Etusivu > Tilastot > Työvoimatutkimus > 2009 > Työsuhteet ja työajat vuonna 2009 > 5. Työajat

5. Työajat

Työajat muuttuvat melko hitaasti. Työajat ja tehdyt työtunnit vaihtelevat työllisyyden ja palkansaajien rakenteen muutosten mukaisesti. Jos esimerkiksi osa-aikatyö yleistyy enemmän kuin kokoaikatyö, keskimääräinen viikkotyöaika lyhenee. Työajat vaihtelevat myös toimialoittain ja ammateittain sekä työnantajasektorin mukaan.

Tilastoissa työaikakäsitteitä ovat säännöllinen viikkotyöaika, tehty viikkotyöaika sekä tehty vuosityöaika. Säännöllinen viikkotyöaika on se työaika, jota työntekijä tavallisesti tekee sisältäen myös säännöllisen ylityön. Säännöllisen viikkotyöajan keskiarvoon vaikuttaa työaikamuoto, esimerkiksi onko kyseessä koko- vai osa-aikatyö. Tehtyä viikkotyöaikaa lyhentävät tutkimusviikon poissaolot ja tehdyt yli- ja lisätyöt pidentävät sitä. Tehty vuosityöaika on laskennallinen käsite, jossa kaikkien tehtyjen työtuntien määrä vuodessa jaetaan työllisten tai palkansaajien määrällä.

5.1 Yleisin viikkotyöaika on 35−40 tuntia

Suurimalla osalla palkansaajista (73 prosentilla) säännöllinen työaika oli 35−40 tuntia viikossa vuonna 2009. Eri palkansaajaryhmien välillä erot olivat pienehköjä. Yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä runsas neljännes teki säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa.

Kuvio 6. Säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2009, %

Kuviossa 7 esitetään lyhyttä alle 35-tuntista työviikkoa tekevien osuudet palkansaajista ja yrittäjistä vuonna 2009. Lyhyt työviikko oli noin 17 prosentilla palkansaajista. Noin joka viidennen alemman toimihenkilön työaika oli lyhyt. Ylemmillä toimihenkilöillä lyhyt viikko oli harvinaisempi. Lyhyttä työaikaa säännöllisesti tekevillä tyypillisin viikkotyöaika oli 30−34 tuntia. Joka neljäs yrittäjä ja yrittäjäperheenjäsen teki lyhyttä työviikkoa.

Kuvio 7. Säännöllisesti lyhyttä 1–34-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2009, %

Palkansaajista noin yhdeksän prosenttia teki pitkää yli 40-tuntista työviikkoa. Ylemmät toimihenkilöt tekivät palkansaajista useimmin pitkää säännöllistä työaikaa. Heistä pitkä viikkotyöaika oli 17 prosentilla. Pitkä säännöllinen viikkotyöaika oli yleisin yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä, joista 46 prosenttia teki pitkää säännöllistä työaikaa. (Kuvio 8.)

Kuvio 8. Säännöllisesti pitkää yli 40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2009, %

5.2 Miesten työviikko kokoaikatyössä pidempi kuin naisten

Keskimääräiset säännölliset viikkotyöajat eivät ole muuttuneet juuri lainkaan vuodesta 2008 vuoteen 2009. Vuonna 2009 palkansaajien keskimääräinen säännöllinen työaika oli 36,5 tuntia ja tehty 35,2 tuntia viikossa. Pisintä viikkotyöaikaa tekivät yrittäjät, joiden keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika vuonna 2009 oli noin 43 tuntia viikossa ja tehty 41,6 tuntia viikossa. Miesten säännöllinen ja tehty työaika ovat pidempiä kuin naisten (taulukko 1). Tehtyä työaikaa lyhentävät lomat sekä muut poissaolot ja pidentävät ylityössä tehty työaika.

Taulukko 1. Palkansaajien säännöllisen ja tehdyn viikkotyöajan keskiarvo koko- ja osa-aikatyössä vuonna 2009

	Säännöllinen työaika		Tehty työaika
	Kokoaikatyö	Osa-aikatyö	Kokoaikatyö	Osa-aikatyö
Yhteensä	39,0	19,8	37,4	20,2
Miehet	39,9	18,3	38,5	19,0
Naiset	38,1	20,5	36,3	20,6

Johtajien ja ylimpien virkamiesten säännöllinen viikkotyöaika kokoaikatyössä oli keskimäärin noin 41,5 tuntia (kuvio 9). Pitkää, yli neljäkymmentätuntista työviikkoa tekivät lisäksi vain prosessi- ja kuljetustyöntekijät. Lyhyintä työviikkoa tekivät toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät.

Kuvio 9. Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika päätyössä ammatin mukaan vuonna 2009

5.3 Tehty vuosityöaika lyhentyi vuonna 2009

Kuviossa 10 palkansaajien tehtyä vuosityöaikaa verrataan työantajasektorin mukaan. Yksityisen sektorin ja valtion tehty vuosityöaika on viime vuosina ollut lähes samanpituinen. Yksityisen sektorin vuosityöaika lyheni viime vuonna selvästi, mikä selittynee taloustilanteella, esimerkiksi lomautuksilla ja lyhennetyillä työajoilla. Myös valtiosektorin vuosityöaika lyheni.

Kuntasektorilla tehty vuosityöaika on selvästi lyhyempi kuin muilla sektoreilla, eikä se ole muuttunut juuri lainkaan.

Kuvio 10. Palkansaajien tehty vuosityöaika työnantajasektorin mukaan vuosina 2005–2009

Naisten tehty vuosityöaika on ollut noin 200−250 tuntia lyhyempi kuin miesten. Naiset ovat useammin esimerkiksi osa-aikatyössä kuin miehet. Naisilla myös perhevapaat lyhentävät tehtyä työaikaa enemmän kuin miehillä. Kaksi kolmasosaa osa-aikaisista palkansaajista on naisia.

Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa naisten ja miesten tekemien työtuntien ero oli viime vuonna kaikkein suurin. Naispalkansaajat tekivät noin 300 tuntia lyhyemmän työvuoden kuin miehet. Sekä miesten että naisten vuosityöaika lyheni viime vuonna. Miesten vuosityöaika lyheni keskimäärin noin 70 tunnilla ja naisten vajaalla 40 tunnilla vuodesta 2008 vuoteen 2009.

5.4 Vuorotyö yleisempää naisilla kuin miehillä

Lauantai- ja sunnuntaityö sekä vuorotyö ovat tavanomaisesta arkipäivinä tehtävästä päivätyöstä poikkeavia työaikoja. Lauantaityötä tutkimusviikolla teki noin 17 prosenttia työllisistä ja 14 prosenttia palkansaajista vuonna 2009 (taulukko 2). Sunnuntaina tutkimusviikolla työskenteli työllisistä noin 12 prosenttia ja palkansaajista 9 prosenttia. Vuorotyötä teki useampi kuin joka neljäs naispalkansaaja, miehistä noin joka viides.

Taulukko 2. Vuorotyötä ja tutkimusviikolla viikonlopputyötä tehneiden osuus työllisistä ja palkansaajista sukupuolen mukaan vuonna 2009, %

	Työlliset		Palkansaajat
	Lauantaityö	Sunnuntaityö	Lauantaityö	Sunnuntaityö	Vuorotyö
Yhteensä	17	12	14	9	23
Miehet	17	11	12	8	19
Naiset	18	12	16	11	27

Lähde: Työvoimatutkimus 2009. Tilastokeskus

Lisätietoja: Anna Pärnänen (09) 1734 2607, Päivi Keinänen (09) 1734 3416, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 1.6.2010