Vammaisten ihmisoikeudet eivät toteudu
- Näkövammaisten tilanteesta on poikkeuksellisen paljon tietoa
- Taloussuhdanteet eivät vaikuta vammaisten työllistymiseen
- Työ on vammaisillekin tärkein hyvinvoinnin lähde
- Vammaisen ihmisen arkielämä on niukkaa
- Kengät ja talvitakki jäivät haaveeksi
- Enemmän ja parempaa tietoa päätöksenteon tueksi
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Vammaisen ihmisen arkielämä on niukkaa
Vammaisten ihmisten vamma on osa arkea, mutta vamman ei pitäisi olla ainoa elämää määrittelevä asia. Ihmisarvoiseen elämään kuuluu muutakin kuin hoitoa, kuntoutusta tai biologisten perustarpeiden tyydyttämistä.
Alhainen koulutustaso, vähäiset työnsaantimahdollisuudet ja perustulon varassa eläminen johtavat siihen, että sosioekonominen asema on melkein väistämättä heikompi kuin vammattomalla väestöllä (ks. oheinen kuvio). Viimeaikaiset tutkimukset ja järjestöjen tekemät selvitykset (Airaksinen 2006; Invalidiliiton köyhyysohjelma 2010) osoittavat, että vammaisuudesta aiheutuvat lisämenot vain harvoin korvautuvat tulonsiirroilla ja tuilla.
Kuvio 1. Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden sekä kaikkien tulonsaajien keskimääräiset valtionveronalaiset tulot sukupuolen mukaan vuonna 2002
Lähde: Parrukoski & Karjalainen 2009.
Vuonna 2006 julkaistun raportin mukaan vammaisten valtionveronalaiset tulot jäävät alle kahteen kolmasosaan koko väestön tulotasosta (Linnakangas ym. 2006). 1990-luvun alun laman jälkeen vammaisten ja koko väestön tuloero on kasvanut. Erityisen heikossa asemassa ovat työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat vammaiset. Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden joukossa miesten tulotaso on naisten tulotasoa korkeampi, vaikkakin tuloero on pienempi kuin koko väestöllä.
Taloudellisesti parhaassa asemassa ovat työvoimaan kuuluvat vammaiset, joiden osuus kaikista vammaisista oli noin 15 prosenttia vuonna 2002. Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden palkansaajien tulotason koheneminen ei kuitenkaan ole ollut yhtä nopeaa kuin kaikkien palkansaajien. Vuodesta 1998 vuoteen 2002 vammaisten tulotaso putosi runsaasta 90:sta noin 88 prosenttiin työvoimaan kuuluvien keskimääräisestä tulotasosta. (Linnakangas ym. 2006)
Työvoiman ulkopuolella olevien ja työvoimaan kuuluvien vammaisten tuloero on selvä, ja se kasvoi 2000-luvulle tultaessa. Työvoimaan kuuluvien vammaisten valtionveronalaisten tulojen mediaani nousi sekä vuosina 1995–1998 että vuosina 1998–2002, mutta työvoiman ulkopuolella olevien vammaisten valtionveronalaisten tulojen mediaani laski kummallakin jaksolla.
Samaan aikaan kun vammaisten ja koko väestön tuloero on kasvanut, myös vammaisten suhteellinen köyhyysaste on noussut. Vuonna 2005 jo 22 prosenttia vammaisista eli kotitalouksissa, joiden tulot olivat köyhyysrajan alapuolella eli alle 60 prosenttia mediaanitulosta (Parrukoski & Karjalainen 2009).
Päivitetty 9.12.2013