Julkaistu: 3.6.2013

Suomalaisten velkaantuminen on eurooppalaista keskitasoa

  1. Suomalaisten velat eurooppalaista keskitasoa
  2. Velkaantuminen vaihtelee elinvaiheittain
  3. Neljänneksellä velallisista velkaa vähintään 100 000 euroa
  4. Suurimmat asuntovelat kehyskunnissa
  5. Asumistason parantaminen kasvattaa velkaa
  6. Pitäisikö kehityksestä huolestua?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Pitäisikö kehityksestä huolestua?

Kotitalouksien nopea velkaantumisvauhti on herättänyt huolta velkakriisien koetellessa maailmaa. Vaikka alhainen korkotaso on pitänyt velanhoitomenot kohtuullisina, voi uhkana olla talouskehityksen huonontuminen, joka johtaisi korkotason nousuun tai työttömyyden merkittävään kasvuun. Suurimmat velat muodostuvat usein pitkäaikaisista asuntolainoista, jotka Suomessa on sidottu lyhyisiin markkinakorkoihin. Ongelmia voi tällöin syntyä taloustilanteen muuttuessa, ellei lainoissa ole joustovaraa akuuteissa kriisitilanteissa eikä taloudella ole käytössään puskurivaroja vaikeuksien kohdatessa (Rantala & Tarkkala 2009, 19, 101). Finanssialan keskusliiton vuonna 2012 tekemän kyselyn mukaan 38 prosenttiin uusista asuntolainoista oli liitetty korkokatto ja 35 prosenttiin kaikista asuntolainoista lainaturvavakuutus (Finanssialan keskusliitto 2012, 52).

Saman selvityksen mukaan talouksien velanhoitomenot ovat pysyneet vuodesta 2006 lähtien ennallaan, vaikka asuntolainojen keskikoko on kasvanut ja valtaosa lainanottajista on maksanut lainansa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti (Finanssialan keskusliitto 2012, 3). Raportoidut velkaongelmat, esimerkiksi maksuhäiriömerkinnät, ovatkin liittyneet enimmäkseen erilaisiin pienlainoihin, kuten pikaluottoihin ja luottokortti- tai osamaksuvelkoihin. Yksittäiset velat ovat pieniä, mutta niitä saattaa olla samoilla henkilöillä monta ja ne voivat yhdessä muodostaa suuriakin summia (Rantala & Tarkkala, 101). Tämäntyyppisiä velkaongelmia ei artikkelissa kuitenkaan ole käsitelty, sillä pelkästään velkamääriä tarkastelemalla niiden syihin on vaikea pureutua.

Velkaantumisen hillitsemiseksi on jotain tehtykin. Varainsiirtoveron noston ja asuntolainakorkojen vähennysoikeuden rajoittamisen voi olettaa hillitsevän asuntovelkaantumista, vaikka niiden tavoitteet ovatkin osittain fiskaalisia. Pikaluottoyritysten toimintaa on rajoitettu ja pienlainoille ollaan asettamassa korkokatto. Valtiovarainministeriön työryhmä asettui ehdottamaan asuntolainoille sitovaa enimmäisluototusastetta eli lainakattoa, jonka Finanssivalvonta määrittelisi ja joka voisi enimmillään olla 20 prosenttia asunnon hinnasta (Valtiovarainministeriö 2012). Ehdotusta on arvosteltu mm. siitä, että se asettaisi ensiasunnon ostajat vaikeaan asemaan. Finanssivalvonnan otantatutkimuksen mukaan ensiasunnon ostoon tarkoitetuista lainoista noin puolet myönnettiin yli 90 prosentin luototusasteella syksyllä 2010 (Palmroos & Nokkala 2011, 1). Toisaalta on merkkejä siitä, että kotitaloudet ovat itsekin huomanneet omarahoitusosuuden merkityksen; siihen viittaa ainakin ASP-säästämisen suosion kasvu viime aikoina.

Taulukon 2 perusteella voi hieman arvioida, minkälaisia säästötavoitteita ehdotus asettaisi ensiasunnonhankkijoille. Mikäli taulukon lainamäärät olisivat lähellä ostohintoja, olisi kotitalouksien pitänyt säästää keskimäärin noin 32 prosenttia vuosituloistaan, jos omasäästö- osuudeksi määritellään 10 prosenttia; useammalle vuodella jakautuessaan säästöosuus tietenkin vastaavasti pienenee. Alle 25-vuotiailta olisi säästöosuus vaatinut 44 prosenttia vuosituloista ja pääkaupunkiseudulta ensiasunnon hankkineilta 35 prosenttia. Puolelta ensiasunnonostajista kymmenen prosentin säästöosuus olisi vaatinut 20–40 prosenttia vuoden 2011 vuosituloista ja viidennekseltä yli puolet.

Lähteet:

ECB 2009. Housing finance in the euro area. Occational paper series 101.

Eurostat. Gross debt-to-income ratio of households. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/tgm/ table.do?tab=table&init=1&plugin=1&language=en&pcode=tec00104.

Eurostat. Housing Statistics http://epp.eurostat.ec.europa.eu/statistics_explained/index.php/ Housing_statistics.

Finanssialan keskusliitto 2012. Säästäminen, luotonkäyttö ja maksutavat. Tekstiraportti kevät 2012.

Kannas, Olli. Kotitalouksien velkataakka kasvanut Suomessa vauhdilla. Tieto&trendit 2/2010.

Lankinen, Markku & Lönnqvist, Henrik 2010. Neliöt tiukilla. Asumisväljyys Helsingissä. Tieke. Tutkimuskatsauksia 2010/3.

Matala, Timo 2000. Nuoret luopumassa asunnon omistusprojektista? Hyvinvointikatsaus

4/2000.

Matala, Timo 2008. Muuttoliike ja asuntovelkaantuminen 2000-luvulla. Hyvinvointikatsaus

4/2008.

Palmroos, Peter & Nokkala, Henrik 2011. Otantatutkimus henkilöasiakkaiden asuntoluotoista. Finanssivalvonta, Analyysiraportti 2011.

Rantala, Kati & Tarkkala, Heta 2009. Kotitalouksien velkaongelmien nykytila ja kehitys. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 90. Helsinki.

Schauman, Heidi 2012. Asuntomarkkinat ja kotitalouksien velka – pohjoismainen vertailu. BoF Online 5/2012.

Tiihonen, Arja 2012. Asumisväljyys lisääntyy hitaasti. Tilastokeskus http://www.stat.fi/tup/ vl2010/art_2011-10-18_001.html.

Tilastokeskus 2011. Velkaantumistilasto. http://tilastokeskus.fi/til/velk/index.html.

Valtiovarainministeriö 2012. Finanssimarkkinoiden makrotaloudellisten vaikutusten sääntely ja valvonta. Työryhmän muistio. Valtiovarainministeriön julkaisuja 32/2012.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 3.6.2013