Etusivu > Tilastot > Työvoimatutkimus > 2017 > työllisyys ja työttömyys > 2 Työllisyys ja työttömyys vuonna 2017

2 Työllisyys ja työttömyys vuonna 2017

2.1 Työllisyys parani vuonna 2017

Sekä miesten että naisten työllisyys kasvoi

Työvoimatutkimuksen mukaan 15–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 69,6 prosenttia vuonna 2017. Työllisyysaste kasvoi 0,9 prosenttiyksikköä vuodesta 2016. Miesten työllisyysaste oli 70,7 prosenttia ja naisten 68,5. Sekä miesten että naisten työllisyysaste kasvoi 0,9 prosenttiyksikköä vuodesta 2016. (Kuvio 1.)

Työvoimatutkimuksessa työllisyysaste ilmoitetaan vakiintuneen käytännön mukaisesti prosenttiosuutena 15–64-vuotiaasta väestöstä. Työvoimatutkimuksen vuosijulkaisun tiedot koskevat 15–74-vuotiasta väestöä, ellei toisin mainita.

Kuvio 1. Työllisyysasteet sukupuolen mukaan vuosina 1993–2017, 15–64-vuotiaat, %

Vuonna 2017 Suomessa oli 15–74-vuotiaita työllisiä 2 473 000, mikä oli 25 000 enemmän kuin vuonna 2016 (kuvio 2). Työllisten määrä kasvoi kaikilla ja etenkin neljännellä vuosineljänneksellä edellisen vuoden vastaaviin vuosineljänneksiin verrattuna. 15–74-vuotiaiden työllisyysaste oli 60,1 prosenttia, 20–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 74,0 prosenttia vuonna 2017. Työllisyysasteet erilaisilla ikäryhmäjaotteluilla on saatavissa työvoimatutkimuksen tietokantataulukosta: 001 Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan .

Kuvio 2. Työllisten määrä sukupuolen mukaan vuosina 1993–2017, 15–74-vuotiaat

Myös naisten työllisyys lähti kasvuun

Vuonna 2017 oli 15–74-vuotiaita työllisiä miehiä 16 000 ja naisia 9 000 enemmän kuin vuonna 2016. Naisten työllisyys kääntyi kasvuun vuonna 2017 ensimmäisen kerran sitten vuoden 2012. Miesten työllisyyden kasvu alkoi jo vuonna 2016 (kuvio 3).

Kuvio 3. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta sukupuolen mukaan vuosina 2003–2017, 15–74-vuotiaat

Työllisyysaste nousi vuonna 2017 edellisvuodesta lähes kaikissa ikäryhmissä, eniten 45–54-vuotiailla (kuvio 4). 55–64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut yhtäjaksoisesti vuodesta 2010 alkaen, kun taas alle 55-vuotiaiden työllisyysasteet eivät ole vielä kertaakaan yltäneet vuoden 2008 tasolle. 65–74-vuotiaiden työllisyysaste pysyi vuonna 2017 edellisvuoden tasolla 10,6 prosentissa.

Kuvio 4. Työllisyysasteet ikäryhmittäin vuosina 1993–2017, %

Työllisten määrä lisääntyi liike-elämän palveluissa, rakentamisessa ja koulutuksessa, väheni kaupassa sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa

Vuonna 2017 liike-elämän palveluiden (M, N) toimiala kääntyi kasvuun 12 000 hengellä ja koulutuksen (P) toimiala 8 000 hengellä. Rakentamisen (F) toimialalla kasvu jatkui 8 000 hengellä. Rahoitus- ja vakuutustoiminnan sekä kiinteistöalan (K, L) toimiala kasvoi 6 000 työllisellä. Informaatio ja viestintä (J) toimialalla työllisten määrä kasvoi 4 000 työllisellä, toimialan muu palvelutoiminta (R–U) kasvu jatkui niin ikään 4 000 työllisellä.

Edelliseen vuoteen verrattuna työllisten määrä väheni tukku- ja vähittäiskaupassa (G) 9 000 hengellä. Terveys- ja sosiaalipalvelujen (Q) toimialalla työllisten määrä väheni 5 000 hengellä. Tässä vähennys kohdistui terveyspalveluihin ja sosiaalihuollon laitospalveluihin, kun taas sosiaalihuollon avopalveluissa työllisten määrä hieman kasvoi. Teollisuuden (C) toimialoista työllisten määrä väheni etenkin sahatavaran, paperin ja paperituotteiden valmistuksessa. Maa-, metsä- ja kalataloudessa sekä kaivostoiminnassa (A, B) sekä toimialalla kuljetus ja varastointi (H) työllisten määrä väheni hieman.

Kuviossa 5 on esitetty työllisten määrän muutos edeltävästä vuodesta toimialoittain vuosina 2016 ja 2017.

Kuvio 5. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta toimialoittain vuosina 2016–2017, 15–74-vuotiaat

Työllisyys kasvoi yksityisellä sektorilla 10 000 hengellä ja julkisella sektorilla 17 000 hengellä vuonna 2017.

Palkansaajia oli 2 147 000 vuonna 2017, mikä oli 43 000 enemmän kuin edellisvuonna. Yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten määrä laski; vuonna 2017 yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä oli yhteensä 326 000, josta yrittäjäperheenjäseniä oli 10 000. Yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten lukumäärä väheni 18 000 hengellä ja osuus työllisistä laski prosenttiyksiköllä 13 prosenttiin.

Vuonna 2017 oli 97 000 työnantajayrittäjää, joista noin kolme neljännestä oli miehiä ja vajaa neljännes naisia. Yksinyrittäjiä oli 218 000, joista miehiä oli 138 000 ja naisia 80 000. Yksinyrittäjien määrä väheni edellisvuodesta 13 000 hengellä. Näistä 12 000 oli miehiä.

Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna ylempien toimihenkilöiden määrä kasvoi 29 000 hengellä, joista 19 000 oli miehiä ja 10 000 naisia. Alempien toimihenkilöiden määrä kasvoi 6 000 naisella ja väheni 3 000 miehellä. Työntekijäammateissa toimivien miesten lukumäärä lisääntyi 14 000 hengellä ja naisten määrä väheni 2 000 hengellä vuodesta 2016 vuoteen 2017.

Palkansaajina toimivien naisten ja miesten sosioekonominen rakenne on pysynyt viime vuosina varsin samankaltaisena. Edelleen naisista yli puolet, 55 prosenttia, työskenteli alempana toimihenkilönä ja miehistä 44 prosenttia työntekijäammateissa. Naisista vajaa viidennes työskenteli työntekijäammatissa vuonna 2017. Miesten kohdalla tilanne on hivenen muuttunut: alempien toimihenkilöiden osuus miespalkansaajista pienentyi prosenttiyksikön verran 24 prosenttiin ja ylempien toimihenkilöiden osuus kasvoi prosenttiyksiköllä 32 prosenttiin edellisvuoteen verrattuna. Naispalkansaajien sosioekonominen rakenne pysyi samana.

Tehtyjen työtuntien määrä pysyi samana

Koko kansantaloudessa tehtiin vuonna 2017 yhteensä 4 miljardia työtuntia, saman verran kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2017 vuosityöaika oli keskimäärin 1 634 työtuntia työllistä kohti, kun vastaava luku vuonna 2016 oli 1 639 tuntia vuodessa.

Vuonna 2017 alityöllisiä oli keskimäärin 137 000 henkeä, mikä oli 8 000 henkeä vähemmän kuin vuonna 2016. Alityöllisiä ovat henkilöt, jotka vasten tahtoaan tekevät osa-aikatyötä tai lyhennettyä työviikkoa tai joilla ei ole ollut työtä tilausten tai asiakkaiden vähyyden tai lomautuksen vuoksi. Alityölliset olivat useammin naisia (62 %) kuin miehiä.

2.2 Työttömien ja piilotyöttömien määrä väheni vuonna 2017

Työttömyyden väheneminen jatkui vuonna 2017. Työttömiä oli vuonna 2017 keskimäärin 234 000. Työttömistä miehiä oli 125 000 ja naisia 109 000. Sekä miesten että naisten työttömyys väheni hieman.

15–74-vuotiaiden työttömyysaste oli vuonna 2017 keskimäärin 8,6 prosenttia, kun se vuonna 2016 oli 8,8 prosenttia. Miesten työttömyysaste laski 8,9 prosenttiin ja naisten 8,4 prosenttiin.

Työttömien lisäksi työikäisten 15–74-vuotiaiden joukossa oli 143 000 piilotyöttömäksi määriteltyä, jotka olisivat halunneet ja voineet ottaa vastaan työtä, mutta eivät olleet sitä aktiivisesti etsineet. Piilotyöttömien määrä väheni 12 000 hengellä vuodesta 2016 (kuvio 6). Työttömiä ja piilotyöttömiä oli yhteensä 377 000 henkeä vuonna 2017, mikä oli 15 000 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Piilotyöttömistä on lisää luvussa 4 Työvoiman ulkopuolella olevat.

Kuvio 6. Työttömät ja piilotyöttömät vuosina 2003–2017, 15–74-vuotiaat

Vuonna 2017 nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste eli työttömien osuus työvoimasta oli 20,1 prosenttia, mikä oli sama kuin vuotta aiemmin. Työttömyysaste laski 35–44-vuotiaiden sekä 45–54-vuotiaiden ikäryhmissä. Vuonna 2017 nuoria 15–24-vuotiaita oli työttömänä 66 000 henkeä eli 28 prosenttia kaikista työttömistä. Vuonna 2016 vastaava määrä oli 65 000 eli 27 prosenttia kaikista työttömistä. Työttömien 15–24-vuotiaiden osuus saman ikäisestä väestöstä oli 10,4 prosenttia vuonna 2017 (kuvio 8), mikä oli 10,2 prosenttia vuonna 2016.

Kuvio 7. Työttömyysasteet ikäryhmittäin vuosina 1993–2017, %

Kuvio 8. Työllisten, työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien osuudet ikäluokasta vuonna 2017, %

2.3 Työvoiman määrä kääntyi kasvuun

Vuonna 2017 Suomen väestössä oli 15–74-vuotiaita 4 114 000, mikä oli 5 000 enemmän kuin vuonna 2016. Samanaikaisesti 15–64-vuotiaan väestön määrä väheni 12 000 hengellä. Eniten väestön määrä kasvoi 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä, yhteensä 16 000 hengellä edellisvuodesta. 55–64-vuotiaiden ikäryhmä säilyi edelleen suurimpana, vaikka pieneni 3 000 hengellä. (Kuvio 9.)

Työvoimaan eli työllisiin ja työttömiin kuuluvien määrä kasvoi 20 000 vuodesta 2016. Työvoimaan kuuluvien osuus 15–74-vuotiaista kasvoi edellisen vuoden 65,3 prosentista 65,8 prosenttiin vuonna 2017.

Työvoiman ulkopuolella olevia 15–74-vuotiaita oli 1 407 000 henkeä vuonna 2017, mikä oli 17 000 vähemmän kuin vuonna 2016. Työvoimaan kuulumattomista lisää luvussa 4 Työvoiman ulkopuolella olevat.

Kuvio 9. Työikäinen väestö ja työvoima ikäryhmittäin vuonna 2017

2.4 Uusien alle vuoden kestäneiden työsuhteiden määrä kasvoi vuonna 2017

Määräaikaisuus edelleen yleisempää naisilla kuin miehillä

Suomessa oli vuonna 2017 keskimäärin 2 147 000 palkansaajaa, mikä oli 43 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Palkansaajista määräaikaisia oli 345 000, joista naisia 204 000 ja miehiä 141 000 (kuvio 10). Määräaikaisten palkansaajien lukumäärä kasvoi 12 000 hengellä edellisvuodesta.

Kuvio 10. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2003–2017, 15–74-vuotiaat

Vuonna 2017 palkansaajien kaikista työsuhteista 84 prosenttia oli jatkuvia ja 16 prosenttia määräaikaisia. Edellisvuoteen verrattuna osuudet ovat pysyneet samana. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Vuonna 2017 naispalkansaajista 19 prosenttia ja miespalkansaajista 13 prosenttia työskenteli määräaikaisessa työsuhteessa. (Kuvio 11.)

Kuvio 11. Määräaikaisten osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2003–2017, 15–74-vuotiaat, %

Kaksi kolmasosaa määräaikaisista palkansaajista haluaisi pysyvää työtä

Vuonna 2017 oli 345 000 määräaikaisessa työssä olevaa palkansaajaa, joista 232 000 olisi halunnut vakituisen työpaikan. Näistä 145 000 oli naisia ja 86 000 miehiä. Kaikista määräaikaisista 67 prosentilla pysyvän työn puute oli syy määräaikaisuuteen.

Pysyvän työn puute oli yleisintä 35–44-vuotiailla määräaikaisilla palkansaajilla. Tämän ikäisistä naisista 88 prosenttia ja miehistä 78 prosenttia nimesi pysyvän työn puutteen määräaikaisuutensa syyksi. Tässä ryhmässä naisten lukumäärä kasvoi edellisvuodesta 6 000:lla miesten lukumäärän pysyessä ennallaan.

Neljännes määräaikaisista palkansaajista ei halunnut pysyvää työtä. Näistä suurin osa oli nuoria 15–24-vuotiaita, tyypillisesti kesätyöntekijöitä. Muita syitä määräaikaisuuteen oli koeaika ja työharjoittelu, joka ei liity opiskeluun.

Uusista työsuhteista yli puolet määräaikaisia, naisilla useammin kuin miehillä

Vuonna 2017 palkansaajia, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden, oli 461 000, mikä on noin 29 000 enemmän kuin vuonna 2016. (Kuvio 12.)

Kuvio 12. Palkansaajat, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden vuosina 2003–2017, 15–74-vuotiaat

Alle vuoden kestäneistä työsuhteista 52 prosenttia oli määräaikaisia, kun vastaava osuus vuonna 2016 oli 54 prosenttia. Naisten ja miesten välillä oli selkeä ero siinä, oliko uusi työsuhde määräaikainen vai jatkuva. Vuonna 2017 miesten uusista työsuhteista määräaikaisia oli 45 prosenttia ja naisten 59 prosenttia. Miespalkansaajien uusista työsuhteista määräaikaisia oli aiempaa harvempi, sillä edellisvuonna miesten uusista työsuhteista 48 prosenttia oli määräaikaisia. Naispalkansaajien kohdalla muutos oli lievästi samansuuntainen: vuonna 2016 naisten uusista työsuhteista 60 prosenttia oli määräaikaisia.

Vuokratyötä teki kaksi prosenttia palkansaajista

Vuokratyöllä tarkoitetaan työsuhdetta, jossa palkansaaja työskentelee työvoimaa välittävän tai vuokraavan yrityksen kautta. Työvoimatutkimuksessa tietoa vuokratyötä tekevistä on kerätty vuodesta 2008 lähtien. Vuokratyöntekijöiden osuus palkansaajista oli kaksi prosenttia vuonna 2017.

Vuonna 2017 vuokratyötä teki keskimäärin 41 000 henkeä, mikä oli 3 000 enemmän kuin vuonna 2016. Vuokratyötä tekevistä miehiä oli 24 000 ja naisia 17 000. Vuokratyötä tekevien määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2014 alkaen, mutta vuokratyö on edelleen varsin marginaalinen työnteon muoto Suomen työmarkkinoilla.

Vuokratyö jakaantui monille toimialoille. Yleisintä se oli teollisuuden sekä sähkö-, lämpö-, vesi- ja jätehuollon ym. (C–E), tukku- ja vähittäiskaupan (G) sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan (I) toimialoilla. Vuoteen 2016 verrattuna vuokratyö lisääntyi etenkin teollisuuden toimialoilla.

2.5 Osa-aikatyötä tekevien määrä kasvoi edelleen

Naispalkansaajista yli viidennes osa-aikaisia

Vuonna 2017 osa-aikatyötä teki 408 000 henkeä, mikä on noin 17 prosenttia kaikista työllisistä. Tämä oli 9 000 työllistä enemmän kuin vuonna 2016. Osa-aikatyötä tekevistä työllisistä palkansaajia oli 332 000, mikä on 10 000 enemmän kuin edellisvuonna. Työvoimatutkimuksessa osa-aikaisuus perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen. Seuraavassa käsitellään vain osa-aikaisia palkansaajia.

Osa-aikainen työ oli yleisempää naisilla kuin miehillä. Vuonna 2017 naispalkansaajista osa-aikaisia oli 21 prosenttia eli 227 000 naista ja miespalkansaajista 10 prosenttia eli 104 000 miestä. Osa-aikatyötä tekevien miespalkansaajien osuus pysyi samana kuin vuonna 2016, naisilla osa-aikaisten palkansaajien osuus sen sijaan kasvoi edellisvuodesta prosenttiyksiköllä eli noin 9 000 hengellä. Viime vuosien aikana osa-aikatyö on lisääntynyt nimenomaan naisilla. (Kuviot 13 ja 14.)

Osa-aikatyön tekeminen oli yleistä nuorimmilla ja etenkin vanhimmilla palkansaajilla. Vuonna 2017 nuorista 15–24-vuotiasta palkansaajista 44 prosenttia työskenteli osa-aikaisesti, pääosin opiskelun takia. 65–74-vuotiaista palkansaajista 63 prosenttia teki osa-aikatyötä vuonna 2017.

Noin kolme neljäsosaa (76 %) osa-aikaisista palkansaajista työskenteli yksityisellä sektorilla. Osa-aikatyötä tehtiin eniten tukku- ja vähittäiskaupan (G) sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen (Q) toimialoilla. Osa-aikatyötä tekevien osuus toimialan kaikista palkansaajista oli suurin, 42 prosenttia, vähittäiskaupassa (pl. moottoriajoneuvojen kauppa).

Kuvio 13. Osa-aikaiset palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2003–2017, 15–74-vuotiaat

Kuvio 14. Osa-aikaisten palkansaajien osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2003–2017, 15–74-vuotiaat, %

Naisilla kokoaikatyön puute yleisin syy osa-aikatyön tekemiseen, miehillä opiskelu

Monille osa-aikatyötä tekeville osa-aikaisuus sopii hyvin elämäntilanteeseen. Osa-aikaisuutta voi kuitenkin pitää alityöllisyyden yhtenä muotona silloin, kun palkansaaja ei ole onnistunut saamaan kokoaikaista työtä, vaikka olisi halunnut.

Vuonna 2017 oli 104 000 sellaista osa-aikaista palkansaajaa, jotka olisivat halunneet tehdä kokoaikaista työtä. Näistä naisia oli 73 000 ja miehiä 31 000. Vuodesta 2016 vastoin omaa haluaan osa-aikatyötä tekevien naisten määrä pysyi ennallaan, miesten määrä pieneni hieman. Kokoaikatyön puute oli naispalkansaajien yleisin syy työskennellä osa-aikaisesti. Tämän syyn ilmoitti lähes kolmannes osa-aikaisista naisista. Miehillä yleisin syy osa-aikatyöhön oli opiskelu, jonka ilmoitti osa-aikatyön syyksi reilu kolmannes osa-aikaisista miehistä.

Muita elämäntilanteeseen liittyviä syitä osa-aikatyöhön olivat lasten tai omaisen hoito ja terveydelliset syyt. Lasten tai omaisen hoidon osa-aikaisuuden syyksi ilmoittaneista edelleen lähes kaikki olivat naisia. Nuorista 15–24-vuotiaista kaksi kolmasosaa ilmoitti opiskelun osa-aikatyön syyksi.

2.6 Työllisten erilaiset työnteon muodot

Kuviossa 15 on luokiteltu ansiotyön erilaisia muotoja. Kuviossa näkyy, että toistaiseksi voimassa olevassa eli jatkuvassa työsuhteessa tehty kokoaikainen palkkatyö oli vuonna 2017 edelleen ylivoimaisesti yleisin 15–74-vuotiaiden työnteon muoto. 15–74-vuotiaista työllisistä 64 prosenttia työskenteli jatkuvassa kokoaikaisessa työsuhteessa vuonna 2017. Heistä naisia oli 716 000 ja miehiä 855 000. Jatkuvaa kokoaikaista palkkatyötä tekevien 15–74-vuotiaitten miesten määrä kasvoi 25 000 hengellä naisten määrän pysyessä lähes samana kuin edellisvuonna. (Kuvio 15.)

Kuvio 15. Työllisten erilaiset työnteon muodot vuonna 2017, 15–74-vuotiaat

Kymmenesosa 15–74-vuotiaista työllisistä teki kokoaikatyötä määräaikaisessa työsuhteessa palkansaajana. Neljä prosenttia työllisistä teki osa-aikatyötä määräaikaisessa työsuhteessa. Heidän määränsä kasvoi 6 000 hengellä edelliseen vuoteen verrattuna. Yhdeksän prosenttia työllisistä teki osa-aikatyötä palkansaajana toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa. Heidän määränsä kasvoi 4 000 hengellä.

Yksinyrittäjien, ammatinharjoittajien, freelancereiden ja apurahansaajien (pl. maa- ja metsätalous) osuus kaikista 15–74-vuotiaista työllisistä oli seitsemän prosenttia vuonna 2017, mikä on noin 171 000 henkilöä. Näistä 102 000 oli miehiä ja 69 000 naisia. Ryhmän koko pieneni 12 000 hengellä vuodesta 2016. Kaikista 15–74-vuotiaista työllisistä oli työnantajayrittäjiä (pl. maa- ja metsätalous) 3,5 prosenttia ja maa- ja metsätalousyrittäjiä noin kaksi prosenttia. Maa- ja metsätalousyrittäjien määrä on ollut pitkään laskussa, mutta pysyi vuonna 2017 lähes samana kuin vuonna 2016. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Työnteon erilaiset muodot sukupuolen mukaan vuonna 2017, 15–74-vuotiaat, prosenttiosuus kaikista työllisistä

	Miehet	Naiset	Molemmat sukupuolet
Jatkuva kokoaikainen palkkatyö	69,1	61,5	63,5
Jatkuva osa-aikainen palkkatyö	5,5	13,0	9,4
Määräaikainen kokoaikainen palkkatyö	8,5	12,0	9,9
Määräaikainen osa-aikainen palkkatyö	2,9	5,5	4,0
Maa- ja metsätalousyrittäjä	3,4	1,2	2,3
Työnantajayrittäjä	5,8	2,0	3,5
Yksinyrittäjä, ammatinharjoittaja, freelancer, apurahansaaja	7,9	6,7	6,9
Töissä perheenjäsenenä yrityksessä / maatilalla	.	.	.

Lähde: Työvoimatutkimus 2017. Tilastokeskus

Lisätietoja: Ulla Hannula 029 551 2924, Pertti Taskinen 029 551 2690, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 12.4.2018