Kiertotalousliiketoiminnan indikaattorit
Indikaattorit kuvaavat Suomen edistymistä kohti kiertotaloutta erityisesti liiketoiminnan näkökulmasta. Indikaattorikokoelma on tuotettu alun perin vuonna 2020 , ja sitä on päivitetty vuosina 2022 ja 2023.
Kiertotalous ymmärretään usein kokonaisvaltaisena järjestelmän muutoksena. Siihen pääsemiseksi tulisi kehitystä tapahtua tuotteiden ja palveluiden kaikkien arvoketjujen yli. Hahmottamisen tueksi kiertotalous on kuvattu toimintoina, jotka ovat keskeisiä eri tuotteiden ja palveluiden elinkaaren näkökulmasta. Toimintoja on kahdeksan ja niiden alle on koottu yhteensä 18 indikaattoria tai indikaattorijoukkoa. Toiminnot ja indikaattorit on esitetty oheisessa kuvassa.
Toimintoihin jakamisen ei ole tarkoitus vetää tiukkoja rajoja indikaattorien välillä, vaan tarjota viitekehys tarkastelulle. Indikaattorit kuvaavat kiertotaloutta eri näkökulmista, eivätkä ne ole keskenään yhteismitallisia tai painoarvoltaan yhtä suuria. Indikaattoreita tulisi tarkastella laajana kokonaisuutena - näin on mahdollista saada laaja kuvaus koko järjestelmätason muutoksesta.
Indikaattorit ovat saatavilla aikasarjoina, osa myös alueellisesti
Useassa indikaattorissa painottuu irtikytkentä ja indikaattorin arvo on yhdistetty esimerkiksi talouskehitykseen. Näin voidaan varmistaa, etteivät muutokset absoluuttisissa määrissä ole seurausta talouden supistumisesta vaan muutoksista talouden rakenteessa tai toimintatavoissa.
Indikaattorit on tuotettu hyödyntämällä olemassa olevia aineistoja, mikä mahdollistaa aikasarjojen ulottumisen myös ajassa taaksepäin. Suurimmassa osassa indikaattoreita aikasarja kattaa vuodet 2013–2020, osassa myös tätä useamman vuoden. Olemassa olevat pitkät aikasarjat helpottavat uusienkin kiertotalouden kaltaisten ilmiöiden tarkastelun takautuvasti.
Osa indikaattoreista on pystytty tuottamaan myös alueellisesti: näitä ovat kiertotaloustoimipaikkojen lukumäärä, liikevaihto ja henkilöstö sekä kirpputorikauppa.
Indikaattoriaineisto Excel-muodossa
Tutki indikaattoreita
- Design
- Materiaalien otto
- Tuotanto
- Logistiikka
- Kauppa ja palvelut
- Kulutus ja jakamistalous
- Jätteet
- Uudelleenkäyttö ja kierrätys
Kiertotaloudessa suunnittelu ja innovaatiot ovat keskeinen osa kaikkia toimintoja. Suunnittelun avulla voidaan tuottaa kiertotalousmallin mukaisia materiaaleja, tuotteita ja palveluita. Suunnittelun ja innovaatioiden kautta voidaan vaikuttaa muun muassa jätteen synnyn ehkäisyyn, tuotteiden elinkaarten pidentämiseen sekä ympäristövaikutusten pienentämiseen.
Kiertotalousaiheiset patentit
Indikaattoriin on laskettu kiertotalouspatenteiksi luokiteltavat rekisteröidyt patentit miljoonaa asukasta kohti.
Kiertotalousaiheiset patentit miljoonaa asukasta kohden vuosina 2010–2022
Patenttien määrää käytetään yleisesti kuvaamaan eri sektorien teknologista edistystä, ja ne toimivat innovaatiotason indikaattoreina. Kiertotalousaiheisten patenttien avulla pystytään tarkastelemaan kiertotalouden suunnittelun ja innovaatioiden kehitystä. Ne muodostavat kuvan sektorin teknologisesta kehityksestä, sillä patenttien synty edellyttää uuden tiedon ja toimintatapojen muodostumista. Uudet keksinnöt ja toimintatavat edistävät yritysten tuottavuutta ja kilpailukykyä ja siten mahdollistavat kiertotaloustoimialojen kehityksen.
On syytä huomata, ettei patenttien määrä ole tyhjentävä kuvaus kiertotalousliiketoiminnan suunnittelusta ja innovaatioista. Patenttien merkitys korostuu erityisesti teknologisissa ratkaisuissa, ja esimerkiksi palvelualojen innovaatio- ja suunnittelutoiminta saattavat jäädä patenttien osalta pimentoon.
Patenttien määrä on kasvanut 2010-luvun alusta reiluun kolmeen patenttiin miljoonaa asukasta kohden. Vuoden 2020 patenttien määrä putosi selvästi alle kolmen patentin miljoonaa asukasta kohden. Vuosien 2021 ja 2022 osalta patenttien määrä nousee selkeästi ja ylittää neljä patenttia miljoonaa asukasta kohden vuonna 2021. Vuosien 2021 ja 2022 luvut ovat ennakollisia, ja voivat vielä tarkentua. Suomessa on rekisteröity jokaisena vuonna selkeästi enemmän kiertotalousaiheisia patentteja asukasta kohden kuin Euroopan Unionissa keskimäärin.
Indikaattori pohjautuu Eurostatin kiertotalousindikaattoreihin (englanniksi) ja hyödyntää samaa patenttien CPC-luokkarajausta (englanniksi) kuin Eurostatin indikaattori. Indikaattori sisältää kaikki kiertotalouspatenteiksi luokiteltavat kunakin kalenterivuonna rekisteröidyt patentit miljoonaa asukasta kohden. Patenttien CPC-luokkarajaukseen kuuluu erilaisia jätteiden ja jätevesien käsittelyä koskevia patentteja sekä kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä teknologioita koskevia patentteja.
Indikaattorin tiedot vuosille 2010-2020 pohjautuvat Eurostatin tietoihin, kun taas vuosien 2021 ja 2022 tiedot ovat ennakolliset ja laskettu suoraan Euroopan patenttiviraston (EPO) tietokannasta (englanniksi) käyttäen kiertotalouspatenttien CPC-luokkarajausta.
Toimivassa kiertotaloudessa neitseellisten luonnonvarojen kysyntä raaka-aineena vähenee niiden korvautuessa kierrätetyillä materiaaleilla. Hyvällä suunnittelulla voidaan myös tehostaa tuotantoprosesseja ja pidentää tuotteiden käyttöikää, ja myös nämä keinot vähentävät raaka-aineiden kulutusta. Kulutuksen ja resurssien käyttöä vähentämällä ympäristöön kohdistuvat vaikutukset pienenevät.
Nykyisellään harva tilastoluokitus erittelee raaka-aineiden käyttöä lähteen mukaan, mutta talouteen otettuja luonnonvaroja voidaan mitata kotimaisella materiaalien käytöllä. Absoluuttisen määrän lisäksi luonnonvarojen käyttöä kannattaa tarkastella suhteuttamalla kulutus talouskasvuun, jotta nähdään ovatko muutokset seurausta tuotannon suhdannevaihteluista vai onko jotain todellista kehitystä kohti kiertotaloutta tapahtunut.
Kestävyyden kannalta tavoite on saavuttaa irtikytkentä, jolloin luonnonvarojen käyttö euroa kohti kasvaa hitaammin kuin talous tai jopa vähenee. Irtikytkentää voidaan edistää muun muassa talouden palveluistumisella sekä kierrätysraaka-aineiden käytön lisäämisellä.
Kotimainen materiaalien kulutus ja materiaali-intensiteetti
Kotimainen materiaalien kulutus sisältää Suomen luonnosta käyttöön otetut materiaalit, joista lisätään tuontitavaroiden paino ja vähennetään viennin paino. Materiaali-intensiteetti saadaan suhteuttamalla kotimainen materiaalien kulutus bruttokansantuotteeseen.
Kotimainen materiaalien kulutus materiaaleittain ja materiaali-intensiteetti vuosina 2010–2022
Kotimaan luonnosta otetaan käyttöön erilaisia raaka-aineita, jotka hyödynnetään talouden jatkoprosessoinnissa. Kotimainen materiaalien kulutus (DMC, Domestic Material Consumption) -indikaattori huomioi kotimaisten suorien panosten, eli kotimaan luonnosta otettujen materiaalien, lisäksi ulkomailta raaka-aineina tai jalosteina tuodut ja sinne viedyt materiaalit ja tuotteet.
Kotimainen materiaalien kulutus mitataan tonneina ja se voidaan jakaa neljään materiaaliryhmään: biomassa, metallimalmit, ei-metalliset mineraalit sekä fossiiliset energiamateriaalit. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu muut tuotteet, jotka sisältävät sellaisia materiaaleja, joita ei voida suoraan luokitella neljään pääkategoriaan.
Kokonaisarvon lisäksi luonnonvarojen käyttöä voidaan tarkastella suhteuttamalla kotimainen materiaalien kulutus bruttokansantuotteeseen. Näin saadaan materiaali-intensiteettiä kuvaava indikaattori DMC/BKT, joka kertoo montako kiloa luonnonvaroja tarvitaan jokaista tuotettua arvonlisäyseuroa kohti. Kiertotaloudessa tavoitellaan pienempää materiaali-intensiteettiä.
Valtaosa kotimaisesta materiaalien kulutuksesta on ei-metallisia mineraaleja, kuten hiekkaa ja soraa rakentamiseen. Suomessa kulutetaan myös paljon biomassaa ja erityisesti teollisuuden raakapuuta. Metallimalmeista keskeisiä ovat muun muassa nikkeli ja kupari. Suomella ei ole turpeen lisäksi muuta fossiilista alkutuotantoa, mutta Suomi jalostaa ja vie merkittävän määrän öljytuotteita.
Vuosina 2010–2022 kotimainen materiaalien kulutus on vaihdellut noin 215 ja 260 miljoonan tonnin välillä. Pienimmillään kulutus oli vuonna 2015, minkä jälkeen se on lähtenyt nousuun. Vuonna 2018 materiaalien kulutus oli korkeimmillaan, johtuen erityisesti epämetallisten mineraalien määrän kasvusta. Viimeisimpinä tarkasteluvuosina kulutus on kääntynyt hiljalleen laskuun. Vuonna 2022 kotimainen materiaalien kulutus oli 257 miljoonaa tonnia.
Bruttokansantuotteen huomioiva materiaali-intensiteetti on Suomessa pysytellyt tarkastelujaksolla noin yhdessä kilogrammassa euroa kohden. Vuonna 2013 korkeaksi noussut materiaali-intensiteetti johtui poikkeuksellisen vilkkaasta metallien louhinnasta.
Materiaalien kulutukseen liittyviä indikaattoreita tulkittaessa on tärkeää huomata, että toistaiseksi ulkomaankaupasta on mahdollista tilastoida vain rajan ylittäneiden tuotteiden painot. Näin ollen esimerkiksi tuotteen valmistusmaassa tapahtuva luonnonvarojen käyttö jää pitkälti sen maan kannettavaksi, vaikka kulutus tapahtuisi Suomessa. Vastaavasti Suomessa valmistettujen vientituotteiden raaka-aineiden kulutus jää valtaosaltaan näkyviin suomalaisten materiaalienkulutukseen.
Tilastokeskus laskee kotimaisen materiaalien kulutuksen arvon osana vuosittain julkaistavaa materiaalitilinpitotilastoa. Sekä kotimainen materiaalien kulutus että materiaali-intensiteetti kuuluvat YK:n kestävän kehityksen indikaattoreihin eli niillä mitataan YK:n globaalien tavoitteiden toteutumista. Vastuullisen kuluttamisen tavoitteen 12.2 mukaisesti tavoitteena on saavuttaa luonnonvarojen kestävä ja tehokas käyttö vuoteen 2030 mennessä. DMC on myös yksi Suomen kiertotalouden edistymisen seurannan mittareista.
Yksi kiertotalouden tavoitteista on vähentää raaka-aineiden kulutusta ja siirtää tuotantoa kestävämpiin tuotteisiin ja palveluihin. Tuotantoindikaattoreiden tavoitteena on mitata kiertotalouden toteutumista yritysten ja työllisyyden näkökulmasta.
Kiertotaloustuotannon indikaattorit tarkastelevat niin toimipaikka- kuin toimialakohtaisia tietoja. Toimipaikkakohtaisina indikaattoreina toimivat kiertotaloustoimipaikkojen ja henkilöstön lukumäärä sekä toimipaikkojen liikevaihto. Lisäksi liikevaihdon kehitystä on mahdollista tarkastella maakunnittain. Toimialakohtaisia indikaattoreita ovat kiertotaloustoimialojen mediaanipalkat ja kiertotalousaloille vuoden sisällä valmistumisesta työllistyneet koulutusasteittain.
Tilastoluokitukset eivät nykyisellään erottele kiertotaloustoimintaa. Toimialaluokituksen avulla voimme kuitenkin määrittää kiertotalouden piiriin kuuluvia toimialoja. Tämä mahdollistaa kiertotalousliiketoiminnan erottamisen muusta liiketoiminnasta. Kiertotaloustoimialojen avulla ei pystytä mittaamaan kaikkea taloudessa tapahtuvaa kiertotalousliiketoimintaa, mutta nykyisten tilastojen ja luokitusten kanssa ne tarjoavat hyvän lähtökohdan mittaamiselle. Listaus kiertotalouteen määritellyistä toimialoista löytyy indikaattorin liitteistä.
Kiertotaloustoimipaikkojen lukumäärä, liikevaihto ja henkilöstö
Indikaattoriin on laskettu kiertotaloustoimialoiksi luokiteltavilla toimialoilla toimivien toimipaikkojen lukumäärä, liikevaihto ja henkilöstö.
Kiertotaloustoimipaikkojen lukumäärä, liikevaihto ja henkilöstö vuosina 2013–2021
Kiertotaloustoimialojen liikevaihto on kasvanut koko tarkastelujakson ajan. Henkilöstömäärä on lähtenyt maltilliseen kasvuun vuodesta 2016 aina vuoteen 2019 saakka. Vuonna 2020 kiertotaloustoimialojen liikevaihto supistui noin viisi prosenttia ja henkilöstömäärä noin kaksi prosenttia edellisvuodesta. Henkilöstön ja liikevaihdon negatiivinen kehitys on todennäköisesti seurausta koronaviruspandemiasta. Vuonna 2021 henkilöstömäärän väheneminen hidastui ja supistui vajaan prosentin edellisvuodesta. Vuonna 2021 liikevaihto kasvoi seitsemän prosenttia edellisvuoteen verrattuna.
Kiertotaloustoimipaikkojen lukumäärä on vähentynyt koko tarkastelujakson ajan. Vuonna 2021 toimipaikkoja oli 18 % vähemmän kuin vuonna 2013.
Indikaattori kuvaa kiertotaloustoimialojen yleistä kehitystä. Liikevaihdon kasvu kertoo, että kiertotaloustoimialojen taloudellinen kehitys on ollut positiivista viime vuosina. Toisaalta toimipaikkojen supistuminen saattaa kieliä toiminnan keskittymisestä.
Indikaattorin tiedot on koostettu Tilastokeskuksen yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston tiedoista. Indikaattorin tiedot on koostettu toimipaikkakohtaisista tiedoista ja indikaattoriin on laskettu mukaan kaikki toimipaikat, jotka toimivat kiertotaloustoimialoiksi määritellyillä toimialoilla. Näin ollen indikaattori kattaa myös yritykset, joissa vain osa toiminnasta on kiertotaloustoimintaa. Mukaan on laskettu toimipaikat, joiden liikevaihto ja henkilöstömäärä ovat yli 0.
Kiertotalousliiketoiminta maakunnittain
Indikaattoriin on laskettu kiertotaloustoimialoiksi luokiteltavilla toimialoilla toimivien toimipaikkojen lukumäärä, liikevaihto ja henkilöstö maakunnittain.
Kiertotaloustoimipaikkojen liikevaihto maakunnittain vuosina 2013, 2017 ja 2020
Ahvenanmaata lukuun ottamatta kiertotaloustoimipaikkojen liikevaihto on kasvanut kaikissa maakunnissa tarkastelujakson alusta. Suhteellisesti eniten liikevaihto on kasvanut Varsinais-Suomessa, jossa liikevaihto on kasvanut 50 % vuodesta 2013 ja oli 855 miljoonaa vuonna 2020. Liikevaihto on kasvanut myös lähes 50 % Kainuussa ja Pirkanmaalla.
Vastaavasti henkilöstö on kasvanut eniten Keski-Suomessa, Kainuussa ja Pirkanmaalla. Toimipaikkojen määrä on vähentynyt kaikissa maakunnissa. Pohjanmaalla sekä Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla vähentyminen on ollut hitainta. Absoluuttisesti mitattuna liikevaihto, henkilöstömäärä ja toimipaikkojen lukumäärä olivat suurimmat Uudellamaalla, jossa liikevaihto oli 3700 miljoonaa euroa vuonna 2020.
Indikaattorin tiedot on koostettu Tilastokeskuksen yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston tiedoista.
Palkkataso kiertotalousaloilla
Palkkatasoa kiertotalousaloilla voidaan kuvata vertaamalla kiertotalousalojen mediaanipalkkoja koko talouden palkkamediaaniin.
Kiertotaloustoimialojen ja kaikkien toimialojen mediaanipalkat vuosina 2010–2021
Kiertotalousalojen palkkakehitys on seurannut pitkälti yleistä palkkakehitystä. Sekä vuokraus ja leasing että korjaus ja uudelleenkäyttö -toimialoilla mediaanipalkat ovat hieman yleistä palkkamediaania korkeammat.
Sen sijaan kierrätykseen liittyvillä toimialoilla mediaanipalkka on yleistä mediaanipalkkaa alhaisempi. Vuonna 2020 vuokraus ja leasing -toimialan mediaanipalkat kasvoivat voimakkaasti, mutta palasivat seuramaan yleistä palkkakehitystä vuonna 2021. Kierrätyksen osalta palkkakehitys on ollut maltillisempaa. Korjaus ja uudelleenkäyttö -toimialan palkat kääntyivät laskuun vuonna 2020, mutta kääntyivät jälleen kasvuun vuonna 2021.
Vuonna 2020 kaikkien toimialojen palkkamediaani oli 3300 euroa, kun korjaus ja uudelleenkäyttö -toimialojen palkkamediaani oli 3400 euroa ja vuokraus ja leasing-toiminnan 3600 euroa. Kierrätys-toimialalla palkkamediaani oli sen sijaan 3100 euroa.
Mediaanipalkat on laskettu kiertotalousalojen sekä koko talouden kokoaikaisten työntekijöiden kokonaisansioista. Alle viiden hengen yritykset puuttuvat indikaattorista.
Indikaattorin tiedot on koostettu Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston tiedoista.
Kiertotalousaloille työllistyneet koulutusasteittain
Kiertotalousaloille työllistyvien koulutustaustaa kuvaavan koulutusindikaattorin avulla pyritään kuvaamaan kiertotalousaloille syntyvää työtä.
Kiertotalousaloille vuoden sisällä valmistumisesta työllistyneet koulutusasteittain vuosina 2010–2021
Indikaattori kuvaa vuoden sisällä valmistumisesta kiertotalousaloille työllistyneiden koulutusastetta ja määriä. Kiertotalousaloille työllistyneiden määrä on kasvanut vuoden 2015 laskun jälkeen, noin 1500 työllistyneestä 1900 työllistyneeseen vuonna 2019. Vuonna 2020 kiertotalousaloille työllistyneiden määrä tippui 1500:n, mikä on tarkastelujakson suurin pudotus. Vuosi 2021 jatkoi edellisvuoden laskevaa trendiä ja tippui sadalla työllistyneellä, ollen 1400 työllistynyttä.
Yleisin koulutusaste on ammatillinen koulutus, jonka osuus kiertotalousaloille työllistyneistä oli 70 % vuonna 2021. Ammatillisen koulutuksen osuus on pysynyt koko tarkastelujakson ajan jokseenkin ennallaan.
Toiseksi yleisin ja viime vuosina suhteellisesti eniten kasvanut koulutusaste on ammattikorkeakoulutus, jonka osuus kiertotalousaloille työllistyneistä vuonna 2020 oli 17 %. Pelkästään lukion suorittaneiden osuus oli seitsemän prosenttia. Yliopistokoulutuksen suorittaneiden osuus kasvoi edellisvuoden viidestä prosentista seitsemään prosenttiin vuonna 2021.
Ammatillisen koulutuksen suurta osuutta selittää osin se, että indikaattori kuvaa työllistymistä vuoden sisällä valmistumisesta. Ammatillisessa koulutusasteessa on koulutussuuntia, joilta valmistutaan suoraan kiertotalousaloille. Koska indikaattorissa mitataan vuoden sisällä valmistumisesta työllistyneitä, on näiltä koulutussuunnilta valmistuneilla todennäköisempää työllistyä suoraan kyseisille aloille. Muilta koulutusasteilta voidaan siirtyä kiertotaloustoimialoille vasta myöhemmin valmistumisen jälkeen.
Indikaattori on tuotettu Tilastokeskuksen sijoittuminen koulutuksen jälkeen -tilaston aineistosta.
Kiertotalous edellyttää tehokasta materiaalivirtojen hallintaa ja uusia logistiikkaratkaisuja. Toimivat logistiikkaratkaisut ovat edellytys monien uusien kiertotalouden liiketoimintamallien onnistumisessa. Toisin kuin lineaaritaloudessa, kiertotaloudessa materiaalit eivät oletusarvoisesti päädy jätteiksi vaan kiertävät taloudessa, ja tämä kierto edellyttää toimivaa logistiikkaa. Esimerkiksi käytettyjen tuotteiden ja materiaalien uudelleenkäyttö edellyttää usein niiden siirtämistä paikasta toiseen.
Lisäksi on syytä huomioida käänteisen logistiikan rooli kiertotaloudessa. Nykyinen logistiikkajärjestelmä keskittyy pitkälti uusien tuotteiden jakeluun. Kiertotalous kuitenkin edellyttää myös kasvavaa käänteistä logistiikkaa, jossa materiaaleja ja tuotteita palautetaan entistä enemmän korjaajille, tuottajille ja jälleenmyyjille. Tämä on yksi keskeinen edellytys tuotteiden uudelleenkäytölle ja niiden eliniän pidentämiselle.
Kierrätysmateriaalien ja palautuspakkausten kuljetus
Indikaattori kuvaa kuorma-autokuljetuksessa olleiden kierrätysmateriaalien ja tyhjien palautuspakkausten tavaramääriä sekä niiden keskimääräistä kuljetusmatkaa.
Kierrätysmateriaalien ja palautuspakkausten kuljetus vuosina 2011–2022
Kiertotalous edellyttää neitseellisten materiaalien käytön vähentämistä ja käytettyjen materiaalien uudelleenkäyttöä. Kierrätysmateriaalien ja palautuspakkausten kuljetusindikaattori kuvaa kuorma-autoliikenteessä olevien uudelleen käytettävien materiaalien ja tavaroiden määrää. Kierrätysmateriaalit sisältävät erilaisten kierrätysmateriaalien, kuten keräyspaperin kuljetuksia. Tyhjät palautuspakkaukset sisältävät tyhjiä kontteja, kuormalavoja, rullakoita, palautuspulloja ja muita pakkausmateriaaleja.
Kierrätysmateriaalien kuljetusten määrä on ollut laskeva aina vuoteen 2019 saakka, jolloin kierrätysmateriaaleja kuljetettiin reilu miljoona tonnia vuodessa. Vuoden 2019 jälkeen kierrätysmateriaalien kuljetusmäärät ovat kasvaneet noin kolmeen miljoonaan tonniin. Palautuspakkausten kuljetusmäärissä on ollut maltillista laskua tarkastelujakson alusta, mutta viime vuosina kuljetusmäärät ovat vakiintuneet noin miljoonaan tonniin vuodessa.
Kierrätysmateriaalien ja palautuspakkausten tavaramäärät suhteessa kuorma-autoliikenteen kokonaismäärään ovat pysyneet vuotta 2019 lukuun ottamatta samansuuruisina.
Kierrätysmateriaalien ja palautuspakkausten keskimääräinen kuljetusmatka on kasvanut tasaisesti vuodesta 2014. Tässäkin kierrätysmateriaalit ja palautuspakkaukset seuraavat yleistä trendiä, sillä myös kaikkien kuljetusten keskimääräinen kuljetusmatka on ollut tasaisessa kasvussa vuodesta 2014 saakka. Taustalla vaikuttaa todennäköisesti kuorma-autojen suurimman sallitun kokonaismassan nosto vuonna 2013. Kierrätysmateriaalien ja palautuspakkausten keskimääräinen kuljetusmatka on selvästi pitempi, kuin kaikkien tavarakuljetusten. Esimerkiksi vuonna 2022 ero oli yli 50 kilometriä.
Kertomalla kuljetettu tavaramäärä ja kuljetusmatka saadaan tuotteille kuljetussuorite (tonnikilometri), joka kuvaa kuljetustyön määrää. Kierrätysmateriaalien kuljetussuorite on vaihdellut vuosittain, mutta suunta on ollut laskeva. Alimmillaan kierrätysmateriaalien kuljetussuorite oli vuonna 2019, jolloin se oli 214 miljoonaa tonnikilometriä. Vuonna 2021 se kuitenkin nousi merkittävästi 600 miljoonaan tonnikilometriin. Vastaavasti tyhjien palautuspakkausten kuljetussuorite vaihtelee vuosittain ja senkin osalta on havaittavissa pientä laskua. Alimmillaan se oli vuonna 2016, jolloin palautuspakkausten kuljetussuorite oli noin reilut 130 miljoonaa tonnikilometriä. Vuonna 2021 palautuspakkausten kuljetussuorite oli 218 miljoonaa tonnikilometriä.
Molempien tavaralajien osalta on havaittavissa heikkoa laskua tarkastelujakson aikana, sen sijaan kaikkien tavaralajien kuljetussuorite on kasvanut tasaisesti tarkastelujaksolla. Kierrätysmateriaalien ja palautuspakkausten erisuuntainen trendi voi kieliä kyseisten kuljetuslajien tehostumisesta tai sitten volyymin supistumisesta.
Indikaattorin tiedot on koostettu Tilastokeskuksen tieliikenteen tavarankuljetukset -tilaston tiedoista.
Kuorma-autoliikenteen tyhjät kuljetukset
Indikaattori kuvaa tyhjien kuljetusten osuutta kaikista kuorma-autoliikenteen kuljetuksista.
Kuorma-autoliikenteen tyhjät kuljetukset vuosina 2011–2022
Kiertotalous edellyttää kuljetusreittien ja materiaalivirtojen tehostamista uudenlaisilla toimintatavoilla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi parempaa suunnittelua ja kuljetusten tehostamista, sekä mahdollisimman suurta paluumatkojen hyödyntämistä tavarakuljetuksissa.
Tyhjien kuljetusten osuus kaikista kuorma-autoliikenteen tavarakuljetuksista -indikaattori kuvaa logistiikan suunnitelmallisuutta ja tehokkuutta. Alhainen tyhjien kuljetusten osuus voi olla seurausta hyvin suunnitellulle ja tehokkaalle kiertotalouden logistiikalle.
Tyhjien kuljetusten osuus kaikista kuorma-autoliikenteen tavarakuljetuksista oli korkeimmillaan vuonna 2014, jolloin se oli 29 %. Tämän jälkeen tyhjien kuljetusten osuus laski aina vuoteen 2018 saakka, jolloin se oli 20 % kaikista kuorma-auto liikenteen kuljetuksista. Tyhjien kuljetusten osuus on kääntynyt kasvuun viimeisen kolmen vuoden aikana, ja vuonna 2022 vajaa 24 % kaikesta kuorma-autoliikenteestä ajettiin ilman kuormaa.
Indikaattorin tiedot on koostettu Tilastokeskuksen tieliikenteen tavarankuljetukset -tilaston tiedoista.
Kiertotaloudessa yksi tavoite on vähentää kulutusta ja muuttaa kulutustottumuksia tuotteiden sijaan palveluiden kuluttamiseen. Tätä voidaan kuvata palvelualojen osuudella taloudesta.
Palvelualojen osuus liikevaihdosta
Indikaattori kuvaa palvelualoilla syntyneen liikevaihdon osuutta koko taloudesta.
Palvelualojen liikevaihdon osuus koko taloudesta vuosina 2013–2021
Liikevaihto toimii indikaattorina palvelualojen liiketoiminnan suuruudesta. Suhteuttamalla liikevaihto kaikkien alojen liikevaihtoon saadaan kuva palvelualojen suuruudesta suhteessa koko talouteen. Siirryttäessä lineaaritaloudesta kohti kiertotaloutta tavaroiden kulutuksen tulisi laskea ja toisaalta palvelujen kulutuksen kasvaa. Tätä muutosta voidaan mitata palvelualojen osuudella koko talouden liikevaihdosta.
Kaikkien toimialojen liikevaihto on kasvanut tasaisesti vuoden 2015 reilusta 380 miljardista aina vuoteen 2019 saakka, jolloin se oli lähes 450 miljardia euroa. Koronaviruspandemia pudotti vuoden 2020 kaikkien toimialojen liikevaihdon vajaaseen 430 miljardiin euroon. Vuonna 2021 kaikkien toimialojen liikevaihto kasvoi voimakkaasti vertailuajanjakson ennätykseen, vajaaseen 500 miljardiin euroon.
Palvelualojen osuus kasvoi vuoteen 2016 asti kohtalaisesti, minkä jälkeen kasvu on ollut maltillisempaa. Vuosi 2021 jatkoi edellisvuoden laskevaa trendiä ja palvelualojen osuus koko talouden liikevaihdosta tippui 24 %.
Indikaattori on tuotettu Tilastokeskuksen yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston tiedoista. Palvelualoiksi luokitellaan TOL2008-luokituksen luokat kuljetuksesta ja varastoinnista muuhun palvelutoimintaan (H-S, pois lukien luokka K rahoitus- ja vakuutustoiminta).
Kulutus ja jakamistalous -toiminto sisältää indikaattoreita, jotka kuvaavat kiertotaloutta kuluttajan näkökulmasta. Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää muun muassa jakamistalouteen siirtymistä: mahdollisuus käyttää tavaroita, palveluita ja muita hyödykkeitä on niiden omistamista tärkeämpää.
Jakamistaloutta voidaan pitää kiertotaloutena silloin, kun se vähentää neitseellisten raaka-aineiden käyttöä ja uusien tuotteiden tarvetta. Kulutus ja jakamistalous sisältää kolme indikaattoria: kirpputorikauppa, ostot ja myynnit kirpputoreilta sekä vertais- ja yhteiskäyttö.
Kirpputorikauppa
Kirpputorikauppa-indikaattori kuvaa kirpputoritoimialoilla toimivien yritysten liikevaihtoa sekä toimipaikkojen ja henkilöstön määriä.
Kirpputoritoimialoilla toimivien toimipaikkojen lukumäärä, liikevaihto ja henkilöstömäärä vuosina 2013–2021
Kirpputorikaupan liikevaihto on kasvanut vuoden 2015 jälkeen hyvin maltillisesti. Vuonna 2020 kirpputorikaupan liikevaihto kuitenkin romahti 9 % edellisvuodesta, eli lähes vuoden 2014 tasolle. Vuonna 2021 kirpputorikaupan liikevaihto kasvoi uuteen ennätykseen, vajaaseen 90 miljoonaan euroon. Henkilöstömäärä ja toimipaikkojen määrä ovat laskeneet kohtalaisen tasaisesti koko tarkastelujakson ajan. Muutokset kuvaavat perinteisen kirpputorikaupan taantumista.
Kirpputorikaupan liikevaihto ei suoraan mittaa kirpputoreilla kulutettua tai ansaittua rahaa, sillä se ei välttämättä suoraan siirry kirpputoria ylläpitävän yrityksen liikevaihtoon.
Indikaattoriin on rajattu mukaan yritysten toimipaikat, jotka toimivat seuraavilla toimialoilla:
- 47791 Antiikkiliikkeet
- 47792 Antikvariaattikauppa
- 47793 Huutokauppakamarit
- 47799 Muiden käytettyjen tavaroiden vähittäiskauppa
Indikaattorin tiedot on koostettu yritysten toimipaikkojen tiedoista. Indikaattoriin on laskettu mukaan kaikki toimipaikat, joiden on raportoitu toimivan edellä mainituilla toimialoilla. Indikaattori siis kattaa myös yritykset, joissa vain osa toiminnasta tapahtuu kyseisillä toimialoilla. Toimipaikoista on rajattu mukaan vain sellaiset, joissa liikevaihto ja henkilöstömäärä ovat yli 0. Indikaattoriin ei ole laskettu mukaan Ahvenanmaan tietoja tietosuojakysymysten vuoksi.
Indikaattori on tuotettu Tilastokeskuksen yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston tiedoista.
Kirpputorikauppa maakunnittain
Indikaattoriin on laskettu kirpputoritoimialoilla toimivien yritysten liikevaihto sekä toimipaikkojen ja henkilöstön määrät maakunnittain.
Kirpputoritoimipaikkojen lukumäärä maakunnittain vuosina 2013, 2017 ja 2020
Toimipaikkojen määrä on kasvanut tarkastelujaksolla ainoastaan Keski-Pohjanmaalla, jossa se oli vuonna 2020 lähes 30 % korkeammalla tasolla kuin vuonna 2013. Vähiten pudotusta vuodesta 2013 oli Kanta-Hämeessä, jossa se oli kaksi prosenttia, ja Satakunnassa, vajaat 15 %.
Liikevaihto oli vuonna 2020 vuoden 2013 tasoa korkeammalla seitsemässä maakunnassa: Keski-Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Kymenlaaksossa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla. Suurinta kasvu on ollut Keski-Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa.
Henkilöstön määrä on kasvanut ainoastaan Pohjois-Karjalassa kahdella prosentilla, ja Varsinais-Suomessa yhdellä prosentilla. Muissa maakunnissa henkilöstömäärä on supistunut.
Indikaattoriin on rajattu mukaan yritysten toimipaikat, jotka toimivat seuraavilla toimialoilla:
- 47791 Antiikkiliikkeet
- 47792 Antikvariaattikauppa
- 47793 Huutokauppakamarit
- 47799 Muiden käytettyjen tavaroiden vähittäiskauppa
Indikaattorin tiedot on koostettu yritysten toimipaikkojen tiedoista. Indikaattoriin on laskettu mukaan kaikki toimipaikat, joiden on raportoitu toimivan edellä mainituilla toimialoilla. Indikaattori siis kattaa myös yritykset, joissa vain osa toiminnasta tapahtuu kyseisillä toimialoilla. Toimipaikoista on rajattu mukaan vain sellaiset, joissa liikevaihto ja henkilöstömäärä ovat yli 0. Indikaattoriin ei ole laskettu mukaan Ahvenanmaan tietoja tietosuojakysymysten vuoksi.
Indikaattori on tuotettu Tilastokeskuksen yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston tiedoista.
Kotitalouksien kirpputoriostot ja -myynnit
Ostot ja myynnit kirpputoreilta -indikaattori kuvaa kotitalouksien vuosittaisia keskimääräisiä ostoja ja myyntejä eri kirpputorityypeillä vuonna 2019.
Kotitalouksien keskimääräiset osto- ja myyntisummat eri kirpputorityypeissä vuonna 2019
Indikaattorissa on jaoteltu kirpputorit kolmeen ryhmään: perinteiset kirpputorit, internetkirpputorit ja yhteisöpalvelut. Kotitalouksien osto ja myynti on keskittynyt selvästi internetkirpputoreihin. Perinteiset kirpputorit ja yhteisöpalvelut ovat lähes samalla tasolla, perinteisten kirpputorien osuuden ollessa vain hieman suurempi.
Indikaattorin tiedot on kerätty Tilastokeskuksen kokeellisesta tilastosta vertais- ja jakamistalouden ilmiöt kotitalouksissa.
Vertais- ja yhteiskäyttö
Indikaattori kuvaa kotitalouksien vuokra-, vertaisvuokra- ja yhteiskäyttöautojen käyttöä sekä vertaismajoitustoimintaa vuonna 2019.
Vuokra-, vertaisvuokra ja yhteiskäyttöautojen käyttö Suomessa ja ulkomailla 2019
Vertaisvuokraustoiminta on jakamistalouden ytimessä. Tuotteiden, kuten autojen tai työkalujen, vuokraus kasvattaa niiden käyttöastetta ja vähentää näin uusien tuotteiden tarvetta. Indikaattori kuvaa vertaisvuokra- ja yhteiskäyttöautoja käyttäneiden kotitalouksien osuutta sekä niiden kotitalouksien osuutta, jotka ovat vuokranneet käyttöönsä vertaismajoituksen edellisen 12 kalenterikuukauden aikana vuonna 2019.
Asuntojen vertaisvuokraus Suomessa ja ulkomailla vuonna 2019
Piirakkadiagrammissa on kuvattu vertaismajoituksen vuokranneiden kotitalouksien osuuksia vuonna 2019. 81 prosenttia kotitalouksista ei ollut vuokrannut vertaismajoitusta omaan käyttöön kuluneen kalenterivuoden aikana. 10 prosenttia kotitalouksista oli vuokrannut vertaismajoituksena ainoastaan ulkomailla ja 9 prosenttia oli vuokrannut vertaismajoituksen Suomessa.
Vain 11 % kotitalouksista oli vuokrannut kotimaassa käyttöönsä auton. Suurin osa kotimaassa vuokratuista autoista koostui perinteisestä autonvuokrauksesta. 20 % kotimaassa auton vuokranneista kotitalouksista oli vuokrannut yhteiskäyttöauton, ja alle kolme prosenttia vertaisvuokra-auton. Kaikista kotitalouksista yhteiskäyttöauton oli vuokrannut vain kaksi prosenttia ja vertaisvuokra-auton vain 0,3 %.
Valtaosa kotitalouksista ei ollut vuokrannut vertaismajoitusta omaan käyttöön vuoden 2019 aikana. Yhdeksän prosenttia kotitalouksista oli vuokrannut vertaismajoituksen käyttöönsä Suomessa ja 10 prosenttia oli vuokrannut vertaismajoituksen ainoastaan ulkomailla.
Omaa-asuntoa, toista- tai sijoitusasuntoa ja loma-asuntoa oli vuokrannut 12 kuukauden aikana eteenpäin vertaismajoituksen sovelluksen kautta ainoastaan kolme prosenttia kotitalouksista. Keskimääräiset tulot asunnon vertaisvuokrauksesta vuoden ajalta olivat 2300 euroa.
Indikaattorin tiedot on kerätty Tilastokeskuksen kokeellisesta tilastosta vertais- ja jakamistalouden ilmiöt kotitalouksissa.
Jätteen synnyn ehkäisy on keskeistä kiertotaloudessa, jossa materiaalien ja tuotteiden arvo pyritään pitämään kierrossa mahdollisimman pitkään. Jätteisiin liittyviä indikaattoreita ovat yhdyskuntajätteen hyödyntäminen, kokonaisjätemäärä ja jäteintensiteetti sekä biokaasun tuotanto ja hyödyntäminen.
Jos jätemäärä pienenee tai sen määrän kasvu hidastuu, se voi merkitä, että jätteen synnyn ehkäisy on tehostunut. Jätemäärien seuranta kertoo, millainen määrä jätettä on kerätty ja kuljetettu jätteenkäsittelyyn. Käsittelytavoittain tarkasteltuna voidaan arvioida kiertotalouden toimialalla toimivien jätteenkäsittelijöiden liiketoimintaa ja sen muutosta.
Biohajoavasta jätteestä valmistetaan biokaasua, jota voidaan hyödyntää polttoaineena energiantuotannossa ja liikenteessä. Tällä tavoin saadaan hajoamisprosessissa muutoin ilmaan vapautuva metaani hyötykäyttöön. Biohajoavan jätteen materiaalihyödyntäminen on jätehierarkian mukaisesti parempi vaihtoehto kuin polttaminen.
Yhdyskuntajätteen hyödyntäminen
Yhdyskuntajätteet ovat asumisessa syntyviä sekä niihin rinnastettavia kaupan ja palveluiden jätteitä ja vastaavia jätteitä teollisuuden tukitoiminnoista. Indikaattoriin on valittu yhdyskuntajätemäärän lisäksi sen materiaali- ja energiahyödyntäminen.
Mikäli tuotetta ei voida enää kunnostaa tai käyttää uudelleen, kiertotalouden näkökulmasta seuraavaksi paras vaihtoehto on materiaalina kierrättäminen, eli tuotteen materiaaleista tehdään uusiomateriaaleja ja samalla vähennetään neitseellisten raaka-aineiden tarvetta. Mikäli kierrättäminen ei ole mahdollista, on energiahyödynnys kaatopaikkasijoitusta parempi vaihtoehto. Energiahyödynnyksellä tulisi ensisijaisesti korvata kaatopaikkoja, eikä materiaalina hyödyntämistä. Sekä materiaali- että energiahyödyntäminen voivat kasvattaa liiketoimintaa.
Yhdyskuntajätteen määrä hyödyntämistavoin jaettuna ja yhdyskuntajätteen kierrätysaste sekä EU-keskiarvo vuosina 2010–2021
Yhdyskuntajätteet ovat asumisessa syntyviä sekä niihin rinnastettavia kaupan ja palveluiden jätteitä ja vastaavia jätteitä teollisuuden tukitoiminnoista. Indikaattoriin on valittu yhdyskuntajätemäärän lisäksi sen materiaali- ja energiahyödyntäminen.
Mikäli tuotetta ei voida enää kunnostaa tai käyttää uudelleen, kiertotalousnäkökulmasta seuraavaksi paras vaihtoehto on materiaalina kierrättäminen, eli tuotteen materiaaleista tehdään uusiomateriaaleja ja samalla vähennetään neitseellisten raaka-aineiden tarvetta. Mikäli kierrättäminen ei ole mahdollista, on energiahyödynnys kaatopaikkasijoitusta parempi vaihtoehto. Se tulisikin nähdä nimenomaan kaatopaikkojen, ei materiaalihyödynnyksen korvaajana.
Yhdyskuntajätteen määrä on kasvanut tarkastelujaksolla. Vuonna 2021 määrä nousi 3,4 miljoonaan tonniin, mikä merkitsee 609 kg yhdyskuntajätettä henkeä kohden laskettuna.
Yhdyskuntajätteen kierrätysaste on pysytellyt 41–43 prosentissa jo vuodesta 2015 alkaen. EU:n keskiarvo on tätä selvästi korkeampi; 48 % vuonna 2020. Vuonna 2021 Suomen kierrätysaste kuitenkin laski huomattavasti, ollen enää 37 %. Materiaalihyödynnyksen sijaan aiempaa enemmän jätettä ohjautui energiahyödynnykseen. Tämä oli osin seurausta kasvaneesta sekajätteen osuudesta ja erilliskeräyksen vähenemisestä. Uuden jäteasetuksen mukaan Suomessa tulisi kierrättää yhdyskuntajätteistä vähintään 55 % vuonna 2025, 60 % vuonna 2030 ja vuonna 2035 niistä tulisi kierrättää jo 65 %. Tavoitteesta ollaan siis kaukana.
Kaikki yhdyskuntajäteindikaattorit löytyvät suoraan Tilastokeskuksen tiedoista. Ne on koottu aikasarjana 2010–2021 Tiedot julkaistaan vuosittain. Yhdyskuntajätteet ovat myös osa Eurostatin kiertotalousindikaattoreita (englanniksi).
Kokonaisjätemäärä ja jäteintensiteetti
Kokonaisjätemäärä kuvaa materiaalikierrosta poistuvien jätteiden määrää ja määrän kehitystä. Kiertotaloudessa tuotteet pyritään suunnittelemaan siten, että jätettä ei synny tai sitä syntyy mahdollisimman vähän. Jäteintensiteetti-indikaattori kuvaa jätteiden suhdetta bruttokansantuotteeseen.
Kiertotaloudessa tavoitellaan irtikytkentää: mitä pienempi jäteintensiteetti on, oletusarvoisesti sitä pienemmillä jätteen aiheuttamilla päästöillä on pystytty tuottamaan enemmän tuotteita ja palveluita. Aikasarjan tarkastelu puolestaan kertoo, onko yhteiskunnassa kyetty samanaikaisesti tuottamaan enemmän vaurautta ja vähentämään jätemäärää. Indikaattori on laadittu vastaavana aikasarjana kuin materiaali-intensiteetti alkaen vuodesta 2010. Indikaattorin tiedot saadaan suoraan Tilastokeskuksen tilastoista.
Kokonaisjätemäärä sekä jäteintensiteetti yhteensä ja ilman kaivosjätteitä vuosina 2010–2021
Suomen jätteistä valtaosa, noin 90 prosenttia (2021), on kaivostoiminnasta ja louhinnasta sekä rakentamisesta syntyvää mineraalijätettä, josta suurin osa läjitetään kaatopaikoille. Kaatopaikoille sijoitettava jäte ei päädy hyödynnettäväksi Tilastokeskus tilastoi sekä jätteiden synnyn toimialoittain että jätteiden käsittelytavat sekä jätteiden synnyn toimialoittain että jätteiden käsittelytavat. Kokonaisjätemäärä kasvoi vuoteen 2018 asti, jolloin se oli yhteensä 128 miljoonaa tonnia. Viime vuosina määrä laski lähemmäs 115 miljoonaa tonnia. Vuonna 2021 jätemäärä kasvoi 124 miljoonaan tonniin.
Kokonaisjätemäärän tavoin Suomen jäteintensiteetti kasvoi vuoteen 2018, jonka jälkeen intensiteetti on jätemäärän laskun myötä pienentynyt. Kun lukuja tarkastellaan ilman kaivosjätteitä, on trendi ollut aikasarjassa laskeva. Tästä huolimatta kaivosjätteet ovat osa Suomen kokonaisjätemäärää. Kiertotalouden kannalta keskeistä olisi kyetä hyödyntämään kaivostoiminnan jätteet muutoin kuin kaatopaikkasijoituksella.
Jäteintensiteetti on myös yksi Eurostatin kiertotalousindikaattoreista. Se lasketaan jätteen synnyn ja BKT:n suhteena, mutta ilman suurimpia mineraalijäte-eriä valtioiden reilumman vertailukelpoisuuden vuoksi.
Biokaasun tuotanto ja hyödyntämisaste
Biokaasun tuotanto ja hyödyntämisaste kuvaavat, kuinka paljon biokaasua tuotettu ja kuinka paljon sillä on kysyntää, eli kuinka paljon biokaasua on hyödynnetty.
Biokaasun tuotanto, hyödyntäminen ja hyödyntämättä jäävän osuuden soihtupoltto vuosina 2010–2022
Biokaasua tuotetaan mätänemisprosessin avulla muun muassa biojätteestä, jätevesilietteestä, kaatopaikkakaasuista, lannasta, teollisuuden sivutuotteista sekä kasvibiojätteestä. Hyödyntäessään muutoin jätteeksi menevää materiaalia, biokaasun tuotanto on olennainen osa kiertotaloutta. Biokaasulla voidaan korvata maakaasun, eli fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Lisäksi sen tuotannossa syntyy sivutuotteena ravinnepitoista lietettä, jota voidaan käyttää lannoitteena perinteisten lannoitteiden tilalla. Biokaasua käytetään pääosin sähkön ja lämmön tuotantoon.
Vuodesta 2010 vuoteen 2016 biokaasun tuotanto kasvoi 680 GWh:sta 850 GWh:iin. Vuonna 2017 tuotantoa oli 950 GWh, minkä jälkeen määrä laski vuoteen 2020 saakka. Vuonna 2022 tuotanto kasvoi hieman ollen 913 GWh. Tuotannon kasvaminen merkitsee, että sivuvirtoja hyödynnetään enemmän, jos sivuvirtojen määrä pysyy ennallaan.
Biokaasun hyödyntämisaste kuvaa, kuinka paljon tuotetusta biokaasusta on hyödynnetty, eli millainen kysyntä biokaasulla on. Ylimääräinen biokaasu joudutaan vararatkaisuna soihtupolttamaan, jolloin se menee hukkaan. Biokaasun hyödyntämisaste oli useamman vuoden noin 85 prosenttia. Vuosina 2021 ja 2022 hyödyntämisaste nousi 90 prosenttiin, kun soihtupolton osuus pieneni.
Kaatopaikkasijoituksen vähentyminen on vaikuttanut biokaasun tuotantoon vähentävästi. Toisaalta erilliskeräyksen tehostuessa biojätteistä saatavan biokaasun tuotantomäärät voivat kasvaa. Maatalouden syötteissä on yleisesti katsottu olevan vielä merkittävästi valjastamatonta biokaasupotentiaalia.
Tilastokeskus on kerännyt biokaasutietoja vuodesta 2017 alkaen. Tiedot vuoteen 2017 asti ovat Suomen biokaasulaitosrekisteristä (Itä-Suomen yliopisto). Menetelmällisesti laskelmat poikkeavat hieman toisistaan.
Kiertotaloudessa neitseellisten raaka-aineiden käyttöä pyritään vähentämään korvaamalla niitä kierrätetyillä materiaaleilla. Kun materiaalit kiertävät taloudessa mahdollisimman pitkään säästetään resursseja ja tuotetaan vähemmän päästöjä. Luonnonvarojen, materiaalien ja jätteiden kiertoa kuvataan indikaattorissa Materiaalien kierto. Materiaalien kiertotalousaste -indikaattori mittaa kierrätetyn materiaalin suhdetta kaikkeen käytettyyn materiaaliin.
Tuotteen elinkaaren pidentäminen on keskeinen osa materiaalien kiertoa. Mikäli tuotetta ei voida enää käyttää uudelleen sellaisenaan, uudelleenvalmistus on kiertotalousmallin mukaisesti seuraavaksi paras vaihtoehto. Uudelleenvalmistuksessa tuote päivitetään tai valmistetaan uudelleen vähintään yhtä hyväksi kuin uusi vastaava tuote.
Uudelleenvalmistus-indikaattorit kuvaavat tuotteen elinkaaren pidentämistä esimerkinomaisesti renkaiden uudelleenpinnoituksen sekä sähkö- ja elektroniikkaromun kierron näkökulmasta. Kokonaan uuteen tuotteeseen verrattuna uudelleenvalmistuksessa säästetään luonnonvaroja ja energiaa.
Uudelleenkäyttö ja kierrätys -indikaattorit liittyvät läheisesti jäteindikaattoreihin. Kun tuotetta ei enää käytetä, se voidaan kierrättää sellaisenaan, se voidaan korjata uutta vastaavaksi tai se voidaan kierrättää materiaalina tai jätteenä. Jätteiden materiaalikierrätystä on esitelty yhdyskuntajätteiden käsittelytapoja kuvaavan indikaattorin yhteydessä.
Materiaalien kierto
Materiaalien kiertoa taloudessa voidaan kuvata kotimaisten luonnonvarojen käytön, jätteiden käsittelyn ja päästöjen avulla.
Materiaalivirtakaaviossa havainnollistuu kalenterivuoden aikana luonnosta otetut neitseelliset materiaalit, niiden käyttö sekä päätyminen eri jätteenkäsittelyihin. Kaaviossa on huomioitu materiaalien tuonti ja vienti sekä kierrätettyjen jätteiden paluu kiertoon. Materiaalivarannot, päästöt ja muut virrat on laskennallinen ja perustuu siihen materiaalimäärään, joka ei päädy kalenterivuoden aikana jätteenkäsittelyyn, eli joka varastoituu materiaalina tai päätyy päästönä esimerkiksi ilmaan. Luvut on ilmaistu miljoonina tonneina.
Toistaiseksi vain hyvin pieni osa kaikesta käytetystä materiaalista tulee kierrätyksestä. Kiertotaloudessa materiaalihyödynnyksen osuuden tulisi kasvaa, ja etenkin kaatopaikkasijoituksen ja päästöjen määrän pienentyä. Vastaavasti neitseellisen luonnonvarojen oton tulisi pienentyä. Materiaalien kierto havainnollistaa ainoastaan fyysisiä kiertoja, eikä esimerkiksi kulutustottumusten muutoksia, jotka ehkäisevät jätteen syntyä.
Materiaalien kierto kuvattuna Sankey-diagrammissa tilastovuodelta 2021
Avaa kuvio suurempana
Ei-metallisten mineraalien kierto kuvattuna Sankey-diagrammissa tilastovuodelta 2020
Avaa kuvio suurempana
Vuonna 2020 luonnonvaroja otettiin 237 miljoonaa tonnia. Tuontiin yhdistetyt luonnonvarojen suorat panokset olivat 285 miljoonaa tonnia. Vain 13 miljoonaa tonnia, eli viisi prosenttia kaikesta kotimaassa käytetystä tai vientiin päätyvästä materiaalista oli peräisin kierrätyksestä. 85 % jätteistä päätyy kaatopaikkasijoitukseen.
Suurin osa Suomen materiaalivirroista on ei-metallisia mineraaleja. Toisessa kuvassa esitetään niiden laskennallinen kierto kalenterivuoden aikana. Voidaan havaita, että tuonnin ja viennin merkitys on raskailla mineraaleilla vähäisempää kuin muilla materiaaleilla keskimäärin. Kaatopaikkasijoituksen osuus on suurempi johtuen toistaiseksi heikoista soveltuvista kierrätyksen kohteista.
Taulukkotieto kaikkien materiaaliluokkien laskennallisesta kierrosta on saatavilla sivun Excel-taulusta. On huomioitava, että materiaalikohtaiset tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia johtuen muun muassa jätteiden ja materiaalien sekä tuonti- ja vientituotteiden erilaisista luokituksista. Tiedot materiaalien käytöstä perustuvat vuosittain julkaistavaan materiaalitilinpitotilastoon ja jätteiden käsittelytiedot jätetilastoon.
Materiaalien kiertotalousaste
Materiaalien kiertotalousaste (CMU, Circular material use rate) mittaa kierrätetyn materiaalin suhdetta kaikkeen käytettyyn materiaaliin. Laskennassa huomioidaan materiaalihyödynnetyn jätteen tuonnin ja viennin vaikutukset.
Materiaalien kiertotalousaste 2013–2020 sekä EU-keskiarvo
Materiaalien kiertotalousasteen laskentakaava
Mitä korkeampi materiaalien kiertotalousaste on, sitä enemmän kierrätysmateriaaleilla on pystytty korvaamaan neitseellisten raaka-aineiden tarvetta ja sitä pienempi on ympäristölle aiheutettu kuormitus. Neitseellisten raaka-aineiden käytön vähentäminen ja niiden korvaaminen kierrätyksellä on keskeinen osa kiertotaloutta.
Indikaattori on laadittu aikasarjana 2013–2020 ja lisäksi jaoteltuna materiaalitilinpidon mukaisiin materiaaliluokkiin: biomassa, metallimalmit, ei-metalliset mineraalit sekä fossiiliset energiamateriaalit. Vuonna 2021 Suomen materiaalien kiertotalousaste oli 4,4 prosenttia; luku laski hieman edellisvuodesta. Materiaaleittain tarkasteltuna korkein kiertotalousaste oli metallimalmeilla.
Suomen materiaalien kiertotalousaste on selvästi EU-keskiarvoa matalampi. Eri valtioiden talousrakenne vaikuttaa kuitenkin merkittävästi vertailukelpoisuuteen – Suomella on esimerkiksi muihin EU-maihin verrattuna korkea kotimainen materiaalien kulutus johtuen mineraalien kaivun suuresta määrästä. EU-keskiarvo on kasvanut hitaasti koko tarkastelujakson ajan.
Malli on Eurostatin kehittämä (englanniksi), eikä lukua tuoteta säännöllisesti Tilastokeskuksessa. Laskennassa tarvittavat luvut on kuitenkin mahdollista saada Tilastokeskuksen tietokannoista. Materiaalien kiertotalousastetta seurataan osana Suomen kiertotalousohjelmaa (ym.fi). Se on myös yksi Eurostatin kiertotalousindikaattoreista.
Uudelleenvalmistus ja uudelleenkäyttö
Uudelleenvalmistusta kuvataan raskaiden ajoneuvojen renkaiden uudelleenpinnoituksella. Uudelleenkäytetyn ja materiaalina hyödynnetyn sähkö- ja elektroniikkaromun määrällä kuvataan uudelleenkäyttöä.
Uudelleenpinnoitettujen renkaiden arvo ja määrät vuosina 2013–2021
Yksi tyypillinen uudelleenvalmistettu tuote on auton rengas. Renkaiden uudelleenpinnoitus vähentää rengasjätettä ja säästää luonnonvaroja, kuten öljyä ja kumia. Suomessa uudelleen pinnoitetaan erityisesti raskaiden ajoneuvojen renkaita. Linja- ja kuorma-autoissa käytettävien renkaiden uudelleen pinnoituksesta saatu myydyn tuotannon arvo on vaihdellut 10 ja 20 miljoonan euron välillä vuosina 2013–2022. Viime vuosina arvo on pysytellyt noin 16 miljoonassa eurossa, mutta nousi hieman yli 17 miljoonaan euroon vuonna 2022.
Uudelleenpinnoitettujen renkaiden määrät ovat vaihdelleet vuosittain. Muutokset sekä arvossa että määrissä kulkevat samansuuntaisesti. Tämä kertoo että uudelleenpinnoituksen arvo ei ole kasvanut.
Indikaattorin tiedot saadaan Tilastokeskuksen teollisuustuotantotilastosta, jossa käytetään EU:ssa käytössä olevaa PRODCOM-luokitusta teollisuustuotteiden luokitteluun.
Uudelleenkäytetty ja materiaalina hyödynnetty sähkö- ja elektroniikkaromu vuosina 2010–2019
Sähkö- ja elektroniikkaromu on tärkeä materiaalivaranto, kun digitalisaatio ja vihreä siirtymä vaativat aiempaa enemmän erilaisia metalleja toteutuakseen. Sähkö- ja elektroniikkalaitteita voidaan kierrättää materiaalina tai ne voidaan valmistella uudelleenkäyttöön. Uudelleenkäyttö vähentää sähkö- ja elektroniikkajätettä ja säästää neitseellisiä luonnonvaroja.
Uudelleenkäytön valmistelulla tarkoitetaan käytöstä poistetun tuotteen tai sen osien valmistelua siten, että ne voidaan käyttää uudelleen ilman muuta esikäsittelyä. Vuonna 2019 uudelleenkäyttöön valmistellun sähkö- ja elektroniikkalaitteiden määrä oli vuonna 3 300 tonnia. Aikasarja ei ole täysin vertailukelpoinen vuoden 2019 direktiivimuutoksen takia. Aiempina vuosina on tilastoitu kokonaisina tai osina uudelleenkäytettyjen laitteiden määriä.
Sähkö- ja elektroniikkaromun materiaalihyödynnyksen määrät ovat kasvaneet poikkeusvuotta 2014 lukuun ottamatta tasaisesti viime vuosikymmenen ajan. Vuonna 2019 niitä hyödynnettiin 61 000 tonnia. Suomessa kerätyn sähkö- ja elektroniikkalaitteiden määrät asukasta kohden laskettuna ovat Euroopan kärkitasoa.
Indikaattorin tiedot saadaan Pirkanmaan ELY-keskuksen kokoamista tuottajavastuutiedoista.