Etusivu > Tilastot > Työvoimatutkimus > 2010 > Aikasarjatiedot 2001-2010 > 3 Työsuhteet ja työajat vuonna 2010

3 Työsuhteet ja työajat vuonna 2010

3.1 Määräaikaiset työsuhteet lisääntyivät vuonna 2010

Palkansaajista joka kuudes määräaikainen

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2010 palkansaajia keskimäärin 2 120 000 henkeä, mikä oli lähes yhtä paljon kuin vuotta aiemmin. Palkansaajien työllisyystilanne parani vuoden 2010 loppua kohti. Samanaikaisesti määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevien palkansaajien määrä lisääntyi. Vuonna 2010 määräaikaisia palkansaajia oli 329 000 henkeä, mikä oli 19 000 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna (kuvio 10). Vuonna 2010 määräaikaisessa työsuhteessa työskenteli noin 16 prosenttia palkansaajista. Osuus nousi yhden prosenttiyksikön vuodesta 2009. Määräaikaisten osuus oli edelleen pidempiaikaista keskiarvoa pienempi. (Kuvio 11.)

Kuvio 10. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat palkansaajat sukupuolen mukaan 1998–2010, 15–74-vuotiaat

Määräaikaisuus on yleisempää naisilla kuin miehillä. Määräaikaisista palkansaajista oli naisia 200 000 ja miehiä 129 000 vuonna 2010. Naispalkansaajista määräaikaisten osuus oli noin 18 prosenttia ja miespalkansaajista noin 12 prosenttia. Miespalkansaajien määräaikaisten työsuhteiden määrä ja osuus kasvoivat vuonna 2010. Naispalkansaajilla ne pysyivät edellisen vuoden tasolla. Määräaikaiset työsuhteet lisääntyivät pääosin yksityisellä sektorilla (+15 000).

Kuvio 11. Määräaikaisten osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 1998–2010, 15–74-vuotiaat, %

Määräaikaisuudessa on selvä kausivaihtelu, sillä määräaikaisten työsuhteiden määrä kasvaa tavallisesti toisella ja kolmannella vuosineljänneksellä. Vuonna 2009 määräaikaisten työsuhteiden väheneminen näytti kohdistuneen erityisesti kesätyöntekijöihin. Vuonna 2010 sen sijaan määräaikaisten työsuhteiden määrän kasvu, verrattuna edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan, alkoi toisesta neljänneksestä ja jatkui vuoden loppuun asti.

Kaksi kolmesta määräaikaisesta palkansaajasta ei saanut pysyvää työtä

Määräaikainen työ voi olla palkansaajalle joko toivottu tai vastentahtoinen työsuhteen muoto. Noin neljäsosa määräaikaisista palkansaajista ei halunnut pysyvää työtä. Heistä suurin osa oli 15–24-vuotiaita. Kesätyöntekijät ovat tyypillinen vapaaehtoisesti määräaikaista työtä tekevä ryhmä.

Tavallisempaa kuitenkin on, että määräaikaisessa työsuhteessa työskennellään siksi, että pysyvää työtä ei ole löytynyt. Vuonna 2010 määräaikaisista noin 64 prosentille vakituisen työn puute oli syy määräaikaisuuteen. Vuonna 2010 työmarkkinoilla oli 206 000 määräaikaista palkansaajaa, jotka eivät olleet löytäneet vakituista työpaikkaa, vaikka olisivat sellaisen halunneet. Heistä 134 000 oli naisia ja 72 000 miehiä. Vastentahtoinen määräaikaisuus yleistyy iän myötä.

Vastentahtoisesti määräaikaisessa työsuhteessa olevien osuus määräaikaisista palkansaajista pieneni hieman vuodesta 2009 vuoteen 2010.

Uusista työsuhteista noin puolet määräaikaisia

Vuodesta 2008 vuoteen 2009 uusien, alle vuoden kestäneiden työsuhteiden määrä putosi selvästi. Vuonna 2010 uusia työsuhteita oli 393 000, mikä oli lähes sama määrä kuin vuonna 2009. Uusista työsuhteista 56 prosenttia oli määräaikaisia. Osuus oli neljä prosenttiyksikköä suurempi kuin vuonna 2009. (Kuvio 12.)

Kuvio 12. Uudet, alle vuoden kestäneet työsuhteet vuosina 1998–2010, 15–74-vuotiaat

Naisten ja miesten välillä on ollut selkeä ero sen suhteen, onko uusi työsuhde määräaikainen vai jatkuva. Vuonna 2010 naisten uusista työsuhteista määräaikaisia oli noin 62 prosenttia ja miesten noin 49 prosenttia. Miesten uusista työsuhteista suurin osa on ollut vakituisia lähes aina vuodesta 1997, josta täysin vertailukelpoinen aikasarja alkaa. Sitä vastoin naisten uusista työsuhteista suurin osa on ollut määräaikaisia samana ajanjaksona.

Vuokratyötä teki vain prosentti palkansaajista

Vuokratyöllä tarkoitetaan työsuhdetta, jossa palkansaaja työskentelee työvoimaa välittävän tai vuokraavan yrityksen kautta. Tietoa vuokratyötä tekevistä on kerätty työvoimatutkimuksessa vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2010 vuokratyötä teki keskimäärin 29 000 henkeä, mikä oli noin 6 000 enemmän kuin vuonna 2009. Vuokratyöntekijöistä noin puolet oli naisia.

Vuokratyöntekijöiden osuus palkansaajista oli vain prosentin verran vuonna 2010. Vuokratyön tekeminen on siten varsin marginaalinen työnteon muoto Suomen työmarkkinoilla. Vuokratyötä tekevät pääasiassa nuoret, 15–24-vuotiaista palkansaajista vajaa 5 prosenttia teki vuokratyötä.

Vuokratyö jakaantuu monille toimialoille. Yleisintä vuokratyö oli tukku- ja vähittäiskaupassa, majoitus- ja ravitsemustoiminnassa sekä teollisuudessa. Kaikilla näillä toimialoilla vuokratyöntekijöitä oli muutama tuhat.

3.2 Osa-aikatyöntekijöiden määrä kasvoi hieman

Osa-aikaisia palkansaajia eniten naisvaltaisilla toimialoilla

Työvoimatutkimuksen mukaan osa-aikaisia työllisiä oli 358 000 henkeä vuonna 2010. Heistä 294 000 oli palkansaajia ja 64 000 yrittäjiä tai yrittäjäperheenjäseniä. Työvoimatutkimuksessa osa-aikaisuus perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen. Seuraavassa käsitellään vain osa-aikaisia palkansaajia.

Osa-aikaisten palkansaajien määrä kasvoi hieman (+11 000) edellisestä vuodesta. Vuonna 2010 osa-aikaisten osuus palkansaajista oli 14 prosenttia. Pidemmän ajan trendi osa-aikaisuudessa on ollut kasvava vuodesta 1998. (Kuviot 13 ja 14.)

Osa-aikainen työ on yleisempää naisilla kuin miehillä. Osa-aikaisia oli naispalkansaajista 207 000 eli 19 prosenttia ja miespalkansaajista 88 000 eli 8 prosenttia. Lähes kolme neljäsosaa osa-aikaisista palkansaajista työskenteli yksityisellä sektorilla. Osa-aikatyötä tekevien määrä oli suurin naisvaltaisilla tukku- ja vähittäiskaupan sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen toimialoilla. Osa-aikatyötä tekevien osuus alan kaikista palkansaajista oli suurin, 32 prosenttia, majoitus- ja ravitsemustoiminnassa.

Kuvio 13. Osa-aikaiset palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 1998–2010, 15–74-vuotiaat

Kuvio 14. Osa-aikaisten palkansaajien osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 1998–2010, 15–74-vuotiaat, %

Opiskelu edelleen yleisin syy osa-aikatyön tekemiseen

Monille osa-aikatyötä tekeville osa-aikaisuus sopii hyvin elämäntilanteeseen. Sen sijaan osa-aikaisuutta voi pitää alityöllisyyden yhtenä muotona silloin, kun palkansaaja ei ole onnistunut saamaan kokoaikaista työtä, vaikka olisi halunnut. Osa-aikatyön syyt eivät juuri ole muuttuneet vuosien 2009 ja 2010 välillä.

Osa-aikatyön tekeminen on yleistä 15–24-vuotiailla palkansaajilla, joista jopa 39 prosenttia työskenteli osa-aikaisesti vuonna 2010. Vuonna 2010 opiskelu oli edelleen palkansaajien yleisin syy työskennellä osa-aikaisesti. Tämän syyn ilmoitti noin 30 prosentia osa-aikaisista. Muita elämäntilanteeseen liittyviä syitä osa-aikatyöhön olivat lasten tai omaisen hoito ja terveydelliset syyt. Lasten tai omaisen hoidon osa-aikaisuuden syyksi ilmoitti noin 27 000 henkeä, joista lähes kaikki olivat naisia.

Vajaalla kolmanneksella osa-aikaisista palkansaajista osa-aikaisuuden syy oli se, ettei kokoaikaista työtä ollut saatavilla. Vuonna 2010 vastentahtoisesti osa-aikaisia palkansaajia oli 82 000. Näistä oli naisia 60 000 ja miehiä 22 000 henkeä.

55–64-vuotiaista palkansaajista oli osa-aikaisia 63 000 henkeä, mikä oli 17 prosenttia tämän ikäryhmän palkansaajista.

Osa-aikaeläkkeellä oli työvoimatutkimuksen mukaan 40 000 henkeä vuonna 2010. Tämä oli 4 000 henkeä enemmän kuin vuotta aiemmin. Osa-aikaeläkkeellä olevista vajaa neljännes mainitsi osa-aikaisuuden syyksi terveydelliset syyt.

3.3 Työajat vuonna 2010

Työaikojen muutos on hidasta

Tilastoissa työaikakäsitteitä ovat säännöllinen viikkotyöaika, tehty viikkotyöaika sekä tehty vuosityöaika.

Säännöllinen viikkotyöaika on työntekijän tavanomainen tai keskimääräinen viikkotyöaika päätyössä. Palkansaajilla säännölliseen työaikaan luetaan mukaan säännöllinen palkallinen tai palkaton ylityö. Säännöllisen viikkotyöajan keskiarvoon vaikuttaa työaikamuoto, esimerkiksi onko kyseessä koko- vai osa-aikatyö.

Tehty viikkotyöaika on työllisen tutkimusviikolla tekemien työtuntien määrä. Tehty viikkotyöaika kysytään erikseen pää- ja sivutyöstä. Siihen luetaan mukaan myös palkalliset ja palkattomat ylityötunnit. Toisaalta lomat, arkivapaat ja poissaolot muista syistä (esim. sairaus) lyhentävät tehtyä viikkotyöaikaa.

Tehty vuosityöaika on laskennallinen käsite, joka saadaan jakamalla kaikkien työllisten vuoden aikana tekemien työtuntien määrä työllisten vuosikeskiarvolla. Näin saadaan keskimääräinen vuosityöaika työllistä kohti. Vuosityöaika työllisille palkansaajille lasketaan vastaavalla tavalla.

Työajat ja tehdyt työtunnit vaihtelevat työllisyyden ja palkansaajien rakenteen muutosten mukaisesti. Jos esimerkiksi osa-aikatyö yleistyy enemmän kuin kokoaikatyö, keskimääräinen viikkotyöaika lyhenee. Työajat vaihtelevat myös toimialoittain ja ammateittain sekä työnantajasektorin mukaan. Työajat muuttuvat melko hitaasti

Yleisin viikkotyöaika on 35−40 tuntia

Suurimmalla osalla palkansaajista (73 prosentilla) säännöllinen työaika oli 35−40 tuntia viikossa vuonna 2010. Eri palkansaajaryhmien välillä erot olivat pienehköjä. Yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä runsas neljännes teki säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa. (Kuvio 15.)

Kuvio15. Säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2010, %

Lyhyt, alle 35-tuntinen työviikko oli noin 18 prosentilla palkansaajista. Noin joka viidennen alemman toimihenkilön työaika oli lyhyt. Ylemmillä toimihenkilöillä lyhyt viikko oli harvinaisempi. Lyhyttä työaikaa säännöllisesti tekevillä tyypillisin viikkotyöaika oli 30−34 tuntia. Joka neljäs yrittäjä ja yrittäjäperheenjäsen teki lyhyttä työviikkoa. (Kuvio 16.)

Kuvio 16. Säännöllisesti lyhyttä 1–34-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2010, %

Palkansaajista noin yhdeksän prosenttia teki yli 40-tuntista työviikkoa. Ylemmät toimihenkilöt tekivät palkansaajista useimmin pitkää säännöllistä työaikaa. Heistä pitkä viikkotyöaika oli 16 prosentilla. Pitkä säännöllinen viikkotyöaika oli yleisin yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä, joista 47 prosenttia teki yli 40-tuntista säännöllistä työaikaa. (Kuvio 17.)

Kuvio 17. Säännöllisesti pitkää yli 40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2010, %

Miesten työviikko kokoaikatyössä pidempi kuin naisten

Keskimääräiset säännölliset viikkotyöajat eivät ole muuttuneet juuri lainkaan vuodesta 2009 vuoteen 2010. Vuonna 2010 palkansaajien keskimääräinen säännöllinen työaika päätyössä oli 36,5 tuntia ja tehty viikkotyöaika päätyössä 35,6 tuntia viikossa. Pisintä viikkotyöaikaa tekivät yrittäjät (mukaan lukien yrittäjäperheenjäsenet), joiden keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika vuonna 2010 oli 43,3 tuntia viikossa ja tehty viikkotyöaika 41,5 tuntia viikossa. Miesten päätyön säännöllinen ja tehty viikkotyöaika ovat pidempiä kuin naisten (taulukko 2). Tehtyä viikkotyöaikaa lyhentävät lomat sekä muut poissaolot ja pidentävät ylityössä tehty työaika.

Taulukko 2. Palkansaajien päätyön säännöllisen ja tehdyn viikkotyöajan keskiarvo koko- ja osa-aikatyössä vuonna 2010

	Säännöllinen työaika		Tehty työaika
	Kokoaikatyö	Osa-aikatyö	Kokoaikatyö	Osa-aikatyö
Yhteensä	39,1	20,4	37,8	20,8
Miehet	40,0	19,5	38,9	19,9
Naiset	38,2	20,8	36,6	21,3

Johtajien ja ylimpien virkamiesten päätyön säännöllinen viikkotyöaika kokoaikatyössä oli keskimäärin noin 41,5 tuntia (kuvio 18). Pitkää, yli neljäkymmentätuntista työviikkoa tekivät päätyössään lisäksi vain prosessi- ja kuljetustyöntekijät. Lyhyintä työviikkoa tekivät toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät.

Kuvio 18. Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien säännöllisen viikkotyöajan keskiarvo päätyössä ammatin mukaan vuonna 2010

Tehty vuosityöaika kasvoi hieman vuonna 2010

Yksityisellä sektorilla ja valtiolla palkansaajien tehdyt vuosityöajat (ks. käsitteen selitys edellä) ovat viime vuosina olleet keskenään lähes saman suuruisia. Vuosityöaika yksityisellä sektorilla kasvoi vuonna 2010. Tämä selittynee muun muassa lomautusten ja lyhennettyjen työaikojen vähenemisellä. Myös valtiosektorilla tehty vuosityöaika kasvoi.

Kuntasektorilla tehty vuosityöaika on selvästi pienempi kuin muilla sektoreilla, eikä se ole muuttunut juuri lainkaan viime vuosina. (Kuvio 19.)

Kuvio 19. Palkansaajien tehty vuosityöaika työnantajasektorin mukaan vuosina 2005–2010

Vuonna 2010 naispalkansaajien tehty vuosityöaika oli 211 tuntia lyhyempi kuin miesten. Sekä miesten että naisten vuosityöaika kasvoi vuonna 2010 hieman. Miesten vuosityöaika kasvoi keskimäärin 29 tunnilla ja naisten 26 tunnilla vuodesta 2009 vuoteen 2010.

Tehty vuosityöaika naispalkansaajilla on nykyisin noin 200−250 tuntia lyhyempi kuin miespalkansaajilla. Naiset ovat useammin esimerkiksi osa-aikatyössä kuin miehet. Kaksi kolmasosaa osa-aikaisista palkansaajista on naisia. Naisilla myös perhevapaat lyhentävät tehtyä työaikaa enemmän kuin miehillä.

Sunnuntaityö lisääntyi kaupan alalla vuonna 2010

Lauantai- ja sunnuntaityö sekä vuorotyö ovat tavanomaisesta arkipäivinä tehtävästä päivätyöstä poikkeavia työaikoja. Lauantaityötä teki tutkimusviikolla päätyössään noin 17 prosenttia työllisistä ja 14 prosenttia palkansaajista vuonna 2010. Sunnuntaina työskenteli tutkimusviikolla työllisistä noin 12 prosenttia ja palkansaajista 10 prosenttia. (Taulukko 3.)

Vähittäiskaupan aukioloajat laajenivat 1.12.2009 lähtien. Tämä näkyy sunnuntaityön lisääntymisenä kaupan alalla. Vuonna 2010 tukku- ja vähittäiskaupan alalla päätyössään sunnuntaityötä tutkimusviikolla tehneitä palkansaajia oli 28 000, mikä oli 8 000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Toimialoilla yhteensä ei sunnuntaityötä tekevien palkansaajien osuus muuttunut vuosien 2009 ja 2010 välillä.

Vuonna 2010 vuorotyötä teki noin joka neljäs naispalkansaaja, miehistä joka viides.

Taulukko 3. Vuorotyötä päätyössään sekä tutkimusviikolla viikonlopputyötä päätyössään tehneiden osuus työllisistä ja palkansaajista sukupuolen mukaan vuonna 2010, %

	Työlliset		Palkansaajat
	Lauantaityö	Sunnuntaityö	Lauantaityö	Sunnuntaityö	Vuorotyö
Yhteensä	17	12	14	10	23
Miehet	17	12	12	9	19
Naiset	18	12	16	11	26

3.4 Kuntasektorilla pienin osuus naisista esimiestehtävissä

Työvoimatutkimuksessa on vuodesta 2008 alkaen kysytty palkansaajilta esimies- tai työnjohtotehtävissä toimimisesta. Vuonna 2010 kaikkiaan 20 prosenttia palkansaajista ilmoitti toimivansa jonkinlaisessa esimies- tai työnjohtotehtävässä. Naisista esimiehinä toimi 14 prosenttia ja miehistä 26 prosenttia. Osuudet olivat lähes samat kuin vuonna 2009.

Naispalkansaajista toimi esimiestehtävissä yksityisellä sektorilla 17 prosenttia ja valtiosektorilla 16 prosenttia. Kuntasektorilla osuus oli pienin, 11 prosenttia. Kuntasektorin naisvaltaisuudesta johtuen kuntasektorin kaikista esimiestehtävissä toimivista oli kuitenkin enemmistö, 60 prosenttia, naisia.

Esimiestehtävissä toimivien osuudet miespalkansaajista olivat yksityisellä sektorilla 27 prosenttia, valtiosektorilla 35 prosenttia ja kuntasektorilla 26 prosenttia.

Lähde: Työvoimatutkimus 2010. Tilastokeskus

Lisätietoja: Kalle Sinivuori (09) 1734 3524, Kirsi Toivonen (09) 1734 3535, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 1.11.2011