Uusi elämäntapa velkaannuttaa ja vaurastuttaa
- Miten varallisuutta kuvataan?
- Valtaosalla suomalaisista on asuntovarallisuutta
- Asuntoihin tarvitaan yhä enemmän lainarahaa
- Osake- ja rahastosijoittaminen lisääntyy
- Rahoitusvarallisuus on keskittynyt kaikkein suurituloisimmille
- Varallisuuteen ja velkaantumiseen liittyvät riskit ovat muuttuneet
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Rahoitusvarallisuus on keskittynyt kaikkein suurituloisimmille
Kotitalouksien rahoitusvarallisuudesta saatavaan kuvaan vaikuttaa se, että siinä väestöryhmien väliset erot ovat hyvin suuret. Vuonna 2009 varallisuuden keskittymistä kuvaava Gini-kerroin1 oli koko bruttovarallisuudesta laskettuna 58 prosenttia (max. 100 %). Asuntovarallisuudessa Gini-kerroin oli jokseenkin yhtä suuri, rahoitusvarallisuudessa se oli 79 ja pörssiosakkeissa peräti 97. Vertailun vuoksi mainittakoon, että aineistosta laskettu käytettävissä olevien tulojen kotitaloustason Gini-kerroin oli 35.
Pörssiosakkeita omistaa runsaat puoli miljoonaa taloutta (561 000) eli yli viidennes kaikista talouksista. Suurimmalla osalla omistukset ovat kuitenkin melko vaatimattomia, ja harvojen suuromistukset nostavat keskittymistä kuvaavat tunnusluvut hyvin korkeiksi.
Pörssiosakeomistus onkin hyvä esimerkki siitä, miten varsinainen sijoitusvarallisuus jakautuu kotitalouksien kesken Suomessa. Rekisterilähteisiin siirtyminen vuoden 2009 varallisuustutkimuksessa tekee mahdolliseksi vertailla otostutkimuksen antamaa kuvaa koko väestön kattavan aineiston antamaan kuvaan omistuksista.
Tutkimusaineiston otoksessa oleville kotitalouksille muodostettiin osakeomistustiedot arvo-osuusjärjestelmän tiedoista. Tilastokeskuksessa on myös tuloja kuvaava kokonaisaineisto. Tämä tulonjaon kokonaistilaston perusaineisto kattaa koko asuntokuntaväestön. Liittämällä arvo-osuustiedot kokonaisaineiston asuntokunnille saatiin vertailuaineisto koko väestön tasolle.
Vertailuaineistojen kohdejoukot ja kotitalouskäsite poikkeavat jonkin verran toisistaan. Otosaineistossa talouksien määrä on noin 14 000 suurempi kuin asuntokunta-aineistossa. Pörssiosakkeita omistavien joukossa ero on suurempi. Otosaineistossa omistajia oli 33 000 enemmän.
Jakaumaerojen tutkimiseksi aineistot jaettiin 20 yhtä suureen luokkaan osakeomistuksen määrän mukaan (5 %:n välein). Jakauma näyttää melko samankaltaiselta molemmissa aineistoissa lukuun ottamatta ylintä luokkaa. Ylin 5 prosenttia omisti 71 prosenttia koko osakevarallisuudesta kokonaisaineiston mukaan ja 64 prosenttia otosaineiston mukaan (kuvio 6).
Kuvio 6. Pörssiosakkeita omistavien viiden prosentin fraktiilien omistusosuudet kokonaisaineistossa ja otosaineistossa vuonna 2009. Prosenttia.
Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien varallisuustutkimus ja tulonjakotilaston kokonaistilasto.
Kuviosta 7 aineistojen tuottamat erot on nähtävissä vielä selvemmin. Siinä omistukset eli pörssiosakkeiden keskimääräiset arvot on laskettu käytettävissä olevien rahatulojen mukaan luokiteltuna. Ensimmäinen luokka käsittää puolet väestöstä (alin 50 %). Tässä ryhmässä pörssiosakkeiden keskimääräinen arvo oli 1 300−1 400 euron luokkaa molemmissa aineistoissa.
Suurituloisimman prosentin ryhmässä pörssiosakkeita omistettiin 200 kertaa enemmän otosaineiston mukaan ja 270 kertaa enemmän kokonaisaineiston mukaan verrattuna edellä mainitun ryhmän omistukseen. Koko maan keskiarvo näkyy hyvin pienenä kuviossa, mutta se oli 7 730 euroa kotitaloutta kohti otoksesta ja 8 440 euroa asuntokuntaa kohti kokonaisaineistosta. Otoksen perusteella laskettu luku jäi noin 9 prosenttia pienemmäksi. Suurituloisimpien ryhmässä kuva on ratkaisevasti toisenlainen riippuen käytetystä aineistosta. Huipputuloisilla eroa oli 52 prosenttia. Kokonaisaineistossa suurituloisimman prosentin pörssiosakkeiden keskiarvo nousi jopa 383 000 euroon (kuvio 7). Huipputuloisten ryhmä omisti kaikkiaan 42 prosenttia kotitalouksien koko osakekannasta.
Kuvio 7. Pörssiosakkeiden keskimääräinen arvo tuloluokittain kokonaisaineistossa ja otosaineistossa vuonna 2009. Euroa.
Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien varallisuustutkimus ja tulonjakotilaston kokonaistilasto.
Otosaineistot eivät kaikesta päätellen tavoita kovinkaan hyvin varallisuusjakauman ääripäitä. Kaikkein köyhimmät saattavat jäädä kadoksi ja varakkaimpien kohdalla ongelmana on myös se, että satunnaistekijät kasvattavat varallisuusmuuttujien varianssia. Aivan huipulla satunnaisvaihtelua ei pystytä hallitsemaan ja korotuskertoimien määrittely on hankalaa.
Varallisuusmuuttujien "liian" epätasainen jakautuminen vaikuttaa myös tasojen määräytymiseen ja etenkin rahoitusvarallisuuden määrä jää todellista alhaisemmaksi.
Päivitetty 11.3.2013