Etusivu > Tilastot > Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset > 2011 > 1. Katsaus rangaistuksiin 2011

1. Katsaus rangaistuksiin 2011

1.1. Käräjäoikeuksissa tuomittujen määrässä ei muutosta edellisvuoteen

Vuonna 2011 annettiin 63 000 alioikeustuomiota, 208 000 rangaistusmääräyssakkoa ja 301 000 rikesakkoa. Rangaistusten yhteismäärä, 572 000, oli prosentin suurempi kuin vuonna 2010. Käräjäoikeuksissa annettujen tuomioiden määrä ei merkittävästi muuttunut edellisvuodesta. Rangaistusmääräyksiä annettiin puolestaan yli 3 000 vähemmän ja rikesakkoja lähes 10 000 enemmän kuin vuonna 2010. Hovioikeuksissa ensimmäisenä oikeusasteena tuomittiin viisi henkilöä.

1.2. Ennätykselliset 301 000 rikesakkoa

Rikesakko on euromäärältään kiinteä, sakkoa lievempi varallisuusrangaistus. Sen käyttöalasta säädetään rikoslaissa ja eri rikkomuksista määrättävän rikesakon suuruudesta valtioneuvoston asetuksella. Rikesakon suuruus oli vuonna 2011 yhdeksänportaisesti 10, 20, 35, 50, 60, 70, 85, 100 tai 115 euroa. Vuonna 2011 rikesakko voitiin määrätä tieliikennelain, ajoneuvolain tai vesiliikennelain lievimmistä rikkomuksista, vesikulkuneuvorikkomuksesta, jätelain jäterikkomuksesta, kalastuslain kalastusrikkomuksesta, järjestyslain järjestysrikkomuksesta, alkoholilain lievimmistä rikkomuksista sekä moottorikäyttöisen ajoneuvon asiakirjoja koskevista rikkomuksista. Rikesakkoa voitiin myös määrätä vähäisestä rikoslain 41 luvun 6 §:ssä säädetystä toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta ja vähäisestä rikoslain 41 luvun 7 §:ssä tarkoitetusta toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen luovuttamisesta alaikäiselle.

Vuodesta 2009 lähtien rikesakko on ollut eniten käytetty rangaistus. Näin oli myös vuonna 2011, jolloin rikesakkoja määrättiin kolme prosenttia enemmän kuin vuonna 2010 ja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kaikista 301 000 rikesakosta 164 000 (55 %) määrättiin ajoneuvoa pysäyttämättä. Näiden rikesakkojen määrä oli lähes 14 000 suurempi kuin vuonna 2010. Eniten määrättiin 85 euron rikesakkoja (94 000 kappaletta) ja toiseksi eniten 70 euron rikesakkoja (91 000 kappaletta). Rikesakko, jonka suuruus on 85 euroa, voidaan määrätä moottorikäyttöisen ajoneuvon (pl. mopo) kuljettajalle enintään 15 kilometrin ylinopeudesta, jos nopeusrajoitus on enintään 60 kilometriä tunnissa. Vastaavasti 70 euron rikesakko voidaan määrätä 15 kilometrin ylinopeudesta, jos nopeusrajoitus on yli 60 kilometriä tunnissa.

Kuvio 1. Rikesakot suuruuden mukaan 2011 ja 2010 (lkm, euro)

Rikesakoista lähes 95 prosenttia (284 900) määrättiin autoilijoille. Mopoilijoille määrättiin yli 5 800 rikesakkoa, moottoripyöräilijöille yli 2 600 ja polkupyöräilijöille 1 300.

1.3. Yli puolet sakoista määrättiin liikennerikoksista

Päiväsakon rahamäärä lasketaan sakotettavan nettotulojen mukaan.

• Päiväsakon rahamäärä lasketaan verotustietojen perusteella nettokuukausitulosta, josta on ensin vähennetty 255 euron peruskulutusvähennys. Yksi päiväsakko on 1/60 kuukausitulosta. Elatusvelvollisuus vähentää rahamäärää kolme euroa elätettävää kohti. Päiväsakon pienin rahamäärä on kuusi euroa.

• Päiväsakkojen lukumäärä vahvistetaan rikoksen moitittavuuden perusteella rajoissa 1–120 päiväsakkoa. Kuitenkin jos joku olisi tuomittava samalla kertaa vähintään kahdesta rikoksesta sakkorangaistukseen, hänet tuomitaan yhteiseen sakkorangaistukseen, joka saa olla enintään 240 päiväsakkoa. Rikoksesta ennen tuomiota mahdollisesti johtunut vähintään yhden vuorokauden yhtäjaksoinen vapaudenmenetys otetaan huomioon vähennyksenä päiväsakkojen lukumäärästä.

• Sakon kokonaisrahamäärä on päiväsakkojen lukumäärä kerrottuna päiväsakon rahamäärällä, mutta ylinopeussakon on oltava aina vähintään yhtä suuri kuin ylinopeudesta määrättävä korkein rikesakko, joka on 115 euroa.

Rangaistusmääräyksellä tuomittujen päiväsakkojen keskilukumäärä oli 14 kappaletta, päiväsakon rahamäärä oli keskimäärin 15,7 euroa ja sakon kokonaisrahamäärä keskimäärin 211,3 euroa. Oikeudenkäynnin sakkotuomioissa päiväsakkojen keskilukumäärä oli 37,7 kappaletta, päiväsakon rahamäärä oli keskimäärin 12,4 euroa ja sakon kokonaisrahamäärä keskimäärin 444,8 euroa. Oheissakkotuomioissa vastaavat keskiarvot olivat 34,1 kappaletta sekä 13,4 ja 451,0 euroa. Sakoista lähes puolet (49 %) oli päiväsakon rahamäärältään kuuden euron minimihintaisia sakkoja.

Kuvio 2. Sakot ja sakkokertymä 1995–2011 (lkm, euro)

Vuonna 2011 sakkokertymä oli yhteensä 86,4 miljoonaa euroa, mistä 70,1 miljoonaa euroa kertyi liikennerikoksista. Edellisvuodesta sakkokertymä kasvoi 1,6 miljoonalla eurolla. Taulukossa 1 liikennerikoksilla tarkoitetaan seuraavia rikoksia tai rikkomuksia: liikenneturvallisuuden vaarantaminen, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, rattijuopumus, törkeä rattijuopumus, vesiliikennejuopumus, ilmaliikennejuopumus, junaliikennejuopumus, kulkuneuvon luovuttaminen juopuneelle, liikennejuopumus moottorittomalla ajoneuvolla, kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta, liikennepako tieliikenteessä, liikenteen häirintä, liikennerikkomus, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkominen ja ajoneuvorikkomus.

Taulukko 1. Sakot ja rikesakot 2011 (lkm, euro)

Lukumäärä tai rahamäärä	Tuomiot ja rangaistus- määräykset yhteensä		Tuomiot		Rangaistus- määräykset		Rikesakot
	Liikenne- rikokset	Muut	Päärikos Liikenne- rikokset	Muut	Liikenne- rikokset	Muut	Liikenne- rikokset	Muut
Päiväsakkojen lukumäärä – keskimäärin	17	20	39	35	14	14	.	.
Päiväsakon rahamäärä – keskimäärin, euroa	17,90	9,71	15,23	10,33	18,27	9,46	.	.
– enimmillään, euroa	2 811	6 653	1 733	829	2 811	6 653	.	.
Sakon kokonaisrahamäärä – keskimäärin, euroa	284,16	189,39	544,55	355,95	247,56	124,26	77	24,6
– enimmillään, euroa	50 100	66 530	18 780	9 090	50 100	66 530	115	60
– sakkokertymä, milj.euroa	47,5	16,1	11,2	8,5	36,3	7,6	22,6	0,2
Luokitus euroa, %
1–40 euroa, %	2,2	9,6	0,5	0,8	2,4	13,1	12,4	92,6
41–60 euroa, %	6,7	17,1	1,4	4,8	7,4	22	4,5	7,4
61–80 euroa, %	4	6,1	0,9	1,2	4,4	8	30,9	–
81–100 euroa, %	3,6	12	2,7	6,6	3,7	14,1	41,3	–
101–150 euroa, %	23,9	18	8,2	15,3	26,1	19,1	10,8	–
151–200 euroa, %	11,4	11,4	8,4	12,7	11,8	10,9	–	–
201–300 euroa, %	18,7	11,8	23,4	23,8	18,1	7,1	–	–
301–400 euroa, %	10,9	4,8	12,5	9,9	10,7	2,8	–	–
401–500 euroa, %	6,2	3,2	8,6	8,2	5,9	1,3	–	–
501–1 000 euroa, %	9,5	4,2	19,3	11,1	8,2	1,5	–	–
1 001–2 000 euroa, %	2,5	1,4	11,5	4,6	1,2	0,2	–	–
2 001–3 000 euroa, %	0,3	0,2	1,8	0,7	0,1	0,0	–	–
3 001–euroa, %	0,1	0,1	0,7	0,3	0,1	0,0	–	–
Yhteensä	99,8	100,1	100,0	100,1	100,0	99,9	100,1	100,0
Lukumäärä	167 232	84 931	20 609	23 875	146 623	61 056	294 147	6 662

1.4. Suurin osa yhteisösakoista tuomittiin työturvallisuusrikoksista

Vuoden 1995 syyskuusta lähtien myös oikeushenkilö eli yhtiö, yhdistys, säätiö tms. voidaan tuomita rangaistukseen sen toiminnassa tapahtuneen rikoksen johdosta. Oikeushenkilö voidaan tuomita yhteisösakkoon, jos sen lakimääräiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen, tai jos oikeushenkilön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Yhteisösakko tuomitaan euromäärin. Alin rahamäärä on 850 ja ylin 850 000 euroa.

Oikeushenkilön rangaistusvastuu voi vuonna 2011 seurata seuraavista rikoksista:

(Törkeä) kiihottaminen kansanryhmää vastaan, (törkeä) lahjuksen antaminen, (törkeä) lahjuksen antaminen kansanedustajalle, järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen, (törkeä) laittoman maahantulon järjestäminen, (törkeä) eläinsuojelurikos, uhkapelin järjestäminen, väkivaltakuvauksen levittäminen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen, törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito, sukupuolisiveellisyyttä loukkaava markkinointi, (törkeä) paritus, törkeä kunnianloukkaus, (törkeä) ihmiskauppa, laiton uhkaus, (törkeä) veropetos, (törkeä) avustuspetos, avustuksen väärinkäyttö, markkinointirikos, alkoholijuoman markkinointirikos, kilpailumenettelyrikos, yritysvakoilu, yrityssalaisuuden väärinkäyttö, (törkeä) lahjominen elinkeinotoiminnassa, (törkeä) lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa, (törkeä) kätkemisrikos, ammattimainen kätkemisrikos, (törkeä) rahanpesu, tuottamuksellinen rahanpesu, (törkeä) väärennys, väärennysaineiston hallussapito, ydinräjähderikos, yleisvaarallisen rikoksen valmistelu, vaaran aiheuttaminen tietojenkäsittelylle, kaikki terrorismirikokset, (törkeä) vahingonteko, (törkeä) petos, (törkeä, lievä) rahanväärennys, rahanväärennyksen valmistelu, väärän rahan käyttö, (törkeä) maksuvälinepetos, maksuvälinepetoksen valmistelu, (törkeä) viestintäsalaisuuden loukkaus, (törkeä) tietoliikenteen häirintä, (törkeä) tietojärjestelmän häirintä, (törkeä) tietomurto, ydinenergian käyttörikos, räjähderikos ja varomaton käsittely, (törkeä) säännöstelyrikos, salakuljetus, törkeä tulliselvitysrikos, puolustustarvikkeiden maastavientirikos, työturvallisuusrikos, kaikki ympäristörikokset, törkeä metsästysrikos, tekijänoikeusrikos, (törkeä) huumausainerikos, huumausainerikoksen valmistelu ja (törkeä) huumausainerikoksen edistäminen, (törkeä) alkoholirikos, kaikki arvopaperimarkkinarikokset.

Vuonna 2011 käräjäoikeuksissa tuomittiin 29 yhteisösakkoa, yksi vähemmän kuin edellisvuonna. Yhteisösakkoa tuomittiin työturvallisuusrikoksista (25), ympäristön turmelemisesta (2), lahjuksen antamisesta (1) ja törkeästä avustuspetoksesta (1). Keskimääräinen yhteisösakko oli lähes puolet pienempi kuin vuonna 2010 ollen 6 707  euroa ja mediaani 4 000  euroa.

1.5. Vankeus, yhdyskuntapalvelu ja valvontarangaistus

Ehdottomaan vankeuteen tuomittiin 5 995 kertaa, mikä oli neljä prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. 1.11.2011 käyttöön otettua valvontarangaistusta tuomittiin viisi kertaa. Yhdyskuntapalvelua tuomittiin puolestaan 2 496 kertaa ja seitsemän prosenttia vähemmän kuin vuonna 2010. Näiden lisäksi 411 tapauksessa aikaisempi ehdoton vankeus tai yhdyskuntapalvelu katsottiin riittäväksi seuraamukseksi. Ehdollisia vankeustuomioita annettiin edellisvuoden tavoin hieman alle 15 100. Vuonna 2011 alioikeuksissa tuomittiin 23 elinkautista, kun vuonna 2010 elinkautisia vankeusrangaistuksia tuomittiin 25 kappaletta. Elinkautisrangaistuksia on viime vuosina tuomittu enemmän kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten: Viisivuotisjaksolla 1997–2001 tuomittiin yhteensä 40 elinkautisrangaistusta, kun vuosina 2007–2011 elinkautisia vankeusrangaistuksia tuomittiin 86 kappaletta.

Kuvio 3. Vankeus- ja yhdyskuntapalvelutuomiot 1970-2011

1.5.1. Yhdyskuntapalvelua käytettiin eniten rattijuopumuksesta tuomittaessa

Yhdyskuntapalvelu on enintään kahdeksan kuukauden pituisen ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomittava rangaistus. Lisäksi edellytetään, että rikoksentekijä on antanut suostumuksensa palvelun suorittamiseen ja että hänen voidaan olettaa suoriutuvan palvelusta. Yhdyskuntapalvelu käsittää 20–200 tuntia valvonnan alaisena tehtävää säännöllistä, palkatonta työtä. Enintään kymmenen tuntia rangaistuksesta voidaan kuitenkin suorittaa osallistumalla uusintarikollisuuden vähentämistä tukeviin toimintaohjelmiin tai käyttämällä päihdeongelmien vähentämiseen tarkoitettuja palveluja. Asevelvollisuudesta kieltäytymisestä, siviilipalveluksesta kieltäytymisestä tai siviilipalvelusrikoksesta yhdyskuntapalvelua ei saa tuomita.

Yhdyskuntapalvelun vakinaistuttua vuoden 1997 alusta laissa säädetään aiempaa tarkemmin, milloin tuomioistuimen on tuomittava yhdyskuntapalvelua ja milloin vankilarangaistus. Edellä mainittujen muodollisten edellytysten täyttyessä pääsääntönä on aina yhdyskuntapalveluun tuomitseminen. Laissa on kolme perustetta, jotka tuomioistuimen harkinnan mukaan voivat johtaa pääsäännöstä poikkeamiseen eli vankilarangaistukseen tuomitsemiseen. Perusteina voivat olla aiemmat ehdottomat vankeusrangaistukset tai yhdyskuntapalvelurangaistukset. Kolmantena mainitaan muut painavat syyt, jotka voivat liittyä esimerkiksi rikoksen laatuun tai tekohetkeen.

Yhdyskuntapalvelun käyttöaste vuonna 2011 oli 37 prosenttia (yhdyskuntapalveluun tuomittujen osuus sellaisista ehdottomista vankeusrangaistuksista, jotka rangaistuksen pituuden ja rikoksen puolesta oli muunnettavissa yhdyskuntapalveluksi). Käyttö oli samalla tasolla kuin edellisvuonna. Selvästi eniten yhdyskuntapalvelua käytettiin rattijuopumuksista tuomittaessa, jolloin yhdyskuntapalvelua sai 52 prosenttia enintään kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeuteen tuomituista. Seuraavaksi eniten yhdyskuntapalvelua käytettiin pahoinpitelystä tuomittaessa, jolloin 40 prosenttia tuomittiin yhdyskuntapalveluun. Varkaustuomioissa vastaava osuus oli 21 prosenttia. Rattijuopumuksia tuomittiin yhdyskuntapalveluun 55 prosenttia kaikista yhdyskuntapalveluun tuomituista. Heidän osuutensa enintään kahdeksan kuukauden vankeustuomioista oli vain 40 prosenttia.

Kuvio 4. Yhdyskuntapalvelun käyttö eri rikoksissa 2006–2011

Naisilla yhdyskuntapalvelun käyttöaste enintään kahdeksan kuukauden vankeusrangaistuksista oli 42 ja miehillä 37 prosenttia. Naisilla käyttöaste väheni lähes kolme prosenttiyksikköä ja miehillä käyttöaste pysyi jokseenkin samalla tasolla verrattuna vuoteen 2010. Ikäryhmittäin tarkasteltuna käyttöaste oli edelleen korkein 50 vuotta täyttäneiden tai sitä vanhempien kohdalla.

Kuvio 5. Yhdyskuntapalvelun käyttö tuomitun sukupuolen ja iän mukaan 2011

Hovioikeuspiireittäin tarkasteltuna yhdyskuntapalvelun käyttöaste oli suurin Itä-Suomen hovioikeuspiirin käräjäoikeuksissa ja pienin Helsingin hovioikeuspiirin alueella. Käräjäoikeuden mukaan jaotellut tiedot löytyvät tilaston kotisivun ensimmäisestä tietokantataulusta.

Taulukko 2. Yhdyskuntapalveluun tuomitut alioikeuksissa hovioikeuspiireittäin 2011

Hovioikeuspiiri	Muuntokelpoisia yhteensä (lkm)	niistä muunnettu yhteensä (lkm)	Käyttöaste yhteensä, %	Käyttöaste törkeissä rattijuopumuksissa, %
Itä–Suomi	733	365	49,8	62,9
Vaasa	1 195	523	43,8	59,2
Rovaniemi	617	257	41,7	55,0
Turku	1 714	653	38,1	57,1
Kouvola	843	320	38,0	56,7
Koko maa	6 625	2 496	37,7	57,1
Helsinki	1 523	378	24,8	49,1

Yhdyskuntapalvelun täytäntöönpano on aloitettava viipymättä, ja palvelu on pääsääntöisesti suoritettava loppuun vuoden kuluessa siitä, kun tuomio on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi. Toimeenpanosta vastaa Rikosseuraamuslaitos. Jos tuomittu epäonnistuu yhdyskuntapalvelun suorittamisessa, rangaistus muunnetaan ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi, jonka vähimmäisaika on neljä päivää. Vuonna 2011 yhdyskuntapalvelun suorittamisen laiminlyönnin tai palveluehtojen muun törkeän rikkomisen vuoksi päätöksiä, joissa suorittamatta oleva osa muunnettiin takaisin ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi, annettiin 407. Tuomioistuin pidensi palvelun täytäntöönpanoaikaa 139 kertaa. Uuden vankeustuomion yhteydessä aiemman yhdyskuntapalvelun aloittaminen tai jatkaminen kiellettiin viisi kertaa. Lisäksi 59 tapauksessa syyttäjän vaatimus yhteiskuntapalvelun takaisinmuunnosta vankeudeksi hylättiin, peruutettiin (syyttäjän toimesta) tai raukesi.

1.5.2. Valvontarangaistus käyttöön vuonna 2011

Enintään kuuden kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittu voidaan tietyin edellytyksin vankeuden sijasta tuomita samanpituiseen valvontarangaistukseen. Valvontarangaistus sijoittuu siis ankaruudeltaan yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeuden väliin. Valvontarangaistuksen sisältönä on tuomitun velvollisuus pysyä asunnossaan sekä osallistua valvontatapaamisiin ja osallistua työhön, koulutukseen tai muuhun vastaavaan tuomitun toimintakykyä ja sosiaalisia valmiuksia ylläpitävään tai edistävään toimintaan. Valvontarangaistukseen tuomitseminen on mahdollista vain rikoksentekijän suostumuksella. Tarkemmin valvontarangaistuksesta säädetään valvontarangaistuksesta annetussa laissa (330/2011). Valvontarangaistuksen ehtojen toistuva tai vakava rikkominen johtaa rangaistuksen muuntamiseen ehdottomaksi vankeudeksi.

Valvontarangaistusta tuomittiin viisi kertaa rangaistuksen kahden ensimmäisen voimassaolokuukauden aikana 1.11.–31.12.2011. Valvontarangaistusta tuomittiin varkaudesta (2), törkeästä rattijuopumuksesta (1), väärennyksestä (1) ja huumausainerikoksesta (1). Vuonna 2011 tuomittujen valvontarangaistusten keskimääräinen pituus oli 2,6 kuukautta.

1.5.3. Ehdollinen ja ehdoton vankeusrangaistus

Enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Jos ehdollista vankeutta yksinään on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, voidaan sen ohessa tuomita sakkoa tai, jos ehdollinen vankeus on vuotta pidempi, 20–90 tuntia yhdyskuntapalvelua. Rikoksen alle 21-vuotiaana tehnyt voidaan tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi koeajaksi valvontaan, milloin tätä on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi sekä uusien rikosten ehkäisemiseksi.

Vuonna 2011 alle 21-vuotiaana tehdystä rikoksesta tuomittiin ehdolliseen vankeuteen 2 582 henkilöä. Heistä kolmasosa (33 %) määrättiin koeajaksi valvontaan. Oheissakon sai maksettavakseen 50 prosenttia ehdolliseen vankeuteen tuomituista. Yhdeksän kymmenestä oheissakosta määrättiin törkeästä rattijuopumuksesta tuomituille. Yli vuoden pituisia ehdollisia vankeuksia tuomittiin 736 kappaletta, joista 195 tapauksessa eli runsaassa 26 prosentissa tuomittiin lisäksi yhdyskuntapalvelua.

Kaikista vankeustuomioista lähes 42 prosenttia tuomittiin ensisijassa (päärikos) rattijuopumuksista (RL 23:3–4 §), 15 prosenttia pahoinpitelyistä (RL 21:5–6 §) ja 9 prosenttia varkauksista (RL 28:1–2 §). Ehdoton (määräaikainen) vankeus oli vuonna 2011 keskimäärin 11,1 kuukautta, yhdyskuntapalveluksi muunnettu vankeus keskimäärin 3,3 ja ehdollinen keskimäärin 3,7 kuukautta.

Taulukko 3. Eräiden rikosten ehdottomat vankeusrangaistukset käräjäoikeuksissa 2007–2011

Tuomion päärikos	Vuosi	Ehdoton vankeusrangaistus			Ehdottomien vankeus- rangaistusten lukumäärä	Tuomioiden lukumäärä yhteensä
		Keskipituus kuukautta	% kaikista rikoksen rangaistuksista	% kaikista ehdottomista vankeus- rangaistuksista
Törkeä rattijuopumus	2007	3,9	13,6	25,5	1 779	13 100
	2008	3,9	13,8	25,1	1 724	12 496
	2009	3,7	13,3	21,8	1 449	10 902
	2010	3,7	12,4	19,8	1 244	10 066
	2011	3,7	10,5	17,1	1 026	9 761
Törkeä pahoinpitely	2007	24,2	58,0	4,9	350	603
	2008	24,6	55,7	5,4	371	666
	2009	24,8	55,2	5,4	359	650
	2010	24,4	54,2	5,0	313	578
	2011	25,6	54,2	5,5	329	607
Törkeä huumausainerikos	2007	38,7	80,3	3,5	249	310
	2008	47,2	71,1	3,2	219	308
	2009	42,4	79,2	3,9	259	327
	2010	36,8	69,8	4,6	289	414
	2011	43,1	75,5	5,5	327	433
Tappo	2007	111,7	93,7	0,8	59	63
	2008	115,3	94,5	1,0	69	73
	2009	110,9	90,0	0,7	45	50
	2010	117,3	87,5	0,7	42	48
	2011	113,5	84,6	0,7	44	52
Tapon yritys	2007	47,2	88,0	1,2	88	100
	2008	46,4	93,3	1,4	97	104
	2009	46,6	94,2	1,5	97	103
	2010	47,7	94,1	1,5	95	101
	2011	44,8	94,4	1,7	102	108

Vuonna 2011 kaikki murhan yrityksestä ja törkeästä raiskauksesta tuomitut tuomittiin ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Raiskauksesta ja törkeästä pahoinpitelystä määrättiin ehdotonta vankeutta puolestaan hieman yli puolelle rangaistukseen tuomituista. Valtaosa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (85%) ja sukupuoliyhteyteen pakottamisesta (81 %) tuomituista sai ehdollista vankeutta. Rangaistuskäytäntöihin vaikuttavat laissa säädetyt vankeusrangaistusten minimi- ja maksimiajat, jotka vaihtelevat rikoksittain. (Kuvio 6.) Tämän tilaston kotisivun tietokantataulukoissa on lisää tietoja eri rikostuomioiden rangaistuslajeista ja rangaistusten pituuksista.

Kuvio 6. Ehdottoman ja ehdollisen vankeuden sekä yhdyskuntapalvelun osuudet (%) eräissä henki-, väkivalta- ja seksuaalirikostuomioissa 2011 (vankeusrangaistusten lkm)

1.6. Ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittiin 33 nuorta

Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi. Vuonna 2011 alioikeuksien mielestä painavia syitä löytyi 33:n kohdalla, mikä oli yhdeksän tuomiota enemmän kuin edellisvuonna. Yhdyskuntapalveluun tuomittiin viisi (2010:8) nuorta ja yhdeksässä (2010:18) tapauksessa katsottiin aikaisempi rangaistus sellaisenaan riittäväksi seuraamukseksi myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta. Kaikki ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja yhdyskuntapalveluun tuomitut alle 18-vuotiaat olivat miehiä. Ehdollisia vankeusrangaistuksia tuomittiin 570 alle 18-vuotiaille, mikä oli 20 tuomiota enemmän kuin vuonna 2010. Kaikista tuomituista (rikesakot mukaan lukien) oli 15–17-vuotiaita yli neljä prosenttia ja 18–20-vuotiaita lähes kahdeksan prosenttia (kuvio 7). Oikeudessa tuomituista näiden ikäluokkien yhteinen osuus oli 18 prosenttia.

Kuvio 7. Oikeudessa tuomittujen, rangaistusmääräyksen tai rikesakon saaneiden ikäryhmittäiset osuudet 2011 ja 2010 (%)

1.7. Lähes neljännes rangaistukseen tuomituista naisia

Kaikista vuonna 2011 rangaistukseen tuomituista 23 prosenttia (130 000) oli naisia. Naisten osuus rangaistuista on kasvanut jo useamman vuosikymmenen ajan. Alioikeuksissa tuomituista 15 prosenttia oli naisia, kun rangaistusmääräyssakkoja saaneista 20 ja rikesakkoja saaneista 26 prosenttia oli naisia. Alioikeuksissa naisia määrättiin useammin sakkoihin (naisten osuus 20 %) ja ehdolliseen vankeuteen (15 %) kuin yhdyskuntapalveluun (8 %) ja ehdottomaan vankeuteen (7 %).

Naisia tuomittiin keskivertoa enemmän esimerkiksi kunnianloukkauksesta (naisia 38 %), alkoholilain rikkomisesta (36 %), petoksesta (34 %), ulkomaalaislain rikkomisesta (34 %), kavalluksista (33 %) ja väärennyksestä (32 %). Naisten osuus rangaistuista oli taas pienempi sotilasrikoksissa (0,3 %), ympäristörikoksissa (1,7 %), seksuaalirikoksissa (1,9 %).

Kuvio 8. Rangaistukseen tuomitut naiset ja miehet 2005–2011 (lkm)

1.8. Rangaistukseen tuomituista ulkomaalaisista yli puolet ulkomailla asuvia

Ulkomaan kansalaisia tuomittiin rangaistukseen yhteensä 40 800 kertaa vuonna 2011. Vastaava luku oli 36 200 vuonna 2010 ja 31 600 vuonna 2009. Yli 53 prosenttia (21 800) rangaistuksen saaneista ulkomaalaisista ei asunut vakinaisesti Suomessa. Ulkomailla asuvien tuomittujen ulkomaalaisten määrä oli 18 prosenttia suurempi kuin edellisvuonna ja 43 prosenttia suurempi kuin vuonna 2009. Suomessa asuvien ulkomaalaisten tuomittujen määrä (19 000) kasvoi puolestaan seitsemän prosenttia edellisvuodesta ja 16 prosenttia vuodesta 2009.

Tuomioistuimissa tuomittiin 6 800 ulkomaan kansalaista, mikä on lähes 11 prosenttia kaikista tuomituista ja 10 prosenttia enemmän kuin vuonna 2010. Tuomioistuimissa tuomituista ulkomaalaisista puolella (3 400) ei ollut vakinaista asuinpaikkaa Suomessa. Suomessa vakinaisesti asumattomien ulkomaalaisten alioikeustuomioiden määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2005, jolloin niitä oli hieman yli 1 700. Rangaistusmääräyssakkoja määrättiin 24 400 ulkomaalaiselle, mikä oli 11 prosenttia enemmän kuin vuonna 2010. Rikesakkoja sai puolestaan lähes 9 700 ulkomaalaista, mikä oli jopa 18 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.

Ulkomailla asuvien ulkomaalaisten tuomittujen määrä kasvoi eniten rangaistusmääräyssakkojen ja rikesakon saaneiden kohdalla. Rangaistukseen tuomittujen ulkomaalaisten joukossa oli kaikkiaan 149:n eri valtion kansalaisia, ja eniten rangaistuksia tuomittiin venäläisille ja virolaisille. Tuomituista ulkomaan kansalaisista 76 prosenttia oli EU27-maiden ja muun Euroopan valtioiden kansalaisia. Valtaosa (61 %) heistä ei asunut vakinaisesti Suomessa. Suurimmalla osalla (83 %) Euroopan ulkopuolisten valtioiden rangaistukseen tuomituista kansalaisista vakituinen asuinvaltio oli puolestaan Suomi.

Kuvio 9. Ulkomaalaisten osuus tuomituista 2005–2011 (%)

1.9. Lähes kaikki nuorisorangaistukseen tuomitut miehiä

Vuoden 2005 alusta nuorisorangaistus on ollut käytettävissä koko maassa. Rangaistuksen kokeilu aloitettiin helmikuussa 1997. Nuorisorangaistukseen voidaan tuomita alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta, jos sakko on rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys ja tekijän aikaisemmat rikokset huomioon ottaen riittämätön rangaistus, eivätkä painavat syyt vaadi ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista. Lisäksi tuomitsemista on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi ja uusien rikosten ehkäisemiseksi.

Nuorisorangaistusta tuomitaan neljästä kuukaudesta yhteen vuoteen. Tuomittu on valvonnassa rangaistuksen ajan. Nuorisorangaistus sisältää valvontatapaamisia, valvonnan alaisena suoritettavia sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia sekä niiden yhteydessä annettavaa tukea ja ohjausta. Nuorisorangaistus sisältää myös valvonnassa tapahtuvaa työelämään ja työn tekemiseen perehtymistä, jollei sitä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana tai se ole erityisen vaikeasti järjestettävissä.

Nuorisorangaistuksia tuomittiin käräjäoikeuksissa 18 kappaletta vuonna 2011. Rangaistuksen pituus oli keskimäärin 6,2 kuukautta. Tuomitut olivat yhtä lukuun ottamatta miehiä.

1.10. Vapauttavia tuomioita 3 250

Varsinaisessa oikeudenkäynnissä jätettiin tuomitsematta rangaistukseen 702 syylliseksi todettua. Yleisimmät perusteet olivat rikoksen vähäisyys ja tekijän nuoruus. Syyntakeettomana jätettiin tuomitsematta 52 henkilöä. Vapauttavan tuomion sai 3 250 vastaajaa, mikä on lähes viisi prosenttia kaikista syytetyistä. Lisäksi 1 150:n osalta syyte jätettiin sillensä.

1.11. Valitusprosentti 11

Vastaaja valitti yhdeksässä prosentissa, syyttäjä 1,5 prosentissa ja muu asianosainen 1,6 prosentissa päätöksistä. Syytteen hylkäävissä päätöksissä valittaminen oli keskimääräistä yleisempää (15 %). Suhteellisesti eniten valitettiin ehdottomista vankeustuomioista (55 %). Vähiten muutosta haettiin silloin, kun rangaistuksena oli sakko (4 %).

Kuvio 10. Valittaminen alioikeuksien rikostuomioista rangaistuslajeittain 2009–2011 (%)

1.12. Keskeiset muutokset rikosluokituksessa vuonna 2011

Rikoslaissa tuli vuoden 2011 aikana voimaan useita uusia rangaistussäännöksiä sekä muita rikosnimikemuutoksia. Rikoslain 11 lukuun lisättiin 1.6.2011 uusi rangaistussäännös törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RL 11:10§1), joka on jo voimassa olevaa rikosnimikettä kiihottaminen kansanryhmää vastaan ankarammin rangaistava tekomuoto. Rikoslain 20 lukuun puolestaan lisättiin 1.6.2011 rikosnimikkeet lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin  (RL 20:8b§) sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen (RL 20:8c§). Myös edellä mainittujen rikosten yritykset säädettiin rangaistaviksi. Lisäksi rikoslain 20 luvun rikoksista lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö , seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta sekä viimeksi mainitun rikoksen yrityksestä säädettiin ankarampi rangaistus.

Lahjontaan liittyviä uusia rikosnimikkeitä olivat 1.10.2011 alkaen törkeä lahjuksen antaminen kansanedustajalle (RL 16:14b§1), törkeä lahjuksen ottaminen kansanedustajana  (RL 40:4§1), törkeä lahjominen elinkeinotoiminnassa  (RL 30:7a§1) sekä törkeä lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa  (RL 30:8a§1). Törkeiden tekomuotojen myötä nimikkeiden lahjuksen antaminen kansanedustajalle ja lahjuksen ottaminen kansanedustajana rangaistusta alennettiin.

Rikoslain 17 lukuun lisättiin 1.1.2011 laiton Etelämanneralueen mineraaliesiintymään kajoaminen  (RL 17:3a§1), joka korvasi rikoslain ulkopuolisen rangaistussäännöksen laiton kajoaminen mineraaliesiintymään  (28/1998). Samaan lukuun lisättiin 1.3.2011 myös törkeä eläinsuojelurikos (RL 17:14a§1) sekä 48 lukuun 1.4.2011 törkeä metsästysrikos (RL 48:1a§) ja törkeä laittoman saaliin kätkeminen (RL 48:4a§). Rikoslain 30 luvun 1.1.2011 voimaan tulleet markkinointirikos (RL 30:1§) ja kuluttajaluottorikos/kulutusluottorikos (RL 30:3§) korvasivat kuluttajasuojalain (38/1978) kumotut rangaistussäännökset kuluttajansuojarikkomuksen ja kuluttajaluottorikkomuksen .

Rikoslain ulkopuolisissa laeissa säädettiin myös uusista rangaistavista rikosnimikkeistä. Kesäkuun alussa voimaan tullut ajokorttilaki (386/2011) sisälsi uuden rangaistussäännöksen luvaton kuljettajaopetustoiminnan harjoittaminen. Laki alkolukon hyväksymisestä liikenteeseen (1109/2010) toi puolestaan 1.8.2012 uuden rangaistussäännöksen alkolukkorikkomus ja laki alkolukon käytöstä koulu- ja päivähoitokuljetuksissa (1110/2010) rangaistussäännöksen alkolukon käyttörikkomus. Muita 2011 voimaan tulleita rangaistussäännöksiä olivat kalastusrekisteririkkomus , EMAS-logon käyttörikkomus , syöttötariffisäännösten rikkominen , merityösopimuslakirikkomus , laivatoimikuntarikkomus , laivaväen lääkärintarkastusrikkomus .

Lisäksi lievät pahoinpitelyt siirtyivät vuoden 2011 alusta alkaen virallisen syytteen alaisiksi silloin, kun ne kohdistuvat alaikäiseen, tekijälle läheiseen henkilöön tai henkilöön, joka suorittaa työtehtäviään. Ennen vuotta 2011 lievät pahoinpitelyt olivat asianomistajarikoksia, toisin sanoen rankaiseminen lievästä pahoinpitelystä edellytti, että uhri vaatii tekijälle rangaistusta.

Päivitetty rikosnimikkeistö on saatavissa Tilastokeskuksesta.

Lähde: Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset 2011, Tilastokeskus

Lisätietoja: Miina Keski-Petäjä 09 1734 3240, Salla Tuominiemi 09 1734 3242, rikos@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 17.12.2012