Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

Rahoitustilinpidon laadintamenetelmät

Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän mukaisessa rahoitustilinpidossa tilastoidaan Suomen kansantalouden sektorien sekä Suomen ja ulkomaiden välisiä rahoitussaamisia ja velkoja vuoden lopussa (varantoja) sekä niihin vuoden aikana kohdistuvia rahoitustaloustoimia (virtoja). Rahoitustilinpidossa laajennetaan kansantalouden tilinpidon tuotannon, tulojen ja tulojen käytön ja uudelleen jaon sekä pääoman muodostuksen tilastointia rahoitustaloustoimilla. Rahoitustaloustoimet voivat joko liittyä reaalitaloustoimiin tai niiden vastinkirjaus on toinen rahoitustaloustoimi.

Rahoitusvirtatileillä kuvataan kuka rahoittaa, ketä rahoitetaan, minkä rahoitusvaateen muodossa ja kuinka paljon. Vuoden aikaiset rahoitusvirrat kuvastavat yleensä suhdanteiden mukaan vaihtelevaa eri sektorien nettoluotonottoa (tai -antoa) toisilta kansantalouden sektoreilta ja ulkomailta. Rahoitustaseissa kuvataan vakaampia, kansantalouden sektoreittaisia saamis-velka-suhteita. Taseista ilmenee, mille sektorille ollaan velkaa, mihin on tehty sijoituksia ja kuinka paljon.

Rahoitustilinpito on myös osa EKT95:n mukaista varallisuustilinpitoa. Suomessa kattavia varallisuustaseita ei toistaiseksi laadita.

Laadintaprosessin kulku

Rahoitustilinpito on pääasiassa muista rahoitustilastoista johdettu tilasto. Tilaston laadinnassa hyödynnetään paitsi rahoitustilastoja, myös muita, sektoreittaisia tase- ja virtatietoja sisältäviä tilastoja ja tietoja.

Rahoitustaseiden laadinta

Rahoitustaseiden laadinnan aluksi kootaan tiedot kunkin sektorin omista tietolähteistä. Seuraavassa vaiheessa nämä tiedot sovitetaan yhteen. Yhden sektorin saaminen on toisen sektorin velka, yhteensovitus tehdään vastinsektoreittain erä erältä.

Rahoitustasetilasto on umpeen menevä tilastojärjestelmä. Primääritietojen poikkeavuudesta ei seuraa tilastollista eroa vaan poikkeavat tiedot sovitetaan yhteen. Laadintaprosessi on työläs ja kukin tieto arvioidaan erikseen. Perusaineisto analysoidaan samalla tarkasti ja mahdolliset yhteensopimattomuudet tulevat esiin. Käsiteltäessä rahoitustaseita kokonaisuutena otetaan sektoreittaisten (markkina) rajojen lisäksi huomioon myös vaateittaisia rajoja.

Lopullisen tiedon valinnassa painotetaan luotettavuutta ja systemaattista tietolähteiden käyttöä sekä varsinkin vaateen "muut saamiset ja velat" kohdalla sektorin rahoitustaseen kokonaisuutta (rahoitusvarojen tai velkojen yhteissummia).

Kotitalous- ja yrityssektorin taseista suuri osa syntyy pelkistä vastinsektoritiedoista, joskin yrityssektorin taseen loppusummat määrittelee yritysten rakennetilaston tietokannan aineisto.

Rahoitustaloustoimia kuvaavan virtatilinpidon laadinta

Rahoitustaloustoimista (virroista) on tasetietoihin verrattuna vähän perustilastotietoa. Tästä syystä Suomen kuten useimpien muidenkin maiden rahoitustaloustoimien tilastoinnin lähtökohta on kahden peräkkäisen vuoden rahoitustaseiden erotus. Jos tasetieto muuttuu vuodesta toiseen vain rahoitustaloustoimien seurauksena, taseiden erotus kuvaa täsmälleen tilastoitavia nettorahoitusvirtoja.

Rahoitustaseen muutoksiin vaikuttaa moni muukin tekijä kuin rahoitustaloustoimet. Rahoitusvirtatilinpidossa kuvauksen kohteena ovat ainoastaan todelliset taloustoimet. Rahoitustaloustoimien todellisten arvojen esiin saamiseksi tase-erotuksia korjataan niiden tekijöiden eliminoimiseksi, jotka virtojen ohella ovat vaikuttaneet tasetietoihin. Luonnollisesti käytettävissä on jonkin verran myös todellisia netto-virtatietoja.

Merkittävimpiä korjauseriä ovat valuuttakurssimuutokset, muut arvostuserät (arvonkorotukset ja arvonalennukset), luottotappiot, luokitusmuutokset, tilastoyksikköjen sulautumiset ja lopetukset. Näitä eriä kuvataan EKT95:n mukaisen rahoitustilinpidon "muiden volyymin muutosten" ja "hallussapitovoittojen ja tappioiden" tileillä. Tilejä ei toistaiseksi laadita Suomen rahoitustilinpidossa

Taseen ja tuloslaskelman välillä voi olla kirjauseroja, jotka tulee myös ottaa huomioon. Rahoitustilinpidossa pyritään noudattamaan samoja kirjausperusteita kuin muussakin kansantalouden tilinpidossa.

Käytännössä myös rahoitustaloustoimet niin kuin taseetkin johdetaan umpeen menevässä laskentajärjestelmässä ts. virtatiedot viedään samaan aikaan velallis- ja velkojasektorin tietoihin. Koska kuitenkin esimerkiksi jälkimarkkinoilla tehdyistä kaupoista ei ole olemassa sektoritietoja (mistä rahoitusvaroja vuoden aikana ostettiin, mille sektorille myytiin), sektoreittaiset rahoitusvirrat eivät anna täydellistä vastausta siihen, kuka rahoitti ja ketä.

Kansantalouden tilinpidon reaalitaloustoimia kuvaavat sektoritilit päättyvät nettoluotonantoon. Reaalipuolella nettoluotonanto syntyy karkeasti yksinkertaistaen sektoreittaisten tulojen ja menojen erotuksena. Syntynyt ylijäämä siirtyy muiden sektorien käyttöön.

Rahoitustilinpidon nettoluotonanto, jota kuvataan käsitteellä Rahoitustaloustoimet, netto, on rahoitusvarojen nettohankinnan ja velkojen nettohankinnan erotus. Jos rahoitusvaroja kertyy vuoden aikana enemmän kuin lisävelkaa, sektori on nettomääräinen luotonantaja.

Määritelmällisesti "reaalipuolen" ja "rahoituspuolen" nettoluotonanto on yhtä suuri. Tilastolähteiden poikkeavuudesta johtuen nettoluotonantotiedot yleensä poikkeavat toisistaan, eikä niitä Suomen tilinpitojärjestelmässä pakoteta yhtä suuriksi. Nettoluotonantoerien poikkeama näytetään sektoreittaisena tilastollisena erona.

Arvotukset, nettoutus

EKT95 edellyttää rahoitustaseiden laadintaa markkina-arvoon. Kotimaanvaluutan määräisten, muiden kuin arvopaperimuotoisten rahoitusvaateiden markkina-arvo rahoitustaseessa vastaa useimmiten niiden nimellisarvoa. Myös rahoitustaloustoimia voidaan tässä tapauksessa yleensä arvioida taseiden nettomuutosten avulla.

Valuuttamääräiset tase-erät on arvotettu taseen tilastointiajankohdan (31.12.) keskikurssilla. Noteeratut osakkeet, joukkovelkakirjat sekä rahasto-osuudet on rahoitustaseessa arvotettu pääosin markkinahintaan Rahamarkkinainstrumentit on arvotettu lähinnä hankintahintaan. Noteeraamattomat osakkeet ja osuudet arvotetaan pääsääntöisesti tasearvoon (oman pääoman kirjanpitoarvoon).

Rahoitustaseen erä johdannaiset kuvaa lähinnä valuutanvaihtosopimuksia kumoavien vastakkaissopimusten arvoa tilastointiajankohdan valuuttakursseilla. Ulkomaisiin johdannaisiin kohdistuvat rahoitustaloustoimet on nettoutettu vuodesta 1999 alkaen ja ne kuvataan vain velkojen nettohankinnassa.

Rahoitustaloustoimia tilastoitaessa hyödynnetään todellisia osto- ja myyntihintoja silloin, kun niitä on saatavilla (mm. arvopaperien emissiot). Rahoitusvirroissa ovat täysimääräisesti mukana mm. (valtion) joukkovelkakirjojen emissiovoitot ja -tappiot. Kansantalouden tilinpidossa emissiovoitot ja -tappiot jaksotetaan korkoihin lainan juoksuajalle.

Vuoden aikana suoriteperusteisesti kertyneet mutta maksamatta olevat korot lisäävät velallisen velkaa siinä instrumentissa, johon korko kohdistuu; maksamaton korko pääomitetaan.

Rahoitustaloustoimet eli virrat esitetään nettomääräisinä, ts. rahoitusvarojen ja velkojen nettohankintoina sektoreittain. Koska virtojen tilastoinnin perustana on usein taseen muutos vuodesta toiseen, bruttotaloustoimia ei saada tilastoitua. On kyseenalaista olisiko bruttomäärillä (esim. käteistalletusten nostot ja panot erikseen vuoden aikana) analyyttistä käyttöä - määrät olisivat valtavia. Toisaalta yksilöidyt tiedot esim. valtion viitelainojen bruttokaupasta voisivat olla hyödyllisiä.

Sulautus

Varantoja ja virtoja voidaan kuvata sulauttamattomina tai sulautettuina. Kansantalouden tilinpidossa pyritään sulauttamattomiin kirjauksiin ts. taloustoimet tulisi kirjata täysimääräisesti myös sektorien ja alasektorien sisäiset taloustoimet mukaan lukien (vrt. nettoutus).

Julkaistuissa tiedoissa kuvataan vain sulauttamattomia rahoitusvaroja, velkoja tai niihin kohdistuvia taloustoimia. Yhden institutionaalisen yksikön muodostaman sektorin sisäiset erät on rahoitustaseissa kuitenkin sulautettu pois (esim. valtion lainanotto valtion eläkerahastolta budjettitalouteen, valtion hallussa olevat omat joukkovelkakirjat). Sisäiset erät eivät vaikuta sektorin nettovarallisuuteen tai nettoluotonantoon.

Tiedot voidaan esittää myös sulautettuina, jolloin eliminoidaan sekä alasektorin sisäiset (esim. kuntien velat toisille kunnille) että summasektorien sisäiset erät (edellisen lisäksi myös kuntien velat valtiolle, työeläkelaitoksille ja muille sosiaaliturvarahastoille julkisyhteisöt summasektorissa). Sulautetut tiedot kuvaavat ao. sektorien asemaa suhteessa muihin ja ainoastaan muihin sektoreihin.


Päivitetty 28.10.2004

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Rahoitustilinpito [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-4886. 2004, Rahoitustilinpidon laadintamenetelmät . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.12.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/rtp/2004/rtp_2004_2004-10-28_men_001.html