Kiertotalousliiketoiminnan indikaattorit 2020
Indikaattorikokoelma koostuu kahdeksasta toiminnosta, jotka sisältävät yhteensä 15 indikaattoria. Toimintoihin jakaminen on tehty hahmottamisen tueksi, ja on huomioitava, että se on ensisijaisesti teoreettinen viitekehys, joka mahdollistaa indikaattorien erittelyn. Toimintoihin jakamisen ei ole tarkoitus vetää tiukkoja rajoja eri indikaattorien välillä.
Indikaattorit kuvaavat kiertotaloutta eri näkökulmista, eivätkä ne ole keskenään yhteismitallisia tai painoarvoltaan yhtä suuria. Indikaattoreita tulisi tarkastella laajempana kokonaisuutena yksittäisten indikaattorien sijaan: esimerkiksi pelkkä kokonaisjätemäärän tai kaatopaikkasijoituksen väheneminen ei kerro kiertotaloudesta juuri mitään. Useassa indikaattorissa painottuukin irtikytkentä – luku on pystyttävä sitomaan esimerkiksi talouskehitykseen. Näin voidaan varmistaa, ettei vaikkapa jätteiden määrän lasku johdu talouden supistumisesta vaan muutoksista talouden rakenteessa ja toimintatavoissa.
Indikaattoreiden tuottamisessa on hyödynnetty olemassa olevaa aineistoa, joka mahdollistaa aikasarjojen ulottumisen myös ajassa taaksepäin. Suurimmassa osassa indikaattoreita aikasarja kattaa vuodet 2013–2018, osassa myös tätä useamman vuoden. Olemassa olevat pitkät aikasarjat mahdollistavat myös uusienkin ilmiöiden (kuten kiertotalous) rajoitetun tarkastelun takautuvasti.
Osa indikaattoreista on tuotettu myös alueellisesti, näitä ovat kiertotaloustoimipaikkojen lukumäärä, liikevaihto ja henkilöstö ja kirpputorikauppa.
Tutki indikaattoreita
- Design
- Materiaalien otto
- Tuotanto
- Logistiikka
- Kauppa ja palvelut
- Kulutus
- Jätteet
- Uudelleenkäyttö ja kierrätys
Kiertotalous on iso järjestelmätason muutos. Siirtymä kiertotaloutta kohti vaatii innovointeja ja investointeja uusiin teknologioihin sekä toimintatapoihin. Tuotteiden, palveluiden ja tuotantoketjujen design on edellytys kiertotalouden edistämiseksi.
Design on tärkeä osa kiertotaloutta, mutta sen mittaaminen on vaikeaa. Designia pystytään tällä hetkellä kuvaamaan kiertotalousaiheisten patenttien määrällä miljoonaa asukasta kohden. Patentit eivät välttämättä ole paras keino mitata kiertotalouteen liittyvää suunnittelu- ja innovaatiotoimintaa. Niitä kuitenkin tilastoidaan jo nykyisesti ja niiden luokittelusta on mahdollista eritellä kiertotaloustoimintaa, joten ne tarjoavat hyvän lähtökohdan mittaamiseen.
Indikaattoriin on laskettu kiertotalouspatenteiksi luokiteltavia rekisteröityjä patentteja miljoonaa asukasta kohti.
Kiertotalousaiheiset patentit miljoonaa asukasta kohden vuosina 2010-2018
Yritysten siirtyessä kiertotalouteen, tulisi niiden myös ottaa käyttöön uusia toimintatapoja ja tuottaa innovaatioita. Patenttien määrä on vaihdellut vuosina 2010–2018 paljon. Suomessa on kuitenkin rekisteröity jokaisena vuonna kiertotalousaiheisia patentteja yli Euroopan keskiarvomäärän. EU-vertailuarvo on laskettu keskiarvona vuosilta 2010–2016, jolloin Eurostat on tilastoinut patentteja. EU-keskiarvo on pysynyt näinä vuosina lähes samana.
Indikaattori pohjautuu Eurostatin kiertotalousindikaattoreihin (englanniksi) ja hyödyntää samaa patenttien CPC-luokkarajausta (Eurostat, englanniksi) kuin Eurostatin indikaattori. Patenttien CPC-luokkarajaukseen kuuluu erilaisia jätteiden ja jätevesien käsittelyä koskevia patentteja sekä kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä teknologioita koskevia patentteja. Lista ei ole luonnollisesti täysin kattava, mutta se kuitenkin auttaa kuvaamaan kiertotalouteen liittyvää innovaatiotoimintaa.
Tilastokeskus ei tilastoi patenttitietoja, joten indikaattorin tiedot on kerätty vuoteen 2016 asti Eurostatin tietokannasta (englanniksi) ja 2017–2018 Patentti- ja rekisterihallituksen julkisesta Espacenet-tietokannasta.
Toimivassa kiertotaloudessa luonnonvarojen kysyntä raaka-aineena vähenee niiden korvautuessa kierrätetyillä materiaaleilla. Hyvällä suunnittelulla voidaan myös tehostaa tuotantoprosesseja ja pidentää tuotteiden käyttöikää, ja myös nämä keinot näkyvät alenevana neitseellisten raaka-aineiden käyttönä.
Nykyisellään harva tilastoluokitus erittelee raaka-aineiden käyttöä lähteen mukaan, mutta talouteen otettuja luonnonvaroja voidaan mitata kotimaisella materiaalien käytöllä. Absoluuttisen arvon lisäksi luonnonvarojen käyttöä kannattaa tarkastella suhteuttamalla se talouskasvuun, jotta nähdään ovatko muutokset vain seurausta tuotannon suhdannevaihteluista vai todellista kehitystä. Kestävyyden kannalta tavoite on saavuttaa irtikytkentä, jolloin luonnonvarojen käyttö euroa kohti kasvaa hitaammin kuin talous tai jopa vähenee. Irtikytkentää voidaan edistää mm. talouden palveluistumisella sekä kierrätysraaka-aineiden käytön lisäämisellä.
Kotimainen materiaalien kulutus sisältää Suomen luonnosta käyttöön otetut materiaalit, joista lisätään tuontitavaroiden paino ja vähennetään viennin paino. Materiaali-intensiteetti saadaan suhteuttamalla kotimainen materiaalien kulutus BKT:hen.
Kotimaisten suorien panosten käyttöä on luonnonvarojen käyttö, ml. luonnosta jatkoprosessointiin otetut materiaalit. Kun suoriin panoksiin lisätään tuontitavaroiden paino ja vastaavasti vähennetään vientitavarat, saadaan indikaattori kotimainen materiaalien kulutus eli DMC (domestic material consumption). Kotimainen materiaalien kulutus mitataan tonneina ja se voidaan jakaa neljään materiaaliryhmään: epämetalliset mineraalit, metallimalmit, biomassa ja fossiiliset energiamateriaalit (ks. materiaaliluokitus).
Kokonaisarvon lisäksi luonnonvarojen käyttöä voidaan tarkastella suhteuttamalla kotimainen materiaalien kulutus bruttokansantuotteeseen. Näin saadaan materiaali-intensiteettiä kuvaava indikaattori DMC/BKT, joka kertoo montako kiloa luonnonvaroja tarvitaan jokaista tuotettua arvonlisäyseuroa kohti.
Kotimainen materiaalien kulutus materiaaleittain ja materiaali-intensiteetti vuosina 2010-2018
Vuosina 2010–2018 kotimainen materiaalien kulutus on vaihdellut noin 170 ja 200 miljoonan tonnin välillä. Viimeisimpinä tarkasteluvuosina määrä on ollut hieman nousussa. Toisaalta samaan aikaan myös BKT on kasvanut johtaen materiaali-intensiteetin laskuun, eli materiaaleja on käytetty vähemmän suhteessa tuotannon volyymiin. Materiaali-intensiteetti on Suomessa ollut laskeva jo pidemmän aikaa, joskin vuonna 2013 poikkeuksellisen vilkas metallimalmien louhinta sai sen hetkellisesti nousuun.
Materiaalien kulutukseen liittyviä indikaattoreita tulkittaessa on tärkeää huomata, että toistaiseksi ulkomaankaupasta on mahdollista tilastoida vain rajan ylittäneiden tuotteiden painot. Näin ollen esimerkiksi tuotteen valmistusmaassa tapahtuva luonnonvarojen käyttö jää pitkälti sen maan kannettavaksi, vaikka kulutus tapahtuisi Suomessa. Vastaavasti Suomessa valmistettujen vientituotteiden raaka-aineiden kulutus jää valtaosaltaan näkyviin suomalaisten materiaalienkulutukseen.
Tilastokeskus laskee kotimainen materiaalien kulutuksen arvon osana vuosittain julkaistavaa Kansantalouden materiaalivirrat -tilastoa. Sekä kotimainen materiaalien kulutus että materiaali-intensiteetti kuuluvat YK:n kestävän kehityksen indikaattoreihin.
Kiertotalouden tavoitteista yksi on vähentää raaka-aineiden kulutusta ja siirtää tuotantoa kestävämpiin tuotteisiin ja palveluihin. Tuotanto-toiminnon tavoitteena on mitata kiertotalouden toteutumista yritysten näkökulmasta.
Kiertotaloustuotantoa mitataan indikaattoreilla kiertotaloustoimipaikkojen lukumäärä, liikevaihto, ja henkilöstö sekä palkat ja koulutus. Nämä kuvaavat kiertotalousyritystoimintaa sekä kiertotalousaloille työllistyneitä koulutustaustan ja palkkojen avulla. Kiertotalousyritystoimintaa on kuvattu myös alueellisesti maakuntatasolla.
Tilastoluokitukset eivät nykyisellään erottele kiertotaloustoimintaa. Toimialojen avulla voimme kuitenkin hieman erotella kiertotaloustoimintaa muusta liiketoiminnasta. Tällä tavalla ei pystytä mittaamaan kaikkea taloudessa tapahtuvaa kiertotaloustoimintaa, mutta nykyisten tilastojen ja luokitusten kanssa toimialat ovat hyvä lähtökohta mittaamiselle.
Indikaattoriin on laskettu kiertotaloustoimialoiksi luokiteltavilla toimialoilla toimivien toimipaikkojen lukumäärä, liikevaihto ja henkilöstö.
Kiertotaloustoimipaikkojen lukumäärä, liikevaihto ja henkilöstö vuosina 2013-2019
Kiertotaloustoimialojen liikevaihto on kasvanut 2013–2019 tasaisesti. Henkilöstömäärä on myös kasvanut hieman.
Toimipaikkojen määrä sen sijaan on laskenut hieman. Indikaattorin tiedot on koostettu yritysten toimipaikkojen tiedoista. Kiertotalousalat on määritelty tähän indikaattoriin liitteistä löytyvän toimialalistan avulla (ks. kiertotaloustoimialat). Indikaattoriin on laskettu mukaan kaikki toimipaikat, jotka on raportoitu toimivan kyseisillä toimialoilla. Indikaattori siis kattaa myös yritykset, joissa vain osa toiminnasta on kiertotaloustoimintaa. Toimipaikoista on rajattu mukaan vain sellaiset, joissa liikevaihto ja henkilöstömäärä ovat yli 0.
Indikaattorin tiedot on koostettu Tilastokeskuksen Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston tiedoista.
Indikaattoriin on laskettu kiertotaloustoimialoiksi luokiteltavilla toimialoilla toimivien toimipaikkojen lukumäärä, liikevaihto ja henkilöstö maakunnittain.
Kiertotaloustoimipaikkojen liikevaihto maakunnittain vuosina 2013 ja 2019
Kartoissa on kuvattuna kiertotaloustoimipaikkojen liikevaihdon kehitys maakunnittain vuosina 2013 ja 2019. Liikevaihto on kasvanut koko maassa vuosien välillä.
Indikaattorin tiedot on koostettu Tilastokeskuksen Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston tiedoista.
Palkkatasoa kiertotalousaloilla voidaan mitata vertaamalla kiertotalousalojen mediaanipalkkoja koko talouden palkkamediaaniin.
Kiertotaloustoimialojen ja kaikkien toimialojen mediaanipalkat vuosina 2010-2018
Kiertotalousaloilla palkkakehitys on pitkälti seurannut yleistä palkkakehitystä vuosina 2010–2018. Kiertotalousalojen palkkamediaanit ovat yleisen palkkatason alapuolella. Kierrätykseen liittyvillä aloilla mediaanipalkka on muita alempi. Vuoden 2018 tiedoissa on nähtävissä merkkejä kiertotalousalojen palkkamediaanien kasvusta, yleisen palkkamediaanin kasvun samalla pysähtyessä.
Indikaattori on tuotettu Tilastokeskuksen Palkkarakennetilaston aineistosta.
Kiertotalousalat on määritelty tähän indikaattoriin liitteistä löytyvän toimialalistan avulla (ks. kiertotaloustoimialat).
Kiertotalousaloille työllistyvien koulutustaustaa kuvaavan koulutusindikaattorin avulla pyritään kuvaamaan kiertotalousaloille syntyvää työtä.
Kiertotalousaloille vuoden sisällä valmistumisesta työllistyneet koulutusasteittain vuosina 2010-2018
Indikaattori kuvaa vuoden sisällä valmistumisesta kiertotalousaloille työllistyneiden koulutusastetta ja määriä. Kiertotalousaloille työllistyneiden määrät ovat pysyneet vuosina 2010-2018 melko tasaisina. Yleisimmäksi koulutusasteeksi nousee ammatillinen koulutus. Ammatillisen koulutuksen suurta osuutta selittää osin se, että indikaattori kuvaa työllistymistä vuoden sisällä valmistumisesta. Ammatillisessa koulutusasteessa on koulutussuuntia, joilta valmistutaan suoraan kiertotalousaloille ja kun indikaattorissa mitataan vuoden sisällä valmistumisesta työllistyneitä, on näiltä koulutussuunnilta valmistuneilla todennäköisempää työllistyä suoraan kyseisille aloille. Muilta koulutusasteilta voidaan siirtyä kiertotaloustoimialoille vasta myöhemmin valmistumisen jälkeen, sillä koulutusohjelmat eivät koulutua suoraan näille aloille.
Indikaattori on tuotettu Tilastokeskuksen Sijoittuminen koulutuksen jälkeen -tilaston aineistosta.
Kiertotalousalat on määritelty tähän indikaattoriin liitteistä löytyvän toimialalistan avulla (ks. kiertotaloustoimialat).
Kiertotalouteen liittyvästä logistiikasta ei tällä hetkellä ole indikaattoria. Logistiikka ja sen suunnittelu koetaan kuitenkin tärkeäksi osaksi kiertotaloutta.
Kiertotaloudessa yksi tavoite on vähentää kulutusta ja muuttaa kulutustottumuksia tuotteiden kuluttamisesta palveluiden kuluttamiseen. Tätä voidaan kuvata palvelualojen osuudella. Indikaattori mittaa palvelualoilla syntyneen liikevaihdon osuutta koko taloudesta.
Indikaattori mittaa palvelualoilla syntyneen liikevaihdon osuutta koko taloudesta.
Palvelualojen liikevaihdon osuus koko taloudesta vuosina 2013-2018
Suomen siirtyessä kohti kiertotaloutta myös palvelualojen liikevaihdon osuuden tulisi kasvaa. Vuosina 2013-2018 on palvelualojen liikevaihdon osuus koko taloudesta kasvanut tasaisesti. Tosin kasvu on tasaantunut vuodesta 2016 eteenpäin.
Indikaattori on tuotettu Tilastokeskuksen Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston tiedoista. Palvelualoiksi luokitellaan TOL2008-luokituksen luokat kuljetuksesta ja varastoinnista muuhun palvelutoimintaan (H-S, pois lukien luokka K rahoitus- ja vakuutustoiminta).
Kulutus-toiminto sisältää indikaattoreita, joiden tarkoitus on mitata kiertotaloutta kuluttajan näkökulmasta. Yritysten ohella myös kuluttajat ovat tärkeä osa kiertotalouden toteuttamisessa. Kuluttajien päätökset ohjaavat myös yritysten toimintaa. Kulutus sisältää kaksi indikaattoria: jakamistalous ja kirpputorikauppa. Kirpputorikauppaan kuuluu yritysten liikevaihto, sekä toimipaikkojen ja henkilöstön määrä.
Jakamistalousindikaattori kuvaa kotitalouksien vuosittaisia keskimääräisiä ostoja ja myyntejä eri kirpputorityypeillä vuonna 2019.
Kotitalouksien keskimääräiset osto- ja myyntisummat eri kirpputorityypeissä vuonna 2019
Kotitalouksien osto ja myynti on keskittynyt selvästi internetkirpputoreihin. Perinteiset kirpputorit ja yhteisöpalvelut ovat lähes samalla tasolla, perinteisen kirpputorin osuuden ollessa vain hieman suurempi.
Indikaattorissa on jaoteltu kirpputorit kolmeen ryhmään: perinteiset, internet ja yhteisöpalvelut.
Indikaattorin tiedot on kerätty Tilastokeskuksen kokeellisesta tilastosta Vertais- ja jakamistalouden ilmiöt kotitalouksissa.
Kirpputorikauppaindikaattori kuvaa kirpputoritoimialoilla toimivien yritysten liikevaihtoa sekä toimipaikkojen ja henkilöstön määriä.
Kirpputoritoimialoilla toimivien toimipaikkojen lukumäärä, liikevaihto ja henkilöstömäärä vuosina 2013-2019
Kirpputorikaupan liikevaihto on kasvanut vain lievästi vuosina 2013–2019. Henkilöstömäärä ja toimipaikkojen määrä ovat laskeneet tasaisesti. Kirpputorikaupan liikevaihto ei suoraan mittaa kirpputoreilla kulutettua tai ansaittua rahaa, sillä se ei välttämättä suoraan siirry kirpputoria ylläpitävän yrityksen liikevaihtoon.
Indikaattoriin on rajattu mukaan yritysten toimipaikat, jotka toimivat seuraavilla toimialoilla:
- 47791 Antiikkiliikkeet
- 47792 Antikvariaattikauppa
- 47793 Huutokauppakamarit
- 47799 Muiden käytettyjen tavaroiden vähittäiskauppa
Indikaattorin tiedot on koostettu yritysten toimipaikkojen tiedoista. Indikaattoriin on laskettu mukaan kaikki toimipaikat, jotka on raportoitu toimivan edellä mainituilla toimialoilla. Indikaattori siis kattaa myös yritykset, joissa vain osa toiminnasta tapahtuu kyseisillä toimialoilla. Toimipaikoista on rajattu mukaan vain sellaiset, joissa liikevaihto ja henkilöstömäärä ovat yli 0. Indikaattoriin ei ole laskettu mukaan Ahvenanmaan tietoja tietosuojan vuoksi.
Indikaattorin tiedot on koostettu Tilastokeskuksen Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston tiedoista.
Indikaattoriin on laskettu kirpputoritoimialoilla toimivien yritysten liikevaihto sekä toimipaikkojen ja henkilöstön määrät maakunnittain.
Kirpputoritoimipaikkojen lukumäärä maakunnittain vuosina 2013 ja 2019
Kartoissa on kuvattuna kirpputoritoimipaikkojen lukumäärä maakunnittain vuosina 2013 ja 2019. Indikaattoriin on rajattu mukaan yritysten toimipaikat, jotka toimivat seuraavilla toimialoilla:
- 47791 Antiikkiliikkeet
- 47792 Antikvariaattikauppa
- 47793 Huutokauppakamarit
- 47799 Muiden käytettyjen tavaroiden vähittäiskauppa
Indikaattorin tiedot on koostettu yritysten toimipaikkojen tiedoista. Indikaattoriin on laskettu mukaan kaikki toimipaikat, jotka on raportoitu toimivan edellä mainituilla toimialoilla. Indikaattori siis kattaa myös yritykset, joissa vain osa toiminnasta tapahtuu kyseisillä toimialoilla. Toimipaikoista on rajattu mukaan vain sellaiset, joissa liikevaihto ja henkilöstömäärä ovat yli 0. Indikaattoriin ei ole laskettu mukaan Ahvenanmaan tietoja tietosuojan vuoksi.
Indikaattorin tiedot on koostettu Tilastokeskuksen Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston tiedoista.
Jätteen synnyn ehkäisy on keskeistä kiertotaloudessa, jossa materiaalien ja tuotteiden arvo pyritään pitämään kierrossa mahdollisimman pitkään. Jätteisiin liittyviä indikaattoreita ovat yhdyskuntajätteen hyödyntäminen, kokonaisjätemäärä ja jäteintensiteetti sekä biokaasun tuotanto ja hyödyntäminen.
Jos jätemäärä pienenee tai sen määrän kasvu hidastuu, se voi merkitä, että jätteen synnyn ehkäisy on tehostunut. Jätemäärien seuranta kertoo, millainen määrä jätettä on kerätty ja kuljetettu jätteenkäsittelyyn. Käsittelytavoittain tarkasteltuna voidaan arvioida kiertotalouden toimialalla toimivien jätteenkäsittelijöiden liiketoimintaa ja sen muutosta.
Biohajoavasta jätteestä valmistetaan biokaasua, jota voidaan hyödyntää polttoaineena energiantuotannossa ja liikenteessä. Tällä tavoin saadaan hajoamisprosessissa muutoin ilmaan vapautuva metaani hyötykäyttöön. Lisäksi biohajoavan jätteen materiaalihyödyntäminen on jätehierarkiankin mukaisesti parempi vaihtoehto kuin polttaminen.
Yhdyskuntajätteet ovat asumisessa syntyviä, sekä niihin rinnastettavia kaupan ja palveluiden jätteitä ja vastaavia jätteitä teollisuuden tukitoiminnoista. Indikaattoriin on valittu yhdyskuntajätemäärän lisäksi sen materiaali- ja energiahyödyntäminen.
Mikäli tuotetta ei voida enää kunnostaa tai käyttää uudelleen, kiertotalousnäkökulmasta seuraavaksi paras vaihtoehto on materiaalina kierrättäminen, eli tuotteen materiaaleista tehdään uusiomateriaaleja ja samalla vähennetään neitseellisten raaka-aineiden tarvetta. Mikäli kierrättäminen ei ole mahdollista, on energiahyödynnys kaatopaikkasijoitusta parempi vaihtoehto. Se tulisikin nähdä nimenomaan kaatopaikkojen, ei materiaalihyödynnyksen korvaajana.
Yhdyskuntajätteen määrä hyödyntämistavoin jaettuna ja yhdyskuntajätteen kierrätysaste sekä EU-keskiarvo vuosina 2010-2018
Yhdyskuntajätteen määrä on kasvanut tarkastelujaksolla.
Yhdyskuntajätteen materiaalihyödyntäminen on kasvanut tarkastelujaksolla jonkin verran, mutta energiahyödyntäminen sen sijaan on lisääntynyt merkittävästi, noin 57 prosenttiin kaikesta yhdyskuntajätteestä. Tämä on osaltaan vuonna 2016 voimaantulleen orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon ansiota, joka on ohjannut jätteitä energiahyödyntämiseen.
Yhdyskuntajätteen kierrätysaste -indikaattori kuvaa materiaalihyödynnyksen osuutta kokonaisjätemäärästä. Myös kierrätysaste on kasvanut tarkastelujaksolla. Suomen kierrätysaste on hieman EU-keskiarvoa alhaisempi.
Kaikki yhdyskuntajäteindikaattorit löytyvät suoraan Tilastokeskuksen tiedoista. Ne on koottu aikasarjana 2010–2018. Tiedot julkaistaan vuosittain Yhdyskuntajätteet ovat myös osa Eurostatin kiertotalousindikaattoreita (englanniksi).
Jäteintensiteetti-indikaattori kuvaa jätteiden suhdetta BKT:hen.
Kokonaisjätemäärä sekä jäteintensiteetti kokonaisuudessaan ja ilman kaivosjätteitä vuosina 2010-2018
Suomen jätteistä valtaosa, noin 90 prosenttia (2018) on kaivostoiminnasta ja louhinnasta sekä rakentamisesta syntyvää mineraalijätettä, josta suurin osa läjitetään kaatopaikoille. Tilastokeskus tilastoi jätteiden synnyn toimialoittain sekä jätteiden käsittelytavat. Kokonaisjätemäärä on kasvanut tarkastelujaksolla 2010–2018.
Jäteintensiteetti-indikaattori kuvaa jätteiden suhdetta BKT:hen. Mitä pienempi jäteintensiteetti on, sitä pienemmillä jätteen aiheuttamilla ympäristöön kohdistuvilla paineilla on pystytty tuottamaan enemmän tuotteita ja palveluita. Aikasarjan tarkastelu puolestaan kertoo, onko yhteiskunnassa kyetty samanaikaisesti tuottamaan enemmän vaurautta ja vähentämään jätemäärää. Indikaattori on laadittu vastaavana aikasarjana kuin materiaali-intensiteetti, vuosilta 2010–2018. Indikaattorin tiedot saadaan suoraan Tilastokeskuksen tilastoista.
Kokonaisjätemäärän lisäksi Suomen jäteintensiteetti on kasvanut. Kun lukuja tarkastellaan ilman kaivosjätteitä, on trendi kuitenkin laskeva. Tästä huolimatta kaivosjätteet ovat osa Suomen kokonaisjätemäärää ja ne sisällytetään indikaattoriin, ovathan ne myös osa kansantalouden materiaalivirtoja. Jätettä syntyy paljon ja myös jäteintensiteetti kertoo, että tuotteet ja palvelut aiheuttavat vuosittain enemmän ympäristöön kohdistuvia paineita.
Jäteintensiteetti on myös yksi Eurostatin kiertotalousindikaattoreista. Se lasketaan jätteen synnyn ja BKT:n suhteena, mutta ilman suurimpia mineraalijäte-eriä valtioiden reilumman vertailukelpoisuuden vuoksi.
Biokaasun tuotanto ja hyödyntämisaste kuvaavat, kuinka paljon biokaasua on tuotettu ja kuinka paljon siitä on hyödynnetty, eli millainen kysyntä biokaasulla on.
Biokaasun tuotanto, hyödyntäminen ja hyödyntämättä jäävän osuuden soihtupoltto vuosina 2010-2018
Biokaasua tuotetaan jätteistä, kuten biojätteestä, jätevesilietteestä, lannasta, teollisuuden sivutuotteista sekä kasvibiojätteestä. Hyödyntäessään muutoin jätteeksi menevää materiaalia, biokaasun tuotanto on olennainen osa kiertotaloutta. Se on rinnastettavissa maakaasuun, joten biokaasulla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita. Lisäksi sen sivutuotteena syntyy ravinnepitoista lietettä, jota voidaan käyttää lannoitteena perinteisten lannoitteiden tilalla. Biokaasua käytetään pääosin sähkön ja lämmön tuotantoon.
Vuodesta 2010 vuoteen 2017 biokaasun tuotanto kasvoi 140 miljoonasta kuutiometristä yli 170 miljoonaan kuutiometriin, mutta laski hieman vuonna 2018. Tuotannon kasvaminen merkitsee, että sivuvirtoja hyödynnetään enemmän, jos sivuvirtojen määrä pysyy ennallaan.
Biokaasun hyödyntämisaste kuvaa, kuinka paljon tuotetusta biokaasusta on hyödynnetty, eli millainen kysyntä biokaasulla on. Biokaasun hyödyntämisaste on pysytellyt viime vuodet 85 prosentin tienoilla. Ylimääräinen biokaasu joudutaan vararatkaisuna soihtupolttamaan, jolloin se menee hukkaan.
Tilastokeskus on kerännyt biokaasutietoja vuodesta 2017 alkaen. Tiedot vuoteen 2017 asti ovat Suomen biokaasulaitosrekisteristä (Itä-Suomen yliopisto). Menetelmällisesti laskelmat poikkeavat hieman toisistaan.
Kiertotaloudessa pyritään vähentämään neitseellisten raaka-aineiden käyttöä korvaamalla niitä kierrätetyillä materiaaleilla. Kun materiaalit kiertävät taloudessa mahdollisimman pitkään säästetään resursseja ja tuotetaan vähemmän päästöjä. Tätä kiertoa kuvataan indikaattorissa Materiaalien kierto. Materiaalien kiertotalousaste (CMU, Circular material use rate) -indikaattori mittaa kierrätetyn materiaalin suhdetta kaikkeen käytettyyn materiaaliin.
Kiertotaloudessa tuotteen elinkaari pyritään pitämään mahdollisimman pitkänä. Mikäli tuotetta ei voida enää käyttää uudelleen, uudelleenvalmistus on kiertotalousmallin mukaisesti seuraavaksi paras vaihtoehto. Uudelleenvalmistuksessa tuote päivitetään tai valmistetaan uudelleen vähintään yhtä hyväksi kuin uusi vastaava tuote.
Uudelleenvalmistus-indikaattorit kuvaavat tuotteen elinkaaren pidentämistä. Uuteen tuotteeseen verrattuna uudelleenvalmistuksessa säästetään luonnonvaroja ja energiaa, kun tuotteen elinkaarta pidennetään.
Uudelleenkäyttö ja kierrätys liittyvät läheisesti jäteindikaattoreihin. Kun tuotetta ei enää käytetä, se voidaan kierrättää sellaisenaan, se voidaan korjata uutta vastaavaksi, tai se voidaan kierrättää materiaalina tai jätteenä. Materiaalikierrätystä kuvaava indikaattori on esitelty yhdyskuntajätteiden yhteydessä.
Materiaalien kiertotalousaste (CMU, Circular material use rate) mittaa kierrätetyn materiaalin suhdetta kaikkeen käytettyyn materiaaliin. Laskennassa huomioidaan materiaalihyödynnetyn jätteen tuonnin ja viennin vaikutukset.
Materiaalien kiertotalousaste materiaaleittain ja yhteensä vuosina 2013-2018, sekä vuosien 2013-2017 EU-keskiarvo
Materiaalien kiertotalousaste (CMU, Circular material use rate) mittaa kierrätetyn materiaalin suhdetta kaikkeen käytettyyn materiaaliin. Laskennassa huomioidaan materiaalihyödynnetyn jätteen tuonnin ja viennin vaikutukset.
Materiaalien kiertotalousasteen laskentakaava
Mitä korkeampi materiaalien kiertotalousaste on, sitä enemmän kierrätysmateriaaleilla on pystytty korvaamaan neitseellisten raaka-aineiden tarvetta ja sitä pienempi on ympäristöön kohdistuva rasite. Neitseellisten raaka-aineiden käytön vähentäminen on keskeinen osa kiertotaloutta.
Indikaattori on laadittu aikasarjana 2013–2018 ja lisäksi jaoteltuna kotimaisen materiaalin kulutuksen mukaisiin materiaaleihin: biomassa, metallimalmit, epämetalliset mineraalit sekä fossiiliset energiamateriaalit (ks. materiaaliluokitus). Suomen materiaalien kiertotalousaste oli vuonna 2018 noin 7 prosenttia; luku kasvoi hieman edellisvuosista. Materiaaleittain tarkasteltuna korkein kiertotalousaste on epämetallisilla mineraaleilla.
Suomen materiaalien kiertotalousaste on EU-keskiarvoa matalampi. Eri valtioiden talousrakenne vaikuttaa kuitenkin merkittävästi vertailukelpoisuuteen - Suomella on esimerkiksi muihin EU-maihin verrattuna korkea DMC johtuen mineraalien kaivun suuresta määrästä.
Malli on Eurostatin kehittämä (englanniksi), eikä lukua tuoteta säännöllisesti Tilastokeskuksessa. Laskennassa tarvittavat luvut on kuitenkin mahdollista saada Tilastokeskuksen tietokannoista. Materiaalien kiertotalousaste on yksi Eurostatin kiertotalousindikaattoreista.
Materiaalien kiertoa taloudessa voidaan kuvata kotimaisen luonnonvarojen käytön, jätteiden käsittelyn ja päästöjen avulla.
Toistaiseksi vain hyvin pieni osa kaikesta käytetystä materiasta tulee materiaalihyödyntämisestä.
Oheisessa materiaalivirtakaaviossa havainnollistuu kalenterivuoden aikana otetut neitseelliset materiaalit, niiden käyttö sekä päätyminen eri jätteenkäsittelyihin. Kaaviossa on huomioitu materiaalien tuonti ja vienti sekä kierrätettyjen jätteiden paluu kiertoon. Materiaalivarannot, päästöt ja muut virrat on laskennallinen ja perustuu siihen materiaalimäärään, joka ei päädy kalenterivuoden aikana jätteenkäsittelyyn, eli joka varastoituu materiaalina kulutukseen tai päätyy päästönä esimerkiksi ilmaan. Luvut on ilmaistu miljoonina tonneina. Suurin osa Suomen materiaalivirroista on ei-metallisia mineraaleja.
Materiaalien kierto kuvattuna Sankey-diagrammissa tilastovuodelta 2018
Tiedot materiaalien käytöstä perustuvat vuosittain julkaistavaan Kansantalouden materiaalivirrat -tilastoon, ja jätteiden käsittelytiedot Jätetilastoon.
Uudelleenvalmistusta kuvaa raskaiden ajoneuvojen renkaiden uudelleenpinnoituksen arvo, ja uudelleenkäyttöä kuvaa kokonaisena uudelleenkäytetyn sähkö- ja elektroniikkaromun määrä.
Uudelleenpinnoitettujen renkaiden arvo vuosina 2013-2018
Yksi tyypillinen uudelleenvalmistettu tuote on auton rengas. Suomessa uudelleen pinnoitetaan erityisesti raskaiden ajoneuvojen renkaita. Linja- ja kuorma-autoissa käytettävien renkaiden uudelleen pinnoituksen arvo on vaihdellut 10 ja 20 miljoonan euron välillä vuosina 2013–2018 Suomessa pinnoitetaan erityisesti raskaiden ajoneuvojen renkaita, mikä vähentää rengasjätettä ja säästää luonnonvaroja, kuten öljyä ja kumia. Indikaattorin tiedot saadaan Tilastokeskuksen Teollisuustuotanto-tilastosta, jossa käytetään EU:ssa käytössä olevaa PRODCOM -luokitusta teollisuustuotteiden luokitteluun.
Kokonaisena uudelleenkäytetyn sähkö- ja elektroniikkaromun määrä vuosina 2010-2018
Kokonaisena uudelleenkäytettyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden määrä kasvoi noin 200 tonnista yli 2 700 tonniin vuosina 2010–2017 laskeakseen lähelle 2 000 tonnia vuonna 2018. Uudelleenkäyttö vähentää sähkö- ja elektroniikkajätettä ja säästää luonnonvaroja. Indikaattorin tiedot saadaan Pirkanmaan ELY-keskuksen kokoamista tuottajavastuutiedoista.
Uudelleenkäytöllä tarkoitetaan käytöstä poistetun materiaalin tai sen osien käyttöä uudelleen. Tätä tietoa ei tällä hetkellä ole Tilastokeskuksen tilastoista saatavilla. Pirkanmaan ELY-keskuksen kokoamasta tuottajavastuutilastosta voidaan saada tieto kokonaisena uudelleenkäytetyistä sähkö- ja elektroniikkalaitteista.
Lataa tiedot
Lataa indikaattorit taulukkona (xslx) Lataa alueelliset tiedot taulukkona (xslx)
