Julkaistu: 3.6.2013

Suomalaisten velkaantuminen on eurooppalaista keskitasoa

  1. Suomalaisten velat eurooppalaista keskitasoa
  2. Velkaantuminen vaihtelee elinvaiheittain
  3. Neljänneksellä velallisista velkaa vähintään 100 000 euroa
  4. Suurimmat asuntovelat kehyskunnissa
  5. Asumistason parantaminen kasvattaa velkaa
  6. Pitäisikö kehityksestä huolestua?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Asumistason parantaminen kasvattaa velkaa

Moniin Länsi-Euroopan maihin verrattuna Suomen asumistasoa ei voi pitää erityisen hyvänä. Asuntokanta on nuorta ja asuntojen varustetaso hyvä, mutta asumisen ahtaus vaivaa etenkin lapsiperheitä kasvukeskuksissa. Asumisväljyys kasvaa hitaasti, ja esimerkiksi Helsingissä sen kasvu henkeä kohti lasketuilla asuinneliöillä mitattuna on 2000-luvulla jopa pysähtynyt. (Tiihonen 2010; Lankinen & Lönnqvist 2010). Asumisväljyyteen vaikuttaa paitsi uudisrakentaminen myös asuntokuntien keskikoon pieneneminen, ja vanhemmat ikäluokat asuvatkin jo suhteellisen väljästi: perheistä, joissa ei ole pieniä lapsia vain kuusi prosenttia asui asunnossa, jossa oli vähemmän kuin huone asukasta kohti (Tiihonen 2010). Suomessa asumisväljyyttä on perinteisesti parannettu huone kerrallaan, mikä on usein johtanut siihen, että haluttu asumisväljyys saavutetaan liian myöhään. Tätä ongelmaa voisivat helpottaa riittävän suuret ensiasunnon lainat, vaikka niihin toisaalta saattaa liittyä ongelmia ylikysynnän tai kotitalouksien velanmaksukyvyn kannalta.

Taulukko 2 kuvaa vuosina 2010 ja 2011 ensiasunnon hankkineiden asuntokuntien asuntovelkoja, vuosituloja ja asumisväljyyttä. Vertailun vuoksi siinä on myös kaikkien asuntokuntien asumisväljyyttä kuvaavia tunnuslukuja. Ensiasunnossa asuviksi on tässä määritelty ne henkilöt ja heidän muodostamansa asuntokunnat, joilla on ollut verottajan ensiasunnon hankintaa varten tarkoitettua velkaa, eikä heillä aiempana vuonna ole ollut asuntovelkaa. Kattavuuden takia mukaan on otettu kahtena vuonna ensiasunnon hankkineet asuntokunnat, verotussyistä vakinaista omistusasuntoa vaihdetaan harvoin kahden vuoden sisällä ostoajankohdasta.

Taulukko 2. Ensiasunnossa asuvien velat, tulot ja asumisväljyys viitehenkilön iän mukaan vuonna 2011

  Yhteensä -24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-
Asuntokuntia 29 121 5 417 15 670 4 141 1 929 1 474 490
Asuntovelat keskimäärin, € 123 829 106 779 126 192 136 964 128 219 119 023 122 884
Käytettävissä olevat rahatulot keskimäärin, € 39 302 24 492 40 012 45 567 51 242 53 282 38 310
Asuntovelkojen suhde vuositulohin, % 315 436 315 301 250 223 321
Pinta-ala/henkilö, m2 34 34 32 30 38 47 50
Huoneluku 2,7 2,1 2,6 3 3,4 3,5 3,1
Pinta-ala, m2 71 56 68 78 92 98 86
Asuntokunnan koko 2,1 1,6 2,1 2,6 2,4 2,1 1,7
Ahtaasti asuvia, % 11,2 6,8 11,8 18,4 10 5,4 3,5
Pinta-ala/henkilö, m2, kaikki asuntokunnat 39 32 31 31 37 48 53
Huoneluku, kaikki asuntokunnat 3 1,9 2,6 3,4 3,4 3,2 2,9
Pinta-ala, m2, kaikki asuntokunnat 81 50 70 93 91 86 78
Ahtaasti asuvia, kaikki asuntokunnat, % 8,9 7,9 15,7 19,3 10,2 3,3 1,6

Lähde: Tilastokeskus. Velkaantumistilasto 2011.

Yli puolet ensiasunnon ostaneista asuntokunnista oli sellaisia, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias. Yli 45-vuotiaiden asuntokuntia joukossa oli vähän. Asuntovelkaa ensiasunnonhankkijoilla oli keskimäärin 123 800 euroa, kun kaikilla asuntovelallisilla sitä oli 89 350 euroa. Eniten velkaa oli 35–44-vuotiaiden asuntokunnilla. Pääkaupunkiseudulla keskimääräinen ensiasunnon velka oli 155 260 euroa eli neljänneksen maan keskiarvoa suurempi. Ensiasunnonhankkijoiden tulot olivat muita asuntovelallisia pienemmät, 39 300 euroa, kun kaikilla asuntovelallisilla ne olivat 50 340 euroa. Ensiasunnonostajien asuntovelat olivat yli kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna ja nuorimmilla reilusti yli nelinkertaiset.

Ensiasunnossa asuvat asuivat ahtaasti hieman useammin kuin kaikki asuntokunnat. Ensiasunnon lainalla hankitut asunnot olivat kymmenen neliötä pienempiä kuin kaikki asunnot, ja ensiasunnossa asuvilla oli käytössään henkeä kohti viisi neliötä vähemmän kuin kaikilla asuntokunnilla. Asumisväljyyttä on kuitenkin syytä verrata ikäluokittain, sillä tilava asuminen on tyypillistä vanhimmille asuntokunnille, joita ensiasunnonhankkijoista on vähän. Ikäluokittain tarkasteltuna ensiasunnoissa asutaan ahtaasti harvemmin kuin samanikäisissä asuntokunnissa yleensä yli 55-vuotiaita lukuun ottamatta (taulukko 2).

Muihin omistusasuntoihin verrattuna ensiasunnot olivat 24 neliötä pienempiä kuin omistusasunnot keskimäärin. Ensiasunnossa asuvat asuntokunnat asuivat siitä huolimatta huoneluvulla mitaten jonkin verran harvemmin ahtaasti kuin kaikki omistusasukkaat silloin kun viitehenkilö oli korkeintaan 54-vuotias.

Useimmin ensiasunnossakin asuttiin ahtaasti pääkaupunkiseudulla, jossa ahtaasti asui ensiasunnossa asuvista 13,5 ja kaikista asuntokunnista 10 prosenttia. Odotetusti huoneluvulla mitattuun asumisväljyyteen vaikutti selvimmin lasten lukumäärä: lapsettomista ensiasunnossa asuvista asuntokunnista vain vajaa neljä prosenttia asui ahtaasti, yksilapsisista 17,5 prosenttia, kaksilapsisista 43 ja useampilapsisista jo neljä viidestä asuntokunnasta. Ensimmäisessä omistusasunnossa asuvat lapsiperheet asuivat siten ahtaasti useammin kuin kaikki vastaavat asuntokunnat: kaikista kaksilapsisista asuntokunnista asui ahtaasti 29,5 prosenttia ja useampilapsisista 62,5 prosenttia.

Voi kysyä, onko huoneluku pikkulapsiperheiden kannalta paras asumisväljyyden mittari, mutta ainakin voi esittää sen johtopäätöksen, ettei ensiasunnoksi yleensä hankita perhe- kokoon nähden kohtuuttoman suuria asuntoja. Perhekoon kasvuun varautuminen voi toisaalta siinä tilanteessa olla usein järkevääkin.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 3.6.2013