Julkaistu: 3.6.2013

Suomalaisten velkaantuminen on eurooppalaista keskitasoa

  1. Suomalaisten velat eurooppalaista keskitasoa
  2. Velkaantuminen vaihtelee elinvaiheittain
  3. Neljänneksellä velallisista velkaa vähintään 100 000 euroa
  4. Suurimmat asuntovelat kehyskunnissa
  5. Asumistason parantaminen kasvattaa velkaa
  6. Pitäisikö kehityksestä huolestua?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Timo Matala on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2013.

Suomalaisten velat ovat lisääntyneet etenkin viime vuosikymmenen puolivälissä. Velkaantumista on vauhdittanut alhainen korkotaso, mutta myös halu parantaa asumistasoa. Tuloihin verrattuna velkaisimpia ovat 25−34-vuotiaiden asuntokunnat.

Suomalaiset kotitaloudet ottivat velkaa hyvin varovasti lähes koko 1990-luvun loppupuolen. Siihen vaikuttivat kokemukset vuosikymmenen alun lamavuosista, jolloin asuntojen arvot alenivat ja lainakorot olivat erittäin korkeat. Lisäksi vuokramarkkinoilla vallitsi tuolloin jonkin aikaa suomalaisittain suhteellisen hyvä tilanne. Erityisesti nuorten omistusasuntojen kysyntä hiipui noina vuosina selvästi (Matala 2000). Vuosikymmenen lopulla velkaantuminen alkoi lisääntyä, mihin vaikutti alhainen korkotaso ja suotuisa talouskehitys. Eniten velat kasvoivat vuosikymmenen puolivälin tienoilla, mutta vuodesta 2007 lähtien velkaantumisen kasvu on tasaantunut.

Vuodesta 2000 vuoteen 2011 asuntokuntien velkaantumisaste, velkojen osuus käytettävissä olevista tuloista, kasvoi 68 prosentista 117 prosenttiin. Velkaantumista vauhditti pääasiassa asuntolainojen kysyntä, sillä asuntovelat kasvoivat selvästi muita velkoja nopeammin. Asuntovelat kasvoivat vuodesta 2002 reaalisesti 126 prosenttia, kun kaikki velat samana aikana kaksinkertaistuivat. Erityisen paljon asuntovelat kasvoivat vuosikymmenen puolivälissä, reaalisesti yli kymmenen prosenttia vuosittain. Tuolloin velkaantumisasteet ylittivät 1980-luvun lopun aiemman huipputason. Asuntovelkaa ottivat tuolloin nuorten ohella paljon myös 35–45-vuotiaiden taloudet, mihin on voinut vaikuttaa edellisellä vuosikymmenellä patoutunut kysyntä. Viime vuosina velkaantumisasteen kasvu on tasaantunut. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Kotitalouksien velkaantumisasteet 1975–2011. Velkojen osuus käytettävissä olevista tuloista. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Kansantalouden tilinpito.

Vuonna 2011 asuntokunnilla oli velkaa 105 miljardia euroa, mistä asuntovelkojen osuus oli 73 prosenttia. Asuntovelkojen osuus asuntokuntien veloista on kasvanut selvästi, sillä vuonna 2002 se oli 65 prosenttia. Elinkeinotoiminnan ja tulonhankinnan velkojen osuus veloista pienentyi samana aikana 11 prosentista viiteen ja opintovelkojen noin kolmesta puoleentoista. Kulutukseen ja suurehkoihin hankintoihin otettujen velkojen osuus on pysynyt samana, hieman yli viidenneksenä kaikista veloista.

Suomalaisten velat eurooppalaista keskitasoa

Velkojen lisääntymisestä huolimatta Suomen kotitaloudet eivät ole eurooppalaisittain erityisen velkaantuneita. Suomessa talouksien velkaantumisaste on Pohjoismaiden alin ja selvästi alempi kuin Tanskassa, Hollannissa tai Irlannissa. Koko euroalueella ovat velkaantumisasteet kasvaneet vuosikymmenen aikana nopeasti, ja siinäkin suhteessa Suomi on keskitasoa. Vuodesta 2000 lähtien Suomen koti- talouksien velkaantumisaste on kasvanut 43 prosenttiyksikköä, kun esimerkiksi Hollannissa se kasvoi 99, Irlannissa 95 ja Tanskassa 83 prosenttiyksikköä. Tanskassa kotitalouksien velka on kuitenkin viime vuosina kääntynyt laskuun. Vähiten velkaa on Itä-Euroopan ja Baltian maiden kotitalouksilla. Virossa velkaantumisaste on kuitenkin lähellä EU-maiden keskiarvoa. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Kotitalouksien velkaantumisasteet eräissä Euroopan maissa vuonna 2011. Prosenttia

* Tiedot ovat vuodelta 2010.

Lähde: Eurostat. Gross debt-to-income ratio of households.

Maiden velkaantumisasteiden erojen taustalla on pitkä historia, mutta niiden syitä voidaan etsiä raha- ja asuntomarkkinoista. Velkaantumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi omistusasumisen yleisyys, laina-ajat, korkosidonnaisuudet ja vakuusvaatimukset. Siten itäisen Euroopan EU:n uusissa jäsenmaissa vähäiseen velkaantumiseen lienee vaikuttanut verraten kehittymätön rahoitusjärjestelmä. (Kannas 2010). Näissä maissa valtaosa väestöstä asuu velattomissa omistusasunnoissa, mutta niille on toisaalta tyypillistä ahdas ja heikkolaatuinen asuminen (Eurostat Housing Statistics).

Kehittyneet asuntomarkkinat ja rahoitusjärjestelmä ovat tyypillisiä niille maille, joissa on korkea velkaantumisaste. Korkeiden velkaantumisasteiden maissa omistusasuminen on yleistä ja asumistaso hyvä ja omistusasukkailla on usein asuntovelkaa. Esimerkiksi Tanskassa asutaan selvästi Suomea ja myös muita Pohjoismaita väljemmin: Tanskassa asuinneliöitä on henkeä kohti 51, Ruotsissa 45 ja Suomessa 39. Tanskassa asuntorahoitus perustuu pitkille katetuille joukkolainoille, ja järjestelmällä on pitkät perinteet. Asuntolainojen tyypillinen pituus on Tanskassa 30 vuotta, Ruotsissa 30–50 vuotta ja Suomessa 25–30 vuotta. Muissa Pohjoismaissa ovat yleistymässä myös lainamuodot, joissa lainoja ei lyhennetä: Tanskassa sellaisia on lainoista yli puolet, Norjassa noin 17 ja Ruotsissa 19 prosenttia (Schauman 2012). Muihinkin lainoihin saattaa sisältyä lyhennysvapaita vuosia. Jos asuntovelkojen osuus kotitalouksien veloista on suuri, laina-ajat ovat pitkiä eikä lainoja juuri lyhennetä, on luonnollista, että velkaantumisasteet kasvavat.

Korkeista velkaantumisasteista aiheutuva riski kotitalouksien kyvylle suoriutua velanhoitomenoista kasvaa, jos korkotaso nopeasti muuttuu eikä siihen ole osattu varautua. Suomessa poikkeuksellisen suuri osa pitkistäkin lainoista on sidottu lyhyisiin markkina- korkoihin, mutta viime aikoina sama käytäntö on yleistynyt muissakin Pohjoismaissa (Schauman 2012, 19). Kotitalouksien velanhoitokykyyn vaikuttaa paitsi tulot, myös varallisuus. Esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa talouksilla on paitsi velkaa, myös rahoitusvarallisuutta selvästi suomalaisia kotitalouksia enemmän (Kannas 2010).

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 3.6.2013