Luontoisetuina gourmet-tason makuelämyksiä — Suuria alueittaisia eroja luonnon antimien keräämisessä
- Puolukkaa kerättiin metsämarjoista eniten
- Maaseudulla marjastetaan, metsästetään ja kalastetaan
- Hirvenlihaa syödään eniten pohjoisessa
- Maaseudulla melkein puolet perunoista omasta pellosta
- Etelä-Pohjanmaalla syödään perunaa eniten
- Omien tuotteiden osuus elintarvikemenoista pieni
- Luonnon antimista perinteitä ja elämyksiä
- Kuntien kolmijako taajama-asteen mukaan
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Hirvenlihaa syödään eniten pohjoisessa
Maaseutumaisten kuntien kotitaloudet valmistivat hirvikäristystä tai muuta riistaruokaa keskimäärin kuudesta kilosta omaa tai "naapurin isännältä" saatua hirvenlihaa, kun määrä kaupunkimaisten kuntien kotitalouksissa oli kilon luokkaa (taulukko 1). Taajaan asutuissa kunnissa kotitalouksien keskimääräinen hirvenlihan kulutus oli noin nelisen kiloa per talous.
Kotitaloutta kohti laskettu oman tai saadun hirvenlihan kulutus oli suurinta Kainuun ja Lapin alueella sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Maaseutukotitalouksien jäsenet pääsevätkin nauttimaan gourmet-tason makuelämyksistä riistan, kalan ja muiden luonnonantimien muodossa useammin kuin kaupunkitaloudet. Tuskin monessa maaseututaloudessa kuitenkaan ajatellaan, että riistaruuan valmistus on gastronominen erottautumisen keino, vaan ruokaa valmistetaan luonnonantimista kuten ennenkin on tehty.
Kalakeittoaineksia maaseutukotitalouksien verkkoihin jäi noin kuusi kiloa kotitaloutta kohden. Myöskään kaupunkimaisissa kunnissa asuvien kotitalouksien jäsenten ei tarvinnut aina suunnata lähikaupan kalatiskille, sillä he kalastivat tai ainakin saivat kalastavilta tutuiltaan tai sukulaisiltaan keskimäärin kolmen kilon verran kalaa taloutta kohti.
Maakuntien väliset erot itse kalastetun tai saadun kalan kulutuksessa olivat varsin pieniä. Itse kalastetun tai saadun kalan keskimääräinen kulutus oli suurinta Etelä-Savossa, Kainuun ja Lapin maakunnissa sekä Ahvenanmaalla.
Päivitetty 11.8.2008