Aineellisen puutteen indikaattori – kansallisesta köyhyysmittauksesta EU-kansalaisten vertailuun
- Peruselintason yhdeksän ulottuvuutta
- Näkökulman muutos köyhyyteen ja unioniin
- Indikaattorin ulottuvuuksien valinta läpinäkymätöntä
- Vanha ja uusi mittari vertailussa
- Indikaattori todellisuuden kuvaajana ja rakentajana
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Vanha ja uusi mittari vertailussa
Aineellisen puutteen indikaattorin luonne sopimuksenvaraisena ja konstruoituna mittarina tulee esiin juuri sen uudistamisen yhteydessä. Sopimuksenvaraiset mittarit saavat todistusvoimansa pitkistä aikasarjoista ja kohtalaisen pysyvistä sisällöistä sekä hallituista ja perustelluista muutoksista. Indikaattori on ollut nykyisellä sisällöllään tuotannossa ja käytössä vasta joitakin vuosia, mutta aineellisen puutteen kuvaaminen ilmiönä vaatii sisällön päivittämistä elintason nousun myötä. Mittarin muuttaminen herättää kysymyksen aiemman mittarin uskottavuudesta sekä siitä, millä tavalla uusi mittari on vanhaa parempi.
Kun kysyttävien ulottuvuuksien määrä kasvaa, henkilöiden todennäköisyys määrittyä puutteenalaisuudessa eläväksi kasvaa. Mittarin rajoja – kuinka monella ulottuvuudella puutteenalainen on puutteenalainen – joudutaan määrittelemään uudestaan. Mittarin sisällöllisen päivittämisen myötä nousee ongelmaksi se, että uusi mittari määrittelee puutteenalaisiksi henkilöitä, jotka eivät sitä vanhan mittarin mukaan olleet, ja toisaalta pudottaa pois aiemmin puutteenalaisiksi luokiteltuja. Kun mittarin sisältö pysyy osittain samana, samoissa asioissa edelleen puutetta kokeva ei välttämättä kuitenkaan enää määrity puutteenalaiseksi uudella indikaattorilla. Aineellisen puutteen ilmiö siis määritellään mittarin muutoksen myötä uudelleen.
Eurooppa 2020 -strategiassa mukana oleva mittari määrittelee vakavasta aineellisesta puutteesta kärsiväksi tällä hetkellä henkilöt, joilla on neljä puutetta yhdeksästä. Uuden mittarin rajoja ei ole vielä määritelty, mutta väestöosuuksia verrattaessa koko EU-tasolla lähimmäs vastaavia lukuja päädytään uudella mittarilla, jos puutteita on seitsemän 13:sta. Näin vanhalla ja uudella mittaamistavalla aineellisessa puutteessa eläviksi lukeutuu 2,8 ja 1,9 prosenttia väestöstä Suomessa. Koko EU:n tasolla vastaavat luvut ovat 8,1 ja 9,2 prosenttia. (Taulukko 2.)
Taulukko 2. Aineellisen puutteen yleisyys vanhan ja uuden mittaamistavan mukaan erilaisilla rajoilla Suomessa ja EU:ssa keskimäärin vuonna 2009. Prosenttia koko väestöstä.
| Suomi1 | EU272 | ||
| Vanha indikaattori | Vähintään 3 puutetta 9:stä | 8,2 | 17,1 |
| Vähintään 4 puutetta 9:stä (vakava puute)* | 2,8 | 8,1 | |
| Uudensisältöinen indikaattori eri rajoilla | Vähintään 4 puutetta 13:sta | 8,6 | 24,1 |
| Vähintään 5 puutetta 13:sta | 5,4 | 17,7 | |
| Vähintään 6 puutetta 13:sta | 3,4 | 13,1 | |
| Vähintään 7 puutetta 13:sta | 1,9 | 9,2 |
1 Lähde: Tilastokeskus. Tulo- ja elinolotutkimus.
Kirjoittajan laskelmat.
2 Lähde: Guio ym. (2012)
* Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvä mittari.
Aineellisen puutteen rajan tarkistaminen tarkoittaa, että Suomessa materiaalisesta puutteesta kärsivien lukumäärä laskisi 148 000:sta noin 100 000:aan. Lisäksi puutteenalaisiksi tulee uudella mittarilla eri henkilöitä kuin aiemmin. Suomessa olisi 79 000 sellaista henkilöä, jotka kärsivät vanhan mittarin mukaan aineellista puutetta, mutta eivät enää uuden mittarin mukaan, koska mittarin raja ja sisältö muuttuvat. Sellaisia henkilöitä, jotka eivät aiemmalla mittarilla kärsineet aineellisesta puutteesta, mutta uudella mittarilla kyllä, olisi puolestaan 31 000 (taulukko 3).
Taulukko 3. Uuden ja vanhan aineellisen puutteen mittarin päällekkäisyys Suomessa vuonna 2009.
| Uusi mittaamistapa | ||||
| Ei materiaalista puutetta | Väh. 7 puutetta 13:sta | Yht. | ||
| Vanha mittaamistapa | Ei materiaalista puutetta | 99,4 % | 0,6 % | 100 % |
| 5 070 000 | 31 000 | 5 100 000 | ||
| Väh. 4 puutetta 9:stä | 53,2 % | 46,8 % | 100 % | |
| 79 000 | 69 000 | 148 000 | ||
Lähde: Tilastokeskus. Tulo- ja elinolotutkimus. Kirjoittajan laskelmat.
Kun vanhalla mittarilla aineellisesta puutteesta kärsivistä 59 prosenttia oli myös pienituloisia, uudella mittarilla pienituloisten osuus ryhmässä pienenee 53 prosenttiin. Mittarin myötä ryhmästä "poistuu" siis useammin pienituloisia kuin pienituloisuusrajan ylittäviä henkilöitä, ja samoin ryhmään tulevista uusista henkilöistä pienempi osa on pienituloisia. Aineellisen puutteen indikaattorin yhteys tuloköyhyyden mittariin siis heikkenee.
Päivitetty 11.3.2013