Vammaisten ihmisoikeudet eivät toteudu
- Näkövammaisten tilanteesta on poikkeuksellisen paljon tietoa
- Taloussuhdanteet eivät vaikuta vammaisten työllistymiseen
- Työ on vammaisillekin tärkein hyvinvoinnin lähde
- Vammaisen ihmisen arkielämä on niukkaa
- Kengät ja talvitakki jäivät haaveeksi
- Enemmän ja parempaa tietoa päätöksenteon tueksi
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Taloussuhdanteet eivät vaikuta vammaisten työllistymiseen
Vammaisten ihmisten osallistuminen koulutukseen ja varsinkin työelämään on vähäisempää kuin muilla (Konttinen 2007). Vaikka koulutusta olisikin, on nuorilla vammaisilla suuria vaikeuksia päästä työmarkkinoille. Tukimuotoja on paljon, mutta huomattava osa niistä on vajaakäytössä tai ei ole muuten täyttänyt odotuksia (esimerkiksi eläkkeen lepäämään jättäminen) (Suomen vammaispoliittinen ohjelma 2010–2015). 1990-luvun laman kokemukset eivät rohkaise optimismiin nuorten vammaisten työhön pääsyn suhteen.
Arviolta 15–20 prosenttia vammaisista on työssä. Vammaisten työvoimaosuuden kasvu on ollut lievää, eikä työllisyysaste ole noussut yhtä paljon kuin väestöllä keskimäärin.
Suomessa vammaisten henkilöiden peruskoulutuksen jälkeiset koulutusmahdollisuudet ja työmarkkina-asema ovat huonot. Arviolta 15 000–30 000 työkykyistä vammaista tai pitkäaikaissairasta on työvoiman ulkopuolella. Työmarkkinoiden ulkopuolella oli korkeasuhdanteen parhainakin vuosina usean kymmenen tuhannen vammaisen ihmisen työvoimareservi (Linnakangas ym. 2006; Holm & Hopponen 2007; Laiho ym. 2010).
Yleinen työmarkkinatilanne ei merkittävästi vaikuta vammaisten työllistymiseen avoimille työmarkkinoille. Edes pitkään jatkunut korkeasuhdanne ennen vuotta 2008 ei parantanut vammaisten työmarkkina-asemaa. Lisäksi vammaisten työttömyys väheni taloudellisen kasvun vuosina keskimääräistä hitaammin.
Päivitetty 9.12.2013