Väestöennusteesta on saatavissa koko maan, kuntien tai muiden kuntajakoon perustuvien alueiden ennustettu väkiluku ja ikärakenne kunkin ennustevuoden lopussa.

Väestöennusteesta on myös saatavissa ennusteen mukaiset syntyneiden, kuolleiden ja muuttaneiden määrät.

Tilastoyksikkönä on henkilö.

Tilaston perusjoukkona on Suomen ennustettu väkiluku.

Tietoja on saatavilla koko maasta ja erilaisilla Suomen kuntajakoon perustuvilla aluejaoilla.

Vuoden 2024 ennuste on koko maan tasolla laadittu vuoteen 2075 saakka. Alueittain se on julkistettu vuoteen 2045. Uusi väestöennuste korvaa aina aiemmin laaditut väestöennusteet.

Vuoteen 1972 saakka kunnittaiset väestöennusteet julkaistiin Tilastollisia tiedonantoja -sarjassa, sitten vuoteen 1985 saakka Tilastotiedotus VÄ -sarjassa, ja sen jälkeen ne on julkaistu SVT Väestö -sarjassa.

Kuntien ikäryhmittäiset ennusteluvut julkaistiin erillisenä niteenä vuoden 1969 ennusteesta. Myöhemmistä ennusteista sai kunnittaisia ikärakennetietoja valokopioina.

1990-luvulla tietoja toimitettiin etupäässä Excel-taulukkoina. Vanhoja kunnittaisia ennustetiedostoja ei ole säilytetty.

Vuosina 2001, 2004, 2007, 2009, 2012, 2015, 2018, 2019, 2021 ja 2024 laadituista väestöennusteista on saatavilla tietoja sähköisessä muodossa.

Mittayksikkönä on henkilöiden lukumäärä.

Viiteajankohta on vuoden viimeinen päivä (31.12.).

Tilastossa käytetään ennusteen laatimisvuoden alussa voimaan astunutta aluejakoa.

Tietoja on saatavilla erilaisilla kuntajakoon perustuvilla aluejaoilla, lukuun ottamatta ennusteessa käytettäviä laskentakertoimia, joita on saatavilla vain kunnittain.

Ikä luokitellaan 1- tai 5-vuotisluokkiin.

Tilastolaki (Finlex.fi) ohjaa tilastojen laadintaa. Tilastolaissa säädetään muun muassa tiedonkeruusta, tietojen käsittelystä ja tiedonantovelvollisuudesta. Tietojen käsittelyyn tilastoja tuotettaessa sovelletaan tilastolain lisäksi yleistä tietosuoja-asetusta, tietosuojalakia sekä lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta.

Tilastokeskus soveltaa tilastoja laatiessaan EU:n tilastosäädöksiä, jotka ohjaavat kaikkien EU-maiden tilastovirastoja.

Lisätietoja tilastolainsäädännöstä

Tilastojen laadintaa ohjaa tilastolaki. Tilastolaissa säädetään muun muassa tiedonkeruusta, tietojen käsittelystä ja tiedonantovelvollisuudesta. Tietojen käsittelyyn tilastoja tuotettaessa sovelletaan tilastolain lisäksi tietosuojalakia sekä lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta.

Tilastokeskus soveltaa tilastoja laatiessaan EU:n tilastosäädöksiä, jotka ohjaavat kaikkien EU-maiden tilastovirastoja.

Lisätietoja: Tilastolainsäädäntö

Suomen väestötilasto perustuu Digi- ja väestötietoviraston (DVV) (ent. Väestörekisterikeskuksen ja maistraattien) ylläpitämään väestötietojärjestelmään.

Väestöennusteessa käytetään lähdeaineistona Tilastokeskuksen syntyneet, kuolleet ja muuttoliike -tilastoja sekä väestörakennetilastoa.

Tilastoa varten ei ole varsinaisesti tiedonkeruuta. Lähdeaineistoina käytettävät tilastot ovat vuositilastoja.

Tilastoa varten ei ole varsinaisesti tiedonkeruuta. Lähdeaineistoina käytettäviin tilastoihin tiedot saadaan DVV:n Väestötietojärjestelmästä.

Validointi on tehty jo lähdetilastoaineistoja laadittaessa.

Vuonna 2024 laaditun väestöennusteen perusväkilukuina ovat olleet vuoden 2023 lopun kunnittaiset väkiluvut 1-vuotisikäryhmittäin sukupuolen mukaan. Ennuste on laskettu kunnittain ja kunnittaisista tiedoista on saatu summaamalla maakuntien ja koko maan luvut. Ennustetietoja on mahdollista tulostaa myös käyttäen mitä tahansa muutakin kunnista muodostuvaa aluejakoa. Väkilukutietojen lisäksi on saatavana ennusteen mukaiset syntyneiden, kuolleiden ja muuttaneiden määrät sekä ennusteen laskennassa käytetyt kertoimet.

Ennusteesta on kaksi laskelmaa:

• Muuttoliikkeen sisältävä laskelma, jossa on otettu huomioon syntyvyyden, kuolevuuden, kuntien välisen muuttoliikkeen ja siirtolaisuuden vaikutus väestönkehitykseen.
• Omavaraislaskelma ilmaisee, millainen tuleva väestönkehitys olisi ilman muuttoliikettä. Laskelmassa on otettu huomioon vain syntyvyyden ja kuolevuuden vaikutus väestönkehitykseen. Syntyvyys- ja kuolevuusoletukset ovat samat kuin muuttoliikkeen sisältävässä laskelmassa. Etenkin syntyneiden määrät ovat laskelmissa kuitenkin erilaiset, koska muuttoliikkeen sisältävässä laskelmassa muuttajat omaksuvat tuloalueen hedelmällisyyden.

Tilastokeskuksen käyttämä väestöennustemenetelmä on niin sanottu demografinen komponenttimalli, jossa väestön tuleva määrä ja rakenne lasketaan ikäryhmittäisten syntyvyys-, kuolevuus- ja muuttokerrointen avulla.

Kertoimet on laskettu viime vuosien väestötilastojen perusteella. Kertoimien satunnaisvaihtelun vähentämiseksi kertoimet on laskettu useammalta vuodelta ja lisäksi kuntia on ryhmitelty syntyvyys-, kuolevuus- ja lähtömuuttoalueiksi.

Syntyvyys

Syntyvien määrän laskemiseksi kunnat on ryhmitelty 106 hedelmällisyysalueeksi vuosien 2019–2023 kokonaishedelmällisyysluvun perusteella.

Kunnat, joissa asukasluku on vähintään 25 000 tai hedelmällisyysikäisten naisten määrä on yli 5 000, ovat pääsääntöisesti omia hedelmällisyysalueitaan. Asukasluvultaan tätä pienemmät kunnat on yhdistelty hedelmällisyysalueiksi.

Asukasluvultaan pienille kunnille on etsitty saman hedelmällisyystason omaavia kuntia koko maan tasolla. Aiemmin yhdistelyt suoritettiin maakuntien sisällä. Hedelmällisyysalueita muodostettaessa on samalla tarkasteltu myös ikäryhmittäistä hedelmällisyyttä.

Hedelmällisyysalueille on laskettu ikäryhmittäiset (14–50-vuotiaille naisille) hedelmällisyysluvut vuosilta 2019–2023. Samaan hedelmällisyysalueeseen kuuluvien kuntien hedelmällisyyskertoimet ovat siis samat. Ennusteessa hedelmällisyysluvut on pidetty vakiona koko ennustekauden.

Koko maan keskimääräinen kokonaishedelmällisyysluku eli kunkin naisen elinaikanaan synnyttämä lapsimäärä on keskimäärin 1,26.

Kuolevuus

Kuolleiden määrän laskemiseksi on muodostettu 22 kuolevuusaluetta. Asukasluvultaan yhdeksän suurinta kuntaa (vähintään 120 000 asukasta) ovat omia kuolevuusalueitaan ja tätä pienemmät kunnat on yhdistelty kuolevuusalueiksi.

Kunnat on ryhmitelty kuolevuusalueisiin vuosien 2018–2023 ikä- ja sukupuolivakioidun kuolleisuuden perusteella. Se mihin kuolevuusalueeseen kunta kuuluu, ei näin ollen riipu kunnan maantieteellisestä sijainnista.

Satunnaisvaihtelun vähentämiseksi kaikilla kuolevuusalueilla käytetään koko maan kuolevuuskertoimia 0–17-vuotiaiden ja 90–104-vuotiaiden osalta. Aluekohtaiset kertoimet ovat käytössä 18–89-vuotiaiden kohdalla. Ikäryhmittäiset kuolevuusluvut on laskettu vuosilta 2019–2023.

Kuolevuuden vuotuisen muutoksen ikä- ja sukupuoliryhmittäiset kertoimet on saatu alle 50-vuotiaille laskemalla, kuinka paljon kuolevuus muuttui vuosista 1989–1993 vuosiin 2018–2023 ja 50-vuotiaille ja tätä vanhemmille laskemalla, kuinka paljon kuolevuus muuttui vuosista 1999–2003 vuosiin 2018–2023 siten, että vuosi 2022 on jätetty vertailuperiodista pois. Minkään ikäryhmän kuolevuutta ei ole kuitenkaan nostettu.

Muuttoliike

Kunnat on jaettu 102 lähtömuuttokategoriaan 0–6- ja 16–39-vuotiaiden lähtömuuttoalttiuden perusteella vuosina 2019–2023. Asukasluvultaan vähintään 30 000 hengen kunnat ovat omia lähtömuuttoalueitaan.

Asukasluvultaan pienemmät kunnat on yhdistelty lähtömuuttoalueiksi. Asukasluvultaan pienille kunnille on etsitty saman lähtömuuttoalttiuden omaavia kuntia koko maan tasolla. Aiemmin yhdistelyt suoritettiin maakuntien sisällä. Lähtömuuttoalueiden ikäryhmittäiset lähtömuuttokertoimet sukupuolittain on laskettu vuosien 2019–2023 perusteella.

Koko maa on jaettu 22 suurmuuttoalueeseen. Suurmuuttoalueet on muodostettu suurten aluekeskusten ympärille (pois lukien Uusimaa ja Ahvenanmaa).

Kunnan suurmuuttoalue määräytyy sen mukaan, mihin aluekeskukseen tai aluekeskuksen ympäristökuntiin kunnasta on eniten muuttoliikettä ollut vuosien 2019–2023 aikana. Etelä-Suomeen muuttoalueita on muodostettu enemmän, koska väestön määrä ja alueella tapahtuvien muuttojen määrä vaativat pienempiä aluekokonaisuuksia.

Suurmuuttoalueiden välisiä muuttoja väestöennusteessa lasketaan muuttotodennäköisyyksien avulla. Ensin lasketaan kunkin suurmuuttoalueen lähtömuuttajien kokonaismäärä summaamalla suurmuuttoalueeseen kuuluvien kuntien lähtömuuttajien määrä.

Tämän jälkeen muuttotodennäköisyyksien avulla lasketaan kuinka suuri osa lähtömuuttajista jää omaan suurmuuttoalueeseen ja kuinka suuri osa menee muihin suurmuuttoalueisiin. Suurmuuttoalueiden väliset muuttotodennäköisyydet sukupuolittain ja ikäryhmittäin on laskettu vuosien 2014–2023 perusteella.

Kunnille on laskettu tulomuutto-osuudet kussakin ikä- ja sukupuoliryhmässä

• omaan suurmuuttoalueeseen jääneistä muuttajista
• muilta suurmuuttoalueilta tulevista muuttajista ja
• ulkomailta suurmuuttoalueelle muuttajista.

Osuudet on laskettu sen suurmuuttoalueen tulomuuttojen summasta, johon kunta kuuluu. Tulomuutto-osuudet oman suurmuuttoalueen muuttajista on laskettu vuosien 2014–2023 perusteella.

Tulomuutto-osuudet muilta suurmuuttoalueilta tulevista muuttajista sekä ulkomailta muuttajista on laskettu vuosien 2014–2023 perusteella. Ennustekautena kaikki muuttokertoimet ja tulomuutto-osuudet on pidetty vakioina. Laskettaessa kuntien osuuksia ulkomailta muuttaneista on ukrainalaisten maahanmuutot pyritty eliminoimaan.

Muuttoliikkeen sisältävässä laskelmassa koko maan vuotuisen nettomaahanmuuton on oletettu olevan 52 000 henkilöä vuonna 2024, 45 000 vuonna 2025 ja sen jälkeen 40 000 henkilöä vuosittain.

Maahanmuutto saadaan laskemalla koko maan maastamuutto ja summaamalla siihen oletettu nettomaahanmuutto. Maahanmuuton ikäjakauma on laskettu vuosien 2014–2023 maahanmuuttojen perusteella. Maahanmuutto jaetaan suurmuuttoalueille kunkin alueen maahanmuutto-osuuskertoimella.

Suurmuuttoalueiden maahanmuutto-osuus koko maan maahanmuutosta on laskettu ikäryhmittäin ja sukupuolittain vuosien 2014–2023 perusteella. Kuntien maahanmuutto on laskettu tulomuutto-osuuskertoimilla oman suuralueen maahanmuuttojen summasta.

Tilastollinen päätoimisto julkaisi ensimmäisen Suomen tulevaa väestönkehitystä koskevan ennustelaskelman vuonna 1934. Vuonna 1953 asetetun tilastokomitean mietinnössä vuonna 1956 esitettiin, että väestöennusteita on laadittava säännöllisin väliajoin. Ensimmäiset ennusteet koskivat koko maan tulevaa väestönkehitystä. Alueellisia ennusteita ryhdyttiin laatimaan 1960-luvulla.

Vuonna 1973 valtioneuvoston kanslian asettama niin sanottu väestöennusteryhmä julkaisi raporttinsa ”Väestöennusteiden laadinnan järjestäminen” (Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 1973:1). Väestöennusteet määriteltiin raportissa seuraavasti: ”Väestöennusteet ovat väestönkehitykseen vaikuttavien tekijöiden menneeseen kehitykseen perustuvia laskelmia, joihin ei sisälly ennusteen laatijan suunnittelemaa väestönkehitystä eikä aluepoliittista tahdonilmaisua.”

Raportin mukaan väestöennusteet ”ilmaisevat päätöksentekijöille lähinnä sen, mihin kehitys johtaa, jos yhteiskuntapolitiikka pysyy entisellään.

Päätöksentekijöiden on arvioitava kehityksen suotavuus ja harkittava tämän perusteella, voidaanko ennusteita käyttää toimintojen mitoituspäätösten ja investointipäätösten perustana.”

Ennusteisiin liittyy aina epävarmuutta. Epävarmuus on sitä suurempi mitä kauemmaksi ennusteperiodilla ennusteen tarkastelu ulotetaan. Epävarmuus on myös suurempi väestöpohjaltaan pienissä kunnissa.

Kunnittaiset ennusteet on laadittava kaikille kunnille samoin perustein. Kuntien käsittely ”yksilöllisesti” olisi mahdotonta, ja niinpä on aina esiintynyt ja tulee esiintymään tapauksia, joissa esimerkiksi ennustekertoimien laskentaperiodi on ollut kunnan kannalta jollakin tapaa poikkeuksellinen, jolloin ennuste poikkeaa trendikehityksestä suuntaan taikka toiseen.

Asukasluvultaan pienten kuntien ennustepoikkeamat johtuvat pääsääntöisesti siitä, että niiden ennustekertoimet eivät vastaa todellista lähtömuuton, tulomuuton, hedelmällisyyden tai kuolevuuden tasoa. Pienet kunnat on yhdisteltävä suuremmiksi kokonaisuuksiksi satunnaisvaihtelun vähentämiseksi.

Aina 2000-luvun alkuun asti väestöennusteissa koko maa oli jaettu neljään kuolevuusalueeseen. Vuodesta 2007 lähtien kuolevuusalueiden määrä on ollut huomattavasti suurempi.

Kuolevuusalueita on lisätty, jotta alueelliset tasoerot saataisiin paremmin huomioitua, koska kunnittaisessa väestöennusteessa on aiemmin ollut ylikuolleisuutta. Satunnaisvaihtelun vähentämiseksi kuolevuuskertoimet on laskettu pidemmältä ajanjaksolta ja käytetty tietyille ikäryhmille (0–17 ja 90–104+) koko maan kuolevuuskertoimia.

Laadunhallinta edellyttää toiminnan kokonaisvaltaista ohjausta. Euroopan tilastoja koskevat käytännesäännöt muodostavat Euroopan tilastojärjestelmän yhteisen laatujärjestelmän perustan. Käytännesäännöt perustuvat 16 periaatteeseen, jotka koskevat tilastoviranomaisen riippumattomuutta, vastuuvelvollisuutta sekä prosessien ja julkaistavan tiedon laatua.

Periaatteet ovat yhteensopivat YK:n tilastokomission hyväksymien virallisen tilaston periaatteiden kanssa ja täydentävät niitä. Suomen virallisen tilaston laatukriteerit ovat yhteensopivat Euroopan tilastojen käytännesääntöjen kanssa.

Lisätietoja:

• Euroopan tilastojen käytännesäännöt
• ⁠SVT-neuvottelukunnan suositukset

Väestöennusteen laatua arvioidaan useassa tilastoprosessin eri vaiheessa. Myös aiempien väestöennusteiden osuvuutta arvioidaan jälkikäteen.

Toisaalta väestöennusteen tehtävänä on tarjota päätöksentekijöille mahdollisuus arvioida, mihin havaittu väestönkehitys jatkuessaan johtaisi ja tulisiko kehityksen suuntaa pyrkiä muuttamaan. Näin ollen väestöennusteen tuleekin jäädä toteutumatta, jos kehitystä on onnistuttu muuttamaan poliittisilla päätöksillä.

Jo julkistettujen tilastotietojen tarkentuminen eli revisio on osa normaalia tilastotuotantoa ja merkitsee laadun parantumista. Periaatteena on, että tilastotiedot perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan aineistoon ja tietoon tilastoitavasta ilmiöstä. Toisaalta tarkentumisesta pyritään tiedottamaan mahdollisimman läpinäkyvästi ennakkoon. Ennakkoviestinnällä varmistetaan, että käyttäjät pystyvät varautumaan tietojen tarkentumiseen.

Tilastojulkistusten tietojen tarkentumisen taustalla on useimmiten aineiston täydentyminen. Tällöin uusi, revisioitu tilastoluku perustuu laajempaa tietopohjaan ja kuvaa ilmiötä entistä tarkemmin.

Tilaston tietojen tarkentuminen voi liittyä myös käytettävään laskentamenetelmään, kuten lukujen vuosittaiseen täsmäytykseen tai painorakenteen päivitykseen. Myös perusvuoden ja käytettyjen luokitusten muutoksesta aiheutuu tietojen tarkentumista.

Tilastokeskuksessa on laadittu kunnittaisia väestöennusteita noin kolmen vuoden välein. Välivuosina laadittiin aiemmin koko maata koskevia ennustelaskelmia, jotka perustuivat erilaisiin oletuksiin, esim. matala, keskimääräinen ja korkea vaihtoehto.

Viime vuosina vaihtoehtoislaskelmia on laadittu lähinnä vain maksullisina toimeksiantoina, jolloin laskelmat ovat perustuneet tilaajan toivomiin oletuksiin.

Vuoden 2024 ennuste on laadittu vuoteen 2075 saakka. Alueittain se on julkistettu vuoteen 2045.

Tilastossa ei normaalisti esiinny viivettä.

Eri ennusteita vertailtaessa on otettava huomioon erot ennusteiden oletuksissa. Monet kunnat laativat omia väestöennusteitaan, joiden oletukset voivat poiketa suurestikin Tilastokeskuksen ennusteesta.

Koko Suomea koskevia väestöennusteita laativat Tilastokeskuksen lisäksi esimerkiksi Eurostat ja YK.

Tilastokeskuksen väestöennusteet ovat pitkän aikavälin ennusteita. Siksi ne eivät aina anna luotettavaa kuvaa esimerkiksi lähivuosina syntyvien tai kuolevien määrästä.

Syntyvyys on 1970-luvulta lähtien aaltoillut ylös ja alas siten, että kokonaishedelmällisyysluku on vaihdellut 1,26:n (2023) ja 1,87:n (2010) välillä.

Väestöennusteissa hedelmällisyys on pidetty vakiona jollakin keskimääräis- tai lähtötasolla, koska kehityksen käännepisteiden arvaaminen olisi mahdotonta. Samoin kuolevuus on alentunut toisinaan nopeasti ja toisinaan hitaasti.

Ennusteissa kuolevuuden muutoskertoimet on laskettu noin 20–vuotisperiodeilta, jotta niihin sisältyisi sekä nopean että vähäisemmän alenemisen kausia. Eri vuosina laadittuja ennusteita vertailtaessa on otettava huomioon erot ennusteiden oletuksissa.

Tilastokeskuksen väestöennusteissa kunkin vuoden väkiluvut tarkoittavat tilannetta 31.12. Eurostatin ja monien kuntien ennusteissa luvut tarkoittavat tilannetta 1.1. YK:n ennusteissa luvut tarkoittavat vuoden keskikohdan tilannetta.

Tilastokeskus julkistaa uutta tilastotietoa arkipäivisin kello 8.00 verkkopalvelussaan. Tilastojen julkistamisajankohdat kerrotaan ennakkoon verkkopalvelusta löytyvässä julkistamiskalenterissa. Tiedot ovat julkisia sen jälkeen, kun ne ovat päivittyneet verkkopalveluun.

Lisätietoja tilastojen julkistamisperiaatteista Tilastokeskuksessa.

Tilastokeskuksen julkistamiskalenteri: Tulevat julkaisut

Tilaston tulevat julkaisut

Tiedot julkistetaan kaikille käyttäjille samanaikaisesti. Tilaston tietoja saa Tilastokeskuksessa käsitellä ja niistä saa antaa tietoja ennen julkistamista vain henkilö, joka osallistuu kyseisen tilaston laadintaan tai tarvitsee kyseisen tilaston tietoja omassa työssään ennen tietojen julkistamista.

Lisätietoja: Tilastojen julkistamisperiaatteet Tilastokeskuksessa

Tilastokeskus on aineistojen tuottaja ja tekijänoikeuden haltija, ellei tuotteen, tiedon tai palvelun yhteydessä erikseen toisin ilmoiteta.

Lisätietoja: Tilastotietojen käyttöehdot

Väestöennuste on toistaiseksi tehty kolmen vuoden välein. Väestöennuste laaditaan ja julkistetaan syksyisin.

Tiedote julkaistaan joka kolmas vuosi tilaston sivulla.

Tilaston tietokantataulukot löytyvät StatFin-tietokannasta.

Tilaston vanhemmat aikasarjat löytyvät arkistokannasta.

Tilastotarkoituksiin kerätyn tiedon tietosuoja taataan. Tilastonlaadintaa ohjaa tilastolaki. Henkilötietojen käsittelyssä tilastolain ohella sovellettavaksi tulee EU:n yleinen tietosuoja-asetus ja suomalainen tietosuojalaki. Tilastotarkoituksiin kerättyjen tietojen salassapidosta säädetään julkisuuslaissa.

Tietoja käsittelevät vain ne henkilöt, jotka tietoja työssään tarvitsevat. Tietojen käyttö on rajattu käyttövaltuuksin. Kaikki Tilastokeskuksen henkilökuntaan kuuluvat ovat allekirjoittaneet salassapitositoumuksen, jossa he sitoutuvat pitämään salassa tilastolain tai viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain perusteella salassa pidettäväksi säädetyt tiedot. Lisätietoja tietosuojasta.

Väestöennuste on johdettua tietoa. Se ei sisällä yksilötietoja, jotka edellyttäisivät tietosuojausta.