Mistä tietoa sosiaalisista terveyseroista?

  1. Terveiden elinvuosien laskemiseen tarvitaan paljon tietoa
  2. Pitkäaikaisten terveyshaittojen tuloryhmittäiset erot selviä
  3. Tuloryhmien välillä suuria koetun terveydentilan eroja
  4. Terveiden elinvuosien laskemiseksi tarvitaan paljon perustietoja
  5. Haastattelukysymysten muotoilu vaikuttaa jakaumiin

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Pitkäaikaisten terveyshaittojen tuloryhmittäiset erot selviä

Terveiden elinvuosien laskennassa käytetty terveyshaittatieto kerätään kysymällä haastateltavilta: "Missä määrin jokin terveysongelma on rajoittanut tavanomaista toimintaa (muihin ihmisiin verrattuna) viimeisten 6 kuukauden ajan. Sanoisitteko, että toimintanne on ollut vakavasti rajoittunutta / on ollut rajoittunutta, mutta ei vakavasti / ei ole lainkaan rajoittunutta?"

Kömpelöltä kuulostava kysymys sisältää ajatuksen, että toiminnan rajoittuneisuus on kestänyt vähintään puoli vuotta. Kysymyksen pitäisi antaa vastaajalle mahdollisuus arvioida oman toiminnan rajoittuneisuutta suhteessa toisten ihmisten normaaliin toimintaan, ei siis omaan normaaliin toimintaan. Esimerkiksi pysyvästi liikuntavammaisen ei pitäisi verrata tilannettaan johonkin aikaisempaan yhtä rajoittuneeseen tilaan (jolloin viimeiset 6 kuukautta eivät välttämättä poikkea mitenkään omasta tavanomaisesta toiminnasta), vaan muihin ihmisiin.

Terveiden elinvuosien laskennassa katsotaan terveyden osoittimeksi ainoastaan "ei lainkaan rajoittunutta" -vastaukset. Kuviossa 2 esitetään toimintarajoitteiden puutetta eli toimintakykyisyyttä kuvaavat tuloryhmittäiset jakaumat eri maissa. Kaikissa maissa voidaan havaita selkeät tuloryhmittäiset erot siten, että suurituloisimmassa tuloviidenneksessä (Islantia lukuun ottamatta) on eniten toimintakykyisyyttä ja pienituloisimmassa tai toiseksi pienituloisimmassa vähiten. Suomen suurituloisin viidennes sijoittuu Euroopan mitassa heikompaan päähän kolmanneksi. Mikäli maat järjestetään pienituloisuuden perusteella, sijoitus olisi neljänneksi heikoin.

Kun tarkastelun kohteeksi vaihdetaan toiminnan rajoittuneisuus eli toimintakyvyn puute, tulokset ovat kuvion 2 peilikuvia, mutta havainnollisempia. Suomessa pienituloisimpaan tuloviidennekseen kuuluvat raportoivat neljä kertaa useammin vakavia toiminnan rajoituksia kuin suurituloisimmat. Vastaava ero on Euroopan unionin maissa keskimäärin kolminkertainen, mutta esimerkiksi Baltian maissa jopa kuusinkertainen.

On vaikea tutkimatta sanoa, pienentäisikö ikävakiointi tuloryhmien välisiä eroja, sillä ainakin Suomessa pienituloisimpaan tuloviidennekseen kuuluu selvästi enemmän iäkkäitä, mutta myös lapsia ja nuoria. Suurituloisimmassa viidenneksessä puolestaan on keski-ikäisten, 25–64-vuotiaiden, yliedustus.

Kuvio 2. "Ei lainkaan terveyshaitoista johtuvia toiminnan rajoituksia" tuloviidenneksittäin Euroopan maissa vuonna 2009. Prosenttia.
Maat järjestetty suurituloisimman viidenneksen perusteella nousevaan järjestykseen. Katkaistu asteikko.

Lähde: EU-SILC. Eurostat database "public health/health status/indicators from surveys".

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 30.5.2011