Kansainvälinen hintavertailu kattaa kaikki kansantalouden pääluokat.

Hintatasoindeksit ja ostovoimapariteetit lasketaan kullekin tutkimukseen osallistuvalle maalle, koko EU:lle ja euromaiden ryhmälle.

Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä (EKT 2010) määrittää perusjoukon.

Ostovoimapariteettilaskelmissa bruttokansantuotteen (BKT) muodostavat kulutusaggregaatit jaetaan 235 perusnimikkeeseen eli basic headingiin. Perusnimike on aggregoinnin alin taso, jolle hintoja kerätään ja jolle maat tuottavat kulutuspainot.

Eurostat julkaisee ostovoimapariteetit ja hintatasoindeksit 64 analyyttiselle kategorialle. Näihin kuuluvat mm. BKT, todellinen yksilöllinen kulutus, yksityinen kulutus, kollektiivinen kulutus ja investoinnit.

Suomi osallistuu Eurostatin koordinoimaan European Comparison Programme -hintavertailuohjelmaan (ECP), jossa ovat mukana:

• EU:n 27 jäsenvaltiota
• yhdeksän ehdokasmaata (Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Georgia, Moldova, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Serbia, Turkki sekä Ukraina)
• kolme EFTA-maata (Islanti, Norja ja Sveitsi).

Kussakin maassa paikalliset tilastovirastot vastaavat omasta kansallisesta tiedonkeruusta.

Eurostatilla on mandaatti luovuttaa Eurooppaa koskeva data globaalin ICP:n (International Comparison Programme) käyttöön. Globaalissa vertailussa oli vuoden 2021 kierroksella mukana 176 maata.

Tuloksia on saatavilla EU-jäsenmaiden osalta vuodesta 1995 lähtien Eurostatin tietokannassa. Mukana olevien maiden ryhmä on laajentunut ajan myötä. Eurostat julkaisee ennakollisia tietoja eri maaryhmille viitevuotta seuraavan vuoden aikana.

Kyseessä on ajankohtaan sidottu poikkileikkaustutkimus, mistä syystä vertailua aikaisempien vuosien tuloksiin ei suositella.

Hintatasoa kuvataan EU-jäsenmaiden keskiarvoon suhteutetulla indeksipisteluvulla (esimerkiksi EU27_2020=100).

Ostovoimapariteetti on valuuttakurssi, jolla laskettuna kahden maan hyödykekorin hinta on täysin sama yhteiseksi valuutaksi muutettuna.

Viiteajankohta on kalenterivuosi.

Ostovoimapariteettiohjelmassa käytettävät luokitukset perustuvat Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmään (EKT 2010), joka on kansainvälisesti yhteensopiva tilinpitokehikko. Se kuvaa systemaattisesti ja yksityiskohtaisesti koko taloutta (toisin sanoen maata, aluetta tai maaryhmää), sen rakenneosia ja sen suhteita muihin kansantalouksiin.

Yksityisessä kulutuksessa sovelletaan yksilöllisen kulutuksen käyttötarkoituksen mukaista luokitusta (COICOP 2018). Yksityinen kulutus on jaettu seuraavasti:

01 Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat

02 Alkoholijuomat ja tupakka

03 Vaatetus ja jalkineet

04 Asuminen, vesi, sähkö, kaasu ja muut polttoaineet

05 Kalusteet, kotitalouskoneet ja tavanomainen kodinhoito

06 Terveys

07 Liikenne

08 Informaatio ja viestintä

09 Kulttuuri, urheilu ja vapaa-aika

10 Koulutus

11 Ravintolat ja majoituspalvelut

12 Vakuutus- ja rahoituspalvelut

13 Henkilökohtainen hygienia, sosiaaliturva ja muut tavarat ja palvelut

Voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tehtäväluokitus on COPNI (Classification of Non-Profit Institutions Serving Households), jota käytetään kyseisten yhteisöjen kulutusmenojen, pääoman bruttomuodostuksen sekä pääoma- ja tulonsiirtojen luokitteluun.

Julkisyhteisöjen tehtäväluokitus, COFOG (Classification of the Functions of Government), on tarkoitettu julkisen sektorin taloustoimien kuvaamiseen.

CPA (European Classification of Products by Activity) on tarkoitettu käytettäväksi tuotantoon, kulutukseen, ulkomaankauppaan ja liikenteeseen liittyvissä tilastoissa Euroopan unionin alueella.

Tilastolaki (Finlex.fi) ohjaa tilastojen laadintaa. Tilastolaissa säädetään muun muassa tiedonkeruusta, tietojen käsittelystä ja tiedonantovelvollisuudesta. Tietojen käsittelyyn tilastoja tuotettaessa sovelletaan tilastolain lisäksi yleistä tietosuoja-asetusta, tietosuojalakia sekä lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta.

Tilastokeskus soveltaa tilastoja laatiessaan EU:n tilastosäädöksiä, jotka ohjaavat kaikkien EU-maiden tilastovirastoja.

Lisätietoja tilastolainsäädännöstä

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1445/2007, yhteisistä säännöistä ostovoimapariteetteja koskevien perustietojen toimittamiseksi sekä niiden laskemiseksi ja jakelemiseksi.
• Komission asetus (EU) 2015/1163, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1445/2007 täytäntöönpanosta ostovoimapariteeteissa käytettävien perusnimikkeiden luettelon osalta.
• Komission asetus (EU) N:o 193/2011, ostovoimapariteetteihin käytettävästä laadunvalvontajärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1445/2007 täytäntöönpanosta.

Lisäksi EU:n rakenne- ja koheesiorahastoja koskevat asetukset edellyttävät ostovoimapariteettien laskemista. Samoin Euroopan yhteisöjen virkamiesten palkkoihin sovellettavien korjauskerrointen tarkistaminen edellyttää ostovoimapariteettien laskemista.

Tilastokeskus kokoaa Suomea koskevat perusaineistot ja toimittaa ne vuosittain Eurostatille ostovoimapariteettilaskelmien suorittamista varten.

Perusaineistoon kuuluvien hintatietojen keräämisestä saattaa aiheutua yrityksille vastausrasitetta. Tilastokeskus pyrkii vähentämään tätä rasitetta hyödyntämällä mahdollisuuksien mukaan kassapääteaineistoja ja muita keskitettyjä tietolähteitä sekä keräämällä hintoja yritysten verkkosivuilta.

Muut laskennassa tarvittavat tiedot kerätään pääasiassa Tilastokeskuksen käytössä jo olevista lähteistä.

1. BKT:n loppukäyttöpainot: kansantalouden tilinpito -tilasto
2. Todelliset ja laskennalliset vuokrat: asumisen hintoja koskevat tilastot
3. Palkansaajakorvaukset: palkkatilastot
4. Ajalliset korjauskertoimet: kuluttajahintaindeksi-tilasto
5. Kulutustavaroiden ja palvelujen hinnat ja niihin liittyvät edustavuuden indikaattorit: suorat tiedonkeruut
6. Pääomahyödykkeiden hinnat: suora tiedonkeruu: Kansainvälinen hintavertailu: Koneiden ja laitteiden hintakeruu
7. Rakennushankkeiden hinnat: konsulttipalveluna tuotettu hintatutkimus
8. Alueelliset korjauskertoimet: kuluttajahintaindeksi-tilasto
9. Julkisten sairaalapalveluiden hintoja koskeva tutkimus: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Kulutustavaroiden ja palveluiden hinnat. Seuraavat hintakeruut toteutetaan kolmen vuoden välein, siis kaksi keruuta kunakin vuonna:

• Kansainvälinen hintavertailu: Ajoneuvot, ravintolat ja hotellit
• Kansainvälinen hintavertailu: Kodinkoneet ja muut kodin hyödykkeet
• Kansainvälinen hintavertailu: Palveluiden hintakeruu
• Kansainvälinen hintavertailu: Ruoka, juomat ja tupakka
• Kansainvälinen hintavertailu: Terveydenhuollon ja huonekalujen hintakeruu
• Kansainvälinen hintavertailu: Vaatteiden ja jalkineiden hintakeruu

1. BKT:n loppukäyttöpainot: vuosittain
2. Todelliset ja laskennalliset vuokrat: vuosittain
3. Palkansaajakorvaukset: vuosittain
4. Ajalliset korjauskertoimet: vuosittain
5. Kulutustavaroiden ja palvelujen hinnat ja niihin liittyvät edustavuuden indikaattorit: 2 eri hintakeruuta vuosittain
6. Pääomahyödykkeiden hinnat: joka toinen vuosi
7. Rakennushankkeiden hinnat: joka vuosi
8. Alueelliset korjauskertoimet: asetuksen mukaan joka kuudes vuosi, käytännössä jatkuvasti vuosittain
9. Julkisten sairaalapalveluiden hintoja koskeva tutkimus: vuosittain

Hintatasovertailuissa tarkastellaan samantyyppisten hyödykkeiden hintoja eri maissa. Koska kulutustottumukset eri maissa ovat erilaisia, vertailuun mukaan otettavat tavarat ja palvelut valitaan kansallisten tilastovirastojen, Eurostatin ja OECD:n yhteistyönä. Yksityisen kulutuksen osalta hyödykekorin painorakenne muodostetaan kotitalouksien kulutuksen mukaiseksi.

Kussakin maassa paikalliset tilastovirastot vastaavat omasta kansallisesta tiedonkeruusta ja voivat valita sopivimmat menetelmät PPP-käsikirjan ja tutkimuskohtaisen hintakeruuohjeistuksen antamissa puitteissa.

Tilastokeskus kerää Suomea koskevat tiedot hintavertailututkimukseen. Hintakeruuliikkeet vaihtelevat kunkin tutkimuskokonaisuuden mukaisesti. Mukana on edustava otos erikokoisia ja erityyppisiä liikkeitä. Tyypillisesti hintakeruu rajataan pääkaupunkiseutuun ja tarvittaessa toimitetaan Eurostatille alueelliset korjauskertoimet hintojen muuttamiseksi kansallisiksi keskihinnoiksi.

Tilastokeskuksen tilastohaastattelijat keräävät hinnat pääosin yritysten verkkosivulta. Sähköposti- ja puhelinyhteydenotot ja satunnaiset liikekäynnit täydentävät hintakeruuta. Kassapääteaineistoa on otettu käyttöön ja sen käyttöä pyritään lisäämään.Tiedonkeruuta edeltää Eurostatin hintakeruuohjeistuksen mukainen koulutus.

Investointihyödykkeiden hintakeruu noudattaa samaa menetelmää, mutta kohdistuu myös maahantuojiin ja tukkuliikkeisiin. Rakentamisen hintatutkimus vaatii alan erityisosaamista ja aineiston kokoaa Tilastokeskukselle ulkopuolinen konsultti.

1. Maan sisäinen validointi ennen tietojen toimittamista Eurostatiin.
2. Maiden välinen validointi, kun kaikkien vertailuun osallistuvien maiden tiedot on ladattu validointityökaluun.

Ennen tietojen toimittamista komissiolle (Eurostat) kukin jäsenvaltio tarkistaa tietojensa validiteetin seuraaviin tietoihin ja hintakeruusovelluksen indikaattoreihin perustuen:

• hintojen enimmäis- ja vähimmäishinnat
• keskihinta ja variaatiokerroin
• hinnoiteltujen hyödykkeiden määrä perusnimikettä kohden
• hinnoiteltujen edustavien hyödykkeiden määrä perusnimikettä kohden
• havainnoitujen hintojen määrä hyödykettä kohden

Kun aineisto on ladattu Eurostatin validointityökaluun, validointiprosessi jatkuu sekä Tilastokeskuksen että Eurostatin toimesta. Validointi sisältää loogisuustarkastuksia ja kiinnittää huomiota poikkeaviin hintahavaintoihin. Validointityökalu mahdollistaa aineiston vertaamisen viitemaiden aineistoon ja tarjoaa joukon tilastollisia indikaattoreita validoinnin tueksi. Eurostat vastaa validoinnin yhtenäisyydestä.

Kerätyt hinnat muunnetaan vuoden keskihinnoiksi ajallisten korjauskerrointen avulla. Pääkaupunkiseudun hinnat muunnetaan tarvittaessa kansallisiksi keskihinnoiksi alueellisten korjauskertoimien avulla.

Eurostat laskee vertailun tulokset ensin tuote- ja sitten perusnimiketasolla. Lopuksi laskentaan lisätään kansantalouden tilinpidon painotiedot ja näin saadaan painotetut tulokset eri aggregointitasoille. Perusnimiketason laskennassa ei käytetä kulutuspainoja, mutta ne otetaan mukaan ylempiä aggregointitasoja laskettaessa.

Ostovoimapariteettien laskenta perusnimiketasolla perustuu Fisher-tyyppiseen indeksiin, jota varten on ensin laskettava sekä Laspeyres – että Paasche-indeksit. Menetelmänä käytetään Èltetö-Köves-Szulc (EKS) menetelmää. Perusnimiketason pariteetit yhdistetään ja kulutuspainojen avulla voidaan laskea painotetut pariteetit kaikille aggregointitasoille bruttokansantuotteen (BKT) tasolle saakka.

Lisätietoa menetelmästä löytyy Eurostatin ja OECD:n englanninkielisestä käsikirjasta (Eurostat-OECD Methodological Manual on Purchasing Power Parities), joka on saatavilla sähköisessä muodossa Eurostatin sivuilta.

Ostovoimapariteettipohjaisia indikaattoreita käytetään laajasti sekä EU-instituutioissa että muissa kansainvälisissä organisaatioissa päätöksenteon tukena. EU:n rakennerahastot käyttävät ostovoimakorjattuja BKT-tietoja päättäessään taloudellisten tukien jakamisesta jäsenmaille.

Ostovoimapariteettien ja niistä johdettujen mittareiden kuten hintatasoindeksien tarkkuus kasvaa aggregoinnin myötä. Luvut BKT-tasolla ovat luotettavampia tai tarkempia kuin ala-aggregaattien tasolla.

Perusaineisto kootaan useista eri lähteistä, esimerkiksi erillisistä ostovoimapariteettilaskelmia varten tehdyistä hintakeruista ja kansantalouden tilinpidosta. Tästä syystä ei ole mielekästä laskea yksittäistä numeerista virhemarginaalia.

Yksityisen kulutuksen hintatutkimuksissa vertailukelpoisilla ja edustavilla hyödykkeillä tarkoitetaan hyödykkeitä, jotka kuuluvat tai joiden katsotaan kuuluvaan perusnimikkeen suhteellisten kokonaiskustannusten mukaan tärkeimpien kansallisilla markkinoilla ostettavien hyödykkeiden joukkoon. Eurostatin PPP-ohjelmassa pyritään varmistamaan hintasurveyn jokaisessa vaiheessa sekä vertailukelpoisuus että edustavuus.

Yksityisen kulutuksen hintakeruissa voi ilmetä mittausvirheitä, jos hinnoitettavia tuotteita valittaessa ei noudateta vertailussa annettuja tarkkoja määritelmiä koskien esimerkiksi pakkauskokoja ja laatumuuttujia.

Validoinnilla pyritään poistamaan tällaisten virheiden vaikutus vertailemalla eri maiden aineistoja ja arvioimalla hintasuhteiden uskottavuutta. Vastaavia virheitä voi ilmetä myös muilla vertailun alueilla, esim. julkisen sektorin palkkoja vertailtaessa. Ongelma liittyy palkkojen osalta maiden käyttämiin erilaisiin tietolähteisiin.

Yksittäisen hintatiedon puuttuminen on harvoin merkittävä ongelma, sillä merkitys on julkaistavien aggregaattien tasolla yleensä vähäinen. Jos yksittäinen maa ei pysty hinnoittamaan yhtäkään tuotetta perusnimikkeen alla, käytetään laskennassa referenssipariteettia. Tilalla käytetään joko samantyyppisen tai hierarkiatasoltaan ylemmän aggregaatin pariteettia.

Laadunhallinta edellyttää toiminnan kokonaisvaltaista ohjausta. Euroopan tilastoja koskevat käytännesäännöt muodostavat Euroopan tilastojärjestelmän yhteisen laatujärjestelmän perustan. Käytännesäännöt perustuvat 16 periaatteeseen, jotka koskevat tilastoviranomaisen riippumattomuutta, vastuuvelvollisuutta sekä prosessien ja julkaistavan tiedon laatua.

Periaatteet ovat yhteensopivat YK:n tilastokomission hyväksymien virallisen tilaston periaatteiden kanssa ja täydentävät niitä. Suomen virallisen tilaston laatukriteerit ovat yhteensopivat Euroopan tilastojen käytännesääntöjen kanssa.

Lisätietoja:

• Euroopan tilastojen käytännesäännöt
• ⁠SVT-neuvottelukunnan suositukset

Maat tuottavat vuosittain kirjallisen inventaarin, jossa kuvataan mm. käytetyt tietolähteet ja menetelmät. Eurostat käyttää inventaareja maiden työn arviointiin.

Eurostat tekee vähintään joka kuudes vuosi kunkin ostovoimapariteettiohjelmaan osallistuvan Euroopan maan arvionnin, jonka tarkoitus on varmistaa, että ostovoimapariteettiasetuksen mukaisia tehtäviä on toteutettu laadukkaasti. Maita koskevat arviointiraportit ovat saatavilla Eurostatin kotisivuilla.

Viimeisin Compliance Monitoring vierailu ostovoimapariteettiohjelman osalta tehtiin Tilastokeskukseen vuonna 2024.

Jo julkistettujen tilastotietojen tarkentuminen eli revisio on osa normaalia tilastotuotantoa ja merkitsee laadun parantumista. Periaatteena on, että tilastotiedot perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan aineistoon ja tietoon tilastoitavasta ilmiöstä. Toisaalta tarkentumisesta pyritään tiedottamaan mahdollisimman läpinäkyvästi ennakkoon. Ennakkoviestinnällä varmistetaan, että käyttäjät pystyvät varautumaan tietojen tarkentumiseen.

Tilastojulkistusten tietojen tarkentumisen taustalla on useimmiten aineiston täydentyminen. Tällöin uusi, revisioitu tilastoluku perustuu laajempaa tietopohjaan ja kuvaa ilmiötä entistä tarkemmin.

Tilaston tietojen tarkentuminen voi liittyä myös käytettävään laskentamenetelmään, kuten lukujen vuosittaiseen täsmäytykseen tai painorakenteen päivitykseen. Myös perusvuoden ja käytettyjen luokitusten muutoksesta voi aiheutua tietojen tarkentumista.

Jotta ostovoimapariteettilaskelmat olisivat mahdollisimman hyvin linjassa kansantalouden tilinpidon tarkentuvien lukujen kanssa, ostovoimapariteettilaskelmat tarkistetaan kahdesti vuodessa, kesä- ja joulukuussa.

Lopullisia julkaistuja ostovoimapariteettilaskelmia (t-36) ei revisoida. Tietyistä virheistä julkaistaan kuitenkin korjatut tulokset, jos ne havaitaan ennen kuin 3 kuukautta on kulunut tulosten julkistamisesta.

Poikkeuksellisia yleisiä tarkistuksia voidaan tehdä, jos kansantalouden tilinpitoa määrittävän EKT 2010:n peruskäsitteisiin on tehty merkittäviä muutoksia. Viimeisin koko aikasarjaa koskeva revisio tehtiin vuonna 2016 kun EKT 2010 -käsikirja otettiin käyttöön.

Ostovoimapariteettien osalta Eurostatin julkistaa:

• Ensimmäiset alustavat OVP-tulokset kaikille mukana oleville maille julkaistaan 6kk kuluttua viitevuoden päättymisestä. Mukana ovat kaikki tuona ajankohtana käytettävissä olevat viitevuotta koskevat tiedot ja muilta osin edellisen vuoden tietoihin perustuva aineisto (t+6).
• Alustavat OVP-tulokset julkaistaan viitevuodesta 12 kuukauden sisällä joulukuussa (t+12).
• Välivaiheen OVP-tulokset julkaistaan viitevuodesta 24 kuukauden sisällä joulukuussa (t+24).
• Lopulliset OVP-tulokset julkaistaan viitevuodesta 36 kuukauden sisällä joulukuussa (t+36).

Lisäksi Eurostat julkaisee joka vuoden maaliskuussa pikaennakon EU-jäsenmaiden osalta (flash estimate t+3), jossa on mukana kaikki saatavilla oleva tieto viitevuoden osalta ja muilta osin edellisen vuoden tietoihin perustuva arvio.

Tilastokeskus julkaisee joka vuoden kesäkuussa tuoreimmat hintatasoindeksit yksityisen kulutuksen tuoteryhmille. Näitä lukuja ei revisoida, vaan ne edustavat alkuperäistä julkaisuajankohtaa (t+6).

Normaalisti ei esiinny viiveitä.

Kyseessä on multilateraalinen vertailu, jossa luokitukset ja ohjeistukset ovat kaikille osallistuville maille yhteiset.

Hyödykekorit ja luokitukset muuttuvat ajan myötä ja myös osallistuvien maiden ryhmään voi tulla muutoksia. Tästä syystä tulosten vertailua edellisiin vuosiin ei suositella. Tilasto mittaa hintatasoa tiettynä ajankohtana, ei hintatason muutosta ajassa.

Suositeltavat käyttötarkoitukset:

• volyymivertailut poikkileikkaustarkasteluna
• maiden asettaminen ryhmiin volyymi-indeksien mukaan
• hintatatasovertailut poikkileikkaustarkasteluna

Ei suositeltavia käyttötarkoituksia:

• maiden asettaminen tarkkaan suuruusjärjestykseen volyymi-indeksien mukaan
• kansantalouksien kasvun mittaukset
• teollisuuden tuotos- ja tuottavuusvertailut
• hintatasovertailut tuotetasolla
• valuutan yli- ja aliarvostukset

Kuluttajahintaindeksi ja kansainvälinen hintavertailu käyttävät molemmat yksityisen kulutuksen käyttötarkoituksen mukaista luokittelua (COICOP2018).

Kansainvälinen hintavertailu kertoo maan hintatason suhteessa muihin maihin. Kuluttajahintaindeksi kuvaa kotitalouksien Suomessa ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä. Kuluttajahintaindeksiä käytetään yleisenä inflaation mittarina.

Ostovoimapariteettilaskelmissa käytettävien painojen on oltava yhtäpitäviä kansallisissa tilinpitojärjestelmissä käytettävien aggregaattien kanssa.

Ostovoimapariteettien ja kansantalouden tilinpidon välillä keskeinen ero koskee kulutusmenoja. Ostovoimapariteettilaskelmissa ne päivitetään kahdesti vuodessa kesä- ja joulukuussa. Kansantalouden tilinpidossa kulutusmenoja päivitetään jatkuvasti laskelmien tarkentuessa.

Kansantalouden tilinpito ja kansainvälinen hintavertailu käyttävät molemmat yksityisen kulutuksen käyttötarkoituksen mukaista luokittelua (COICOP2018).

Käypähintaisen BKT:n menoerät eli loppukäyttöpainot ja niitä vastaavat hinnat pyritään pitämään yhdenmukaisina.

Tilastokeskus julkistaa uutta tilastotietoa arkipäivisin kello 8.00 verkkopalvelussaan. Tilastojen julkistamisajankohdat kerrotaan ennakkoon verkkopalvelusta löytyvässä julkistamiskalenterissa. Tiedot ovat julkisia sen jälkeen, kun ne ovat päivittyneet verkkopalveluun.

Lisätietoja tilastojen julkistamisperiaatteista Tilastokeskuksessa.

Tilastokeskuksen julkistamiskalenteri: Tulevat julkaisut

Tilaston tulevat julkaisut ovat tilaston sivulla: Tilaston tulevat julkaisut

Tiedot julkistetaan kaikille käyttäjille samanaikaisesti. Tilaston tietoja saa Tilastokeskuksessa käsitellä ja niistä saa antaa tietoja ennen julkistamista vain henkilö, joka osallistuu kyseisen tilaston laadintaan tai tarvitsee kyseisen tilaston tietoja omassa työssään ennen tietojen julkistamista.

Lisätietoja: Tilastojen julkistamisperiaatteet Tilastokeskuksessa

Tilastokeskus on aineistojen tuottaja ja tekijänoikeuden haltija, ellei tuotteen, tiedon tai palvelun yhteydessä erikseen toisin ilmoiteta.

Lisätietoja: Tilastotietojen käyttöehdot

Tilastokeskus julkaisee yksityisen kulutuksen hintatasotietoja kerran vuodessa kesäkuussa.

Eurostat julkaisee ostovoimapariteetti- ja hintatasotietoja kolmesti vuodessa. Ks. yllä kohta Oikea-aikaisuus.

Tilastokeskus julkaisee yksityisen kulutuksen hintatasotietoja vuosittain kesäkuussa. Tiedote julkaistaan vuosittain tilaston sivulla.

Tutkimusta koordinoiva Eurostat päivittää neljää englanninkielistä Statistics Explained -artikkelia verkkosivuillaan:

• Comparative price levels for food, beverages and tobacco
• Comparative price levels for investment
• Comparative price levels of consumer goods and services
• GDP per capita, consumption per capita and price level indices

Tilastokeskuksen tietokantataulukot löytyvät StatFin-tietokannasta.

Eurostatin tietokantataulukot löytyvät verkosta: Eurostat > Economy and finance > Prices > Purchasing power parities (prc_ppp)

Analyyttisia kategorioita (64 kpl) tarkemman tason tulokset eivät ole pääsääntöisesti julkisia, eivätkä saatavilla. Akateemisiin tutkimuksiin on mahdollista hakea poikkeuslupaa tarkemman tason tietojen käyttöön. Hakemus tehdään Eurostatille ja ohjeistus löytyy Eurostatin verkkosivuilta.

Tuorein versio käsikirjasta EUROSTAT-OECD Methodological manual on purchasing power parities on saatavilla sähköisessä muodossa Eurostatin verkkosivuilla.

Tilastotarkoituksiin kerätyn tiedon tietosuoja taataan. Tilastonlaadintaa ohjaa tilastolaki. Henkilötietojen käsittelyssä tilastolain ohella sovellettavaksi tulee EU:n yleinen tietosuoja-asetus ja suomalainen tietosuojalaki. Tilastotarkoituksiin kerättyjen tietojen salassapidosta säädetään julkisuuslaissa.

Tietoja käsittelevät vain ne henkilöt, jotka tietoja työssään tarvitsevat. Tietojen käyttö on rajattu käyttövaltuuksin. Kaikki Tilastokeskuksen henkilökuntaan kuuluvat ovat allekirjoittaneet salassapitositoumuksen, jossa he sitoutuvat pitämään salassa tilastolain tai viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain perusteella salassa pidettäväksi säädetyt tiedot. Lisätietoja tietosuojasta.

Tietoaineistot on suojattu käsittelyn kaikissa vaiheissa tarvittavin fyysisin ja teknisin ratkaisuin. Tilastokeskus on laatinut yksityiskohtaiset määräykset ja ohjeet tietojen luottamukselliseen käsittelyyn. Henkilökunnalla on pääsy vain työtehtävien kannalta välttämättömiin tietoihin.

Mitään liikekohtaisia tietoja ei luovuteta tunnistettavina eteenpäin. Maiden välisen validoinnin vaiheessa vain maata edustavat keskihinnat ovat muiden maiden nähtävissä. Tiedot julkaistaan ainoastaan indeksimuotoisina tilastoina tuoteryhmätasolla. Yksittäisen liikkeen tai tuotteen tietoja ei voi tunnistaa.