2 Työllisyys ja työttömyys vuonna 2014
2.1 Miesten työllisyys heikkeni vuonna 2014
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 15–64-vuotiaiden työllisyysaste jatkoi laskuaan vuonna 2014. Työllisyysaste oli 68,3 prosenttia eli 0,2 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuonna 2013. Miesten työllisyysaste oli 68,7 prosenttia ja naisten työllisyysaste 67,9 prosenttia. (Kuvio 1.)
Työllisyysasteen heikkeneminen koski vain miehiä. Miesten työllisyysaste laski 0,5 prosenttiyksikköä edellisvuodesta, kun naisten työllisyysaste pysyi lähes ennallaan. Sukupuolten välinen ero työllisyysasteessa pieneni edelleen ja se oli enää 0,8 prosenttiyksikköä vuonna 2014. Vuositasolla ero ei ole ollut näin pieni koskaan aiemmin.
Kuviossa 1 työllisyysaste on laskettu 15–64-vuotiaiden ikäryhmästä. Työllisyysasteen kokonaiskehitykseen on vaikuttanut viime vuosina väestön ikääntyminen, kun sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat siirtyneet 65–74-vuotiaiden ikäluokkaan ja 15–64-vuotiaan väestön määrä on pienentynyt.
Kuvio 1. Työllisyysasteet sukupuolen mukaan vuosina 1990–2014, 15–64-vuotiaat, %
Työllisiä 15–74-vuotiaita oli 2 447 000 vuonna 2014, mikä on 9 000 vähemmän kuin vuonna 2013. Työllisten määrän väheneminen koskee etenkin miehiä, joita oli vuonna 2014 työllisinä 1 254 000 eli 7 000 vähemmän kuin edellisvuonna. Vuonna 2014 työllisiä naisia oli 1 193 000. Kuviossa 3 on esitetty aikasarja työllisten määrän muutoksista edellisestä vuodesta sukupuolen mukaan.
Kuvio 2. Työllisten määrä sukupuolen mukaan vuosina 1992–2014, 15–74-vuotiaat
Kuvio 3. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta sukupuolen mukaan vuosina 1994–2014, 15–74-vuotiaat
15–64-vuotiaiden naisten työllisyysaste on Suomessa huomattavasti korkeampi kuin vastaava EU28-maiden keskiarvo, joka oli 58,8 prosenttia vuonna 2013. Miesten työllisyysaste on lähellä EU28-keskiarvoa (69,9 % vuonna 2013). Koska suomalaisnaiset tekevät osa-aikatyötä harvemmin kuin naiset EU28-maissa keskimäärin, kokoaikatyötä vastaavaksi muutettu 20–64-vuotiaiden naisten työllisyysaste (full-time equivalent employment rate) on Suomessa poikkeuksellisen korkea (67,3 % vuonna 2013). EU28-maiden vastaava keskiarvo oli naisilla 53,6 prosenttia vuonna 2013. Suomen edellä oli näin mitattuna vain Ruotsi; Viro ylsi Suomen kanssa samalle tasolle vuonna 2013. ( Euroopan Komissio )
Ikääntyneiden työllisyys parani
Työllisyysasteen ikäryhmittäinen kehitys näkyy kuviossa 4. Työllisyysaste on laskenut viime vuosina kaikissa muissa ikäluokissa paitsi yli 55-vuotiailla, joiden työllisyys on parantunut. Työllisyysaste nousi 55–64-vuotiailla 0,6 prosenttiyksikköä vuodesta 2013 ja oli 59,1 prosenttia vuonna 2014. Vanhimmassa, 65–74-vuotiaiden ikäluokassa työllisyysaste nousi prosenttiyksikön verran 10,2 prosenttiin.
Työllisyysasteet kasvoivat näissä kahdessa vanhimmassa ikäluokassa molemmilla sukupuolilla. Naisten työllisyysaste oli vuonna 2014 korkeampi (61,4 %) kuin miesten työllisyysaste (56,8 %) 55–64-vuotiaiden ikäluokassa. Sen sijaan 65–74-vuotiailla miesten työllisyysaste (13,7 %) oli korkeampi kuin naisten työllisyysaste (7,0 %).
Nuorten 15–24-vuotiaiden työllisyysaste pysyi lähes ennallaan vuodesta 2013 vuoteen 2014.Nuorten miesten työllisyysaste tosin nousi 0,7 prosenttiyksiköllä 37,6 prosenttiin, mutta nuorten naisten työllisyysaste laski prosenttiyksikön 42,8 prosenttiin.
Naisilla työllisyysaste laski muissa ikäluokissa paitsi yli 55-vuotiailla ja 35–44-vuotiailla. Tämä on huomionarvoista sikäli, että vuonna 2013 naisten työllisyysaste oli laskenut erityisesti juuri 35–44-vuotiailla verrattuna edellisvuoteen.
Ikääntyneiden naisten työllisyysaste on Suomessa hyvin korkea verrattuna muihin EU28-maihin. Suomessa 55–64-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli 60,5 prosenttia vuonna 2013, kun EU28-maiden keskiarvo oli 43,3 prosenttia. Miehillä ikääntyneiden työllisyys on EU28-maiden keskitasoa.
Kuvio 4. Työllisyysasteet iän mukaan vuosina 1992–2014, %
Työllisten määrä väheni edelleen teollisuudessa ja työntekijäammateissa
Työllisyyden heikkeneminen kohdistui pääosin yksityissektoriin, jossa 15–74-vuotiaiden työllisten määrä väheni 16 000 hengellä. Julkisella sektorilla työllisten määrä kasvoi 5 000 hengellä.
Kuviossa 5 on esitetty työllisten määrän muutos toimialoittain vuodesta 2013 vuoteen 2014. Työllisten määrä laski eniten teollisuudessa (C–E), 18 000 hengellä. Myös rakentamisen toimialalla (F) työllisyys väheni 7 000 hengellä sekä tukku- ja vähittäiskaupan toimialalla (G) 6 000 hengellä.
Työllisyyden lasku teollisuudessa (C-E) kohdistui ennen kaikkea miehiin, joiden määrä väheni 13 000 hengellä. Myös rakennusalalla työllisyyden heikkeneminen näkyi erityisesti työllisten miesten vähenemisenä (6 000). Kaupan alalla työllisyyden lasku kohdistui lähinnä naisiin.
Liike-elämän palveluissa (M,N) työskentelevien määrä sen sijaan kasvoi 9 000 hengellä, joista suurin osa oli miehiä. Naisten kasvualoja olivat koulutuksen (P) toimiala (lisäys 6 000 henkeä) sekä valtaosa muun palvelutoiminnan 5 000 hengen työllisten määrän kasvusta. Terveys ja sosiaalipalvelujen (Q) työllisyys on kasvanut muutamalla tuhannella; mielenkiintoista on se, että tuossa kasvussa on kyse nimenomaan alalla työskentelevien miesten lukumäärän noususta.
Kuvio 5. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta toimialoittain vuosina 2013–2014, 15–74-vuotiaat
Toimialaluokat (TOL 2008)
A, B | 01–09 | Maatalous, metsätalous, kalatalous; kaivostoiminta |
C-E | 10–39 | Teollisuus; sähkö-, lämpö-, vesi- ja jätehuolto yms. |
F | 41–43 | Rakentaminen |
G | 45–47 | Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus |
H | 49–53 | Kuljetus ja varastointi |
I | 55–56 | Majoitus- ja ravitsemistoiminta |
J | 58–63 | Informaatio ja viestintä |
K, L | 64–68 | Rahoitus- ja vakuutustoiminta; kiinteistöala |
M, N | 69–82 | Liike-elämän palvelut |
O | 84 | Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus |
P | 85 | Koulutus |
Q | 86–88 | Terveys- ja sosiaalipalvelut |
R–U | 90–99 | Muu palvelutoiminta |
Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna palkansaajien työllisyyden heikentyminen kohdistui työntekijäammatteihin. Kaikkien työntekijäammateissa toimivien työllisten määrä väheni 23 000 hengellä vuodesta 2013 vuoteen 2014. Myös alempien toimihenkilöiden määrä pieneni hieman, mutta ylempien toimihenkilöiden lukumäärä kasvoi 3 000 hengellä.
Miehet toimivat useammin työntekijäammateissa kuin ylempinä toimihenkilöinä tai alempina toimihenkilöinä. Miesten työllisyyden heikkeneminen näkyy juuri työntekijöissä, joiden määrä on pienentynyt 19 000 hengellä vuodesta 2013. Alemmissa toimihenkilöammateissa toimivien työllisten miesten määrä sen sijaan kasvoi 5 000 hengellä vuodesta 2013. Ylempinä toimihenkilöinä työskentelevien miesten lukumäärä säilyi ennallaan.
Lähes 60 prosenttia naisista toimii ammateissa, jotka luokitellaan alemman toimihenkilötason ammateiksi. Työllisten naisten määrä pieneni tässä ryhmässä 7 000 hengellä vuodesta 2013. Myös työntekijäammateissa työskentelevien naisten määrä väheni 5 000 hengellä. Vuonna 2014 ylempinä toimihenkilöinä toimi 4 000 naista enemmän kuin vuonna 2013.
Palkansaajia vähemmän, yrittäjien määrä kasvoi
Työllisyyden heikkeneminen vuodesta 2013 vuoteen 2014 koski 15–74-vuotiaiden palkansaajatyötä. Vuonna 2014 palkansaajia oli 2 105 000 eli 22 000 henkeä vähemmän kuin vuonna 2013. Miespalkansaajien lukumäärä pieneni 14 000 hengellä ja oli 1 023 000 vuonna 2014. Naispalkansaajien lukumäärä oli 1 082 000 henkeä, mikä on 8 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Yrittäjien lukumäärä on sen sijaan kasvanut 15–74-vuotiailla. Vuonna 2014 Suomessa oli yhteensä 343 000 yrittäjää tai yrittäjäperheenjäsentä, mikä tarkoittaa 12 000 hengen kasvua verrattuna vuoteen 2013. Yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten osuus 15–74-vuotiaista työllisistä oli 14 prosenttia vuonna 2014.
Työnantajayrittäjien määrä oli 104 000 vuonna 2014. Heitä oli 5 000 enemmän kuin vuonna 2013. Yksinyrittäjien (ml. maatalousyrittäjät) määrä kasvoi 7 000 hengellä edellisvuodesta ja oli 227 000 vuonna 2014. Yrittäjäperheenjäseniä oli 12 000. Yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenien lukumäärä kasvoi sekä miesten että naisten osalta lähes saman verran, vaikka miehet toimivat yrittäjinä (ml. yrittäjäperheenjäsenet) selvästi useammin (231 000) kuin naiset (111 000).
Työllisten erilaisia työnteon muotoja ja niiden jakautumista tarkastellaan tarkemmin luvun 2 lopussa.
Tehtyjen työtuntien määrä pysyi samana
Työlliset tekivät yhteensä 4,0 miljardia työtuntia vuonna 2014 eli jotakuinkin yhtä paljon kuin vuonna 2013. Vuonna 2014 tehty vuosityöaika oli keskimäärin 1 617 työtuntia vuodessa työllistä kohti, kun vastaava luku vuonna 2013 oli 1 613 tuntia vuodessa.
Vuonna 2014 alityöllisiä oli 127 000, mikä oli 8 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2013. Kaikista työllisistä viisi prosenttia oli alityöllisiä. Alityöllisiä ovat henkilöt, jotka vasten tahtoaan tekevät esimerkiksi osa-aikatyötä tai lyhennettyä työviikkoa tai joilla ei ole ollut työtä tilausten tai asiakkaiden vähyyden tai lomautuksen vuoksi.
2.2 Työttömien määrä kasvoi vuonna 2014
Työttömyyden kasvu jatkui vuonna 2014. Työttömien 15–74-vuotiaiden määrä lisääntyi 13 000 hengellä edellisvuodesta eli lähes saman verran kuin vuodesta 2012 vuoteen 2013. Työttömiä oli 232 000 vuonna 2014. Heistä 129 000 oli miehiä ja 103 000 naisia. Työttömien miesten määrä kasvoi 7 000 hengellä ja naisten määrä 6 000 hengellä.
Työttömyysaste nousi 8,7 prosenttiin vuonna 2014. Miesten työttömyysaste nousi 9,3 prosenttiin ja naisten työttömyysaste 8,0 prosenttiin. Kasvua edellisvuoteen oli 0,5 prosenttiyksikköä molemmilla sukupuolilla. Ero miesten ja naisten työttömyysasteessa säilyi samana kuin vuonna 2013 eli 1,3 prosenttiyksikössä.
Työttömien lisäksi työikäisten 15–74-vuotiaiden joukossa oli 138 000 piilotyöttömäksi määriteltävää henkilöä. Piilotyöttömillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka olisivat halunneet ja voineet ottaa vastaan työtä, mutta eivät olleet etsineet työtä. Piilotyöttömien määrä kasvoi 14 000 hengellä vuodesta 2013 eli suunnilleen saman verran kuin työttömien määrä. Piilotyöttömistä 77 000 oli miehiä ja 61 000 naisia. Vuonna 2014 piilotyöttömistä 22 000 oli 65–74-vuotiaita, mikä oli 4 000 henkeä enemmän kuin edellisvuonna.
Työttömien ja piilotyöttömien yhteenlaskettu lukumäärä oli 371 000 vuonna 2014 eli 27 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2013.
Kuvio 6. Työttömät ja piilotyöttömät vuosina 2000–2014, 15–74-vuotiaat
Myös nuorten työttömyysaste kasvoi vuodesta 2013. Vuonna 2014 nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli 20,5 prosenttia eli 0,6 prosenttiyksikköä korkeampi edellisvuoteen verrattuna. Nuorten miesten työttömyysaste oli korkeampi (22,8 %) kuin nuorten naisten (18,4 %) työttömyysaste. Vuoteen 2013 verrattuna nuorten miesten työttömyysaste pysyi kuitenkin lähes ennallaan, mutta nuorten naisten työttömyysaste nousi 1,3 prosenttiyksikköä. Nuorten 15–24-vuotiaiden ikäluokassa oli 68 000 työtöntä vuonna 2014.
Koska nuorista ainoastaan puolet kuuluu työvoimaan, 20 prosentin nuorisotyöttömyys ei tarkoita sitä, että joka viides nuori olisi työtön. Työttömien osuus koko 15–24-vuotiaiden ikäluokasta oli 10,4 prosenttia vuonna 2014. Miehillä osuus oli 11,1 ja naisilla 9,6 prosenttia. Toisin sanoen noin joka kymmenes nuori oli työtön vuonna 2014.
Kuvio 7. Työttömyysasteet iän mukaan vuosina 1992–2014, %
Kuvio 8. Työllisten, työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien osuudet ikäluokasta vuonna 2014, %
Työttömyyden yleisyys vaihtelee koulutusasteen mukaan. Ilman perusasteen jälkeistä koulutusta olevien työttömyysaste oli vuonna 2013 yli kolminkertainen (15,9 %) verrattuna korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin (4,7 %). Ero on erityisen selvä naisilla: ilman perusasteen jälkeistä koulutusta olevien naisten työttömyysaste oli 17,5 prosenttia, kun korkea-asteen koulutuksen suorittaneilla naisilla vastaava osuus oli 4,3 prosenttia. Miehillä korkeintaan perusasteen koulutuksen suorittaneiden työttömyysaste oli 14,9 prosenttia ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla 5,1 prosenttia.
Lomautettuja yhtä paljon kuin edellisvuonna
Lomautettuna oli keskimäärin 16 000 palkansaajaa vuonna 2014, mikä oli saman verran kuin edellisenä vuonna (taulukko 1). Lomautukset koskivat pääasiassa miehiä (12 000). Vuonna 2014 lomautetuista 36 prosenttia oli lomautettu määräajaksi ja 64 prosenttia toistaiseksi.
Työvoimatutkimuksessa 30 prosenttia lomautetuista määrittyi työllisiksi, 29 prosenttia työttömiksi ja 41 prosenttia työvoimaan kuulumattomiksi. Lomautetun työmarkkina-aseman määrittelystä on kerrottu tarkemmin osoitteessa: http://tilastokeskus.fi/til/tyti/tyti_2009–04–28_men_006.html
Taulukko 1. Lomautetut vuosina 2010–2014 vuosineljänneksittäin
Vuosineljännes | Vuosi | ||||
2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | |
Henkeä | Henkeä | Henkeä | Henkeä | Henkeä | |
I | 35 000 | 18 000 | 17 000 | 21 000 | 23 000 |
II | 19 000 | 11 000 | 10 000 | 13 000 | 12 000 |
III | 15 000 | 9 000 | 9 000 | 14 000 | 10 000 |
IV | 14 000 | 11 000 | 11 000 | 15 000 | 16 000 |
Vuosikeskiarvo | 21 000 | 12 000 | 12 000 | 16 000 | 16 000 |
2.3 Ikääntyneiden työvoimaosuus kasvoi
Työikäisen 15–74-vuotiaan väestön määrä kasvoi edellisvuodesta 9 000 hengellä. Vuonna 2014 työikäisen väestön määrä oli 4 095 000 henkeä. Tästä joukosta 2 679 000 kuului työvoimaan eli työllisiin ja työttömiin, mikä oli 3 000 enemmän kuin edellisvuonna.
Suurten ikäluokkien ikääntyminen näkyy siinä, että erityisesti 65–74-vuotiaiden määrä lisääntyi. Heitä oli 26 000 henkeä enemmän vuonna 2014 edellisvuoteen verrattuna. Tässä ikäluokassa työvoimaan kuuluvien henkilöiden määrä kasvoi 8 000 hengellä vuodesta 2013.
Samaan aikaan 15–64-vuotiaan väestön määrä väheni, samoin työvoimaan kuuluvien lukumäärä 15–64-vuotiaiden ikäluokassa.
Työvoimaosuus ilmaisee sen, kuinka suuri osa väestöstä on joko työllisiä tai työttömiä. Vuonna 2014 15–74-vuotiaan väestön työvoimaosuus oli 65,4 prosenttia. Osuus pysyi lähes ennallaan vuoteen 2013 verrattuna.
Sen sijaan 15–64-vuotiaiden joukossa työvoimaosuus kasvoi 74,7 prosentista 75,0 prosenttiin vuonna 2014. Kasvu kohdistuu naisiin: naisten työvoimaosuus kasvoi 0,5 prosenttiyksikköä ja oli 73,9 prosenttia vuonna 2014. Miesten työvoimaosuus pysyi 76 prosentissa.
Ikääntyneiden työvoimaosuus nousi molemmilla sukupuolilla vuodesta 2013. Työvoimaosuus oli 55–64-vuotiailla 63,8 prosenttia ja 65–74-vuotiailla 10,3 prosenttia vuonna 2014. Naisten työvoimaosuus on korkeampi kuin miesten työvoimaosuus 55–64-vuotiaiden joukossa, mutta tätä vanhemmilla tilanne on päinvastoin: 65–74-vuotiaiden miesten työvoimaosuus on korkeampi kuin naisten työvoimaosuus. Miesten joukossa on enemmän yrittäjiä kuin naisten, ja yrittäjät jatkavat työuraa tyypillisesti kauemmin kuin palkansaajat.
Alle 55-vuotiaiden ikäryhmissä työvoimaosuuden kehitys oli erisuuntaista naisilla ja miehillä vuonna 2014. Nuorilla 15–24-vuotiailla miehillä työvoimaosuus nousi, mutta nuorilla naisilla työvoimaosuus laski. Keskimmäisissä ikäluokissa miesten työvoimaosuus sitä vastoin laski, kun naisten työvoimaosuus nousi.
Kuvio 9. Työikäinen väestö ja työvoima iän mukaan vuonna 2014
2.4 Uusien, alle vuoden kestäneiden työsuhteiden määrä väheni vuonna 2014
Ei muutosta määräaikaisten määrässä
Vuonna 2014 Suomessa oli 15–74-vuotiaita määräaikaisia palkansaajia keskimäärin 329 000 henkeä. Heistä 129 000 oli miehiä ja 200 000 naisia. Määräaikaisten palkansaajien lukumäärä pysyi lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna. (Kuvio 10.)
Kuvio 10. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2002–2014, 15–74-vuotiaat
Vuonna 2014 määräaikaisessa työsuhteessa työskenteli 16 prosenttia 15–74-vuotiaista palkansaajista. Osuus on pysynyt lähes samalla tasolla vuodesta 2010 lähtien, mutta 2000-luvun alkuun verrattuna se on hieman pienentynyt.
Määräaikaiset työsuhteet ovat selvästi yleisempiä naisille kuin miehille. Vuonna 2014 naispalkansaajista 18 prosenttia työskenteli määräaikaisessa työsuhteessa ja miespalkansaajista 13 prosenttia. ( Kuvio 11.)
Suomessa sukupuolten välinen ero määräaikaisten työsuhteiden yleisyydessä on pysynyt poikkeuksellisen suurena verrattuna useimpiin muihin EU28-maihin. Määräaikaiset työsuhteet ovat Suomessa naisille yleisempiä kuin EU28-maissa keskimäärin, mutta miesten määräaikaisten työsuhteiden osuus on hieman alle EU28-keskiarvon.
Kuvio 11. Määräaikaisten osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2000–2014, 15–74-vuotiaat, %
Kaksi kolmesta määräaikaisesta palkansaajasta haluaisi pysyvää työtä
Työsuhteen määräaikaisuus voi olla palkansaajalle elämäntilanteeseen sopiva, toivottu vaihtoehto tai se voi johtua siitä, ettei pysyvää työtä löydy. Vuonna 2014 määräaikaisista 15–64-vuotiaista palkansaajista 22 prosenttia ei halunnut pysyvää työtä. Tämä oli hieman vähemmän kuin vuonna 2013 (24 %).
Tavallisinta on se, että määräaikaisessa työsuhteessa työskennellään, koska pysyvää työtä ei ole löytynyt. Vuonna 2014 vastentahtoisesti määräaikaisia palkansaajia oli keskimäärin 221 000 henkeä, joista naisia oli 138 000 ja miehiä 82 000. Pysyvän työn puute oli syy määräaikaisessa työsuhteessa työskentelyyn 69 prosentille määräaikaisista palkansaajista. Vastentahtoisten määräaikaisten osuus kasvoi hieman vuodesta 2013, jolloin se oli 67 prosenttia.
Naisille määräaikaisuuden vastentahtoisuus on yleisempää (71 %) kuin miehille (66 %). Vastentahtoinen määräaikaisuus yleistyy iän myötä (taulukko 2).
Taulukko 2. Määräaikaiset palkansaajat iän ja määräaikaisuuden syyn vuoksi 2014, %
Ikäryhmät | Yhteensä | Pysyvää työtä ei löydy | Ei halua pysyvää työtä | Muu syy (koeaika, työharjoittelu, eos) | |
15–64 | 100 | 68,7 | 22,3 | 8,2 | |
15–24 | 100 | 50,6 | 39,5 | 9,3 | |
25–34 | 100 | 75,9 | 14,8 | 8,6 | |
35–44 | 100 | 81,3 | 9,8 | 8,2 | |
45–54 | 100 | 80,9 | 10,6 | 7,2 | |
55–64 | 100 | 73,6 | 21,3 | . |
Kaksi prosenttia määräaikaisista oli koeajalla ja noin viidellä prosentilla määräaikainen työ liittyi työharjoitteluun vuonna 2014.
Määräaikaiset työsuhteet ovat 15–74-vuotiailla palkansaajilla yleisimpiä muissa palveluissa (S-U) (30 %), taiteen, viihteen ja virkistyksen toimialalla (R) (29 %), koulutuksessa (P) (25 %) ja terveys- ja sosiaalipalveluissa (Q) (23 %).
Uusista työsuhteista noin puolet määräaikaisia
Vuonna 2014 uusien työsuhteiden määrä väheni 15–74-vuotiailla palkansaajilla. Palkansaajia, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden, oli 406 000 eli 11 000 vähemmän kuin vuonna 2013.
Alle vuoden kestäneistä 15–64-vuotiaiden palkansaajien työsuhteista reilu puolet eli 54 prosenttia oli määräaikaisia vuonna 2014. Naisten uusista työsuhteista 61 prosenttia oli määräaikaisia, miesten uusista työsuhteista 47 prosenttia. (Kuvio 12.)
Kuvio 12. Palkansaajat, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden, vuosina 2002–2014, 15–74-vuotiaat
Vuokratyötä teki yksi prosentti palkansaajista
Vuokratyöllä tarkoitetaan työsuhdetta, jossa palkansaaja työskentelee työvoimaa vuokraavan tai välittävän yrityksen kautta. Työvoimatutkimuksessa on kerätty tietoa vuokratyöstä vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2014 vuokratyötä teki keskimäärin 29 000 henkeä eli hieman enemmän kuin edellisvuonna. Vuokratyöntekijöissä on lähes yhtä paljon miehiä ja naisia. Vuokratyöntekijöiden määrä on sen jälkeen pysytellyt 27 000–29 000 hengessä vuosina 2010–2014. Tämä on noin prosentti kaikista 15–74-vuotiaista palkansaajista.
Noin joka neljäs vuokratyöntekijä (7 000) työskenteli tukku- ja vähittäiskaupassa (G) ja vajaa viidennes (6 000) teollisuudessa (C-E). Seuraavaksi eniten vuokratyöntekijöitä oli majoitus- ja ravitsemustoiminnassa (I).
2.5 Osa-aikatyö lisääntyi erityisesti yli 65-vuotiailla ja yrittäjillä
Osa-aikaisia palkansaajia eniten naisvaltaisilla toimialoilla
Osa-aikatyötä tekevien työllisten (palkansaajat ja yrittäjät yhteensä) määrä kasvoi vuodesta 2013. Vuonna 2014 osa-aikatyötä teki 377 000 henkeä 15–74-vuotiaiden ikäluokassa. Tämä tarkoittaa 15 prosenttia ikäluokan työllisistä. Määrä on 8 000 henkeä enemmän kuin edellisvuonna. Työvoimatutkimuksessa osa-aikaisuus perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen. Osa-aikatyötä tekevien määrä kasvoi eniten 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä, 7 000 hengellä vuodesta 2013.
Myös 15–34-vuotiaiden osa-aikatyötä tekevien määrä kasvoi 7 000 hengellä. Samaan aikaan 35–64-vuotiaiden osa-aikaisten työllisten määrä väheni.
Osa-aikatyötä tekeviä palkansaajia oli 306 000 henkeä eli 14 prosenttia kaikista 15–74-vuotiaista palkansaajista vuonna 2014. Tämä oli hieman enemmän kuin vuonna 2013. Osa-aikaisten osuus kaikista naispalkansaajista oli 19 prosenttia ja miespalkansaajista 9 prosenttia. Osa-aikatyötä tekevien miespalkansaajien lukumäärä kasvoi 4 000 hengellä edellisvuoteen verrattuna. (Kuviot 13 ja 14.)
Kuvio 13. Osa-aikaiset palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2002–2014, 15–74-vuotiaat
Kuvio 14. Osa-aikaisten palkansaajien osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2002–2014, 15–74-vuotiaat, %
Vaikka osa-aikatyö on yleisempää naisille kuin miehille, on huomattava, että suomalaisnaiset tekevät melko vähän osa-aikatyötä verrattuna kaikkiin EU28-maihin. EU28-maissa keskimäärin 33 prosenttia työllisistä naisista teki osa-aikatyötä vuonna 2013. Esimerkiksi Ruotsissa työllisistä naisista 39 prosenttia oli osa-aikatyössä vuonna 2013.
Suomessa osa-aikatyötä tekevät ennen kaikkea nuoret ja ikääntyneet. Nuorista 15–24-vuotiaista palkansaajista 41 prosenttia työskenteli osa-aikaisena vuonna 2014. Vastaavasti 55–64-vuotiaista palkansaajista 16 prosenttia ja 65–74-vuotiaista palkansaajista 61 prosenttia teki osa-aikatyötä.
Palkansaajien osa-aikatyö on yleisempää yksityissektorilla (16 %) kuin julkisella sektorilla (11 %). Koko alan työllisyyteen suhteutettuna osa-aikaisten palkansaajien osuus oli suurin vähittäiskaupassa (pl. moottoriajoneuvojen kauppa) (38 %) sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan toimialalla (I), jolla 34 % palkansaajista työskenteli osa-aikaisesti.
Osa-aikatyö yleistyi myös 15–74-vuotiailla yrittäjillä 6 000 hengellä vuodesta 2013 vuoteen 2014. Osa-aikatyötä tekevien osuus nousi ryhmässä 20 prosentista 21 prosenttiin. Erityisesti ikääntyneiden osa-aikainen yrittäjyys kasvoi. Vuonna 2014 osa-aikatyötä tekeviä 15–74-vuotiaita yrittäjiä oli 72 000. Heistä runsas kolmannes (25 000) oli yli 65-vuotiaita, mikä oli 5 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2013.
Kokoaikatyön puute syynä osa-aikaisuuteen aiempaa useammin
Suurin osa osa-aikatyötä tekevistä palkansaajista työskentelee osa-aikaisesti elämäntilanteeseensa liittyvistä syistä. Vajaa kolmannes (31 %) osa-aikatyötä tekevistä 15–64-vuotiaista palkansaajista ilmoitti opiskelun syyksi työntekonsa osa-aikaisuuteen. Nuorista 15–24-vuotiaista osa-aikaisista palkansaajista 65 prosenttia työskenteli osa-aikaisesti juuri opintojen vuoksi.
Kaikista 15–64-vuotiaista osa-aikaisista palkansaajista 9 prosenttia ilmoitti osa-aikaisuutensa syyksi lasten tai omaisten hoidon. Tämä oli yleisintä 35–44-vuotiailla, joista näin totesi 32 prosenttia. Noin joka kymmenes (11 %) teki osa-aikatyötä terveydellisistä syistä johtuen.
Lähes viidennes (18 %) 15–64-vuotiaista osa-aikatyötä tekevistä palkansaajista halusi muusta syystä tehdä osa-aikatyötä. Tämä oli syynä osa-aikaisuuteen kahdella viidestä (41 %) 55–64-vuotiaalla osa-aikaisella palkansaajalla. Yli 65-vuotiaista osa-aikatyötä tekevistä palkansaajista lähes kaikki halusivat tehdä osa-aikatyötä ”muusta syystä johtuen”.
Vajaa kolmannes osa-aikaisista 15–64-vuotiaista palkansaajista työskenteli osa-aikaisena kuitenkin siksi, ettei ollut löytänyt pysyvää työtä. Osuus on noussut hieman vuodesta 2013 niin, että vuonna 2014 kokoaikatyön puutteesta tuli yhtä yleinen syy osa-aikatyön tekoon kuin opiskelusta. Osa-aikaisuus oli vastentahtoista yleisimmin 45–54-vuotiaiden ikäluokassa, josta puolet teki osa-aikatyötä siksi, että koko-aikatyötä ei ollut tarjolla. Vastentahtoisten osuus oli korkea myös 35–44-vuotiaiden ikäluokassa.
Vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekeviä 15–64-vuotiaita palkansaajia oli 90 000 vuonna 2014, mikä oli 7 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2013. Kokoaikatyön puutteen vuoksi osa-aikaista työtä tekevistä palkansaajista 66 000 oli naisia ja 25 000 miehiä.
Työnteon erilaiset muodot työllisillä
Kuviossa 15 työllisten työnteon muodot on luokiteltu niin tarkalla tasolla, kuin se työvoimatutkimuksen aineiston perusteella on mahdollista tehdä. Kuviossa näkyy, että toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa tehty kokoaikainen palkkatyö on vuonna 2014 edelleen ylivoimaisesti yleisin 15–64-vuotiaiden työllistymisen muoto Suomessa. Lähes kaksi kolmasosaa (65 %) 15–64-vuotiaista työllisistä eli 1 549 000 henkeä työskenteli näin vuonna 2014, heistä naisia 726 000 ja miehiä 823 000.
Joka kymmenes työllinen (238 000 henkeä) oli kokoaikaisessa, mutta määräaikaisessa palkkatyösuhteessa ja neljä prosenttia (81 000 henkeä) osa-aikaisessa määräaikaisessa palkkatyösuhteessa. Hieman harvempi kuin joka kymmenes työllinen eli 208 000 henkeä teki osa-aikatyötä palkansaajana toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa.
Yksin yrittäjinä tai yrittäjämäisesti työskentelevien yksinyrittäjien, ammatinharjoittajien, freelancereitten ja apurahansaajien (pl. maa- ja metsätalous) osuus kaikista 15–64-vuotiaista työllisistä oli kuusi prosenttia vuonna 2014. Tämä vastaa noin 155 000:ta henkilöä. Kaikista 15–64-vuotiaista työllisistä oli työnantajayrittäjiä (pl. maa- ja metsätalous) neljä prosenttia eli 88 000 henkeä, ja maa- ja metsätalousyrittäjiä kaksi prosenttia eli 57 000 henkeä.Taulukko 3. Työnteon erilaiset muodot sukupuolen mukaan vuonna 2014, 15−64-vuotiaat, %
Miehet | Naiset | |
Jatkuva kokoaikainen palkkatyö | 68 | 62 |
Jatkuva osa-aikainen palkkatyö | 5 | 12 |
Määräaikainen kokoaikainen palkkatyö | 8 | 12 |
Määräaikainen osa-aikainen palkkatyö | 2 | 5 |
Maa- ja metsätalousyrittäjä | 4 | 1 |
Työnantajayrittäjä | 6 | 2 |
Yksinyrittäjä, ammattinharjoittaja, freelancer, apurahansaaja | 7 | 5 |
Töissä perheenjäsenenä yrityksessä / maatilalla | . | . |
Kuvio 15. Työnteon erilaiset muodot työllisillä vuonna 2014, 15−64-vuotiaat, %
Lähde: Työvoimatutkimus 2014. Tilastokeskus
Lisätietoja: Hanna Sutela 029 551 2907, Pertti Taskinen 029 551 2690, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi
Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala
Päivitetty 28.4.2015
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-7830. työllisyys ja työttömyys 2014,
2 Työllisyys ja työttömyys vuonna 2014
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tyti/2014/13/tyti_2014_13_2015-04-28_kat_002_fi.html