Tarjonta-, käyttö- ja panos-tuotostaulukoiden laadinta (10/04)
Laadintaprosessi käyvin hinnoin
Laadintaprosessi edellisen vuoden hinnoin
Käsitteet
LaadintaLaadintaprosessi käyvin hinnoin
EKT 2010:n mukaiset vuosittain laadittavat tarjonta- ja käyttötaulukot sekä panos-tuotostaulukot ovat kiinteä osa kansantalouden tilinpitoa. Lähtökohtana ovat kansantalouden tilinpidon ennakolliset tiedot ja tietojen tasapainotus tarjonta- ja käyttötaulukkokehikossa.
Tarjonta- ja käyttötaulukot perustuvat siis suurelta osin siihen työhön, joka tarvitaan muutenkin vuositilinpidon laskemiseksi. Vuositilinpidon laadinta on organisoitu yli 30 tehtäväkokonaisuuteen ilmiöalueittain, esimerkiksi toimialoittain ja sektoreittain. Tiedot lasketaan ensin kokonaistasolla näille ilmiöalueille kansantalouden tilinpidon käsitteiden ja luokitusten mukaisesti. Tietolähteinä käytetään osin kunkin kuvattavan ilmiöalueen omia lähteitä (esimerkiksi teollisuuden ja rakentamisen rakennetilasto, valtion tilinpäätösaineisto, vakuutusyhtiötilasto, kulutustutkimus), osin useille alueille yhteisiä lähteitä (esimerkiksi yritysrekisteri, yritysten rakennetilastoaineisto, työvoimatutkimus).
Tarjonta- ja käyttötaulukoiden laadinnassa tarjonta- ja käyttötiedot jaetaan tuotteille ja mukaan lisätään eräitä EKT 2010:n tarjonta- ja käyttötaulukoilta edellyttämiä luokituksia. Tämä tehdään joko yhdistämällä edellisen vaiheen tiedot samoilta yksiköiltä kerättyihin erillisiin tuoteaineistoihin tai käyttämällä edellisen vaiheen lähdeaineistoa tarkemmalla tasolla. Erillisiä tuotekohtaisia aineistoja ovat muun muassa teollisuuden hyödyketilaston tuotanto-, raaka-aine- ja polttoainetilastot. Sen sijaan ulkomaan tavarakaupassa laskelmat on jo ennakollisessa vaiheessa tehty tullihallituksen tuotekohtaisesta tilastosta. Nyt tiedot vain käännetään kansantalouden tilinpidon tuoteluokitukselle ja yhteyttä muihin tarjonta- ja käyttöeriin tarkastellaan tarkemmalla tasolla. Samoin toimitaan esimerkiksi valtion tilinpäätösaineiston, kuntien ja kuntayhtymien taloustilaston kanssa ja kotitalouksien kulutusmenojen kanssa.
Riippuu paljolti ilmiöalueen laajuudesta ja lähdeaineistoista kuinka tuotekohtaisen tiedon tuotanto ratkaistaan. Joillakin ilmiöalueilla työn tekevät vastaavat sektoritutkijat suoraan (suhteellisen pienet kokonaisuudet) ja joissain tapauksissa tarjonta- ja käyttötaulukoiden laadinnasta vastaava ryhmä suorittaa työn konsultoiden kyseisestä ilmiöalueesta vastaavaa syntyy tarjontataulukko perushintaan ja käyttötaulukko ostajanhintaan.
Hinnanmuodostuksen erien (tuoteverot ja -tuet, kaupan ja kuljetuksen lisät) avulla tarjonsektoritutkijaa (laajemmat kokonaisuudet). Eri ilmiöaluetietojen yhdistämisen tuloksena tatiedot ovat muunnettavissa ostajanhintaan ja käyttötiedot perushintaan. Muunnoserien laskentaan käytettävien suhteellisten osuuksien tuotantoon osallistuvat tarjonta- ja käyttötaulukoiden laadinnasta vastaava ryhmä sekä eräät sektoritutkijat. Tuotettavissa tauluissa on yleensä tieto siitä kuinka monta prosenttia tietty marginaali on tietyssä käytössä tuotteen ostajanhinnasta ja tietyssä tarjonnassa perushinnasta.
Seuraavaksi suoritettava tasapainotus perustuu tarjonta- ja käyttötaulukoiden välillä päteviin kahteen identiteettiin:
1. Toimialoittainen identiteetti:
Tuotos toimialoittain = Panos toimialoittain
eli jokaisen toimialan osalta tuotos = välituotekäyttö + arvonlisäys.
2. Tuotteittainen identiteetti:
Tarjonta yhteensä tuotteittain = Käyttö yhteensä tuotteittain
eli jokaisen tuotteen osalta tuotos + tuonti = välituotekäyttö + vienti + kulutusmenot + pääoman bruttomuodostus.
Tasapainotuskorjauksia tehdään ensimmäisessä manuaalisessa tasapainotusvaiheessa perushintaiseen tarjontaan tai ostajanhintaiseen käyttöön riippuen siitä, kumpaa tietoa pidetään kulloinkin luotettavampana. Tarjontatieto on yleensä luotettavampaa tuotetasolla ja tästä syystä se muuttuu vähemmän. Korjaukset tehdään pääasiassa siten, että tarjontaa tai käyttöä siirretään mahdollisimman läheiselle substituutille, jolla ero tarjonnan ja käytön välillä on päinvastainen. Toimialojen tarjonta- tai välituotekäyttötietojen, tuonnin tai loppukäyttöjen tasoihin ei tässä vaiheessa kosketa.
Manuaalisen tasapainotuksen jälkeen on vuorossa hinnanmuodostuksen automaattinen tasapainottaminen. Tässä vaiheessa hinnanmuodostus on hyvin lähellä oikeaa ja sille tehdään viimeinen korjaus, jotta tuotteittain käytöstä summaamalla saadaan tuotetuet ja -verot vastaamaan maksettuja ja kerättyjä tukia ja veroja ja kaupan ja kuljetuksen marginaalit saadaan vastaamaan kaupan ja kuljetuksen toimialojen tuottamaa marginaalia muodostavaa palvelua.
Edellisten vaiheiden jälkeen tuotetase kertoo mille tuotteille ennakollisen kansantalouden tilinpidon tilastollinen ero kohdentuu. Jos ero on koko talouden tasolla positiivinen eli tarjonta on suurempi kuin käyttö, tuotetaseesta valitaan tuotejoukko, joilla jäljelle jäänyt ero on saman suuntainen ja absoluuttisesti suurin. Jos ero taas on negatiivinen, menetellään päinvastoin. Tämän jälkeen tuotejoukon tuotteita tarkastellaan uudelleen. Tilastollinen ero poistetaan tuotteilta, joiden lähtöestimaatit perustuvat heikoimmiksi luokiteltaviin lähdeaineistoihin. Nämä muutokset kohdistuvat siis ennakollisten toimiala- ja loppukäyttötietojen tasoihin ja muutosten vaikutus määrää lopullisen arvonlisäyksen tason.
Kun tilastollinen ero on eliminoitu, ei tarjonnan ja käytön välistä eroa enää esiinny koko talouden tasolla, mutta tuotekohtaisia eroja saattaa vielä esiintyä. Tärkeä seikka on myös eri tuotostyyppien välillä esiintyvät erot. Kotimaisen markkinatuotoksen tai tuonnin käyttö jollakin tuotteella ei välttämättä vastaa täsmälleen tuotteen kotimaista tarjontaa tai tuontia vaikka tuote olisikin kokonaistasolla (kotimainen markkinatuotos ja tuonti yhteensä) tasapainossa. Näiden erojen korjaamiseksi suoritetaan lopuksi ns. automaattinen tasapainotus, jossa loput erot poistetaan RAS -algoritmilla. Algoritmi laskee kertoimet, joilla kerrottuina tasapainotettavan matriisin alkiot summautuvat etukäteen kiinnitettyihin rivi- ja sarakesuunnan reuna-arvoihin.
Lopputuloksena syntyy tasapainotettu tuotetase, joka muodostaa samalla kansantalouden huoltotaseen. Tilastollista eroa ei esiinny enää eri tuotteiden tai tuotostyyppienkään välillä. Tasapainotetuista tarjonta- ja käyttötaulukoista laaditaan toimiala x toimiala -muotoinen symmetrinen panos-tuotostaulukko sekä eräitä analyysitaulukoita. Ns. markkinaosuusolettamus ei ole välttämättä kaikilla toimialoilla täysin luotettava ja joissain tapauksissa siitä on syytä poiketa toimipaikkakohtaisten tietojen perusteella. Muuten panos-tuotostaulukon laadinta on hyvin suoraviivainen matriisioperaatio.
Laadintaprosessi edellisen vuoden hinnoin
Käypähintaiset tarjonta- ja käyttötaulukot muunnetaan edellisen vuoden hintaisiksi tuotekohtaisten hintaindeksien (deflatointimenetelmä), volyymi-indikaattoreiden (ekstrapolointimenetelmä) sekä kustannuskomponenttien deflatointimenetelmän avulla.
Tarjontatiedot
Perushintaiset kotimaiset tuotostiedot deflatoidaan tuotteittain ja tuotostyypeittäin. Markkinatuotoksen kotimarkkinoille jäävä tuotos, tuotos omaan loppukäyttöön ja markkinattomien tuotteiden myynnit deflatoidaan kotimarkkinatuotoksen hintaindekseillä. Vientiin menevä markkinatuotos deflatoidaan viennin hintaindekseillä.
Muiden markkinattomien tuottajien perushintainen muu markkinaton tuotos kiinteähintaistetaan joko tuotoksen volyymi-indikaattoreiden (ns. ekstrapolointimenetelmä) tai kustannuskomponenttien deflatointimenetelmän avulla. Volyymi-indikaattoreita sovelletaan valtion ja kuntien koulutuksen, terveyspalvelujen ja sosiaalipalvelujen toimialoilla sekä työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen pakollisen sosiaalivakuutuksen toimialalla.
Tavaroiden tuonti deflatoidaan tuotteittain tuonnin hintaindekseillä. Palvelujen tuonti deflatoidaan tuotteittain kotimaisen tuotoksen hintaindekseillä.
Hintaindeksien lähteinä käytetään pääosin teollisuuden tuottajahintaindeksejä, tuonti- ja vientihintaindeksejä, palvelujen tuottajahintaindeksejä sekä kuluttajahintaindeksejä.
Käyttötiedot
Kotimainen käyttö, eli välituotekäyttö, kulutusmenot, investoinnit sekä varastojen muutokset, perushintaan deflatoidaan tuotteittain ja tuotostyypeittäin tarjontatietojen, eli tuonnin ja kotimaisen, tuotoksen hintaindekseillä. Perushintainen tavaroiden vienti deflatoidaan viennin hintaindekseillä. Perushintainen palvelujen vienti deflatoidaan kotimaisen tuotoksen hintaindekseillä. Tämän jälkeen edellisen vuoden hintainen tarjonta ja käyttö vastaavat toisiaan kaikilla tuote x tuotostyyppi -yhdistelmillä.
Kaikki ostajahintaiset käyttötiedot, kotitalouksien kulutusmenoja lukuun ottamatta, kiinteähintaistetaan lisäämällä perushintaisiin edellisen vuoden hintaisiin arvoihin edellisen vuoden hintaiset kaupan ja kuljetuksen lisät sekä tuoteverot ja vähentämällä perushintaisista edellisen vuoden hintaisista arvoista edellisen vuoden hintaiset tuotetukipalkkiot. Tuoteverot ja tuotetukipalkkiot deflatoidaan tuotteittain kuhunkin tuotteeseen liittyvien tuoteverojen ja tuotetukipalkkioiden vero- tai tukiasteiden vuosimuutoksilla. Kaupan ja kuljetuksen lisät deflatoidaan ko. lisien tarjontaa tuottavien tuotteiden, eli kaupan ja tavarankuljetuspalvelujen, kotimarkkinatuotoksen hintaindekseillä.
Kotitalouksien kulutusmenot ostajahinnoin deflatoidaan kotitalouksien kulutusmenojen ostajahintaisilla hintaindekseillä. Tässä vaiheessa ostajahintainen arvo ei vielä vastaa ostajanhintaa, joka saadaan lisäämällä perushintaisiin kiinteähintaisiin arvoihin kiinteähintaiset kaupan ja kuljetuksen lisät sekä tuoteverot ja vähentämällä kiinteähintaiset tuotetukipalkkiot. Ero korjataan edellisen vuoden hintaisiin tuoteveroihin, jolloin myös koko talouden tasolla tarjonta ja käyttö ovat kiintein hinnoin vastaavat toisiaan, ts. huoltotaseen tilastollinen ero on nolla.
Käsitteet
Tuotteiden tarjonta
Tuotteiden tarjonta koostuu kotimaisesta tuotoksesta ja tuonnista.
Tuotos sisältää tavarat ja palvelut, joita niiden tuottaja tarjoaa muille yksiköille. Tuottajana toimii aina paikallinen toimialayksikkö. Näin ollen yrityksen yhden toimipaikan toiselle tuottamat tavarat ja palvelut sisältyvät tuottavan toimipaikan tuotokseen.
Tuotos koostuu markkinatuotoksesta, tuotoksesta omaan loppukäyttöön ja muusta markkinattomasta tuotoksesta. Markkinatuotos myydään markkinoilla tai on tarkoitettu myytäväksi markkinoilla. Muu markkinaton tuotos kattaa tuotannon, joka toimitetaan muille yksiköille ilmaiseksi tai taloudellisesti merkityksettömään hintaan.
Tuotos omaan loppukäyttöön sisältää tuottajan itselleen, joko omaa kulutusta tai kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten, pitämät tavarat. Omaan kulutukseen käytettäviä tavaroita ovat tyypillisesti omaan käyttöön otetut maa- ja metsätaloustuotteet. Omaan pääomanmuodostukseen voidaan tuottaa esimerkiksi tietokoneohjelmia tai rakentaa omia asuntoja. Omaan käyttöön tuotetuista palveluista luetaan tuotokseksi vain omistusasuntojen asumispalvelut sekä palkatun kotitaloushenkilökunnan tuottamat kotitalous- ja henkilökohtaiset palvelut. Muita kotitalouksien itselleen tuottamia palveluja ei lueta mukaan.
Tuotteiden käyttö
Tuotteiden käyttö koostuu välituotekäytöstä, kotimaisesta loppukäytöstä ja viennistä.
Välituotekäyttö sisältää kaikki toimialayksiköiden tuotoksensa aikaansaamiseksi käyttämät tavarat ja palvelut.
Kotimaista loppukäyttöä ovat kulutusmenot ja pääoman bruttomuodostus. Kulutusmenot käsittävät kotimaisille institutionaalisille yksiköille sellaisista tavaroista ja palveluista aiheutuneet menot, joita käytetään henkilökohtaisten tarpeiden tai yhteiskunnan jäsenten kollektiivisten tarpeiden suoraan tyydyttämiseen. Kulutusmenot jakaantuvat kotitalouksille, niitä palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille ja julkisyhteisöille. Pääoman muodostus sisältää varastojen muutoksen ja aineellisten ja aineettomien kiinteiden varojen hankinnat.
Luokitukset
Tilastovuodesta 2008 lähtien tarjonta- ja käyttötaulujen toimialaluokitus perustuu TOL 2008 -luokitukseen. Luokitus on kansantalouden vuositilinpidon laadintatason mukainen. Toimialoja on laadintavaiheessa 179. TOL 2008 perustuu EU:n NACE Rev.2 -toimialaluokitukseen.
Tilastovuodesta 2008 lähtien tuoteluokituksena käytetään laadintavaiheessa kansantalouden tilinpidon tuoteluokitusta (KTTL), joka perustuu EU:n toimialapohjaiseen tuoteluokitukseen, CPA 2008 -luokitukseen. Tilastovuodesta 2015 lähtien KTTL-luokituksessa on ollut 836 tuotetta. Tilastovuosina 2008-2014 tuotteita oli 776.
Vuosien 2000-2007 tarjonta- ja käyttötaulujen toimialaluokitus perustuu TOL 2002 -luokitukseen. Toimialoja oli laadintavaiheessa 182. Vuosien 2000-2007 tarjonta- ja käyttötaulujen KTTL-tuoteluokitus perustuu CPA 2002-luokitukseen. Tuotteita oli laadintavaiheessa 950.
Hintakäsitteet
Tarjonta- ja käyttötauluissa esitetään tuotteiden tarjonta ja käyttö sekä perushintaan että ostajanhintaan. Varsinaisessa panos-tuotoksessa käytetään perushintaa.
Perushinta on hinta, jonka tuottaja saa ostajalta tuotettua tavara- tai palveluyksikköä kohti miinus kaikki tuosta yksiköstä sen tuotannon tai myynnin seurauksena maksettavat verot (so. tuoteverot) plus kaikki yksiköstä sen tuotannon tai myynnin seurauksena saatavat tukipalkkiot (so. tuotetukipalkkiot).
Tuoteveroja ovat esimerkiksi arvonlisävero, tupakkavero, polttoainevero ja tuontitullit. Tuotetukipalkkiot ovat pääasiassa EU:n tukia ja kansallisia tukia maataloudelle. Perushintaan sisältyvät vain ne kuljetuskustannukset, jotka ostaja maksaa tuottajalle ilman erillistä laskua.
Ostajanhinta on hinta, jonka ostaja tosiasiassa maksaa tuotteista. Näin ollen siihen eivät sisälly tuottajan saamat tukipalkkiot, mutta siihen sisältyvät kaikki muut tuoteverot paitsi vähennyskelpoinen arvonlisävero. Arvonlisäverovelvollinen ostaja saa vähentää ostamistaan tuotteista maksamansa arvonlisäveron omasta tuotoksestaan maksettavasta arvonlisäverosta.
Ostajanhintaan sisältyvät myös kaikki kaupan välityspalkkiot, joita ei veloiteta erikseen (kaupan lisät) sekä kuljetusmaksut, jotka ostaja maksaa tavaran tuottajalle tai välittäjälle saadakseen tuotteen tiettynä aikana tiettyyn paikkaan (kuljetuksen lisät).
Kaupan ja kuljetuksen lisät
Kaupan lisä on erotus tuotteen jakelusta vastaavan yksikön tuotteesta saaman hinnan ja sen hinnan välillä, jonka yksikkö olisi itse joutunut myyntiajankohtana tuotteesta maksamaan. Tuotteen tuottajan, kaupan tai muun välittäjän erikseen maksama tuotteen kuljetus kauppaan (tai välittäjälle) sisältyy aina kaupan lisiin.
Kaupan lisät perushintaan ovat kumulatiiviset tukku- ja vähittäiskaupan lisät ennen mahdollisten verojen lisäämistä ja tukipalkkioiden vähentämistä. Kaupan lisiä voivat tuottaa muutkin toimialat kuin kauppa. Kaupan lisien kokonaismäärä on kaikkien toimialojen tuottamien kaupan lisien summa.
Kuljetuksen lisät perushintaan sisältävät tuottajan tai tukku- tai vähittäiskauppiaan itse suorittaman tai järjestämän ja erillisellä laskulla laskuttaman kuljetuksen tavaran lopulliselle käyttäjälle.
Läheskään kaikki kuljetukset eivät sisälly kuljetuksen lisiin. Ulkopuolelle jäävät esimerkiksi tuottajan joko itse suorittama tai kolmannella osapuolella teettämä kuljetus, jota ei laskuteta erillisellä laskulla.
Arvottaminen
Tuotoksen arvottaminen tapahtuu pääpiirteissään seuraavasti. Markkinatuotos ja tuotos omaan loppukäyttöön arvotetaan todelliseen tai arvioituun perushintaan tai, jos sellaista ei ole, tuotantokustannusten mukaan. Muiden markkinattomien tuottajien tuotos yhteensä arvotetaan kokonaistuotantokustannusten mukaan ja niiden muu markkinaton tuotos kokonaiskustannusten ja mahdollisen markkinatuotoksen erotuksena.
Tuotteiden kotimainen käyttö arvotetaan ostajanhintaan, joka on kussakin käyttötarkoituksessa tuotteen havaittu ostohinta.
Vienti arvotetaan käyttötaulukossa kuten kansantalouden tilinpidossakin f.o.b.-arvoon, johon sisältyvät kuljetus- ja vakuutuskustannukset lähtömaan eli Suomen rajalle.
Tuonti tuotteittain arvotetaan c.i.f.-arvoon, johon sisältyvät f.o.b. hinnan lisäksi myös tuotteen kuljetus- ja vakuutuskustannukset lähtömaan satamasta tuontimaan satamaan. Koska nämä kuljetus- ja vakuutuspalvelut on voitu ostaa kotimaisilta tuottajilta, ne on lisätty myös ao. palvelujen vientiin. C.i.f. -arvo vastaa kotimaisten tuotteiden perushintaa.
Hinnanmuodostus
Perushintaisen tuotoksen muunnos ostajanhintaiseksi suoritetaan tarjontataulukossa seuraavan kaavan mukaisesti:
OH = (1+ALV) ' (1+KAM+KUM) ' (1+MTV-TTP) ' PH, jossa
OH on tuotteen ostajanhinta
PH on tuotteen perushinta
MTV on muiden tuoteverojen kuin arvonlisäveron osuus tuotteen perushinnasta
TTP on tuotetukipalkkioiden osuus tuotteen perushinnasta
KAM on kaupanlisien osuus tuotteen perushinnasta, johon on lisätty muut tuoteverot ja josta on vähennetty tuotetuet KUM on kuljetuksen lisien osuus tuotteen perushinnasta, johon on lisätty muut tuoteverot ja josta on vähennetty tuotetuet ja
ALV on vähennyskelvottoman arvonlisäveron osuus tuotteen perushinnasta, johon on lisätty muut tuoteverot sekä kaupan ja kuljetuksen lisät ja josta on vähennetty tuotetuet.
Tuotteiden kotimainen käyttö esitetään käyttötaulukoissa sekä ostajanhintaan että perushintaan. Ostajanhintainen käyttö muunnetaan perushintaiseksi käytöksi seuraavasti:
PH = OH/[(1+ALV) ' (1+KAM+KUM) ' (1+MTV-TTP)].
Ostajanhinta voi olla eri käytöissä erilainen. Esimerkiksi arvonlisäverovelvolliset tuottajat voivat pääosin vähentää maksamansa arvonlisäveron ja useita muita tuoteveroja ei peritä vientiin menevistä tuotteista. Myös tuotteen ostajanhintaan sisältyvät kaupan ja kuljetuksen lisät saattavat riippua tuotteen käyttötavasta.
Päivitetty 12.12.2019
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Panos-tuotos [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-1994. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 24.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/pt/pt_2019_2019-12-12_men_001.html