Rikkaat rikastuivat - entä köyhät?
- Tuloerojen kasvun kiistattomin piirre on kaikkein suurituloisimman väestön tulo-osuuden kasvu. Yli puolet heidän bruttotuloistaan oli omaisuus- ja optiotuloja vuonna 2002
- Miten ylimpään prosenttiin päädytään?
- Ylin prosentti kasvatti eniten tulo-osuuttaan
- Tuhannesosa väestöstä sai sadasosan tuloista vuonna 2003
- Ylimmän prosentin tulojen rakenne
- Työsuhdeoptioiden vaikutus tuloeroihin
- Verotus tasaa tuloeroja aiempaa vähemmän
- Palkkaerot eivät selitä tuloerojen kasvua
- Supertähtiteoria
- Mutta kaikkihan saivat lisää kakkua?
- Mitä sitten?
- Lähteet:
- Alaviitteet
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kirjoittaja: Veli-Matti Törmälehto (09) 1734 3680, Artikkeli julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa I/2005.
Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.
Tuloerojen kasvun kiistattomin piirre on kaikkein suurituloisimman väestön tulo-osuuden kasvu. Yli puolet heidän bruttotuloistaan oli omaisuus- ja optiotuloja vuonna 2002
Toimeentuloerojen kasvu 1990-luvun jälkipuoliskolla näkyi erityisesti tulojakauman yläpäässä. Ylimmän tulokymmenyksen reaalitulo oli kolmanneksen korkeampi vuonna 2003 kuin vuonna 1990, uusin tulonjaon ennakkotilasto kertoo. Pienituloisimman kymmenyksen tulotaso oli noussut samalla ajanjaksolla noin kuusi prosenttia. Suurituloiset ovat siis hyötyneet talouskasvusta selvästi muita väestöryhmiä enemmän.
Suurituloisilla tarkoitetaan tulonjakotilastoissa usein ylimpään tulokymmenykseen kuuluvia henkilöitä. Tämän määritelmän mukaan suurituloisia kansalaisia on Suomessa noin puoli miljoonaa. Tässä artikkelissa ylin kymmenys jaetaan vielä kymmenysosiin. Tarkastelun kohteena on ylin sadasosa eli noin 50 000 kansalaista toimeentulojakauman huipulta.
Näin tehden paljastuu, että ylimmän tulokymmenyksen tulo-osuuden nousu selittyy pitkälti ylimmän prosentin tulo-osuuden kasvulla. Itse asiassa merkittävä osa tulonlisäyksestä on kohdistunut ylimpään promilleen eli suurituloisimpaan tuhannesosaan väestöstä.
Artikkelin tulokset perustuvat tulonjakotilaston kokonaisaineistoihin (vrt. Ruotsalaisen artikkeli), joista ensimmäinen on vuodelta 1995 ja viimeisin vuodelta 20031. Ne vahvistavat otospohjaisiin tulonjakotilastoihin ja kulutustutkimuksiin perustuvia tutkimustuloksia ylimpien tulonsaajaryhmien tulo-osuuksista (Riihelä ym. 2005). Otospohjaiset tulonjakotilastot ja kulutustutkimukset mahdollistavat huomattavasti pidemmän ajanjakson tarkastelun kuin kokonaisaineisto. Niiden tuloksiin sisältyy kuitenkin otannasta aiheutuvaa epävarmuutta, joka kokonaisaineistoa käyttämällä vältetään.
Alkuun Edellinen Seuraava
Päivitetty 16.6.2006