Väestöennusteet ovat aina aliarvioineet eliniän pitenemisen

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Markus Rapo on yliaktuaari Tilastokeskuksen Henkilötilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2009.

Eliniän kehitystä on pitkällä aikavälillä toistuvasti aliarvioitu väestöennusteita laadittaessa. Lääketieteellisten keksintöjen ja elintapojen paranemisen elinikää pidentäviä vaikutuksia ei ole kyetty ennakoimaan oikein. Myös edellisten sukupolvien elinikä vaikuttaa ennusteiden tekijöiden arvioihin.

Tilastokeskuksen tuorein vuosia 2009-2060 koskeva ennuste julkistettiin kuluvan vuoden syyskuussa. Tässä uusimmassa - kuten myös edellisissä vuosina 2004 ja 2007 laadituissa ennusteissa - kuolevuuden odotetaan alenevan koko ennusteperiodin ajan. Myös eliniän ennustetaan pitenevän koko ennustejakson ajan, ja vuonna 2060 syntyvillä lapsilla on utopistiselta tuntuva elinajanodote: poikien 87,8 ja tyttöjen 91,5 vuotta. Vai onko ennuste sittenkään liian optimistinen?

Eläketurvakeskuksen johtaja Hannu Uusitalo (2009) otti kantaa väestöennusteiden elinajanodotteeseen ja kuolevuutta koskeviin oletuksiin. Uusitalon mukaan elinajanodote paranee ehkä vielä 15-20 vuotta, ja sen jälkeen se pysyy ennallaan tai alkaa jopa huonontua. Aivan samaa oletusta käytettiin väestöennusteissa aina 2000-luvun alkuun asti. Jälkiviisaasti voi todeta, että tämä oletus on ollut väestöennusteiden suurin virhe. Pitkällä aikavälillä kuolevuuden kehitystä ei koskaan ole yliarvioitu.

Elinajanodote on vain tunnusluku

Vuonna 2008 syntyneiden poikien elinajanodote oli 76,3 ja tyttöjen 83,0 vuotta. Luvut ovat yksiselitteisiä, mutta lukuja tulkitaan usein virheellisesti. Ne tarkoittavat sitä, että vuonna 2008 syntyneiden poikien ja tyttöjen keskimääräinen elinikä on odotteen mukainen, jos kuolevuus säilyy vuoden 2008 tasoisena. Lisäksi oletetaan, että minkään ikäryhmän kuolevuus ei muutu heidän elinaikanaan.

Elinajanodote on siis pessimistinen näkemys siitä, kuinka kauan kunakin vuonna syntyneet lapset keskimäärin elävät laskentavuoden kuolevuuden perusteella. Vastaavalla tavalla väestötieteen toinen keskeinen käsite, kokonaishedelmällisyysluku, kuvaa syntyvyyden tasoa laskentahetken tietojen mukaan.

Elinajanodote tarjoaa vain pessimistisen näkemyksen tulevasta eliniästä. Toteutunut keskimääräinen elinikä (kohorttielinikä) voi olla lyhyempi - tai todennäköisesti pidempi. Kohorttielinikää ei voida laskea, ennen kuin kaikki kyseisenä vuonna syntyneet ovat kuolleet.

Sivun alkuun

Ennusteen tekijöiden kokemukset ruokkivat pessimismiä

Elinajanodotetta voi valaista esimerkin avulla. Vuosina 1946-1950 Suomessa syntyi 269 000 poikalasta, ja poikien keskimääräinen elinajanodote oli syntymähetkellä 58,4 vuotta. Mikäli elinajanodote olisi ollut myös todellinen keskimääräinen elinikä eli kohorttielinikä, heistä olisi vuoden 2008 loppuun mennessä kuollut vähintään puolet.

Todellisuudessa kyseisinä vuosina syntyneiden poikien keskimääräinen elinikä voi hyvinkin olla 70 vuotta tai pidempi. Väestötietojen mukaan vuosina 1946-1950 Suomessa syntyneitä miehiä oli vuoden 2008 lopussa Suomessa ja Ruotsissa elossa yhteensä 209 000 eli lähes 78 prosenttia; lukuun eivät sisälly muualla kuin Suomessa tai Ruotsissa asuvat.

Suomen ja Ruotsin väestön elinikää kuvaavista tilastoista käy ilmi, että pitkällä aikavälillä kuolevuus on jatkuvasti alentunut, eikä merkkejä trendin muutoksesta ole. Välillä kuolevuus on pienentynyt nopeammin, välillä hitaammin. Pitkällä aikavälillä keskimäärin elinajanodote on pidentynyt noin 0,25 vuotta kalenterivuotta kohden.

Kansainvälisissä konferensseissa väestötutkijat ovat pohtineet, miksi kuolevuuden alenemista on systemaattisesti aliarvioitu. Tutkijat ovat löytäneet syitä myös ennusteiden tekijöiden kokemuksista: lasten elinikää arvioidaan omien vanhempien kuoleman varjossa. Lisäksi esimerkiksi kymmenjärjestelmän on arvioitu luovan psykologisia rajoja, minkä vuoksi vaikkapa 90 vuoden elinajanodotetta pidetään mahdottomana.

Sivun alkuun

Japanin ikäihme

Oheisessa kuviossa (kuvio 1) on elinajanodotteen kehitys Suomessa ja Ruotsissa 1970-luvulta nykypäiviin asti. Kuviosta on nähtävissä, että suomalaisten miesten ja naisten elinajanodote on ollut huonompi kuin ruotsalaisten.

Suomessa elinajanodote on parantunut nopeammin kuin Ruotsissa viimeisen 30 vuoden aikana, ja suomalaiset naiset ovat jo saavuttaneet ruotsalaisten naisten elinajanodotteen. Sen sijaan ruotsalaismiesten elinajanodote oli vuonna 2008 vielä melkein kolme vuotta parempi kuin suomalaisten - jo 1990-luvun puolivälissä se oli samalla tasolla kuin suomalaisilla miehillä nykyisin.

Ruotsalaisten naisten elinajanodote ylitti 70 vuoden rajan pysyvästi vuonna 1946 - tällä menolla 90 vuoden raja ylittyisi vuonna 2041. Näin ei kuitenkaan ennusteta käyvän: Ruotsin tilastoviraston uusimman ennusteen mukaan naisten elinajanodote ei ole 90 vuotta edes vuonna 2110. Tämän ennusteen taustalla on oletus, jonka mukaan kuolleisuuden aleneminen seuraavan sadan vuoden aikana olisi neljä kertaa hitaampaa kuin viimeisen 60 vuoden aikana.

Hyvinvointitutkijat ovat pitkään pohtineet sitä, miksi japanilaisten keskimääräinen elinikä on pisimpiä maailmassa (esim. Hyyppä 2002, 85-89). Jo vuonna 1997 japanilaisnaisten elinajanodote oli 83 vuotta eli samansuuruinen kuin Suomessa ja Ruotsissa nykyisin. Japanin tilastoviraston mukaan naisten elinajanodote oli 86 vuotta 2008; Ruotsin tuoreimmassa väestöennusteessa ruotsalaisnaisten elinajanodote saavuttaisi tämän tason vasta vuonna 2045.

Kuvio 1. Elinajanodote Suomessa ja Ruotsissa 1971-2008.

Lähde: Tilastokeskus ja Ruotsin tilastovirasto.

Sivun alkuun

Elintavat ja elämäntapasairaudet alentavat elinikää

1970-luvulla käynnistettiin Pohjois-Karjala-projekti sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden vähentämiseksi, ja hanke tuotti hyviä tuloksia. Viimeisten vuosikymmenten aikana on suotuisan kuolleisuuskehityksen taivaalle noussut pilviä. Alkoholikuolleisuus on noussut 2000-luvulla rajusti. Lisäksi esimerkiksi diabetes on yleistynyt, ja sen on arveltu kehittyvän uudeksi kansantaudiksi.

Myös lasten ja nuorten ylipainoisuudesta ja vähäisestä liikunnan harrastamisesta on oltu huolestuneita. Mielestäni olisi hyvä, jos Suomessa käynnistettäisiin jonkinlainen nuorten liikkumista edistävä kampanja - tutkimusten mukaan nuorena aloitettu liikunnan harrastus aktivoi liikkumaan vanhempanakin.

Jos alkoholiperäiset kuolemat poistuisivat, paranisi suomalaisen poikalapsen elinajanodote vuodella. Ei pidä myöskään aliarvioida lääketieteen kehityksen vaikutusta: esimerkiksi diabeteksen ikävakioitu kuolleisuus on vähentynyt 60 prosenttia viimeisen 40 vuoden aikana. Vastaavan ajan kuluessa myös ikävakioitu syöpäkuolleisuus on pienentynyt 30 prosenttia.

Lääketieteen voimaa kuvaa myös aidsia aiheuttavan HI-viruksen hoidon kehitys. Aiemmin aidsiin sairastuneet kuolivat hyvinkin nopeasti, mutta nykyään ajoissa aloitetun lääkityksen avulla voidaan saada jopa parikymmentä elinvuotta. Lienee vain ajan kysymys, milloin tiede tarjoaa HI-virukseen tepsivän lääkkeen tai jopa rokotteen.

Sivun alkuun

Tilastokeskuksen ennusteessa kuolevuuden aleneminen pidetään vakiona

Kuolevuus alenee nykyään nimenomaan vanhuusiässä, ei niinkään nuorten ikäryhmissä. Esimerkiksi 80-vuotiaiden elinajanodote piteni vuosina 1986-1996 keskimäärin 0,04 ja vuosina 1996-2006 keskimäärin 0,11 vuotta kalenterivuoden aikana.

Tilastokeskuksen väestöennusteissa kuolleisuuden oletetaan alentuvan samalla tavoin kuin menneinä vuosina eli kuolevuuden ikäryhmittäiset muuntokertoimet pidetään vakioina. Tämä voi olla yksi niistä syistä, joiden vuoksi elinajan pitenemistä on aliarvioitu ennusteissa.

Vuosien 1971-2008 välisenä aikana miesten elinajanodote on parantunut keskimäärin 0,28 ja naisten 0,24 vuotta kalenterivuodessa. Uusimmassa väestöennusteessa miesten elinajanodotteen oletetaan pidentyvän 0,22 ja naisten 0,16 vuotta kalenterivuodessa. Ennusteissa elinajanodotteen alenemista ei tietoisesti pyritä hidastamaan, mutta vakioina pidetyt kuolevuuden muunnoskertoimet johtavat siihen automaattisesti. Sen seurauksena tuoreimman väestöennusteen kuolevuusoletus voi olla jopa pessimistinen.

Sivun alkuun

Tulevaisuutta ei koskaan kyetä ennustamaan oikein

Vuoden 2001 väestöennusteen mukaan Suomessa oli 94 500 yli 85-vuotiasta vuoden 2008 lopussa, mutta todellisuudessa heitä oli 103 800. Ennusteen virhe on siis 9 prosenttia seitsemässä vuodessa, ja kertautuessaan ennustevirhe on aikamoinen vuonna 2040. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Yli 85-vuotiaiden määrä vuosina 1940-2008 ja ennuste vuoteen 2030 saakka.

Lähde: Tilastokeskus.

Vuoden 2001 ennusteessa kuolevuuden alenemisen oletettiin hidastuvan, mutta hidastumisen oletettiin osuvan vasta ennustejakson 2001-2030 puoliväliin. Vuonna 2007 laaditussa ennusteessa kuolleisuuslaskelmiin tehtiin muutoksia. Silti yli 85-vuotiaita koskeva ennustevirhe oli ensimmäisen vuoden jälkeen 0,7 prosenttia.

Kukaan ei pysty tarkasti ennustamaan eläkeikäisten tai vanhusväestön määrää vuonna 2050. Tilastokeskuksen ennuste pyrkii antamaan kuvan Suomen väestön ikärakenteesta tulevaisuudessa, jos väestökehitys jatkuisi muuttumattomana. Mielestäni on syytä pohtia, aiheutuuko vanhusväestön määrän aliarvioinnista vai sen ylialiarvioinnista enemmän ongelmia. Toistaiseksi vanhusväestön määrää on väestöennusteissa pitkällä aikavälillä aina aliarvioitu.

Lähteet:

Hyyppä, Markku T. 2002. Elinvoimaa yhteisöstä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. PS-kustannus, Jyväskylä.
Kuolemat. Kuolleisuus- ja eloonjäämislukuja 1986-2007. Väestö. StatFin, Tilastokeskus.
Kuolleet ja ikävakioitu kuolleisuus peruskuolemansyyn ja sukupuolen mukaan 1969-2007. Terveys ja kuolemansyyt. StatFin, Tilastokeskus.
Statistical handbook of Japan 2009. Statistics bureau. Japan.
Suomen väestö (2007). Toim. S. Koskinen - T. Martelin - I.-L. Notkola - V. Notkola - K. Pitkänen - M. Jalovaara - E. Mäenpää - A. Ruokolainen - M. Ryynänen - I. Söderling. Gaudeamus Helsinki University Press, Helsinki.
The future population of Sweden 2009-2060. Statistics Sweden.
Uusitalo, H. 2009.Väestöennusteet muokkaavat yhteiskuntapolitiikkaa. Hyvinvointikatsaus 2/2009.
World population data sheet. Demographic data and estimates for the countries and regions of the world. Population reference bureau 1997.
Väestöennuste kunnittain 2007-2040.Tilastokeskus.
Väestöennuste 2009-2060. Tilastokeskus.

________

Syntyvyys, kuolevuus ja siirtolaisuus ovat väestöennusteiden pääkomponentit

 Tilastokeskuksen väestöennustemenetelmä on niin kutsuttu demografinen komponenttimalli, jossa väestön tuleva määrä ja rakenne lasketaan ikäryhmittäisten syntyvyys-, kuolevuus- ja muuntokerrointen avulla, jotka on laskettu edeltävien vuosien väestökehityksen perusteella. Satunnaisvaihtelun vähentämiseksi käytetään useiden vuosien kertoimia. Lisäksi kuntia on ryhmitelty syntyvyyden, kuolevuuden ja lähtömuuton määrän mukaan.

Uusin väestöennuste on tehty vuosille 2009-2060. Sen perusväkilukuina ovat vuoden 2008 lopun kuntakohtaiset väestömäärät sukupuolen ja yksivuotisikäryhmien mukaan. Kuntatietojen pohjalta laskettiin maakuntien ja koko maan väkimäärät.

Väestöennustetta vuosille 2009-2060 laadittaessa käytettiin seuraavia oletuksia:
-  Kokonaishedelmällisyysluku on 1,85 koko ennustejakson ajan.
-  Kuolevuus alenee samalla tavalla kuin vuosina 1989-1993 ja 2004-2008.
-  Muuttovoitto on 15 000 henkeä vuodessa.

Tilastokeskuksen väestöennuste on puolueeton ja riippumaton alueellinen ennuste; se laaditaan kaikille kunnille samoin perustein. Maakuntaliitot ja kunnat tekevät omia ennusteitaan - näitä alue-ennusteita tehtäessä ei tarvitse miettiä, mistä oman alueen muuttovoitto on peräisin. Tilastokeskuksen ennuste sen sijaan on eräänlainen nollasummapeli: jos jonkin alueen väkiluku lisääntyy maan sisäisen muuttoliikkeen seurauksena, se on toiselta alueelta pois. Väestöennusteita arvioitaessa tuleekin aina kiinnittää huomiota oletusten eroihin.

Tilastokeskuksen ennuste on ensisijaisesti suunnittelun ja päätöksenteon apuväline, eikä se pyri kuvaamaan minkään alueen vääjäämätöntä väestökehitystä. Ennusteen tehtävä on kuvata mitä tapahtuu, jos mitään ei tehdä. Väestöennusteen ei myöskään ole tarkoitus toteutua sellaisenaan.

Päätöksentekijöiden tehtäväksi jää ennusteen osoittaman väestökehityksen arviointi. Heidän tulee ryhtyä toimenpiteisiin, jos suunta ei ole heidän toiveidensa tai tavoitteidensa mukainen. Jos päätöksentekijät onnistuvat toimillaan "selättämään" väestöennusteen, se on täyttänyt tehtävänsä.

 

 

Väestökehitystä seurataan tunnuslukujen avulla

Elinajanodote on väestötieteen yleisimpiä tunnuslukuja, ja se kuvaa ihmisten keskimääräistä jäljellä olevaa elinaikaa. Elinajanodote saadaan, kun tiettynä aikana syntyneiden (syntymäkohortin) yhteenlaskettu elinaika jaetaan syntyneiden määrällä. Yleensä elinajanodote lasketaan vastasyntyneille tyttö- että poikalapsille, mutta minkä tahansa ikäryhmän elinajanodote voidaan laskea vastaavalla tavalla.

Kokonaishedelmällisyysluku kertoo elävänä syntyneiden lasten määrän yhtä hedelmällisyysiässä (yleensä 15-49-vuotiaat) olevaa naista kohden.

Kuolleisuus on kuolleiden osuus (promilleina) väestöstä tai väestön osasta, kun taas kuolleisuusilmiöstä käytetään usein kuolevuuden käsitettä. Termien työnjako ei ole vakiintunut, ja kuolleisuutta ja kuolevuutta käytetään sekä kuolleiden osuudesta että kuolleisuusilmiöstä.

Lähde: Suomen väestö.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 15.3.2010