Kuolemansyyt: tilaston dokumentaatio
Tilaston dokumentaatiossa kuvataan, miten tilasto on laadittu ja mitä menetelmiä laadinnassa on käytetty. Tiedot auttavat tulkitsemaan tilastojen lukuja sekä arvioimaan niiden luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta. Laaturaportti pohjautuu EU:n SIMS-malliin. Dokumentaatiosta löytyvät myös tilaston muutoksista kertovat muutostiedotteet ja mahdolliset tarkentavat menetelmäkuvaukset.
Jos etsit tämän tilaston tilastolukuja, siirry tilaston sivulle: Kuolemansyyt
Laaturaportti
Tilaston yleiskuvaus (SIMS 3.1)
Kuolemansyytilasto kuvaa Suomessa asuneiden henkilöiden kuolemansyitä iän, sukupuolen sekä muiden demografisten tekijöiden mukaan. Tiedot kootaan väestötietojärjestelmästä ja kuolintodistuksista ja julkaistaan kerran vuodessa.
Kattavuus (SIMS 3.3)
Kuolemansyytilasto kattaa kaikki kalenterivuoden aikana kuolleet, jotka väestötietojärjestelmän mukaan asuivat vakinaisesti kuolinpäivänään Suomessa.
Kuolintodistuksia jää puuttumaan tilastoaineistosta vuosittain muutamalta sadalta henkilöltä. Kuolemansyyt luokitellaan aineistoon kansainvälisen ICD-10:n tautiluokituksen tarkimalla tasolla, mutta tilaston peruskuolemansyyt julkaistaan 3-merkkitasolla.
Tilastoyksikkö (SIMS 3.5)
Kuolemansyytilaston tilastoyksikkö on henkilö. Aineistossa jokaisella henkilöllä on oma tunnistetieto, jota käytetään yhdistämisessä muihin henkilöpohjaisiin aineistoihin.
Tilaston perusjoukko (SIMS 3.6)
Kuolemansyytilaston perusjoukko muodostuu tilastovuonna kuolleista, joilla on kuolinhetkellä kotikunta Suomessa. Tilastossa ovat mukana myös ulkomailla kuolleet henkilöt. Kuolinpäivä- ja kotikuntatieto saadaan DVV:n väestötietojärjestelmästä.
Tilaston perusjoukon ulkopuolelle jäävät:
- Suomessa kuolleet, joilla ei ole kotikuntaa Suomessa (mukana tutkimusaineistossa)
- kuolleeksi julistetut
- kuolleena syntyneet (tilastoidaan erikseen)
Viitealue (SIMS 3.7)
Kuolemansyytilaston tiedot julkaistaan koko maan tasolla sekä hyvinvointialueittain. Tietoja on saatavilla myös muilla aluetasoilla. Aluetiedot perustuvat asuinkuntaan.
Ajallinen kattavuus (SIMS 3.8)
Kuolemansyytilaston tiedot julkaistaan vuosittain. Tietoja on saatavilla tietokantataulukoista vuodesta 1969 alkaen. Ensimmäinen kuolemansyytilasto on tehty Suomessa vuonna 1936.
Mittayksikkö (SIMS 4)
Kuolemansyytilaston tiedot julkaistaan kuolleiden määrinä, yleisinä kuolleisuuslukuina ja ikävakioituina kuolleisuuslukuina. Lisäksi julkaistaan vuosimuutoksia (%).
Viiteajankohta (SIMS 5)
Tilaston viiteajankohta on kalenterivuosi.
Luokitukset (SIMS 3.2)
Tilaston julkaisuissa käytetään seuraavia kuolemansyyluokituksia:
- kansainvälinen tautiluokitus (ICD-10)
- kansallinen kuolemansyiden aikasarjaluokitus
- ulkoisten syiden kuolemansyyluokitus
- Eurostatin käyttämä kuolemansyyluokitus (European short list, 2012)
- huumekuolemat (EUDA:n B-luokitus).
Käsitteet ja määritelmät (SIMS 3.4)
Alkoholiperäiset kuolemansyyt
Alkoholitauteihin luetaan ne tautiluokituksessa määritellyt taudit, joiden aiheuttajana on alkoholi (The International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems, ICD-10: luokat F10, G312, G4051, G621, G721, I426, K292, K70, K852, K860, O354, P043, Q860). Alkoholimyrkytyksiä ovat alkoholin ja alkoholin korvikeaineiden aiheuttamat myr-kytyskuolemat (luokka X45).
Huumausainekuolemat
Huumausainekuolemien laskemisessa käytetään EU:n Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen EMCDDA:n laatimaa luokittelua (Selection B). Sen mukaan huumausainekuolemiksi lasketaan tapaukset, joissa peruskuolemansyynä on huumeiden käytöstä johtuva mielenterveyden häiriö tai tahaton, tahallinen tai tahallisuudelta epäselvä huumeiden aiheuttama myrkytys. EMCDDA:n luokituksen mukaisilla huumeilla tarkoitetaan lähinnä opioideja sekä myös kannabista ja sen johdoksia, muita hallusinogeenejä sekä väärinkäyttöön soveltuvia psykostimulantteja, kuten amfetamiinia ja sen johdoksia (The International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems, ICD-10: luokat F110-F112, F120-F122, F140-F142, F150-F152, F160-F162, F190-F199, X41+T436, X42+T400-T409, X61+T436, X62+T400-T409, Y11+T436, Y12+T400-T409). Tapaukset on laskettu WHO:n suosituksen mukaisesti vaikuttavimmaksi arvioidun aineen mukaan. Useissa tapauksissa kyse on moniainemyrkytyksistä, jossa henkilö on nauttinut myös esimerkiksi alkoholia ja/tai psyykenlääkkeitä.
Ikävakioitu kuolleisuusluku
Kuolleisuuden muutosta kuvataan ikävakioidulla kuolleisuusluvulla (CMF). Vakiointia tarvitaan, jotta kuolemansyissä tapahtuvista muutoksista saataisiin esille ne muutokset, jotka eivät johdu ikärakenteen vanhenemisesta. Ikävakioitu kuolleisuusluku osoittaa kuolleiden lukumäärän keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohden, kun ikärakenne pidetään laskennallisesti samana koko tarkastelujakson aikana. Kuolemansyytilaston julkaisussa on käytetty ikävakioituja kuolleisuuslukuja laskettaessa vakioväestönä tilastovuodesta 2013 lähtien Eurostatin uutta Euroopan vakioväestöä (ESP2012).
Imeväiskuolleisuus
Imeväiskuolleisuus lasketaan jakamalla alle vuoden ikäisinä kuolleiden lukumäärä samana tilastovuonna elävänä syntyneiden määrällä. Kun näin saatu luku kerrotaan 1 000:lla, saadaan luku ilmaistuna promilleina.
Kuolemansyyn selvittämisen peruste
Kuolemansyyn selvittämisen peruste on kuolintodistuksen tieto. Kuolemansyyn selvittäminen perustuu lakiin kuolemansyyn selvittämisestä (1973/459). Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus: Jos kuolema on tapahtunut sellaisissa olosuhteissa, että siitä on kuolemansyyn selvittämiseksi suoritettava poliisitutkinta, tehdään useimmiten oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus tehdään poliisin määräyksestä. Poliisitutkinta suoritetaan seuraavissa tilanteissa: - kun vainaja ei viimeisen sairautensa aikana ole ollut lääkärin hoidossa tai - kun kuoleman on aiheuttanut rikos, tapaturma, itsemurha, myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide tahi on aihetta epäillä kuoleman johtuneen jostakin sellaisesta syystä tai - kun kuolema muuten on tapahtunut yllättävästi. Lääketieteellinen ruumiinavaus: Lääketieteellinen ruumiinavaus voidaan suorittaa - kun kuolemansyy ei elämänaikaisten tietojen ja kuolintapahtumaan liittyvien tietojen perusteella selviä ja kuollut henkilö on viimeisen sairautensa aikana ollut lääkärin hoidossa ja jos ruumiinavaus on yleisen terveyden ja sairaanhoidon kannalta tarpeellinen - vainajan lähimmän omaisen tai muuten läheisen henkilön sitä pyytäessä. Lääketieteellinen ruumiinavaus tehdään siis lääkärin tai omaisen pyynnöstä. Muu kuolemansyyn selvittämisperuste: Yleisin muu kuolemansyyn selvittämisen peruste on vainajalle suoritettu kliininen tutkimus ja viimeisestä sairaudesta ja hoidosta saadut tiedot.
Kuolleena syntynyt
Kuolleena syntyneisiin luetaan sikiö tai vastasyntynyt, jolla syntyessään ei todeta elonmerkkejä ja jonka raskauden kesto on ollut vähintään 22 viikkoa tai syntymäpaino on vähintään 500 grammaa. Raskauden tätä aikaisemmassa vaiheessa tapahtuvia keskenmenoja ei lasketa kuolleena syntyneiksi eikä niitä tilastoida kuolemansyytilastossa.
Kuolleet
Kuolleisiin tilastoidaan henkilöt, jotka ovat kuolinpäivänään vakinaisesti asuneet Suomessa. Tieto kuolemasta saadaan Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmästä. Kuolleiden lukumäärä saattaa poiketa jonkin verran toisistaan eri tilastoissa. Ero johtuu tilastojen erilaisista laadinta-ajankohdista. Suomen virallinen kuolleiden lukumäärä saadaan väestötilaston kuolleista.
Myöhäisneonataalikuolleisuus
Myöhäisneonataalikuolleisuus tarkoittaa 7-27 vuorokauden iässä kuolleiden määrää suhteessa tilastovuoden aikana elävänä syntyneisiin.
Myötävaikuttava kuolemansyy
Myötävaikuttava kuolemansyy on ilmoitettu kuolintodistuksella. Myötävaikuttavaksi kuolemansyyksi lääkäri ilmoittaa kuolintodistuksen osassa II syyt, jotka ovat epäsuotuisasti vaikuttaneet kuolemaan johtaneen tilan kehitykseen ja siten myötävaikuttaneet kuolemaan. Myötävaikuttava kuolemansyy on tunnistettavissa aineistosta, mutta sitä ei käytetä vuosittaisessa tilastoinnissa.
Neonataalikuolleisuus
Neonataalikuolleisuus saadaan jakamalla neljän ensimmäisen elinviikon aikana kuolleiden lukumäärä tilastovuoden aikana elävänä syntyneiden lukumäärällä ja kertomalla saatu osamäärä 1 000:lla.
Perinataalikuolleisuus
Perinataalikuolleisuus saadaan jakamalla kuolleena syntyneiden ja ensimmäisen elinviikon aikana kuolleiden lukumäärä tilastovuoden kaikkien syntyneiden määrällä. Ensimmäisen elinviikon ikä lasketaan elettyjen tuntien perusteella.
Peruskuolemansyy
Peruskuolemansyy on se tauti, joka on pannut alulle välittömästi kuolemaan johtaneen sairaustilojen sarjan, tai tapaturmaan tai väkivaltaan liittyvät olosuhteet, josta kuolemaan johtanut vamma tai myrkytys aiheutui. Tilastossa käytettävän kuolemansyyn (ns. tilaston peruskuolemansyyn) päättelyssä sovelletaan Maailman Terveysjärjestön (WHO) laatiman kansainvälisen tautiluokituksen (ICD-10) valinta- ja sovellussääntöjä. Vuosittaiset kuolemansyytilastot laaditaan tilaston peruskuolemansyyn mukaan.
Sepelvaltimotauti
Sepelvaltimotautiin eli iskeemisiin sydäntauteihin kuolleisiin luetaan sydäninfarktiin ja muihin iskeemisiin sydänsairauksiin kuolleet (54-luokkaisen kotimaisen kuolemansyyluokituksen luokka 27; The International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems, ICD-10: luokat I20-I25).
Varhaisneonataalikuolleisuus
Varhaisneonataalikuolleisuudella tarkoitetaan ensimmäisen elinviikon aikana kuolleiden määrää suhteessa tilastovuoden aikana elävinä syntyneisiin.
Välitön kuolemansyy
Välitön kuolemansyy ilmaisee sen taudin, vian tai vamman, jonka oirein henkilö kuolee. Välittömäksi kuolemansyyksi ei kuitenkaan lueta kuoleman mekanismeja, esim. sydänpysähdystä. Välitön kuolemansyy on ilmoitettu kuolintodistuksessa ja se tallennetaan tilastoaineistoon, mutta sitä ei käytetä vuosittaisessa tilastoinnissa.
Välivaiheen kuolemansyy
Välivaiheen kuolemansyy on se tila, joka johtaa peruskuolemansyystä välittömään kuolemansyyhyn. Välivaiheen kuolemansyy on ilmoitettu kuolintodistuksessa ja se tallennetaan tilastoaineistoon, mutta sitä ei käytetä vuosittaisessa tilastoinnissa.
Yleinen kuolleisuusluku
Yleisellä kuolleisuusluvulla tarkoitetaan kuolleiden määrää keskiväkiluvun 1000 tai 100 000 henkeä kohden.
Äitiyskuolleisuus
Äitiyskuolemiin luetaan kuolemat, jotka sattuvat raskauden aikana tai 42 vuorokauden kuluessa raskauden päättymisestä riippumatta raskauden kestosta tai raskauden sijainnista. Mukaan lasketaan kaikki raskaana olleet, jotka ovat kuolleet mistä tahansa raskauteen liittyvästä tai raskauden pahentamasta syystä, mutta eivät tapaturmaisesti tai väkivaltaisesti. Äitiyskuolemat luetaan tautiluokituksen lukuun XV. Äitiyskuolleisuus saadaan jakamalla äitiyskuolemat 100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden.
Toimintavaltuudet (SIMS 6)
Tilastolaki (Finlex.fi) ohjaa tilastojen laadintaa. Tilastolaissa säädetään muun muassa tiedonkeruusta, tietojen käsittelystä ja tiedonantovelvollisuudesta. Tietojen käsittelyyn tilastoja tuotettaessa sovelletaan tilastolain lisäksi yleistä tietosuoja-asetusta, tietosuojalakia sekä lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta.
Tilastokeskus soveltaa tilastoja laatiessaan EU:n tilastosäädöksiä, jotka ohjaavat kaikkien EU-maiden tilastovirastoja.
Lainsäädäntö ja muut sopimukset (SIMS 6.1)
Kuolemansyytilaston laadintaa ohjaa kansallinen ja Euroopan unionin lainsäädäntö.
Kansallisella tasolla tilastojen tuottamista säätelee tilastolaki (280/2004). Tilastolaissa säädetään muun muassa tiedonkeruusta, tietojen käsittelystä ja tiedonantovelvollisuudesta. Lisäksi tietojen käsittelyssä sovelletaan tietosuojalainsäädäntöä sekä lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999).
Suomessa kuolemansyyn selvittäminen, tilastojen tuottaminen ja kuolintodistusten arkistointi perustuvat kansalliseen lainsäädäntöön:
- Laki kuolemansyyn selvittämisestä (1973/459).
- Asetus kuolemansyyn selvittämisestä (1973/948).
Euroopan komission asetuksessa (EU) N:o 328/2011 vahvistetaan tiedot, jotka EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava kuolemansyytilastojen osalta.
Tietojen jakaminen (SIMS 6.2)
Tilastokeskus toimittaa asetuksen mukaiset tiedot Eurostatille sekä Maailman terveysjärjestölle (WHO). Tietoja toimitetaan myös mm. NOMESKO:lle sekä muille tilastovirastoille.
Kuolemansyytilaston tiedot julkistetaan vuosittain Tilastokeskuksen verkkosivuilla ja maksuttomassa StatFin-tilastotietokannassa. Kuolemansyytilaston taulukot laaditaan tilaston peruskuolemansyyn mukaan.
Tilastokeskus ylläpitää lisäksi Suomen kuolintodistusarkistoa. Arkistossa on suomalaisten kuolintodistukset vuodesta 1936 lähtien. Vuosien 1936–1965 kuolintodistukset sijaitsevat Kansallisarkistossa. Tätä uudemmat on arkistoitu Tilastokeskukseen.
Kuolemansyyn selvittämiseen liittyvät asiakirjat ovat salassa pidettäviä (laki kuolemansyyn selvittämisestä 459/1973). Kuolintodistuskopioita ja kuolemansyytietoja luovutetaan arkistosta kuitenkin kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa (459/1973) säädettyihin tarkoituksiin. Näitä ovat lähinnä luovutus vainajan lähiomaiselle, eläkelaitoksille sekä viranomaiskäyttöön.
Lisäksi kuolintodistustietoja voidaan luovuttaa tieteellisiin tutkimuksiin ja tilastollisiin selvityksiin (laki viranomaisten tietojen julkisuudesta 621/1999).
Lähdeaineistot (SIMS 18.1)
Kuolemansyytilaston keskeisenä lähdeaineistona ovat kuolintodistukset ja DVV:n väestötietojärjestelmän tiedot. Väestötietojärjestelmän tiedot päivitetään viikoittain tietovarantoon. Kuolintodistukset saadaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kautta.
Tilastokeskuksen kuolleena syntyneitä koskevia tietoja täydennetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) syntymärekisterin tiedoilla.
Tiedonkeruun tiheys (SIMS 18.2)
Tilaston tiedonkeruu on jatkuvaa.
Tiedonkeruumenetelmä (SIMS 18.3)
Kuolintodistuslomakkeet saapuvat Tilastokeskukseen THL:stä joko sähköisessä tai paperisessa muodossa. Kaikki THL:n oikeuslääkäreiden laatimat kuolintoditukset saadaan reaaliaikaisesti sähköisessä muodossa (noin 15 % aineistosta).
Oikeuslääkinnän ullkopuoliset kuolintodistukset ovat paperimuodossa, ja ne tulevat postitse THL:n aluetoimistojen kautta. Paperimuotoiset kuolintodistuslomakkeet skannataan Tilastokeskuksessa kuvamuotoon, ja osa tiedoista luetaan optisesti tietovarantoon.
Puuttuvista kuolintodistuksista lähetetään listaukset THL:lle valvontaa varten.
Aineiston/datan validointi (SIMS 18.4)
Kuolemansyytilaston aineistoa validoidaan useassa vaiheessa tilastoprosessin aikana.
Paperimuotoiset kuolintodistukset skannataan Tilastokeskuksessa kuvamuotoon, ja osa tiedoista luetaan optisesti tietokantaan. Tiedot tarkastetan manuaalisesti.
Lääkärien antamat diagnoositekstit ja kuolemansyykoodit tarkistetaan ja muunnetaan vastaamaan kansainvälistä tautiluokitusta automaattisella sanakirjasovelluksella. Jos kuolintodistuksen tiedot ovat puutteellisia, ristiriitaisia tai vaikeasti luokiteltavia, koodauksen apuna käytetään kuolintodistuksen tapahtumatietoja tai pyydetään lisätietoja asiantuntijalääkäriltä tai kuolintodistuksen kirjoittajalta.
Kuolintodistusten tarkistus- ja valvontavastuu on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL). Tilastokeskuksessa kuolintodistustietoja verrataan väestötietojärjestelmän tietoihin kuolleista. Puuttuvista kuolintodistuksista informoidaan THL:ää useita kertoja vuodessa valvontatyötä varten.
Kuolemansyiden tilastoaineisto on kokonaisaineisto. Tiedot kuolleista saadaan väestötietojärjestelmästä, joten kuolemansyytilaston peittävyys on lähes 100 %. Tilastosta jää vuosittain puuttumaan noin 100–500 henkilön kuolemansyyt, koska heille ei saada kuolintodistusta ennen tilaston julkistamista.
Tiedon käsittely (SIMS 18.5)
Tilastointia varten aineistoon päätellään tilaston peruskuolemansyyt kuolintodistuksilla olevista kuolemansyistä. Peruskuolemansyy on se tauti, joka on pannut alulle välittömästi kuolemaan johtaneen sairaustilojen sarjan. Tapaturmaisessa tai väkivaltaisessa kuolemassa peruskuolemansyy on se ulkoinen syy, josta kuolemaan johtanut vamma tai myrkytys aiheutui.
Lääkärin kuolintodistuksella antamia kuolemansyitä ei suoraan käytetä tilastoinnissa, vaan apuna muodostettaessa tilaston peruskuolemansyytä. Tilaston peruskuolemansyyn päättelyssä sovelletaan Maailman Terveysjärjestön (WHO) laatiman kansainvälisen tautiluokituksen (ICD-10) valinta- ja sovellussääntöjä. Päättely tehdään pitkälti automaattisesti käyttäen kansainvälistä IRIS-sovelusta (Iris Instituutti).
Ulkoisten syiden osalta tilaston peruskuolemansyyn päättely joudutaan pitkälti tekemään ja tarkistamaan manuaalisesti. Myrkytystapauksia koodatessa käytetään tarvittaessa lisätietona oikeuskemian rekisterin tutkimustuloksia. Asiantuntijalääkäri käsittelee noin 500 tapausta vuosittain. Lisätietoja kuolintodistuksen kirjoittajalta pyydetään noin 50 tapaukseen vuodessa. Aineisto tarkistetaan ennen julkaisemista.
Tarkkuus ja luotettavuus yleisesti (SIMS 13.1)
Kuolemansyiden tilastoaineisto on kokonaisaineisto. Tiedot kuolleista saadaan väestötietojärjestelmästä, joten kuolemansyytilaston peittävyys on kuolleiden lukumäärän osalta lähes 100 %. Kuolleeksi julistetut eivät ole mukana kuolemansyytilaston kuolleiden lukumäärässä.
Tilastosta jää kuitenkin puuttumaan vuosittain noin 100–500 henkilön kuolemansyyt, koska heille ei saada kuolintodistusta. Vuoden 2024 tilastosta kuolintodistuksia jäi puuttumaan 0,9 %. Tilastosta myöhästyneet kuolintodistukset tietoineen liitetään myöhemmin tutkimustietokantaan ja kuolintodistusarkistoon.
Suurin osa kuolemansyistä perustuu kliinisiin tietoihin, mutta ruumiinavauksilla on tärkeä sija kuolemansyiden laadunvarmistajana. Ruumiinavausten osuus kaikista kuolemantapauksista on Suomessa Pohjoismaiden korkein. Oikeuslääketieteellisen ruumiinavausten määrä on vähentynyt Suomessa vuodesta 2010 lähtien. Vuonna 2024 ruumiinavaus tehtiin 16,2 %:lle vainajista. Niistä oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia oli 13,5 % ja lääketieteellisiä 2,8 %.
Peittovirhe (SIMS 13.3.1)
Kuolemansyytilaston peittävyys on käytännössä lähes 100 %, koska kuolintiedot saadaan väestötietojärjestelmästä. Kuolleeksi julistetut eivät ole mukana kuolemansyytilaston kuolleiden lukumäärässä.
Tilastosta jää puuttumaan vuosittain 100–500 kuolintodistusta. Vuonna 2024 kuolintodistuksia puuttui 0,9 %:lta kuolemantapauksista.
Laadunvarmistus (SIMS 11.1)
Laadunhallinta edellyttää toiminnan kokonaisvaltaista ohjausta. Euroopan tilastoja koskevat käytännesäännöt muodostavat Euroopan tilastojärjestelmän yhteisen laatujärjestelmän perustan. Käytännesäännöt perustuvat 16 periaatteeseen, jotka koskevat tilastoviranomaisen riippumattomuutta, vastuuvelvollisuutta sekä prosessien ja julkaistavan tiedon laatua.
Periaatteet ovat yhteensopivat YK:n tilastokomission hyväksymien virallisen tilaston periaatteiden kanssa ja täydentävät niitä. Suomen virallisen tilaston laatukriteerit ovat yhteensopivat Euroopan tilastojen käytännesääntöjen kanssa.
Lisätietoja:
Laadun arviointi (SIMS 11.2)
Suomen virallisen tilaston tuottajat ovat hyväksyneet yhteisen laatulupauksen, jossa sitoudutaan yhteisiin laatutavoitteisiin ja yhteisiin laadun varmistustoimenpiteisiin. Suomen virallisen tilaston laatukriteerit ovat yhteensopivat Euroopan tilastojen käytännesääntöjen kanssa.
Kuolintodistuksen laatii kuoleman todennut lääkäri. Jos kuolemansyyn selvittäminen edellyttää ruumiinavausta, oikeuslääkäri laatii kuolintodistuksen avauksesta saatujen tietojen valmistuttua. Kuolintodistusten tarkistus- ja valvontavastuu on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL). Alueen oikeuslääkäri tarkistaa ensin todistuksen oikeellisuuden ja lähettää sen sitten Tilastokeskukseen. Lisäksi terveydenhuollon toimintayksikön tai lääkärin on ilmoitettava kuolemasta väestötietojärjestelmään.
Tilastokeskuksessa kuolintodistustietoja verrataan väestötietojärjestelmän tietoihin kuolleista. Tilastokeskus myös informoi puuttuvista kuolintodistuksista THL:ää valvontatyötä varten.
Oikea-aikaisuus (SIMS 14.1)
Kuolemansyytiedot tuotetaan vuosittain, ja ne valmistuvat seuraavan vuoden lopussa. Tilasto julkistetaan noin 10 kuukautta tilastovuoden päättymisen jälkeen. Tiedot ovat lopullisia ja kuvaavat edellisen kalenterivuoden aikana kuolleita, jotka asuivat vakinaisesti Suomessa.
Täsmällisyys (SIMS 14.2)
Julkistamiskalenterin ja varsinaisen julkistuspäivän välillä ei esiinny viiveitä.
Maantieteellinen vertailukelpoisuus (SIMS 15.1)
Tilaston peruskuolemansyyn päättelyssä sovelletaan Maailman Terveysjärjestön (WHO) laatiman kansainvälisen tautiluokituksen (ICD-10) valinta- ja sovellussääntöjä. Kuolemansyytiedot julkaistaan kansainvälisellä tautiluokituksella. Tämän vuoksi tiedot ovat lähtökohtaisesti vertailukelpoisia muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden vastaavien tilastojen kanssa.
Ajallinen vertailukelpoisuus (SIMS 15.2)
Kuolemansyytiedot on koodattu vuodesta 1996 lähtien kansainvälisen ICD-10:n tautiluokituksen mukaisesti. Tautiluokitus on kansainvälinen, maailman terveysjärjestön (WHO) ylläpitämä kuolemansyitä, sairauksia, tapaturmia ja terveyspalveluiden käytön syitä kuvaava luokitus.
Luokitus löytyy WHO:n sivuilta. Kuolemansyyt koodataan aineistoon pääosin luokituksen tarkimmalla tasolla. Julkaisutasona käytetään tautiluokituksen 3–merkkitasoa. Joissakin tapauksissa käytetään suomalaisen kansallisen tautiluokituksen mukaisia tarkentavia koodeja. Suomalaista versiota ICD-10:n tautiluokituksesta ylläpitää THL.
Kuolemansyytilastoja on tehty vuodesta 1936 lähtien. Vuosien 1936–1968 tiedot löytyvät taulukkomuodossa Tilastokeskuksen julkaisuista (esimerkiksi otos.stat.fi). Vuodesta 1969 lähtien kuolemansyytietoja on saatavilla taulukkotietokannasta.
Tilaston käyttämä kuolemansyyluokitus on muuttunut useaan kertaan. Kuolemansyytiedot on koodattu vuodesta 1996 lähtien kansainvälisen ICD-10 -tautiluokituksen mukaisesti. Vuosina 1987–1995 tiedot on koodattu käyttäen kansallista Tautiluokitusta 1987 ja vuosina 1969–1986 käytössä oli kansainvälinen tautiluokitus ICD-8.
Eri vuosien kuolemansyytietojen vertailukelpoisuuden parantamiseksi aineistoon on tehty kansallinen aikasarjaluokitus, joka sisältää tietoja vuodesta 1969 lähtien. Lisäksi käytössä on Eurostatin 86-luokkainen European shortlist 2012-luokitus vuodesta 1998 eteenpäin.
Yhtenäisyys yli tilastoalueiden (SIMS 15.3)
Kuolemansyytilasto on Suomessa ainoa kattava tilasto kuolemansyistä. Muita kuolleisuutta tai kuolemansyitä kuvaavia tilastoja Tilastokeskuksessa ovat väestönmuutostilasto, tieliikenneonnettomuustilasto ja työtapaturmatilasto.
Tilastokeskuksen väestönmuutostilaston julkaisema tieto kuolleista on kattava tilasto kuolleiden määristä. Vuosittain kuolleiden määrä poikkeaa jonkin verran kuolemansyytilaston kuolleiden määrästä.
Ero johtuu lähinnä siitä, että väestömuutostilastossa tilastosta myöhästyneet (tammikuun lopun jälkeen saapuneet) kuolinilmoitukset siirretään seuraavan vuoden tilastoon. Imeväiskuolleisuutta laskettaessa käytetään virallisissa yhteyksissä väestömuutostilaston alle vuoden iässä kuolleiden lukumäärää.
Tieliikenneonnettomuustilasto tilastoi tieliikenteessä kuolleiden määrää. Tiedot saadaan poliisin tietojärjestelmästä. Tietojen kattavuutta tarkistetaan kuolemansyytilaston tietojen avulla.
Työtapaturmatilasto tehdään vakuutustoiminnan tietojen perusteella ja tilastoon tulevat mukaan kaikki ne työssä sattuneet kuolemat, joista vakuutuslaitokset ovat suorittaneet korvauksia. Kuolemansyytilastossa tieto työtapaturmasta saadaan kuolintodistukselta.
Sisäinen yhtenäisyys (SIMS 15.4)
Kuolemansyytilasto on ainoa kattava tilasto kuolemansyistä Suomessa.
Julkistamiskalenteri (SIMS 8.1)
Tilastokeskus julkistaa uutta tilastotietoa arkipäivisin kello 8.00 verkkopalvelussaan. Tilastojen julkistamisajankohdat kerrotaan ennakkoon verkkopalvelusta löytyvässä julkistamiskalenterissa. Tiedot ovat julkisia sen jälkeen, kun ne ovat päivittyneet verkkopalveluun.
Lisätietoja tilastojen julkistamisperiaatteista Tilastokeskuksessa.
Pääsy julkistamiskalenteriin (SIMS 8.2)
Käyttäjien käyttöoikeudet (SIMS 8.3)
Tiedot julkistetaan kaikille käyttäjille samanaikaisesti. Tilaston tietoja saa Tilastokeskuksessa käsitellä ja niistä saa antaa tietoja ennen julkistamista vain henkilö, joka osallistuu kyseisen tilaston laadintaan tai tarvitsee kyseisen tilaston tietoja omassa työssään ennen tietojen julkistamista.
Lisätietoja: Tilastojen julkistamisperiaatteet Tilastokeskuksessa
Tilastokeskus on aineistojen tuottaja ja tekijänoikeuden haltija, ellei tuotteen, tiedon tai palvelun yhteydessä erikseen toisin ilmoiteta.
Lisätietoja: Tilastotietojen käyttöehdot
Julkaisutiheys (SIMS 9)
Tilastotiedot julkaistaan vuosittain Tilastokeskuksen verkkosivuilla.
Tilastojulkistus (SIMS 10.1)
Tiedot julkistetaan vuosittain tilaston sivulla.
Julkaisut (laajemmat/muut) (SIMS 10.2)
Tiedot julkistetaan vuosittain tilaston sivuilla. Kuolemansyytilastoja on tehty vuodesta 1936 lähtien.
Tilastojulkaisut vuosilta 1936–2020 löytyvät digitoituna Tilastokeskuksen julkaisuarkistosta osoitteesta otos.stat.fi.
Verkkotietokanta (SIMS 10.3)
Tilaston tietokantataulukot löytyvät StatFin-tietokannasta.
Yksikkötason aineistojen saatavuus (SIMS 10.4)
Kuolemansyytietoja on saatavilla yksikkötason aineistona vuodesta 1969 lähtien. Aineistosta voidaan tehdä Tilastokeskuksessa räätälöityjä taulukkoja tai tutkimusaineistoja asiakkaiden tarpeisiin. Yksikkötason tutkimusaineistoihin tarvitaan aina käyttölupa.
Kuolintodistustietoja voidaan luovuttaa tieteellisiin tutkimuksiin ja tilastollisiin selvityksiin (laki viranomaisten tietojen julkisuudesta 621/1999). Kuolemansyytietoja on mahdollista yhdistää muihin aineistoihin (esim. väestö- ja työssäkäyntitilaston tietoihin). Tutkimusaineistojen kokoamisessa ja luovuttamisessa noudatetaan tilastolainsäädäntöä ja laissa määriteltyjä tietosuoja- ja salassapitokäytäntöjä.
Muu tiedonjakelu (SIMS 10.5)
Tilastokeskus ylläpitää lisäksi Suomen kuolintodistusarkistoa. Arkistossa on suomalaisten kuolintodistukset vuodesta 1936 lähtien. Vuosien 1936–1965 kuolintodistukset sijaitsevat Kansallisarkistossa. Tätä uudemmat on arkistoitu Tilastokeskuksen toimesta.
Kuolemansyyn selvittämiseen liittyvät asiakirjat ovat salassa pidettäviä (laki kuolemansyyn selvittämisestä 459/1973). Kuolintodistuskopioita ja kuolemansyytietoja luovutetaan arkistosta kuitenkin kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa (459/1973) säädettyihin tarkoituksiin. Näitä ovat lähinnä luovutus vainajan lähiomaiselle, eläkelaitoksille sekä viranomaiskäyttöön.
Kuolintodistuskopioiden hakuohjeet löytyvät Tilastokeskuksen verkkosivuilta. Vuosien 1936-1965 kuolintodistuksien osalta tietopyyntö osoitetaan Kansallisarkistolle.
Tietosuojaperiaatteet (SIMS 7.1)
Tilastotarkoituksiin kerätyn tiedon tietosuoja taataan. Tilastonlaadintaa ohjaa tilastolaki. Henkilötietojen käsittelyssä tilastolain ohella sovellettavaksi tulee EU:n yleinen tietosuoja-asetus ja suomalainen tietosuojalaki. Tilastotarkoituksiin kerättyjen tietojen salassapidosta säädetään julkisuuslaissa.
Tietoja käsittelevät vain ne henkilöt, jotka tietoja työssään tarvitsevat. Tietojen käyttö on rajattu käyttövaltuuksin. Kaikki Tilastokeskuksen henkilökuntaan kuuluvat ovat allekirjoittaneet salassapitositoumuksen, jossa he sitoutuvat pitämään salassa tilastolain tai viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain perusteella salassa pidettäväksi säädetyt tiedot. Lisätietoja tietosuojasta.
Tietosuoja ja -turva tietoja käsiteltäessä (SIMS 7.2)
Yksittäisilta kuolintodistukselta saadut tiedot ovat salassa pidettäviä (laki kuolemansyyn selvittämisessä (459/1973, § 15). Kuolemansyytilaston perusjulkaisuissa noudatetaan Tilastokeskuksen virallisia tilastoeettisiin periaatteisiin ja lakiin pohjautuvia taulukkomuotoisten henkilötietojen suojausohjeita.
Kuolemansyytilastossa yleisin käytössä oleva tietojen suojausmenetelmä taulukkomuotoisessa aineistossa on luokitusten karkeistus. Julkistettaessa koko maan tietoja on paljastumisriskin vuoksi peitetty tietoja vain muutamassa kohdassa (esimerkiksi ikäryhmittäiset itsemurhatavat).
Annettaessa taulukkomuotoisia tietoja kuolemansyistä kunnittain tai kuntaa pienemmiltä alueilta tarvitaan yleensä tietojen käyttölupa.