3 Työajat vuonna 2010
3.1 Työaikojen muutos on hidasta
Tilastoissa työaikakäsitteitä ovat säännöllinen viikkotyöaika, tehty viikkotyöaika sekä tehty vuosityöaika.
Säännöllinen viikkotyöaika on työntekijän tavanomainen tai keskimääräinen viikkotyöaika päätyössä. Palkansaajilla säännölliseen työaikaan luetaan mukaan säännöllinen palkallinen tai palkaton ylityö. Säännöllisen viikkotyöajan keskiarvoon vaikuttaa työaikamuoto, esimerkiksi onko kyseessä koko- vai osa-aikatyö.
Tehty viikkotyöaika on työllisen tutkimusviikolla tekemien työtuntien määrä. Tehty viikkotyöaika kysytään erikseen pää- ja sivutyöstä. Siihen luetaan mukaan myös palkalliset ja palkattomat ylityötunnit. Toisaalta lomat, arkivapaat ja poissaolot muista syistä (esim. sairaus) lyhentävät tehtyä viikkotyöaikaa.
Tehty vuosityöaika on laskennallinen käsite, joka saadaan jakamalla kaikkien työllisten vuoden aikana tekemien työtuntien määrä työllisten vuosikeskiarvolla. Näin saadaan keskimääräinen vuosityöaika työllistä kohti. Vuosityöaika työllisille palkansaajille lasketaan vastaavalla tavalla.
Työajat ja tehdyt työtunnit vaihtelevat työllisyyden ja palkansaajien rakenteen muutosten mukaisesti. Jos esimerkiksi osa-aikatyö yleistyy enemmän kuin kokoaikatyö, keskimääräinen viikkotyöaika lyhenee. Työajat vaihtelevat myös toimialoittain ja ammateittain sekä työnantajasektorin mukaan. Työajat muuttuvat melko hitaasti
3.2 Yleisin viikkotyöaika on 35−40 tuntia
Suurimmalla osalla palkansaajista (73 prosentilla) säännöllinen työaika oli 35−40 tuntia viikossa vuonna 2010. Eri palkansaajaryhmien välillä erot olivat pienehköjä. Yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä runsas neljännes teki säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa. (Kuvio 6.)
Kuvio 6. Säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2010, %
Lyhyt, alle 35-tuntinen työviikko oli noin 18 prosentilla palkansaajista. Noin joka viidennen alemman toimihenkilön työaika oli lyhyt. Ylemmillä toimihenkilöillä lyhyt viikko oli harvinaisempi. Lyhyttä työaikaa säännöllisesti tekevillä tyypillisin viikkotyöaika oli 30−34 tuntia. Joka neljäs yrittäjä ja yrittäjäperheenjäsen teki lyhyttä työviikkoa. (Kuvio 7.)
Kuvio 7. Säännöllisesti lyhyttä 1–34-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 20109, %
Palkansaajista noin yhdeksän prosenttia teki yli 40-tuntista työviikkoa. Ylemmät toimihenkilöt tekivät palkansaajista useimmin pitkää säännöllistä työaikaa. Heistä pitkä viikkotyöaika oli 16 prosentilla. Pitkä säännöllinen viikkotyöaika oli yleisin yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä, joista 47 prosenttia teki yli 40-tuntista säännöllistä työaikaa. (Kuvio 8.)
Kuvio 8. Säännöllisesti pitkää yli 40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2010, %
3.3 Miesten työviikko kokoaikatyössä pidempi kuin naisten
Keskimääräiset säännölliset viikkotyöajat eivät ole muuttuneet juuri lainkaan vuodesta 2009 vuoteen 2010. Vuonna 2010 palkansaajien keskimääräinen säännöllinen työaika päätyössä oli 36,5 tuntia ja tehty viikkotyöaika päätyössä 35,6 tuntia viikossa. Pisintä viikkotyöaikaa tekivät yrittäjät (mukaan lukien yrittäjäperheenjäsenet), joiden keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika vuonna 2010 oli 43,3 tuntia viikossa ja tehty viikkotyöaika 41,5 tuntia viikossa. Miesten päätyön säännöllinen ja tehty viikkotyöaika ovat pidempiä kuin naisten (taulukko 1). Tehtyä viikkotyöaikaa lyhentävät lomat sekä muut poissaolot ja pidentävät ylityössä tehty työaika.
Taulukko 1. Palkansaajien päätyön säännöllisen ja tehdyn viikkotyöajan keskiarvo koko- ja osa-aikatyössä vuonna 2010
Säännöllinen työaika | Tehty työaika | |||
Kokoaikatyö | Osa-aikatyö | Kokoaikatyö | Osa-aikatyö | |
Yhteensä | 39,1 | 20,4 | 37,8 | 20,8 |
Miehet | 40,0 | 19,5 | 38,9 | 19,9 |
Naiset | 38,2 | 20,8 | 36,6 | 21,3 |
Johtajien ja ylimpien virkamiesten päätyön säännöllinen viikkotyöaika kokoaikatyössä oli keskimäärin noin 41,5 tuntia (kuvio 9). Pitkää, yli neljäkymmentätuntista työviikkoa tekivät päätyössään lisäksi vain prosessi- ja kuljetustyöntekijät. Lyhyintä työviikkoa tekivät toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät.
Kuvio 9. Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien säännöllisen viikkotyöajan keskiarvo päätyössä ammatin mukaan vuonna 2010
3.4 Tehty vuosityöaika kasvoi hieman vuonna 2010
Yksityisellä sektorilla ja valtiolla palkansaajien tehdyt vuosityöajat (ks. käsitteen selitys edellä) ovat viime vuosina olleet keskenään lähes saman suuruisia. Vuosityöaika yksityisellä sektorilla kasvoi vuonna 2010. Tämä selittynee muun muassa lomautusten ja lyhennettyjen työaikojen vähenemisellä. Myös valtiosektorilla tehty vuosityöaika kasvoi.
Kuntasektorilla tehty vuosityöaika on selvästi pienempi kuin muilla sektoreilla, eikä se ole muuttunut juuri lainkaan viime vuosina. (Kuvio 10.)
Kuvio 10. Palkansaajien tehty vuosityöaika työnantajasektorin mukaan vuosina 2005–2010
Vuonna 2010 naispalkansaajien tehty vuosityöaika oli 211 tuntia lyhyempi kuin miesten. Sekä miesten että naisten vuosityöaika kasvoi vuonna 2010 hieman. Miesten vuosityöaika kasvoi keskimäärin 29 tunnilla ja naisten 26 tunnilla vuodesta 2009 vuoteen 2010.
Tehty vuosityöaika naispalkansaajilla on nykyisin noin 200−250 tuntia lyhyempi kuin miespalkansaajilla. Naiset ovat useammin esimerkiksi osa-aikatyössä kuin miehet. Kaksi kolmasosaa osa-aikaisista palkansaajista on naisia. Naisilla myös perhevapaat lyhentävät tehtyä työaikaa enemmän kuin miehillä.
3.5 Sunnuntaityö lisääntyi kaupan alalla vuonna 2010
Lauantai- ja sunnuntaityö sekä vuorotyö ovat tavanomaisesta arkipäivinä tehtävästä päivätyöstä poikkeavia työaikoja. Lauantaityötä teki tutkimusviikolla päätyössään noin 17 prosenttia työllisistä ja 14 prosenttia palkansaajista vuonna 2010. Sunnuntaina työskenteli tutkimusviikolla työllisistä noin 12 prosenttia ja palkansaajista 10 prosenttia. (Taulukko 2.)
Vähittäiskaupan aukioloajat laajenivat 1.12.2009 lähtien. Tämä näkyy sunnuntaityön lisääntymisenä kaupan alalla. Vuonna 2010 tukku- ja vähittäiskaupan alalla päätyössään sunnuntaityötä tutkimusviikolla tehneitä palkansaajia oli 28 000, mikä oli 8 000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Toimialoilla yhteensä ei sunnuntaityötä tekevien palkansaajien osuus muuttunut vuosien 2009 ja 2010 välillä.
Vuonna 2010 vuorotyötä teki noin joka neljäs naispalkansaaja, miehistä joka viides.
Taulukko 2. Vuorotyötä päätyössään sekä tutkimusviikolla viikonlopputyötä päätyössään tehneiden osuus työllisistä ja palkansaajista sukupuolen mukaan vuonna 2010, %
Työlliset | Palkansaajat | ||||
Lauantaityö | Sunnuntaityö | Lauantaityö | Sunnuntaityö | Vuorotyö | |
Yhteensä | 17 | 12 | 14 | 10 | 23 |
Miehet | 17 | 12 | 12 | 9 | 19 |
Naiset | 18 | 12 | 16 | 11 | 26 |
Lähde: Työvoimatutkimus 2010. Tilastokeskus
Lisätietoja: Heidi Melasniemi-Uutela (09) 1734 2523, Olga Kambur (09) 1734 3565, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi
Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala
Päivitetty 7.6.2011
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-7830. Työsuhteet ja työajat vuonna 2010 2010,
3 Työajat vuonna 2010
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.12.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tyti/2010/15/tyti_2010_15_2011-06-07_kat_003_fi.html