuvio 1; Tilastokeskus 2014 a).

Kuvio 1. Opiskelijoiden ja kaikkien kotitalouksien kulutusmenot vuosina 1990−2012. Euroa/kulutusyksikkö/v vuoden 2012 hinnoin

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus.

Asuminen, liikkuminen ja syöminen vievät opiskelijoiden rahat

Kulutustutkimuksen mukaan asumismenot vievät opiskelijoilta suhteessa enemmän rahaa kuin kotitalouksilta keskimäärin. Opiskelijoilla asumismenot olivat lähes kolmannes kaikista kulutusmenoista vuonna 2012 (kuvio 2). Opiskelijakotitalouksista lähes kaikki (94 %) asuivat vuokra-asunnossa vuonna 2012, joten asumismenot ovat todellisia rahamenoja3. Keskimäärin asuminen vei opiskelijakotitaloudelta hieman alle 400 euroa kuukaudessa kulutusyksikköä kohti. Opiskelijatalouksien asumismenojen osuus kokonaiskulutuksesta on kasvanut vuoden 1990 noin 20 prosentista vuoden 1998 reiluun 30 prosenttiin ja on sen jälkeen 2000-luvulla pysynyt tällä tasolla.

Kuvio 2. Opiskelijoiden ja kaikkien kotitalouksien kulutusmenot kuukaudessa vuonna 2012. Euroa/kulutusyksikkö (suurimmasta pienimpään opiskelijatalouksien menojen mukaan)

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus.

Verrattuna kaikkiin kotitalouksiin, opiskelijat kuluttivat vuonna 2012 selvästi muita vähemmän − sekä suhteellisesti että absoluuttisesti − liikenteeseen, kulttuuriin ja vapaa-aikaan sekä muut tavarat ja palvelut -ryhmään, joka sisältää muun muassa vakuutukset (kuvio 2).

Asumismenojen jälkeen toiseksi eniten opiskelijakotitalouksilta kului rahaa liikenteeseen ja kolmanneksi eniten ruokaan vuonna 2012. Näistä ruokaa ja asumista voi pitää välttämättömyyskulutuksena niin sanotun Engelin lain mukaan, jossa ajatuksena on, että hyödykettä voidaan pitää välttämättömänä, jos sen kokonaiskulutusosuus laskee tulojen kasvaessa. Asumismenojen ja ruokamenojen osalta näin käy: kotitalouksien pienituloisin viidennes, joihin opiskelijakotitalouksista suuri osa kuuluu, kuluttaa asumiseen ja ruokaan suhteellisesti enemmän kuin muut tuloviidennekset (kuvio 3).

Kuvio 3. Asumisen, ruuan, liikenteen ja tietoliikenteen kulutusmenojen suhteellinen osuus kokonaiskulutuksesta tuloviidenneksittäin vuonna 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus.

Opiskelijoilla ruokamenoista saa kuitenkin todellisemman kuvan, kun ottaa tarkasteluun elintarvikeryhmän lisäksi hotellit, kahvilat ja ravintolat, joihin opiskelijataloudet käyttävät absoluuttisesti yhtä paljon rahaa kuin muutkin kotitaloudet (kuvio 2). Opiskelijatalouksissa ulkona syöminen on varsin yleistä. Ostettujen aterioiden rakenne on kuitenkin melko erilainen kuin kotitalouksilla keskimäärin. Opiskelijatalouksien budjetista muita kotitalouksia suuremman osan vievät opiskelija-ateriat opiskelijaravintoloissa, hampurilaiset, pizzat sekä olut ja muut alkoholijuomat ravintoloissa.

Engelin periaatetta noudattaen myös tietoliikennettä voi pitää välttämättömyyskulutuksena, sillä sen osuus kokonaiskulutuksesta laskee tulojen noustessa (kuvio 3). Pienituloiset ja opiskelijataloudet kuluttavat tietoliikenteeseen suurin piirtein yhtä paljon rahaa kuin muutkin kotitaloudet eli suhteessa tuloihin ja kokonaiskulutukseen muita kotitalouksia enemmän (kuviot 2 ja 3). Vastaavasti jos arvioidaan hyödykkeiden välttämättömyyttä niiden omistamisen yleisyyden kautta, opiskelijat omistavat jopa muita yleisemmin matkapuhelimen, tietokoneen ja nettiyhteyden. Sen sijaan lankapuhelimia ei ole enää juuri opiskelijatalouksissa (kuvio 4).

Kuvio 4. Kestokulutustavaroiden omistus opiskelijakotitalouksissa ja kaikissa kotitalouksissa vuonna 2012. Prosenttia kotitalouksista

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus.

Liikennemenojen kokonaiskulutusosuus kasvaa tulojen kasvaessa eli Engelin lain mukaan liikenne on ylellisyyshyödyke (kuvio 3). Näin voi ajatella myös omistamistietojen4 perusteella, sillä noin joka kolmannella opiskelijakotitaloudella oli käytössään auto vuonna 2012, kun kaikista kotitalouksista auto oli käytettävissä 74 prosentilla (kuvio 4). Liikennemenojen rakenne onkin opiskelijatalouksilla erilainen kuin muilla. Opiskelijat käyttävät selvästi enemmän rahaa julkisiin liikennevälineisiin kuin kotitaloudet keskimäärin.

Sivun alkuun

Opiskelijoiden menot alittavat kohtuullisen minimin

Kuluttajatutkimuskeskuksen laskemissa kohtuullisen minimin mukaisen kulutuksen viitebudjeteissa ruoka, asuminen ja liikkuminen ovat suurimmat menoryhmät (Lehtinen ym. 2010). Viitebudjettien laatimisen tarkoituksena on selvittää, millainen on kohtuullisen minimin mukainen kulutustaso, jolla ihminen tulee toimeen.

Vuonna 2014 Kuluttajatutkimuskeskus päivitti viitebudjetit vuodelle 2013 (Lehtinen & Aalto 2014). Viitebudjetteja laadittiin useille erilaisille kotitalouksille. Yksin asuvan alle 45-vuotiaan kohtuulliseksi minimiksi arvioitiin vuonna 2013 pääkaupunkiseudulla noin 1 500 euroa kuukaudessa ja muualla Suomessa hieman alle 1 300 euroa (Lehtinen & Aalto 2014). Kulutustutkimuksen mukaan opiskelijatalouden kuukausimenot olivat vuonna 2012 keskimäärin 1 210 euroa (kulutusyksikköä kohti). On kuitenkin hyvä muistaa, että opiskelijoiden kulutusmenoja pienentävät opiskelija-alennukset. Opiskelija-alennuksia voi saada muun muassa matkustamisesta, lehdistä, vaatteista, palveluista ja liikuntapaikoista.

Sivun alkuun

Opiskelijoiden tulot eivät riitä menoihin

Opiskelijatalouksien tulot koostuvat monesta lähteestä. Yleisimmät tulot ovat opintoraha ja palkka, joista opintoraha yhdessä muiden tulonsiirtojen kanssa muodostaa noin puolet tuloista ja palkka toiset puolet (Tilastokeskus 2014 a). Muut tulonsiirrot sisältävät mm. muilta kotitalouksilta saadut tulonsiirrot, jotka ovat opiskelijatalouksilla muita sosioekonomisia ryhmiä yleisempiä. Kulutustutkimuksen mukaan keskimäärin noin 15 prosenttia kotitalouksista sai rahallista tukea toisilta kotitalouksilta; opiskelijatalouksista tukea sai lähes 60 prosenttia. Muilta kotitalouksilta saadun tuen osuus kaikista tuloista jäi kuitenkin opiskelijatalouksillakin melko pieneksi, noin neljään prosenttiin.

Ainoana sosioekonomisista ryhmistä opiskelijatalouksien keskimääräiset käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohden eivät riittäneet kulutusmenoihin vuonna 2012 (kuvio 5). Opiskelijakotitalouksien käytettävissä olevat tulot olivat noin 1 030 euroa kuukaudessa eli hieman yli 85 prosenttia noin 1 210 euron kuukausimenoista pystyttiin rahoittamaan tuloilla. Tulot riittivät menoihin kuitenkin paremmin kuin aiemmin: esimerkiksi vuonna 1990 opiskelijatalouksien tulot kattoivat menoista vain 65 prosenttia (Tilastokeskus 2014 a).

Kuvio 5. Kulutusmenot ja käytettävissä olevat tulot sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2012. Euroa/kulutusyksikkö

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus.

Käytännössä menojen ja tulojen erotus on katettava säästöillä tai velkarahalla. Opintolainat olivat vielä 1990-luvun alussa yleisiä, ja kulutusmenoista suurempi osa katettiin lainarahalla. Kiinnostus opintolainaa kohtaan alkoi vähentyä 1990-luvun alkupuoliskolla, kun opintorahaa korotettiin ja opintolaina muuttui markkinaehtoiseksi. Opintovelallisia oli vuonna 1990 noin 440 000, kun vuodesta 2007 alkaen heitä on ollut alle 300 000 (Kela 2013). Kulutustutkimuksen mukaan opintolainan suhde kulutusmenoihin oli vuosina 1990 ja 1995 reilut 30 prosenttia ja vuodesta 1998 lähtien suhde on ollut noin 15 prosenttia (Tilastokeskus 2014 a).

Aivan viime vuosina opintolainaa ottaneiden määrä on kuitenkin lisääntynyt. Kelan opintoetuustilaston mukaan opintovelallisten korkeakouluopiskelijoiden määrä on kasvanut kymmenyksen sen jälkeen, kun opintolainan valtiontakaus 1.8.2011 alkaen alettiin myöntää opintorahaa saavalle korkeakouluopiskelijalle hakemuksetta (Koski-Pirilä 2013). Opintolainan käyttöön kannustaa myös uusi opintolainahyvitys, joka tarkoittaa, että Kela maksaa osan opintolainasta opiskelijan puolesta, kun opiskelija valmistuu määräajassa. Etuus on voimassa 1.8.2014 tai myöhemmin ensimmäiset opintonsa korkeakoulussa aloittaneille (Kela 2014).

Samalla kun opintolainan ottaminen on yleistynyt, opiskelijoiden työssäkäynti on vähentynyt. Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan vähintään 18-vuotiaista opiskelijoista töissä kävi noin 54 prosenttia vuonna 2012, joten työssäkäynti on varsin olennainen osa opiskelijoiden toimeentuloa. Uudellamaalla työssäkäyvien opiskelijoiden osuus oli koko maata yleisempää, noin 61 prosenttia. Sekä koko maassa että Uudellamaalla työssäkäyvien opiskelijoiden osuus pieneni kuitenkin usealla prosenttiyksiköllä vuodesta 2011. (Tilastokeskus 2014 b.)

Sivun alkuun

Julkisten hyvinvointipalvelujen taloudellinen merkitys suuri opiskelijoille

Kuten jo edellä todettiin, opiskelijataloudet kuluttavat enemmän kuin heillä on tuloja. Kun otetaan tulojen ja kulutusmenojen lisäksi tarkasteluun mukaan julkisesti rahoitettujen hyvinvointipalvelujen (terveys-, sosiaali- ja koulutuspalvelut) kulutus, opiskelijatalouksien tilanne lähentyy muita kotitalouksia (kuvio 6).

Kuvio 6. Opiskelijatalouksien ja kaikkien kotitalouksien tulot, menot ja todellinen kulutus vuonna 2012. Euroa/kulutusyksikkö

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus.

Kun hyvinvointipalvelujen rahallinen arvo lisätään kulutusmenoihin, saadaan ns. todellinen yksilöllinen kulutus. Opiskelijakotitaloudet eivät pystyisi nykytilanteessa ylläpitämään käyttämiensä terveys-, sosiaali- ja koulutuspalvelujen tasoa, jos ne pitäisi maksaa kokonaan itse. Keskimäärin kotitaloudet pystyisivät lähes kokonaan rahoittamaan todelliset kulutusmenonsa, mutta opiskelijatalouksilla todellinen kulutus ylitti tulot keskimäärin noin 9 000 eurolla kulutusyksikköä kohti vuonna 2012 (kuvio 6). Opiskelijakotitalouksien todellisesta kulutuksesta noin kolmannes tuli verovaroista rahoitettujen hyvinvointipalvelujen käytön kautta, kun keskimäärin kotitalouksilla näiden palvelujen osuus oli noin 15 prosenttia (Tilastokeskus 2014 c).

Julkisten hyvinvointipalvelujen merkitys riippuu pitkälti kotitalouden elinvaiheesta. Opiskelijatalouksille ilmaisilla koulutuspalveluilla on luonnollisesti taloudellisesti suurin merkitys. Koulutuspalvelujen arvo oli vuonna 2012 opiskelijataloudella lähes 6 000 euroa kulutusyksikköä kohti. Sen sijaan terveys- ja sosiaalipalveluja opiskelijataloudet käyttävät selvästi muita kotitalouksia vähemmän. (Kuvio 7; Tilastokeskus 2014 c.)

Kuvio 7. Opiskelijatalouksien ja kaikkien kotitalouksien julkisten hyvinvointipalvelujen rahallinen arvo 2012. Euroa/kulutusyksikkö

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus.

Sivun alkuun

Väliaikaisesti niukat tulot?

Vuoden 2012 Kulutustutkimuksen ja vuoden 2013 keväällä korkeakouluopiskelijoille tehdyn opiskelijatutkimuksen perusteella opiskelijatalouksista välittyy kuva väestöryhmästä, joka sopeuttaa menonsa tuloihin ja suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti. Noin puolet opiskelijatalouksista rahoittaa toimeentuloaan työnteolla opintorahan ja muiden tulonsiirtojen lisäksi. Opiskelijatutkimuksen mukaan noin joka toisella opiskelijalla oli kuitenkin jonkin verran tai paljon vaikeuksia saada rahat riittämään (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014). Osittain menot onkin katettava lainarahalla, mihin tällä hetkellä Suomessa myös kannustetaan enemmän kuin edellisten noin 20 vuoden aikana.

Rahamääräiset tulot ja kulutusmenot eivät kerro koko totuutta opiskelijatalouksien taloudellisesta tilanteesta. Suomen maksuton koulutusjärjestelmä lisää opiskelijatalouksien todellista kulutusta merkittävästi. Lisäksi opiskelijoiden kulutusmenoja vähentävät opiskelija-alennukset. Opiskelijan elämänvaihetta voi myös pitää väliaikaisena ja investointina tulevaisuuteen. Opiskelijatutkimuksen mukaan kolme neljästä korkeakouluopiskelijasta suhtautuikin luottavaisesti tulevaisuuteensa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014).

Tietolaatikko: Aineisto ja käsitteet
Artikkelin lähteinä on käytetty Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen aineistoja vuosilta 1990, 1995, 1998, 2001, 2006 ja 2012 (Tilastokeskus 2014 a).
Tuloksia tarkasteltaessa on aina otettava huomioon aineiston kokoon liittyvät rajoitukset. Opiskelijakotitalouksia osallistui kulutustutkimukseen vuonna 2012 noin 100 kotitaloutta, kun tutkimukseen osallistui kaikkiaan reilut 3 500 kotitaloutta. Saatujen tulosten luotettavuutta voi arvioida laskemalla keskiarvojen suhteelliset keskivirheet, jotka kuvaavat tuloksiin liittyvää satunnaisvaihtelua. Opiskelijatalouksien kaikkien kulutusmenojen suhteellinen keskivirhe oli hieman alle kuusi prosenttia, kun kaikkien kotitalouksien vastaava luku oli noin 1,3 prosenttia. Opiskelijatalouksien suurimpien menoryhmien (asuminen, elintarvikkeet) keskivirheet ovat suurin piirtein samalla tasolla kuin koko kulutusmenojen. Suurin keskivirhe oli vaatteet ja jalkineet -pääryhmässä, 24 prosenttia. Tämän artikkelin tarkasteluissa ei ole menty pääryhmätasoa tarkemmalle tasolle.
Kulutusyksikkö
Kulutusyksikköä kohti lasketuilla tuloilla ja kulutusmenoilla voidaan verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia toisiinsa. Kulutusyksiköiden laskutapoja on useita erilaisia. Tulonjakotilastossa ja kulutustutkimuksessa on käytetty vuodesta 2002 lähtien Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa OECD:n ns. muunnettua kulutusyksikköasteikkoa, jossa
- kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1
- muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5
- lapset saavat painon 0,3 (0–13-vuotiaat).
Valitulla kulutusyksikköasteikolla on merkittävä vaikutus tulotasoihin ja eri väestöryhmien sijoittumiseen tulojakaumassa.
Opiskelijakotitalous
Kulutustutkimuksessa ja tulonjakotilastossa kotitalouden jäsenille muodostetaan sosioekonominen asema henkilön 12 viimeksi kuluneen kuukauden toiminnan perusteella. Kotitalouden sosioekonominen asema määräytyy talouden viitehenkilön mukaan. Kotitalouden viitehenkilöksi valitaan kotitalouden jäsen, jonka henkilökohtaiset tulot ovat suurimmat. Kotitalous on opiskelijakotitalous, jos viitehenkilö (suurituloisin) on opiskelija.
Julkinen hyvinvointipalvelu
Julkisia hyvinvointipalveluja ovat kaikki yksilölliset palvelut, jotka tuotetaan julkisin varoin käyttäjälle ilmaiseksi tai alennettuun hintaan. Myös vastaavien yksityisen sektorin tuottamien palvelujen käytöstä maksettu korvaus luetaan hyvinvointipalveluksi. Merkittävimpiä tällaisia palveluja ovat koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelut.

Sivun alkuun

Lähteet

Helsingin Sanomat 2014. Monen opiskelijan kaikki tuet kuluvat kotiin. Helsingin Sanomat 13.9.2014. http://www.hs.fi/paivanlehti/13092014/kotimaa/Monen+opiskelijan+kaikki+tuet+kuluvat+kotiin/a1410505985764.

Kela 2013. Kelan opintoetuustilasto 2012/13. http://uudistuva.kela.fi/it/kelasto/kelasto.nsf/%28WWWAllDocsById%29/B9462ED3E37F0405C2257CFB0036C77D/$file/Optu_12_13.pdf.

Kela 2014. Opintolainahyvitys on merkittävä parannus opintotukeen. Tiedote 15.9.2014 http://www.kela.fi/ajankohtaista-henkiloasiakkaat/-/asset_publisher/kg5xtoqDw6Wf/content/id/1807553.

Koski-Pirilä, Anna 2013. Korkeakouluopiskelijoiden lainankäyttö lisääntyi lakimuutoksen jälkeen. Tilastokatsaukset 2013. Kela. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42355/TK_2013_12_18_Korkeakouluopiskelijoiden_lainankaytto_lisaantyi_lakimuutoksen_jalkeen.pdf?sequence=3.

Lehtinen, Anna-Riitta & Varjonen, Johanna & Raijas, Anu & Aalto, Kristiina & Pakoma, Riepu 2010. Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjetit. Julkaisuja 4/2010. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus. http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5461/2010_04_julkaisu_perusturva.pdf.

Lehtinen, Anna-Riitta & Aalto, Kristiina 2014. Viitebudjettien päivitys vuodelle 2013. Mitä kohtuullinen eläminen maksaa? Tutkimuksia ja selvityksiä, 3/2014. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus. http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5822/Tutkimuksia_ja_selvityksia_Viitebudjettien_paivitys_Lehtinen_Aalto_3_2014_v2.pdf.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014.  Opiskelijatutkimus 2014. Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:10. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2014/liitteet/okm10.pdf?lang=fi.

Tilastokeskus 2014 a. Kotitalouksien kulutus. http://tilastokeskus.fi/til/ktutk/index.html.

Tilastokeskus 2014 b. Opiskelijoiden työssäkäynti 2012. Työssäkäyvien opiskelijoiden määrä väheni. Koulutus 2014. http://www.stat.fi/til/opty/2012/opty_2012_2014-03-20_tie_001_fi.html.

Tilastokeskus 2014 c. Kotitalouksien kulutus. Julkisten hyvinvointipalvelujen merkitys kulutusvertailussa. Tulot ja kulutus 2014. http://tilastokeskus.fi/til/ktutk/2012/ktutk_2012_2014-04-28_kat_001_fi.html.

1 Käsitteellisesti yksi kulutusyksikkö vastaa yhden yksin elävän aikuisen kulutusta. Ks. tarkempi määritelmä tietolaatikosta.

2 Tässä käytetyt aineistot ovat vuosilta 1990, 1995, 1998, 2001, 2006 ja 2012.

3 Asumismenojen vertailua vaikeuttaa se, että omassa asunnossa tai luontoisetuasunnossa asuville talouksille menot ovat osin laskennallisia. Talouksille määritetään laskennallinen vuokra vastaavanlaisen vuokra-asunnon markkinavuokran perusteella. Lisäksi asumismenoihin sisältyvät vesimaksut, jätemaksut jne. Vuokra-asunnossa asuvien menot ovat todella maksetun vuokran mukaisia.

4 Tarkkaan ottaen kulutustutkimuksessa ei kysytä auton omistamista vaan sitä, onko kotitaloudella käytettävissä auto.

Päivitetty 23.2.2015