Mistä tietoa sosiaalisista terveyseroista?

  1. Terveiden elinvuosien laskemiseen tarvitaan paljon tietoa
  2. Pitkäaikaisten terveyshaittojen tuloryhmittäiset erot selviä
  3. Tuloryhmien välillä suuria koetun terveydentilan eroja
  4. Terveiden elinvuosien laskemiseksi tarvitaan paljon perustietoja
  5. Haastattelukysymysten muotoilu vaikuttaa jakaumiin

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Haastattelukysymysten muotoilu vaikuttaa jakaumiin

Vastaajat arvioivat terveyttään viisiluokkaisella asteikolla erittäin hyvästä erittäin huonoon. Mittaaminen on kytkeytynyt puhetapoihin ja sanoille annettuihin merkityksiin: yhdelle erittäin hyvän ja hyvän välillä on suuri ero, toiselle ero ei merkitse paljoakaan. Jossakin kulttuurissa vaihtelua voi olla keskimäärin enemmän kuin jossakin toisessa. Tästä emme tiedä paljoakaan.

Jotain voidaan päätellä siitä, miten jakaumat muuttuivat Suomessa, kun vastausskaala vaihtui (kuvio 4). Vuosina 2004–2006 Suomessa vastausvaihtoehdot olivat "Hyvä / melko hyvä / keskinkertainen / melko huono / huono". Vuonna 2007 skaala harmonisoitiin muissa maissa omaksuttuun "Erittäin hyvä / hyvä / keskinkertainen / huono / erittäin huono".

Kuvio 4. Vastausvaihtoehtoskaalan vaihdon vaikutus arvioon yleisestä terveydentilasta Suomessa 2004–2009. Prosenttia 16 vuotta täyttäneistä.
Positiivisin vaihtoehto vuosina 2004–2006 oli "hyvä", vuosina 2007–2009 "erittäin hyvä" (vasemman puoleinen kuvio). Keskinkertaista huonompaa terveyttä kuvattiin vuosina 2004–2006 vaihtoehdoilla "melko huono / huono" ja vuosina 2007–2009 vaihtoehdoilla "huono / erittäin huono" (oikean puoleinen kuvio). Kuviossa ei esitetä vastausvaihtoehtoa "melko hyvä" vuosina 2004–2006 ja "hyvä" vuosina 2007–2009.

Lähde: EU-SILC. Eurostat database "public health/health status/indicators from surveys".

Vastausskaalan muutoksen vaikutus oli dramaattinen ja osoittaa ainakin sen, että ihmiset kuuntelevat tarkkaan, mitä heiltä kysytään. Vastaajilla on selvästi erilaiset käsitykset erittäin hyvän, hyvän ja melko hyvän välisistä eroista. Mielenkiintoista on myös se, että huonon terveyden osalta kysymyksen muotoilulla näyttäisi olevan vähemmän vaikutusta.

Keskeinen opetus skaalan vaihtamisesta on, että terveyteen liittyvät jakaumat ovat sangen herkkiä haastattelukysymysten sanamuotoiluille. Miten siis kielierot mahtavatkaan viedä erilaisten maiden vertailuja harhaan? Vertailevassa tutkimuksessa olisi ensiarvoisen tärkeää kiinnittää suurta huomiota käännöksiin. Eurooppalaisen tulo- ja elinolotutkimuksen toteuttajamaissa ei aina löydy resursseja noudattaa tarvittavaa huolellisuutta.

Eurooppalainen tulo- ja elinolotutkimus kerätään 27:ssa EU:n jäsenmaassa sekä Islannissa, Norjassa ja Sveitsissä. Tutkimus on laajenemassa Turkkiin, Kroatiaan sekä muihin entisen Jugoslavian maihin ja Albaniaan. On siis ensiarvoisen tärkeää, että tutkimus tehdään vertailukelpoisesti kaikkialla. Jos tässä onnistutaan, pääsemme vertailemaan terveyseroja Euroopan kaikilla kolkilla.

Vertailukelpoisuuteen vaikuttavat paitsi kysymysten muotoilu ja esittämiskonteksti, myös tiedonkeruumenetelmät, otanta ja vastausprosentti sekä kulttuuriset erot terveyden käsittämisessä ja siitä puhumisessa. Tiedämme aika vähän tästä puolesta: esimerkiksi Suomessa ja muissa paljon rekisteritietoja käyttävissä maissa haastatteluosuus tehdään puhelimitse, muualla tehdään käyntihaastatteluja – tiedetään, että käyntihaastattelussa vuorovaikutustilanne on avoimempi kuin puhelimessa.

Kielierojen ohella menetelmäerojen huomioon ottaminen johtopäätösten teossa on vaikeaa. Ei ole käytettävissä mitään harhakerrointa! On vain epävarmuutta siitä, miten tarkasti tietoja voidaan vertailla. Tietty suurpiirteisyys tilastojen tulkinnassa lienee tässäkin tapauksessa viisauden alku. Mitä useampia indikaattoreita, vaikka epätarkkojakin, on käytettävissä, sitä viisaammiksi meillä on mahdollisuus tulla.

Lähteet:

Eurostatin tietokantatiedot 2011. Saatavissa: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/health/public_health/data_public_health/database. [Viittauspäivä 17.5.2011.]
Rotko, T. – Aho, T. – Mustonen, N. – Linnanmäki, E. 2011. Kapeneeko kuilu? Tilannekatsaus terveyserojen kaventamiseen Suomessa 2007–2011. Raportti 8/2011. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
Terveyden eriarvoisuus Suomessa (2007). Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980–2005. Toim. Hannele Palosuo – Seppo Koskinen – Eero Lahelma – Ritva Prättälä – Tuija Martelin – Aini Ostamo – Ilmo Keskimäki – Marita Sihto – Kirsi Talala – Elina Hyvönen – Eila Linnanmäki. Julkaisuja 2007:23. Sosiaali– ja terveysministeriö, Helsinki.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 30.5.2011