Etusivu > Tilastot > Työvoimatutkimus > 2014 > työllisyys ja työttömyys > 3 Työajat vuonna 2014

3 Työajat vuonna 2014

3.1 Työaikojen muutos on hidasta

Tilastoissa työaikakäsitteitä ovat säännöllinen viikkotyöaika, tehty viikkotyöaika sekä tehty vuosityöaika.

Säännöllinen viikkotyöaika on työntekijän tavanomainen tai keskimääräinen viikkotyöaika päätyössä. Palkansaajilla säännölliseen työaikaan luetaan mukaan säännöllinen palkallinen tai palkaton ylityö. Säännöllisen viikkotyöajan keskiarvoon vaikuttaa työaikamuoto, esimerkiksi onko kyseessä koko- vai osa-aikatyö.

Tehty viikkotyöaika on työllisen tutkimusviikolla tekemien työtuntien määrä. Tehty viikkotyöaika kysytään erikseen pää- ja sivutyöstä. Siihen luetaan mukaan myös palkalliset ja palkattomat ylityötunnit. Toisaalta lomat, arkivapaat ja poissaolot muista syistä (esim. sairaus) lyhentävät tehtyä viikkotyöaikaa.

Tehty vuosityöaika on laskennallinen käsite, joka saadaan jakamalla kaikkien työllisten vuoden aikana tekemien työtuntien määrä työllisten vuosikeskiarvolla. Näin saadaan keskimääräinen vuosityöaika työllistä kohti. Vuosityöaika työllisille palkansaajille lasketaan vastaavalla tavalla.

Työajat ja tehdyt työtunnit vaihtelevat työllisyyden ja palkansaajakunnan rakenteen muutosten mukaisesti. Jos esimerkiksi osa-aikatyö yleistyy enemmän kuin kokoaikatyö, keskimääräinen viikkotyöaika lyhenee. Työajat vaihtelevat myös toimialoittain ja ammateittain sekä työnantajasektorin mukaan. Työajat muuttuvat melko hitaasti.

3.2 Palkansaajien yleisin viikkotyöaika on 35−40 tuntia, yrittäjien työaika polarisoitunut

Suurimmalla osalla 15–74-vuotiaista palkansaajista (72 %) säännöllinen työaika oli 35−40 tuntia viikossa vuonna 2014. Eri palkansaajaryhmien välillä erot olivat pienehköjä. Yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä vain 28 prosenttia teki säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa.

Lyhyt, alle 35-tuntinen työviikko oli noin 18 prosentilla palkansaajista. Noin joka viidennen alemman toimihenkilön työaika oli lyhyt. Ylemmillä toimihenkilöillä lyhyt viikko oli harvinaisempi. Lyhyttä työaikaa säännöllisesti tekevillä tyypillisin viikkotyöaika oli 30−34 tuntia. Reilu neljännes (27 %) yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä teki lyhyttä työviikkoa.

Noin joka kymmenennellä palkansaajalla työviikko venyi yli 40-tuntiseksi. Palkansaajien keskuudessa tämä oli yleisintä ylemmille toimihenkilöille, joista 17 prosentilla oli pitkä viikkotyöaika. Vielä yleisempiä pitkät työviikot olivat yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä, joista 43 prosenttia teki yli 40-tuntista säännöllistä työaikaa. (Kuvio 16.) Yrittäjien työajat ovat polarisoituneet verrattuna palkansaajiin: yhtäältä lyhyt viikkotyöaika on yrittäjille yleistä, toisaalta monen työviikko venyy erittäin pitkäksi.

Kuvio 16. Viikkotyöaika päätyössä sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2014, %

3.3 Miesten työviikko kokoaikatyössä pidempi kuin naisten

Vuonna 2014 palkansaajien keskimääräinen säännöllinen työaika päätyössä oli 36,2 tuntia ja tehty viikkotyöaika päätyössä 34,9 tuntia viikossa. Pisintä viikkotyöaikaa tekivät yrittäjät (mukaan lukien yrittäjäperheenjäsenet), joiden keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika vuonna 2014 oli 40,9 tuntia viikossa ja tehty viikkotyöaika 40,0 tuntia viikossa. Tehtyä viikkotyöaikaa lyhentävät lomat sekä muut poissaolot, ja ylityöt vastaavasti pidentävät sitä.

Jos tarkastellaan palkansaajien keskimääräistä säännöllistä viikkotyöaikaa päätyössä, niin miesten säännöllinen ja tehty viikkotyöaika kokoaikatyössä olivat vuonna 2014 pidempiä kuin naisten (taulukko 4). Osa-aikatyötä tekevillä naisilla sekä säännöllinen että tehty viikkotyöaika olivat sen sijaan hieman pidempiä kuin osa-aikatyötä tekevillä miehillä.

Taulukko 4. Palkansaajien päätyön säännöllisen ja tehdyn viikkotyöajan keskiarvo koko- ja osa-aikatyössä vuonna 2014

	Säännöllinen työaika, tuntia/viikko		Tehty työaika, tuntia/viikko
	Kokoaikatyö	Osa-aikatyö	Kokoaikatyö	Osa-aikatyö
Sukupuolet yhteensä	39,0	19,5	37,4	19,9
Miehet	39,9	18,1	38,4	18,4
Naiset	38,0	20,2	36,2	20,6

Palkansaajia ammattiryhmittäin tarkasteltuna johtajat tekivät pisintä työaikaa. Heidän keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaikansa kokoaikatyössä oli 43,7 tuntia vuonna 2014 (kuvio 17). Heidän lisäkseen yli 40-tuntista työviikkoa tekivät vain prosessi- ja kuljetustyöntekijät (40,9 tuntia). Palvelu- ja myyntityöntekijöillä sekä toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöillä työaika jäi lyhyimmäksi. (Kuvio 17.)

Kuvio 17. Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien säännöllisen viikkotyöajan keskiarvo päätyössä ammatin mukaan vuonna 2014

3.4 Tehty vuosityöaika kasvoi hieman vuonna 2014

Tehty vuosityöaika (ks. käsitteen selitys edellä) palkansaajaa kohti oli 1 572 tuntia vuonna 2014. Tämä oli muutamia tunteja enemmän kuin vuonna 2013. Yksityisellä sektorilla ja valtiolla palkansaajien tehdyt vuosityöajat ovat viime vuosina olleet keskenään lähes samansuuruisia. Vuosityöaika valtio- ja kuntasektorilla kasvoi hieman vuonna 2014. Kuntasektorilla tehty vuosityöaika on kuitenkin edelleen selvästi pienempi kuin muilla sektoreilla. (Kuvio 18.)

Kuvio 18. Palkansaajien tehty vuosityöaika työnantajasektorin mukaan vuosina 2005–2014

Vuonna 2014 naispalkansaajien tehty vuosityöaika oli 216 tuntia lyhyempi kuin miesten. Naiset ovat useammin esimerkiksi osa-aikatyössä kuin miehet. Kaksi kolmasosaa osa-aikaisista palkansaajista on naisia. Naisilla myös perhevapaat lyhentävät tehtyä työaikaa enemmän kuin miehillä.

Lähde: Työvoimatutkimus 2014. Tilastokeskus

Lisätietoja: Hanna Sutela 029 551 2907, Pertti Taskinen 029 551 2690, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 28.4.2015