Suomi on säästänyt pohjalta pohataksi

  1. Takana EU:n kovin menokuuri ja -kuri
  2. Velkapeikko on kutistunut
  3. EU:n suurin sijoitusomaisuus
  4. Suomen heilahtelut suuria
  5. Talous- ja rahapolitiikkaa ohjaava tilasto

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittajat: Reetta Varjonen-Ollus ja Mika Sainio työskentelevät Tilastokeskuksen Taloudelliset olot -yksikössä julkisen talouden tilastoinnin tehtävissä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 7/2008

Suomen julkisen talouden ylijäämä nousi vuonna 2007 koko EU:n korkeimmaksi. Samaan aikaan julkinen velka oli alimmillaan laman jälkeen. Suomen julkisen talouden vahva nousu 1990-luvun vaikeuksista onkin ollut EU-tasolla poikkeuksellinen ilmiö.
_______________

Kun tarkastellaan nykyisten EU-maiden julkisen ylijäämän ja velan kehitystä vuodesta 1995 vuoteen 2007, Suomen kehityksessä voidaan havaita joitakin poikkeuksellisia piirteitä. Silmiinpistävä kehityskulku liittyy alijäämään. Vuoden 1995 alijäämä, 6,2 prosenttia bruttokansantuotteesta, oli EU-maiden suurimpien joukossa. Vuoteen 2007 mennessä Suomen tilanne on kääntynyt päälaelleen niin, että Suomen 5,3 prosentin ylijäämä on EU-maiden joukossa kaikista suurin (Kuviot 1 ja 2). Tätäkin korkeammalla tasolla Suomen ylijäämä kävi vuonna 2000.

Kuvio 1. Julkinen yli-/alijäämä 2007

Lähde: Eurostat

Kuvio 2. Julkinen yli-/alijäämä 1995-2007

Lähde: Eurostat

Suomen julkisen talouden nykyinen ylijäämäisyys selittyy paljolti maamme eläkejärjestelmän tilastointitavalla. Suomen julkiseen hallintoon lasketaan kuuluvaksi valtion ja paikallishallinnon lisäksi myös lakisääteistä eläkekertymää rahastoivat työeläkelaitokset ja muut sosiaaliturvarahastot. Osittain rahastoivassa työeläkejärjestelmässämme koko eläkemaksukertymää ei käytetä nykyisten eläkkeiden maksuun, vaan osa kertymästä rahastoidaan tulevaisuudessa kasvavien eläkemenojen maksamista varten.

Tilastoinnissa kaikki työntekijöiltä ja työnantajilta kerätyt eläkemaksut näkyvät julkisen sektorin tulona. Kuitenkaan sen enempää eläkevastuiden kasvu kuin kasvavien eläkevastuiden kattamista varten tehdyt sijoitukset eivät näy menoina. Menot näkyvät kansantalouden tilinpidossa vasta silloin, kun eläkkeet aikanaan tulevat maksettavaksi.

Nämä tilastointitekniset seikat eivät kuitenkaan muuta johtopäätöksiä Suomen julkisen talouden vahvasta kehityksestä lähimenneisyydessä, koska eläkejärjestelmän vaikutus julkiseen jäämään on ollut verraten stabiili. Vuosina 1995-2007 työeläkelaitosten bkt:hen suhteutettu ylijäämä on vaihdellut kolmen prosentin molemmin puolin.

Takana EU:n kovin menokuuri ja -kuri

Tarkasteltaessa erikseen bkt:hen suhteutettujen julkisten tulojen ja menojen kehitystä on huomionarvoista, että suurimmat muutokset liittyvät juuri voimakkaasti laskeneisiin menoihin. Menot olivat lähtötilanteessa poikkeuksellisella tasolla, kun tulonsiirrot ja velanhoitomenot olivat laman ja velkaantumisen jäljiltä korkeat.

Menojen tasolla mitattuna Suomen julkinen sektori ei nykyisin enää poikkea merkittävästi koko EU-alueen tasosta. Suomessa menoaste on alentunut eniten koko nykyisellä EU-alueella. Euroalueen maita vertailtaessa bkt:hen suhteutetut julkiset menot Suomessa olivat vain noin prosenttiyksikön euroalueen yhteenlaskettua menoastetta korkeammat vuonna 2007. Tästä näkökulmasta Suomen maineelle erityisen laajan julkisen hallinnon maana ei olekaan tällä hetkellä enää entisenlaista katetta.

Julkisen sektorin kansantuotteeseen suhteutetut tulot puolestaan ovat Suomessa laskeneet vain hiukan. Tärkeimmistä tuloeristä sekä välilliset ja välittömät verot että kerätyt sosiaaliturvamaksut ovat kehittyneet pääpiirteittäin samassa tahdissa bkt:n kanssa. Sen sijaan omaisuustulot ovat Suomessa poikkeuksellisen korkeat ja useimmista muista maista poiketen ne ovat nousseet tarkasteluvälillä, mikä johtuu sekä työeläkelaitosten sijoitustuotoista että valtionyhtiöiden runsaista osingoista.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 12.11.2008