Kuluttajahintaindeksi kuvaa kotitalouksien Suomessa ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä, ja sitä käytetään yleisenä inflaation mittarina. Tilaston yhteydessä julkaistaan elinkustannusindeksin pisteluvut sekä yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi, jonka avulla voidaan vertailla inflaatiota EU-maiden välillä.

Tilastoa varten kerätään hintatietoja sekä käytetään muiden tilastojen tuottamia hintatietoja. Tiedot julkaistaan kuukausittain.

Kuluttajahintaindeksi kattaa kotitalouksien yksityiset kulutusmenot pois lukien huumeet ja prostituutio sekä välilliset rahoituspalvelut (FISIM). 

Yhdenmukaistetussa kuluttajahintaindeksissä ei ole mukana omistusasumista, kulutus- ja muiden luottojen korkoja, omakotitalon palovakuutusta eikä ajoneuvoveroa. Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin kattavuus on noin 85% kansallisesta kuluttajahintaindeksistä.

Kuluttajahintaindeksissä esiintyy kahta eri tilastoyksikköä: 

• ​​​hyödykkeitä eli aineellisia tai aineettomia välineitä, jotka välittömästi (kulutushyödyke) tai välillisesti (tuotantohyödyke) tyydyttävät ihmisten tarpeita sekä
• liikkeitä eli kauppoja, yrityksiä, viranomaisia tai muita vastaavia, joiden kuluttajatuotteesta tai kuluttajapalvelusta hyödykkeen hinta kerätään.

Perusjoukko ovat kotitaloudet ja niiden yksityiset kulutusmenot sekä kulutusmenoihin kuuluvien hyödykkeiden hintojen seuranta.

Kotitaloudet kattavat koko Suomen väestön kansallisuudesta tai oleskeluoikeudesta riippumatta. Kotitalouksien yksityisillä kulutusmenoilla tarkoitetaan sitä osaa kulutusmenoista, joka aiheutui Suomen talousalueella vertailuajanjaksolla.

Kuluttajahintaindeksi julkaistaan koko maan tasolla. Tiedonkeruussa sovelletaan NUTS2-aluejakoa laajennettuna kuluttajahintaindeksille sopivalla aluejaolla:

• Uusimaa
• Muu Etelä-Suomi
• Länsi-Suomi
• Itä-Suomi
• Pohjois-Suomi sekä
• koko maa.

Alkuperäiset elinkustannusindeksi-sarjat alkavat vuodesta 1921:01 ja ulottuvat vuoteen 1957. Elinkustannusindeksin sarjaa on ketjutettu taaksepäin vuoteen 1886. Nykyisin elinkustannusindeksin pistelukua viedään kuukausittain eteenpäin kuluttajahintaindeksin muutoksilla.

Kuluttajahintaindeksin sarjat alkavat vuodesta 1972, ja ne päivittyvät kuukausittain.

Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin sarjat alkavat 2005:01. Ne päivittyvät kuukausittain. Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin sarjaa on ketjutettu taaksepäin vuoteen 1996.

Kuluttajahintaindeksin, yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin sekä yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi kiintein veroin: nykyinen perusvuosi on 2025.

Hinnanmuutokset julkistetaan seuraavin mittayksiköin:

• indeksipisteluku
• vuosimuutos (%)
• kuukausimuutos (%)
• vuosivaikutus (prosenttiyksikkö)
• kuukausivaikutus (prosenttiyksikkö).

Painorakenne julkistetaan painopromilleina. 

Hinnat kerätään euroina kahden sentin tarkkuudella.

Viiteajankohta on edellisen vuoden joulukuu, johon tilastokuukauden indeksiä verrataan.

Kuluttajahintaindeksissä käytetään yksilöllisen kulutuksen käyttötarkoituksen mukaista luokitusta (COICOP), joka pohjautuu YK-luokitukseen. COICOP-luokituksesta on muodostettu EU-jäsenmaille yhdenmukainen versio COICOP2018, (European Classification of Individual Consumption According to Purpose), jota on täsmennetty tiettyjen luokkien osalta.

Tilastolaki (Finlex.fi) ohjaa tilastojen laadintaa. Tilastolaissa säädetään muun muassa tiedonkeruusta, tietojen käsittelystä ja tiedonantovelvollisuudesta. Tietojen käsittelyyn tilastoja tuotettaessa sovelletaan tilastolain lisäksi yleistä tietosuoja-asetusta, tietosuojalakia sekä lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta.

Tilastokeskus soveltaa tilastoja laatiessaan EU:n tilastosäädöksiä, jotka ohjaavat kaikkien EU-maiden tilastovirastoja.

Lisätietoja tilastolainsäädännöstä

Tilastojen laadintaa ohjaa tilastolaki. Tilastolaissa säädetään muun muassa tiedonkeruusta, tietojen käsittelystä ja tiedonantovelvollisuudesta. Tietojen käsittelyyn tilastoja tuotettaessa sovelletaan tilastolain lisäksi tietosuojalakia sekä lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta.

Tilastokeskus soveltaa tilastoja laatiessaan EU:n tilastosäädöksiä, jotka ohjaavat kaikkien EU-maiden tilastovirastoja.

Lisätietoja: Tilastolainsäädäntö

Kuluttajahintaindeksi julkaistaan kuukausittain Tilastokeskuksen verkkosivuilla, josta löytyy tilastokohtaiset sivut. Lisäksi tilastoista on saatavissa pidempiä aikasarjoja StatFin -tietokannasta.

Vuoden vaihtuessa julkistetaan kuluttajahintaindeksin painorakenne ja kuvataan keskeiset tilastovuodenvaihdossa tehdyt muutokset tiedonkeruuseen ja indeksin laadinnassa käytettyihin menetelmiin.

Yhdenmukaistetusta kuluttajahintaindeksistä (YKHI) toimitetaan EU:lle ennakkotieto ja lopullinen indeksisarja. Yhdenmukaistetusta kuluttajahintaindeksistä kiintein veroin (YKHI-KIVE) toimitetaan EU:lle vain lopullinen tieto. Näiden lisäksi EU:lle toimitetaan uuden tilastovuoden alussa hyödykekohtainen painorakenne (ennakko- ja lopullinen tieto), maakohtainen painorakenne ja hallinnollisten hyödykkeiden arvo-osuudet kokonaiskulutuksesta.

Vuosittain päivitetään tilastovuoden vaihdossa tehdyt muutokset EU:n metatietojärjestelmään (ESS metadatahandler) ja IMF:n (ICS, integrated correspondence system) metatietojärjestelmään.

Yksilöllisen kulutuksen käyttötarkoitus -luokitus, COICOP, päivitetään Tilastokeskuksen luokitusjärjestelmään vuoden vaihtuessa uusilla ja poistuvilla hyödykkeillä.

Kuluttajahintaindeksin vastausrasitteesta ei ole tietoa saatavilla.

Kuluttajahintaindeksin kustannuksia pyritään vähentämään keskittymällä kattaviin massa-aineistoihin haastattelijakeruun sijaan.

Tilastokeskuksen haastattelijat keräävät indeksiä varten hintatietoja noin 1 700 liikkeestä aina kuukauden puolivälissä. Lisäksi osa hinnoista kerätään muista lähteistä, kuten yritysten toimittamista massa-aineistoista, hallinnollisista lähteistä tai muista tilastoista.

Kuluttajahintaindeksi perustuu otostutkimukseen siltä osin, kun täydellisiä aineistoja ei ole saatavilla. Otostutkimuksessa on määritettävä kaksi seikkaa: hyödykeotos eli mitä hyödykkeitä kerätään sekä liikeotos eli mistä liikkeistä hyödykkeitä kerätään.

Vuoteen 2012 asti hyödykeotoksen päivitys tapahtui noin viiden vuoden välein tehtävän perusvuosiuudistuksen yhteydessä. Vuodesta 2013 alkaen hyödykeotosta on päivitetty vuosittain. Hyödykeotos tehdään vähittäiskaupan myyntitietojen, kulutustutkimuksen sekä muiden lähteiden avulla.

Kuluttajahintaindeksin liikeotoksessa keruuliikkeet poimitaan siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin vähittäiskaupan rakennetta sekä keskusliikkeiden että kauppojen koon suhteen. Myös alueittaiset erot pyritään ottamaan huomioon.

Otantakehikkona käytetään Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteriä. Kehikosta poimitaan keruuseen tulevat liikkeet satunnaisesti siten, että eri kokoluokat ovat edustettuina. Liikevaihdon lisäksi otannassa käytetään hyväksi Tilastokeskuksen haastattelijoiden paikallistuntemusta, jonka avulla esimerkiksi uudet merkittävät liikkeet saadaan mukaan keruuseen, vaikka ne eivät vielä näkyisi yritysrekisterin tilastossa.

Tiedot kerätään pääasiallisesti kuukausittain, joiltain osin kahdesti kuukaudessa tai useammin (massa-aineistot).

Hyödyke- ja liikeotos tarkistetaan vuosittain. Liikeotosta päivitetään tarpeen vaatiessa myös kesken vuoden.

Tiedot kerätään tilastohaastattelijoiden toimesta ympäri Suomen tai keskitettynä tiedonkeruuna Tilastokeskuksessa. Massa-aineistot ovat osa keskitettyä tiedonkeruuta. Nämä toimitetaan linjasiirtona yrityksien lähdejärjestelmistä Tilastokeskukseen.

Kerätty aineisto tarkistetaan kuluttajahintaindeksi-tiimissä automaattisin proseduurein. Tarvittaessa tilastoasiantuntija tarkistaa yksittäisten tarkistuslistalle nostettujen hyödykkeiden hintatietoja. Validointitavat ja -menettelyt perustuvat kansainvälisiin ohjeistuksiin ja EU-asetuksiin.

Vastaanotto- ja rakennevalidointi

Vastaanotettujen aineistojen havaintomäärät sekä tiedoston eheys tarkistetaan. Tarvittaessa toimitettu aineisto pyydetään korjattuna.

Loogisuus- ja raja-arvotarkastukset

Tarkistuksia tehdään aineisto- ja hyödykekohtaisesti käyttämällä hyödykekohtaisia raja-arvoja pakkauskoon, hinnan ja hinnanmuutoksen suhteen.

Aikasarjapoikkeamat

Aineiston aikasarjoja tarkastellaan yksittäisen hintahavainnon sekä julkaistavan indeksin tasolla. Poikkeamien taustalla olevat syyt selvitetään ennen tulosten laskentaa.

Peitto- ja kertymätarkastukset

Koska aineisto täydentyy tilastokuukauden aikana, sen kertymistä seurataan viikoittain. Massa-aineistojen kattavuutta tarkastellaan erityisesti myynnin arvolla mitattuna. Aineiston kertymiseen vaikuttavat yritysten raportointiajankohdat.

Koherenssitarkastukset

Eri lähdeaineistoista laskettuja hyödykekohtaisia indeksejä vertaillaan keskenään.

Revisioseuranta

Tilaston ennakollisten ja lopullisten tietojen välisiä eroja seurataan osana laadunvarmistusta. Tietojen tarkentumisia tarkastellaan sekä yksikkötasolla että aggregoidulla hyödyketasolla.

Virheelliset tiedot korjataan pääsääntöisesti käsin. Keskitetysti kerätyt tiedot validoidaan jo tietoja kerättäessä, joten niitä ei jälkikäteen tarvitse korjata. 

Puuttuvat tiedot imputoidaan sovituin menettelyin. Tyypillisesti puuttuva hintatieto imputoidaan saman luokka-arvon muiden tuotteiden/palveluiden hintakehityksellä, ns. luokka-keskiarvo -menetelmä.

Massa-aineistot ovat aidosti kerättyä transaktiodataa, joten niitä ei jälkikäteen korjata. Ainoastaan virheellisesti luokitellut tuotteet korjataan COICOP-luokituksen mukaisiksi.

Tilaston pääkäyttäjät ovat valtionhallinto, valtiovarainministeriö, tutkimuslaitokset, rahoitus- ja vakuutussektori sekä muu yksityinen sektori ja kansalaiset. YKHI:n pääkäyttäjiä ovat EU-jäsenmaiden vertailussa sekä hintavakauden arvioinnissa EKP, kansalliset pankit ja Suomen Pankki.

Kuluttajahintaindeksin (KHI) ensisijainen tarkoitus on mitata kuluttajahintojen yleistä muutosta eli inflaatiota, jotta voidaan arvioida rahan ostovoiman muutosta.

Yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä (YKHI) puolestaan käytetään Euroopan Keskuspankissa (EKP) muun muassa ohjauskorkopäätöksissä sekä inflaatio-ennusteiden laadinnassa. EU:ssa sitä käytetään jäsenmaiden väliseen vertailuun.

Tilastokeskus isännöi kuluttajien suhdannetilastojen yhteistyöryhmää, jonka kokoonpano koostuu valtiovarainministeriön, rahoitussektorin ja tutkimuslaitosten edustajista. Ryhmä kokoontuu kahdesti vuodessa.

Kuluttajahintaindeksien laadinta pohjaa aina jonkinlaiseen otokseen kuluttajien saatavilla olevista tavaroista ja palveluista. Kuluttajahintaindeksissä on tunnistettu ns. ”Boskinin raportissa eräitä erityisiä harhan lähteitä, joita ovat substituutioharha, uusista tuotteista aiheutuva harha, liikeotoksesta aiheutuva harha ja laadunmuutoksista aiheutuva harha.

Tarkempi kuvaus näistä löytyy kuluttajahintaindeksin käsikirjasta sivuilta 16-17.

Tilasto perustuu moniin aineistoihin ja otantajärjestelmiin. Laskentaratkaisussa otannoista johtuvaa satunnaisuutta vähentää se, että tilasto perustuu paneeliasetelmaan. Tämä menettely varmistaa sen, että indeksin tuottamat hinnanmuutosarviot ovat otantateknisessä mielessä hyvinkin tarkkoja.

Otantojen suuren määrän ja toisistaan poikkeavien otanta-asetelmien takia indeksille on kuitenkin hyvin vaikeaa arvioida tilastollista keskivirhettä. Yleisesti on arvioitu indeksin olevan niin tarkka, että sen tulosten julkaiseminen nykyisellä kahden desimaalin tarkkuudella on tilastollisesti järkevää.

Kuluttajahintaindeksi perustuu aina jonkinlaiseen otokseen kuluttajien saatavilla olevista tuotteista ja palveluista. Otoksien satunnaisuus vähenee, koska tilastot perustuvat paneelitutkimuksiin. Paneelitutkimusten käyttö varmistaa, että lasketut hintamuutokset ovat riittävän tarkkoja.

Seuraavia harhan lähteitä voidaan kuitenkin tunnistaa:

Substituutioharha

Laspeyresin kiinteäpainoinen indeksikaava ei ota huomioon suhteellisten hintojen muutoksesta mahdollisesti aiheutuvaa kulutuksen muutosta. Esimerkiksi, jos broilerin hinta suhteessa naudanlihaan laskee, sen kysyntä nousee naudanlihan kysynnän laskiessa. Vertailuajankohdan painoja käyttävä indeksi ei ota tätä huomioon. Tästä aiheutuvaa harhaa nimitetään substituutioharhaksi.

Substituutioharhan suuruus riippuu kotitalouksien reagoinnista hintojen muutokseen sekä hinnanmuutosten suuruudesta. Substituutioharha on sitä suurempi ongelma, mitä harvemmin indeksin painorakennetta tarkistetaan. Vuodesta 2013 lähtien painorakenne on päivitetty vuosittain. Kokonaisindeksin tasolla substituutioharhan ei arvioida olevan kovin merkittävä.

Uusista tuotteista aiheutuva harha

Vertailuajankohdan painoja käyttävä kuluttajahintaindeksi saattaa sisältää harhaa, kun markkinoille tulee uusia tuotteita, esimerkiksi viihde-elektroniikkalaitteita. Varsinkin jos hinnat laskevat voimakkaasti, ja se aiheuttaa suuren kysynnän kasvun, kiinteäpainoisessa indeksissä tätä ei riittävän nopeasti voida ottaa huomioon. Tällaisessa tapauksessa yksittäisellä tuotteella saattaa olla näkyvä vaikutus kuluttajahintaindeksin vuosimuutokseen.

Tähän mahdollisen harhan lähteeseen on puututtu yhdenmukaistetuilla ohjeistuksella, jonka mukaan vanha tuote tulee korvata tuotteen uudella versiolla, jos kulutus on selvästi siirtynyt vanhasta pois. Näin uudet tuotteet tulevat joustavammin mukaan kuluttajahintaindeksin hyödykekoriin.

Lisäksi Suomen kuluttajahintaindeksissä siirryttiin vuoden 2013 alusta vuosittaiseen ketjuindeksiin, jonka myötä uudet tuotteet voidaan ottaa vuosipäivityksen yhteydessä mukaan hintakeruuseen. Näillä toimilla minimoidaan mahdollisimman hyvin harhan lähde.

Liikeotoksesta aiheutuva harha

Kuluttajahintaindeksin keruuliikkeiden otos on tarkistettu vuodesta 2013 lähtien vuosittain. Valitut liikkeet pidetään vuoden sisällä pääosin samoina. Jos kotitaloudet alkavat suosia jotain tiettyä liiketyyppiä, esimerkiksi suuria automarketteja pienempien kauppojen sijaan, aiheutuu tästä harhaa, jos tuotteiden hintakehitys poikkeaa liikkeiden välillä. Tästä mahdollisesti aiheutuva harha ei kuitenkaan nykyisellään liene suuri, koska liikeotos tarkistetaan vuosittain.

Suomen kuluttajahintaindeksissä on maan kokoon nähden varsin suuri määrä keruuliikkeitä haastattelijakeruussa, noin 1 700, joita täydentää yrityksiltä saadut koko maan myyntiä kattavat massa-aineistot.

Laajasta aineistosta johtuen liikeotoksesta aiheutuvan harhan merkitys on pieni. Lopettava liike korvataan uudella ottamalla huomioon keruualueen markkinatilanne. Keruuliikkeen vaihdos ei juurikaan aiheuta indeksimuutosta, koska ensisijaisesti pyritään korvaamaan vanha liike vastaavanlaisella uudella liikkeellä.

Saman tuotteen hinta voi poiketa liiketyyppien välillä muun muassa palvelun, liikkeen sijainnin, tuotevalikoiman laajuuden tai hinnoittelupolitiikan takia. Tästä aiheutuva harhan lähde on hyvin pieni.

Laadunmuutoksista aiheutuva harha

Kuluttajahintaindeksin tavoitteena on mitata niin sanottua puhdasta hintakehitystä. Tästä johtuen, tuotteiden ja palvelujen laadussa tapahtuvat muutokset on otettava huomioon hinnanmuutosta arvioitaessa. Laadunmuutoksista aiheutuvaa harhaa pidetään suurimpana kuluttajahintaindeksin ongelmana, ja asiaan on viime vuosina kiinnitetty paljon huomiota.

Kuluttajahintaindeksin laadinnassa joudutaan laadunmuutoksia pohtimaan silloin, kun keruussa ollut tuote syystä tai toisesta joudutaan vaihtamaan uuteen. Vaihdon syynä voi olla esimerkiksi se, että tuote on poistunut markkinoilta tai tuote on poistunut liikkeen valikoimista.

Molemmissa tapauksissa tuote korvataan toisella tuotteella, jolloin uuden ja vanhan tuotteen välistä laatueroa pyritään arvioimaan mahdollisimman hyvin. Ideaalitilanteessa laatueroa ei ole vaan uusi ja vanha tuote ovat vertailukelpoisia käyttötarkoitukseltaan ja laadultaan.

Laadunmuutosongelmat ovat suurimpia kestokulutushyödykkeissä (esimerkiksi kodinkoneet, kotitaloustavarat, viihde-elektroniikka ja vapaa-ajan välineet) sekä eräissä palveluissa.

Näissä tuotteissa tapahtuu tuotevaihtoja melko usein ja laatuerojen arviointi on usein haastavaa. Sen sijaan päivittäistavaroiden osalta tuotteet vaihtuvat harvemmin ja toisaalta myös laatuerojen arviointi on helpompaa.

Laadunmuutosten mittaaminen ja arviointi on indekseissä jatkuvan kehittämisen kohde. Kehittämistyötä tehdään sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Tuotevaihtoa ja laadunmuutoksen arviointia ohjaavat Eurostatin suositukset.

Kuluttajahintaindeksin keruuliikkeitä päivitetään tarpeen vaatiessa vuosittain tai jopa kesken vuoden. Kuluttajahintaindeksin keruuliikkeet poimitaan siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin vähittäiskaupan rakennetta niin keskusliikkeiden että kauppojen koon suhteen. Myös alueittaiset erot pyritään huomioimaan.

Otantakehikkona käytetään Tilastokeskuksen Yritys- ja toimipaikkarekisteriä. Kehikosta poimitaan keruuseen tulevat liikkeet satunnaisesti siten, että eri kokoluokat ovat edustettuina painottuen kuitenkin suurimpiin yrityksiin (edustavuus-kriteeri). Liikevaihdon lisäksi otannassa käytetään hyväksi Tilastokeskuksen haastattelijoiden paikallistuntemusta, jonka avulla esimerkiksi uudet liikkeet valitaan mukaan keruuseen.

Laadunhallinta edellyttää toiminnan kokonaisvaltaista ohjausta. Euroopan tilastoja koskevat käytännesäännöt muodostavat Euroopan tilastojärjestelmän yhteisen laatujärjestelmän perustan. Käytännesäännöt perustuvat 16 periaatteeseen, jotka koskevat tilastoviranomaisen riippumattomuutta, vastuuvelvollisuutta sekä prosessien ja julkaistavan tiedon laatua.

Periaatteet ovat yhteensopivat YK:n tilastokomission hyväksymien virallisen tilaston periaatteiden kanssa ja täydentävät niitä. Suomen virallisen tilaston laatukriteerit ovat yhteensopivat Euroopan tilastojen käytännesääntöjen kanssa.

Lisätietoja:

• Euroopan tilastojen käytännesäännöt
• ⁠SVT-neuvottelukunnan suositukset

Laadunhallinta ja laadunarviointi tehdään EU-ohjeistuksen ja asetusten mukaisesti.

Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin menetelmäkäsikirja (2024)

ILO:n kuluttajahintaindeksin käsikirja CPI: Theory and Practice (2020)

Jo julkistettujen tilastotietojen tarkentuminen eli revisio on osa normaalia tilastotuotantoa ja merkitsee laadun parantumista. Periaatteena on, että tilastotiedot perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan aineistoon ja tietoon tilastoitavasta ilmiöstä. Toisaalta tarkentumisesta pyritään tiedottamaan mahdollisimman läpinäkyvästi ennakkoon. Ennakkoviestinnällä varmistetaan, että käyttäjät pystyvät varautumaan tietojen tarkentumiseen.

Tilastojulkistusten tietojen tarkentumisen taustalla on useimmiten aineiston täydentyminen. Tällöin uusi, revisioitu tilastoluku perustuu laajempaa tietopohjaan ja kuvaa ilmiötä entistä tarkemmin.

Tilaston tietojen tarkentuminen voi liittyä myös käytettävään laskentamenetelmään, kuten lukujen vuosittaiseen täsmäytykseen tai painorakenteen päivitykseen. Myös perusvuoden ja käytettyjen luokitusten muutoksesta aiheutuu tietojen tarkentumista.

Tiedot kerätään tilastokuukauden 10.–20. päivien välillä tai koskien koko kuukautta, ja julkistetaan seuraavan kuukauden 14. päivä tai lähimpänä arkipäivänä. Ennakkotiedot toimitetaan EU:lle kuukausittain kuukauden vaihteessa.

Viiteajankohdan viimeisestä päivästä ensimmäisten tulosten julkistamiseen on noin 7–8 päivää.

Viiteajankohdan viimeisestä päivästä lopullisten tulosten julkistamiseen on yleensä 14 päivää, paitsi tammikuun indeksissä, jossa tämä on 19 päivää.

Tilasto on täsmällinen, koska EU-lainsäädäntö velvoittaa tuottamaan tiedot EU:n hyväksymällä vahvistamalla aikataululla, jossa viive saa olla korkeintaan 15 päivää.

Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi tuotetaan EU:n ohjeistuksen mukaisesti siten, että eri jäsenmaiden tuottamat tiedot ovat vertailukelpoisia.

Kuluttajahintaindeksin hyödykekoria tai luokituksia muutettaessa tilastosarjat kytketään toisiinsa ketjuttamalla. Menettelyn avulla voidaan muodostaa pitkiä aikasarjoja yleisestä inflaatiosta. Varhaisin virallinen inflaatiosarja alkaa vuodesta 1914. Jälkikäteen tämä sarja on ketjutettu alkamaan vuodesta 1886.

Hintavertailutietoja tuottavat myös muut viranomaiset, kuten Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja Kuluttajatutkimuskeskus sekä yksityiset yritykset. Erilaisten menetelmien ja suppeampien otosten vuoksi ne saattavat antaa hintakehityksestä kuluttajahintaindeksistä poikkeavan kuvan. Hintakehitysarviot ovat kuitenkin usein lähellä toisiaan.

Kuluttajahintaindeksi on osa vakiintunutta makrotaloudellista tilastotuotantoa. Indeksin tietoja käytetään muun muassa kansantalouden tilinpidon yksityisen kulutuksen deflaattorina ja vastavuoroisesti kansantalouden tilinpidon yksityisiä kulutusmenoja käytetään kuluttajahintaindeksin painorakenteen määrittelyssä, joten tilinpidon kulutusaikasarjat ja kuluttajahintaindeksin sarjat ovat teknisistä syistä varsin yhtenäisiä.

Tilastokeskus julkistaa uutta tilastotietoa arkipäivisin kello 8.00 verkkopalvelussaan. Tilastojen julkistamisajankohdat kerrotaan ennakkoon verkkopalvelusta löytyvässä julkistamiskalenterissa. Tiedot ovat julkisia sen jälkeen, kun ne ovat päivittyneet verkkopalveluun.

Lisätietoja tilastojen julkistamisperiaatteista Tilastokeskuksessa.

Tilastokeskuksen julkistamiskalenteri: Tulevat julkaisut

Tilaston tulevat julkaisut ovat tilaston sivulla: Tilaston tulevat julkaisut

Tiedot julkistetaan kaikille käyttäjille samanaikaisesti. Tilaston tietoja saa Tilastokeskuksessa käsitellä ja niistä saa antaa tietoja ennen julkistamista vain henkilö, joka osallistuu kyseisen tilaston laadintaan tai tarvitsee kyseisen tilaston tietoja omassa työssään ennen tietojen julkistamista.

Lisätietoja: Tilastojen julkistamisperiaatteet Tilastokeskuksessa

Tilastokeskus on aineistojen tuottaja ja tekijänoikeuden haltija, ellei tuotteen, tiedon tai palvelun yhteydessä erikseen toisin ilmoiteta.

Lisätietoja: Tilastotietojen käyttöehdot

Kuluttajahintaindeksit julkaistaan kuukausittain. Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi julkistetaan kaksi kertaa kuussa: ennakko ja lopullinen sekä Eurostatin että Tilastokeskuksen sivuilla.

Tiedote julkaistaan kuukausittain tilaston sivulla.

Kuluttajahintaindeksin vuosikatsaus julkistetaan vuosittain samanaikaisesti tammikuun tiedotteen kanssa helmikuussa.

Tilaston tietokantataulukot löytyvät StatFin-tietokannasta.

Eurostatin tietokantapalvelu koskien Yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä YKHI (engl. HICP)

EKP:n YKHI:n tietokantapalvelu

YK:n kuluttajahintaindeksin (engl. CPI) tietokantapalvelu

Alla olevat tietoaineistot ovat saatavilla tutkijoille.

Tilastokeskuksen TAIKA-tutkimusaineistossa kuluttajahintaindeksi yksikköaineisto vuosilta 1997-2018. Aineisto: FIRM_CPI Kuluttajahintaindeksin yksikkötason aineisto vuosilta 1997-2018 (YA272).

Yksittäiset tuotteet tai palvelut sekä liikkeet joista hintatiedot on kerätty, kuvataan aineistossa vain tunnistekoodeilla. Näin varmistetaan yksikkötason tietojen suojaus. 

Yksikkötason aineistoa ei luovuteta muille viranomaisille. 

• Tilaston menetelmäasiakirja: KULUTTAJAHINTAINDEKSI 2015=100 KÄYTTÄJÄN KÄSIKIRJA 
• Harmonised Index of Consumer Prices manual (2024)
• Consumer Price Index manual (2020)

Tilastotarkoituksiin kerätyn tiedon tietosuoja taataan. Tilastonlaadintaa ohjaa tilastolaki. Henkilötietojen käsittelyssä tilastolain ohella sovellettavaksi tulee EU:n yleinen tietosuoja-asetus ja suomalainen tietosuojalaki. Tilastotarkoituksiin kerättyjen tietojen salassapidosta säädetään julkisuuslaissa.

Tietoja käsittelevät vain ne henkilöt, jotka tietoja työssään tarvitsevat. Tietojen käyttö on rajattu käyttövaltuuksin. Kaikki Tilastokeskuksen henkilökuntaan kuuluvat ovat allekirjoittaneet salassapitositoumuksen, jossa he sitoutuvat pitämään salassa tilastolain tai viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain perusteella salassa pidettäväksi säädetyt tiedot. Lisätietoja tietosuojasta.

Tietoja julkistettaessa ja taulukoitaessa käytetään ensisijaisesti kynnysarvosääntöä (vähintään 3:n yrityksen tiedot). Dominanssissääntö on käytössä siten, että hyödykeryhmää dominoivilta yrityksiltä on pyydetty lupa tietojen julkistukseen.