Kansantalouden tuottavuusmittarit: tilaston dokumentaatio
Tilaston dokumentaatiossa kuvataan, miten tilasto on laadittu ja mitä menetelmiä laadinnassa on käytetty. Tiedot auttavat tulkitsemaan tilastojen lukuja sekä arvioimaan niiden luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta. Laaturaportti pohjautuu EU:n SIMS-malliin. Dokumentaatiosta löytyvät myös tilaston muutoksista kertovat muutostiedotteet ja mahdolliset tarkentavat menetelmäkuvaukset.
Jos etsit tämän tilaston tilastolukuja, siirry tilaston sivulle: Kansantalouden tuottavuusmittarit
Laaturaportti
Tilaston yleiskuvaus (SIMS 3.1)
Kansantalouden tuottavuusmittarit laajentavat kansantalouden tilinpitoa ja siinä arvonlisän, tuotoksen ja työn tuottavuuden muutokset hajotetaan komponentteihin, jolloin pystytään tarkastelemaan muutosten syitä. Tiedot kootaan lukuisista eri lähteistä ja ne julkaistaan ennakollisesti tilastovuotta seuraavana kesänä ja lopullisin tiedoin ennakkoa seuraavana keväänä.
Kattavuus (SIMS 3.3)
Kansantalouden tuottavuusmittarit -tilasto kuvaa kansantalouden tilinpidosta poiketen vain markkinaehtoiseksi tulkittavaa osaa taloudesta institutionaalisen sektorin perusteella. Lisäksi koko taloudesta on rajattu pois seuraavat toimialat: kiinteistöalan toiminta L68 ja maatalous A. Kaikkien talousyksiköiden keskeinen taloudellisen mielenkiinnon kohde on kyseisen maan alueella.
ESA 2010:ssä on viisi toisensa poissulkevaa institutionaalista sektoria:
- yritykset
- rahoitus- ja vakuutuslaitokset
- julkisyhteisöt
- kotitaloudet
- kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt.
Nämä viisi sektoria muodostavat yhdessä koko kotimaisen talouden. Kukin sektori on jaettu lisäksi alasektoreihin.
Tuottavuusmittarit sisältävät sektoreista vain markkinaehtoisiksi määritellyt, eli sektoriluokat S11 yritykset, S12 rahoitus- ja vakuutuslaitokset ja S14 kotitaloudet. Tilaston ulkopuolelle jäävät sektorit S15 kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja S13 julkisyhteisöt. Myös ulkomaiden sektori S2 jää tilaston tarkastelun ulkopuolelle.
Toimialaluokituksessa ESA 2010 noudattaa NACE Rev.2 luokitusta. Tuottavuusmittareista on rajattu tarkastelun ulkopuolelle toimialat L68 kiinteistöalan toiminta ja A maatalous.
Koska tuottavuusmittarit käyttää työssäkäyntitilastoa lähteenä, on sitä kautta käytössä myös ammatti- ja koulutusluokitukset.
Tilastoyksikkö (SIMS 3.5)
ESA 2010 ohjeiden mukaisesti kansantalouden tilinpidossa on kaksi tilastoyksikkötyyppiä ja vastaavasti kaksi näkökulmaa talouden tarkasteluun:
- institutionaalinen yksikkö
- paikallinen toimialayksikkö (local KAU).
Ensin mainittua käytetään tarkasteltaessa tuloja, menoja ja rahoitusvirtoja sekä varallisuustaseita. Jälkimmäistä käytetään kuvattaessa tuotantoprosessia sekä panos-tuotosanalyysissä js alueellisessa analyysissä.
Institutionaalinen yksikkö on talousyksikkö, jolla on itsenäinen päätöksentekovalta päätoiminnassaan. Kotimainen yksikkö on institutionaalinen yksikkö, jonka pääasiallinen taloudellisen mielenkiinnon keskus on ao. talousalueella ja sillä on päätäntävalta toimistaan ja sillä on, tai voisi olla, täydellinen kirjanpito.
Paikallinen toimialayksikö käsittää kaikki ne institutionaalisen yksikön tuotannolliset osat, jotka sijaitsevat samalla paikalla tai hyvin lähellä toisiaan, ja jotka toimivat samalla NACE Rec.2 toimialatasolla (nelinumerotaso).
Institutionaalinen yksikkö koostuu yhdestä tai useammasta paikallisesta toimialayksiköstä; paikallinen toimialayksikkö kuuluu yhteen, ja vain yhteen, institutionaaliseen yksikköön.
Tilaston perusjoukko (SIMS 3.6)
Kansantalouden tilinpidossa tietyn maan kohdejoukko koostuu kaikista kotimaisista tilastoyksiköistä (institutionaalisista yksiköistä tai paikallisista toimialayksiköistä, katso kohta Tilastoyksikkö).
Yksikkö on kotimainen, kun sen pääasiallisen taloudellisen mielenkiinnon keskus on tuossa maassa, toisin sanoen, kun se harjoittaa taloudellista toimintaa maassa pidemmän aikaa (vähintään vuoden).
Kansantalouden tuottavuusmittareissa julkisyhteisöt, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, kiinteistöalan toimiala ja maatalouden toimiala on rajattu tilaston ulkopuolelle.
Viitealue (SIMS 3.7)
Kansantalouden tilinpidon viitealue on koko maa.
Ajallinen kattavuus (SIMS 3.8)
Kansantalouden tuottavuusmittarit laaditaan vuosittain. Tilaston aikasarja alkaa vuodesta 1975.
Perusajankohta (SIMS 3.9)
Käsite perusvuosi ei ole käytössä kansantalouden tilinpidossa.
Sen sijaan jotkut kansantalouden tilinpidon muuttujat muodostetaan käsittein "edellisen vuoden hinnoin" sekä "ketjutetuin volyymein", kuten komission päätös 98/715/EC määrää.
Muuttujien esittäminen edellisen vuoden hinnoin mahdollistaa volyymi-indeksin muodostamisen laskentavuoden ja edellisen vuoden välille. Kun viitevuosi on valittu, voidaan volyymi-indeksit ketjuttaa kaikille viitevuoden mukaisille käypähintaisille muuttujille. Tällöin saadaan volyymiestimaatti kaikille halutuille ajankohdille.
Suomessa käytetään viitevuotta 2015 ketjutettujen volyymien esittämiseen. Ketjutettujen volyymien laskemisessa käytetään annual overlap -menetelmää.
Mittayksikkö (SIMS 4)
Tuottavuusmittareissa suurin osa muuttujista on mitattu logaritmisina muutosasteina, joilla ei ole mielekästä euro- tai määrätulkintaa. Ainoat euromääräiset julkaistavat muuttujat ovat tuottava pääomakanta sekä pääoma- ja työvoimakorvaukset.
ESA 2010 järjestelmässä kaikki virrat ja varannot mitataan raha-arvoisina, joko euroina tai kansallisina valuuttoina. Poikkeuksen muodostavat vain jotkin väestöön ja työvoimaan liittyvät muuttujat, jotka ilmaistaan henkilöinä, tunteina tai työpaikkoina. Virrat ja varannot tulee arvostaa vaihtoarvoisina, ts. arvosta, jolla ne vaihdetaan, tai voitaisiin vaihtaa, käteiseen. Täten markkinahinta on ESA:n arvottamisen lähtökohtainen hintakäsite.
Käypien (markkina) hintojen lisäksi tietyt kansantalouden tilinpidon muuttujat ilmaistaan myös edellisen vuoden hintaisina ja ketjutettuina volyymitietoina. Lisäksi on myös mahdollista tuottaa tiedoista kasvuprosentit ja indeksit sekä monia muita tunnuslukuja (esim. prosenttiosuuksia, henkeä kohden laskettuja tietoja, ostovoimakorjattuja tietoja).
Viiteajankohta (SIMS 5)
Kansantalouden tuottavuusmittareiden viiteajankohta on kalenterivuosi. Kansantalouden tilinpidossa yleensä viiteajankohtana on kalenterivuosi vuositilinpidossa ja vuosineljännes neljännesvuositilinpidossa.
Kahden tyyppisiä tietoja kirjataan: virtoja ja varantoja. Virroilla viitataan toimintaan tai vaikutuksiin, jotka tapahtuvat tietyn ajanjakson sisällä. Varannot puolestaan kohdistuvat tietyn ajanhetken tilanteeseen (tavallisesti vuoden tai neljänneksen alku tai loppu).
Luokitukset (SIMS 3.2)
Kansantalouden tuottavuusmittareissa tärkeimmät käytetyt luokitukset ovat:
- Toimialaluokitus TOL 2008
- Sektoriluokitus 2023
- Taloustoimiluokitus
- Varaluokitus
- Kulutustuotteen kestävyysluokka COICOP2018- luokitus
Vuositilinpidon menetelmäkuvauksessa on tarkemmin kuvattu käytettyjä luokituksia luvussa 9.
Käsitteet ja määritelmät (SIMS 3.4)
Arvonlisäykseen perustuva kokonaistuottavuus
Arvonlisäys on määritelmällisesti tuotos miinus välituotekäyttö. Sovellettaessa arvonlisäyslaskentaa kokonaistuottavuuden arvioimiseksi arvonlisäyksen muutoksesta vähennetään pääoman ja työn kontribuutiot ts. ?kokonaistuottavuus?_arvl=arvonlisäyksen muutos-(pääoman+työn kontribuutiot)
Arvonlisäys
Arvonlisäys (brutto) tarkoittaa tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämää arvoa. Se lasketaan markkinatuotannossa vähentämällä yksikön tuotoksesta tuotannossa käytetyt välituotteet (tavarat ja palvelut) ja markkinattomassa tuotannossa laskemalla yhteen palkansaajakorvaukset, kiinteän pääoman kuluminen ja mahdolliset tuotannon ja tuonnin verot.
Bruttokansantuote
BKT, bruttokansantuote, markkinahintaan on kotimaisten tuotantoyksiköiden tuotantotoiminnan lopputulos. Se voidaan määritellä kolmella tavalla: institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana lisättynä tuoteveroilla ja vähennettynä tuotetukipalkkioilla; kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana (kulutus, pääoman bruttomuodostus, vienti miinus tuonti); tulojen summana (palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot, bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo, brutto).
Kasvulaskennan menetelmä
Kasvulaskennan nimi tulee siitä, että vuosittaiset arvonlisän muutokset hajotetaan kasvukomponentteihin, jolloin pystytään tarkastelemaan, mistä tekijöistä kasvu on tullut. Oletetaan, että vuodesta t vuoteen t-1 arvonlisä on kasvanut 5 % (logaritmiset % -muutokset). Tämä kasvu voidaan hajottaa osatekijöihin: osuuteen, joka johtuu pääoman määrän kasvusta; osuuteen, joka on seurausta työpanoksen kasvusta sekä osuuteen, joka johtuu kokonaistuottavuuden paranemisesta. Osatekijät summautuvat arvolisän muutokseen eli jos yo. esimerkissä oletamme, että pääoman vaikutus on 0,7 ja työvoiman 1,3 prosenttia kokonaistuottavuuden vaikutukseksi jää kolme prosenttia. Primääripanokset – pääoma ja työvoima- voidaan edelleen hajottaa alaeriin. Tuottavuustutkimuksessa pääomapanoksesta eritellään T&K (tutkimus ja kehitys)- ja ICT-pääoman vaikutukset (viestintäteknologian vaikutukset), koneiden ja laitteiden, asuinrakennuksille sekä muiden pääomavarojen kontribuutiot. Työpanoksesta erotellaan tehtyjen työtuntien sekä työpanoksen sisällä tapahtuneen rakennemuutoksen vaikutukset. Tuottavuustutkimuksen laskennat tehdään tarkimmillaan 63 toimialalle. Jokaiselle toimialalle lasketaan arvonlisäys, työn tuottavuus, pääoman ja työvoiman vaikutus tuottavuuteen sekä kokonaistuottavuus. Tämän jälkeen toimialoittaiset tiedot aggregoidaan arvonlisäyspainoin karkeammille tasoille ja tämän jälkeen vielä koko talouden tasolle.
Kokonaistuottavuus
Kokonaistuottavuudella tarkoitetaan sitä osaa arvonlisäyksen kasvusta, jota ei voida selittää tuotantopanosten (työ, pääoma) kasvulla. Tätä ei kuitenkaan pystytä suoraan mittaamaan, joten sen vaikutukset joudutaan arvioimaan residuaalina, kun muut arvonlisäyksen kasvuun vaikuttaneet tekijät on poistettu. Yleensä kokonaistuottavuuden ajatellaan tarkoittavan lähinnä teknistä kehitystä, mutta se voi sisältää muutakin. Kokonaistuottavuus voidaan laskea arvonlisäykseen tai tuotokseen perustuen. Se saadaan kun arvonlisäyksen (tai tuotoksen) muutoksesta vähennetään pääoman ja työvoiman kontribuutioiden vaikutukset. Jos laskenta perustuu tuotos-menetelmään, vähennetään myös välituotekäytön vaikutus.
Kulumisaste
Kulumisaste kertoo, kuinka suuri osuus pääomakannasta kuluu loppuun vuoden aikana. Tuottavuustutkimuksissa kulumisasteet ovat toimiala- ja pääomatavaratyyppikohtaisia. Kiinteän pääoman kuluminen kuvaa tarkasteluajanjakson aikana loppuun käytettyä kiinteiden varojen määrää. Kuluminen on seurausta normaalista kulumisesta sekä ennakoitavasta vanhenemisesta ja siihen sisältyvät myös sellaisista satunnaisista vahingoista aiheutuneet kiinteän pääoman menetykset, joiden varalle voidaan ottaa vakuutus. Kiinteän pääoman kuluminen poikkeaa liiketaloudellisista poistoista. Se tarkoittaa kiinteän pääoman käyttöä tuotannossa tarkastelujakson aikana. Se tulisi arvioida kiinteän pääomakannan ja eri pääomatavaroiden todennäköisen keskimääräisen taloudellisen iän perusteella.
Nettotuottoaste
Nettotuottoasteella tarkoitetaan pääoman rahoituskustannusta eli ns. sisäistä korkoa. Se on osa pääomatavaran käyttökustannusta. Se voidaan laskea residuaalina, kun tiedossa on pääomakorvaukset, hinnan muutoksista johtuvat pääomavoitot/tappiot sekä pääoman kulumisaste.
Pääoma- ja työvoimakorvaukset
Työvoimakorvaus eli palkka on tuottajan näkökulmasta työpanoksen hinta. Tarkasteltaessa työvoiman laadun muutoksen vaikutusta tuottavuuden muutokseen koulutustasoiltaan erityyppisten työntekijöiden tekemät työtunnit painotetaan ko. työntekijäryhmän työvoimakorvausten osuudella kaikista työvoimakorvauksista. Kun toimialan arvonlisäyksestä vähennetään työvoimakorvaukset, jäljelle jää pääomakorvaus. Tarkasteltaessa pääomapalveluiden vaikutusta tuottavuuteen pääomakorvausten määrää käytetään pääomatavaratyyppien painojen laskennassa toimialoittain (vrt. työvoimakorvaukset). Pääomakorvausten määrää käytetään myös nettotuottoasteen laskennassa.
Pääomaintensiteetin kontribuutio
Pääomaintensiteetin (pääomapalveluiden volyymi/työtunti) muutoksen vaikutus työn tuottavuuden muutokseen.
Pääoman vuokrahinta
Pääoman vuokrahinta on pääomapalveluiden hinta. Pääoman vuokrahinta kuvaa sitä rahamäärää, joka olisi tarvittu vuoden aikana kattamaan x euron arvosta pääomatavaran palveluiden käyttöä. Tähän sisältyvät pääoman rahoituskustannukset tai vaihtoehtoiskustannus siitä, että pääomaa ei nyt voida käyttää muualla tuotannossa sekä pääomatavaran hinnan muutoksista johtuvat voitot tai tappiot ja pääoman kuluminen käytössä.
Tuotokseen perustuva kokonaistuottavuus
On perusteltua olettaa, että toimialojen välillä on välituotevaihdantaa. Esimerkiksi toimiala x voi toimittaa toimialalle y johtimia. Toimialan x johtimet ovat sen toimialan lopputuote, mutta eivät koko tuotantoketjun kannalta ole lopputuotteita. Toimiala y hyödyntää johtimia omien lopputuotteidensa, teknisten laitteiden, valmistuksessa. Käytettäessä pelkästään arvonlisäysmenetelmää välituoteintensiteetin kontribuutio tuottavuuden muutokseen jää huomiotta. Tuotokseen perustuva tuottavuuslaskenta ottaa sen huomioon. Kokonaistuottavuuden laskentakaava muuttuu muotoon: ?kokonaistuottavuus?_tuotos=tuotoksen muutos-(pääoman+työn+välituotekäytön kontribuutiot)
Tuotos perushintaan
Tuotos perushintaan koostuu tilinpitojakson aikana tuotetuista tuotteista. Tuotos eritellään kolmeen tyyppiin: markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön ja muu markkinaton tuotos. Tuotos on kirjattava ja arvotettava silloin kun tuotantoprosessi tuottaa sen.
Tuottava pääomakanta
Kansantalouden tilinpidossa pääomakannalla tarkoitetaan kansantaloudessa olevaa pääoman määrää. Tähän sisältyvät sekä fyysinen pääoma kuten koneet, laitteet ja rakennukset että myös henkiset omaisuustuotteet kuten tutkimus- ja tuotekehitys. Tuottavuustutkimuksessa käytettävä tuottava pääomakanta eroaa kansantalouden tilinpidon pääomakannasta. Se mittaa pääomakannan tarjoamia pääomapalveluita. Pääomapalveluiden määrä kuvaa pääomakantaa paremmin pääoman tuotantokykyä sekä vastaa tuotantofunktion muita tekijöitä.
Työn tuottavuus
Työn tuottavuus lasketaan jakamalla bruttokansantuote (eli arvonlisäys) tai tuotos sen aikaansaamiseksi käytettyjen työtuntien määrällä. Uusklassisen talousteorian mukaan talouskasvu syntyy työn tuottavuuden kasvusta.
Työpanoksen rakennemuutoksen kontribuutio
Työpanoksen rakennemuutoksella tarkoitetaan työpanoksessa tapahtuvia muutoksia. Tuottavuustutkimuksessa tehdyt työtunnit ja työkorvaukset on luokiteltu työntekijöiden iän, koulutustason ja sukupuolen mukaan. Näin pystytään havaitsemaan, mikä osa tuottavuuden kasvusta johtuu näissä tekijöissä tapahtuneista muutoksista. Työpanoksen rakennemuutoksen kontribuutiota arvioitaessa on käytetty työssäkäyntitilaston aineistoa vuodesta 1975 alkaen. Aineisto jaetaan edellä mainittuihin luokkiin. Kullekin luokalle määräytyy oma painonsa ko. luokan keskimääräisiä palkkoja hyödyntäen (oletuksena, että palkat kuvastavat työvoiman rajatuottavuutta). Yksi luokka koostuu esim. korkeasti koulutetuista 30–54-vuotiaista naisista, jonka ikänsä ja koulutuksensa perusteella voidaan olettaa saavan korkeampaa tuloa kuin esimerkiksi alle 30-vuotias keskiasteen koulutuksen saanut mies. Jos esim. korkeasti koulutettujen suhteellinen osuus kokonaistyöpanoksen sisällä kasvaa tai jos korkeasti koulutettujen suhteellinen palkka nousee, näkyy tämä rakennemuutos-termin kasvuna.
Välituotekäyttö
Välituotekäyttö koostuu tuotantoprosessissa panoksina kulutettujen tavaroiden ja palveluiden arvosta, lukuun ottamatta kiinteitä varoja, joiden kulutus kirjataan kiinteän pääoman kulumisena. Tavarat ja palvelut voidaan joko muuntaa tai käyttää hyväksi tuotantoprosessissa. Välituotteina käytetyt tuotteet pitää kirjata ja arvottaa sillä hetkellä, jolloin ne joutuvat tuotantoprosessiin. Ne on arvotettava samanlaisten tavaroiden tai palveluiden sen hetkisiin ostajan hintoihin.
Toimintavaltuudet (SIMS 6)
Tilastolaki (Finlex.fi) ohjaa tilastojen laadintaa. Tilastolaissa säädetään muun muassa tiedonkeruusta, tietojen käsittelystä ja tiedonantovelvollisuudesta. Tietojen käsittelyyn tilastoja tuotettaessa sovelletaan tilastolain lisäksi yleistä tietosuoja-asetusta, tietosuojalakia sekä lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta.
Tilastokeskus soveltaa tilastoja laatiessaan EU:n tilastosäädöksiä, jotka ohjaavat kaikkien EU-maiden tilastovirastoja.
Lähdeaineistot (SIMS 18.1)
Kansantalouden tuottavuusmittarit laaditaan kansantalouden tilinpidon tietojen mukaan, joten lähdeaineistot ovat samat kuin kansantalouden tilinpidolla. Lisäksi käytetään työssäkäyntitilaston aineistoa.
Lisätietoja kansantalouden tilinpidon tietolähteistä löytyy menetelmäkuvauksista:
- Vuositilinpidon menetelmäkuvaus, tietolähteitä kuvattu luvussa 10
- Neljännesvuositilinpidon menetelmäkuvaus, tietolähteitä kuvattu luvuissa 4, 5, 6, 7 ja 8
- Sektoritilit neljännesvuosittain- tilaston menetelmäkuvaus, tietolähteitä kuvattu luvussa 1.2
Aineiston/datan validointi (SIMS 18.4)
Kansantalouden tuottavuusmittareiden laadintaprosessin aikana pyritään tunnistamaan virheelliset havainnot käytetyissä lähdeaineistoissa, joista merkittävin on kansantalouden tilinpito, sekä laskentamenetelmissä.
Tiedon käsittely (SIMS 18.5)
Kansantalouden tuottavuusmittareiden laskenta- ja käsittelysääntöjä on kuvattu erillisessä menetelmäkuvauksessa tilaston sivulla.
Käyttäjien tarpeet (SIMS 12.1)
Kansantalouden tilinpidon tiedot tuottavat keskeistä informaatiota talouspolitiikan seurantaan ja päätöksentekoon, ennustamiseen, hallinnollisisiin tarkoituksiin, talouskehityksen tiedottamiseksi suurelle yleisölle (suoraan tai epäsuorasti uutistoimistojen kautta) sekä lähteeksi taloudellisen tutkimukseen.
Kansallisella tasolla valtiovarainministeriö, tiede- ja akateemiset yhteisöt sekä taloustutkijat ovat yleensä merkittävimpiä kansantalouden tilinpidon tiedon käyttäjiä.
Käyttäjätyytyväisyys (SIMS 12.2)
Tiedotusvälineiden reagointia Tilastokeskuksen julkistuksiin ja uutisointiin seurataan säännöllisesti ja ne raportoidaan.
Kansantalouden tilinpidossa on pysyvä yhteistyöryhmä (SKT-ryhmä), joka koostuu Suomen tärkeimpien talousennustelaitosten, Tullihallituksen tilastoyksikön ja Helsingin yliopiston asiantuntijoista sekä Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon ja maksutaseen asiantuntijoista.
Ryhmä kokoontuu kahdesti vuodessa, ja keskusteluaiheina ovat tietojen tai menetelmien viimeaikaiset tai tulevat muutokset tai muut ajankohtaiset kysymykset.
Kansantalouden tilinpidon käyttäjille voidaan tehdä satunnaisesti kyselyitä, kun halutaan kartoittaa käyttäjien tarpeita.
Tarkkuus ja luotettavuus yleisesti (SIMS 13.1)
Kansantalouden tuottavuusmittarit pystyy kuvaamaan tuottavuuden kehitystä vain niin tarkasti, kuin talouden bruttoarvonlisäys ja työtunnit ovat kuvattuna kansantalouden tilinpidossa.
Kansantalouden tilinpidossa on harvinaista mutta mahdollista, että yksittäiset vuodet tietyillä toimialoilla saavat negatiivisen arvonlisäyksen. Tällöin kyseiselle vuodelle ei voida laskea tuottavuutta tai sen muutosta, sillä tuottavuus ei voi olla negatiivinen.
Nämä tapaukset voivat aiheuttaa katkoksia toimialojen tuottavuuden aikasarjoihin, ja negatiiviset tuottavuuden arvot pyritään korvaamaan siten, että tuottavuuden taso ennen ja jälkeen poikkeusvuoden ovat oikeassa suhteessa.
Tietyt menetelmävalinnat, kuten muutosten esittäminen logaritmisina, saattavat johtaa suurien muutosten kohdalla epätarkkaan tietoon tuottavuuden kehityksestä.
Laadunvarmistus (SIMS 11.1)
Laadunhallinta edellyttää toiminnan kokonaisvaltaista ohjausta. Euroopan tilastoja koskevat käytännesäännöt muodostavat Euroopan tilastojärjestelmän yhteisen laatujärjestelmän perustan. Käytännesäännöt perustuvat 16 periaatteeseen, jotka koskevat tilastoviranomaisen riippumattomuutta, vastuuvelvollisuutta sekä prosessien ja julkaistavan tiedon laatua.
Periaatteet ovat yhteensopivat YK:n tilastokomission hyväksymien virallisen tilaston periaatteiden kanssa ja täydentävät niitä. Suomen virallisen tilaston laatukriteerit ovat yhteensopivat Euroopan tilastojen käytännesääntöjen kanssa.
Lisätietoja:
Tietojen revisoitumislinjaukset (SIMS 17.1)
Julkistettujen tilastotietojen tarkentuminen eli revisio on osa normaalia tilastotuotantoa. Revisio merkitsee yleensä käytettävissä olevien tietojen laadun parantumista tai merkittävää menetelmämuutosta, jossa korjataan aikasarjaa myös taaksepäin.
Tilastotietojen tarkentumisen syy on useimmiten aineiston täydentyminen. Tällöin uusi, revisioitu tilastoluku perustuu laajempaan tietopohjaan.
Tilaston tietojen tarkentuminen voi liittyä myös käytettävään laskentamenetelmään, kuten lukujen vuosittaiseen täsmäytykseen tai painorakenteen päivitykseen. Tiedot voivat tarkentua myös luokitusten muutoksen takia. Kansantalouden tilinpidossa merkittävät revisiot tehdään tilinpidon käsikirjoja päivitettäessä.
Jos tilaston tiedot tarkentuvat merkittävästi tavallista enemmän, kerrotaan sen syistä erikseen julkistuksessa.
Tietojen revisoitumiskäytännöt (SIMS 17.2)
Kansantalouden tuottavuusmittarit revisoituvat, kun kansantalouden tilinpidon vuositiedot revisoituvat. Kansantalouden tilinpidon tiedot tarkentuvat esimerkiksi siitä syystä, että laadinnassa käytettävät lähdeaineistot tarkentuvat tai ne saadaan käyttöön vasta ensijulkistuksen jälkeen.
Oikea-aikaisuus (SIMS 14.1)
Kansantalouden tuottavuusmittareilla ei ole säädettyä julkistusviivettä, mutta ennakolliset tiedot pyritään tuottamaan mahdollisimman nopeasti kansantalouden tilinpidon tietojen valmistuttua.
Tiedot tarkentuvat vuosittain kansantalouden tilinpidon tietojen mukaisiksi.
Täsmällisyys (SIMS 14.2)
On hyvän käytännön mukaista, että kansantalouden tilinpidolle on määritelty julkistuspäivät etukäteen ja että nämä julkistuspäivät myös toteutuvat.
Maantieteellinen vertailukelpoisuus (SIMS 15.1)
EU:n eri jäsenvaltioiden kansantalouden tilinpidon tietojen vertailukelpoisuus taataan soveltamalla yhteisiä Euroopan kansantalouden tilinpidon (European System of Accounts ESA2010) määritelmiä.
Myös maailmanlaajuinen vertailtavuus on mahdollinen, sillä monet Euroopan ulkopuoliset maat soveltavat SNA2008 -suositusta, jonka kanssa ESA 2010 on yhtenevä.
Tuottavuusmittareiden osalta maantieteellinen vertailukelpoisuus on varmistettava erikseen. Menetelmät saattavat poiketa hieman toisistaan maittain. Kaikki maat eivät myöskään julkaise tuottavuusmittareita vastaavaa tilastoa.
Ajallinen vertailukelpoisuus (SIMS 15.2)
Koska kaikkien tilastoitavien ajankohtien tiedot laaditaan samojen ESA2010-määritelmien mukaisesti, ovat eri ajankohtia kuvaavat kansantalouden tilinpidon tiedot vertailukelpoisia.
Yhtenäisyys yli tilastoalueiden (SIMS 15.3)
Kansantalouden tilinpidon tilijärjestelmässä eri osa-alueet ovat keskenään yhtenevät:
- vuosi- ja neljännesvuositilinpito
- julkisen sektorin tiedot
- reaalisektoritilit
- rahoitustilit
- aluetilinpito
- tarjonta- ja käyttötaulukot.
Käytännössä tietojen täydellinen yhtenevyys kaikkina ajanhetkinä voi kuitenkin olla mahdottomuus ja tilapäisiä eroja ilmenee. Erot johtuvat useimmiten eri osa-alueiden erilaisista julkistusviiveistä.
Kansantalouden tuottavuusmittarit käyttää kansantalouden tilinpidon lukuja suoraan lähteenään, joten luvut ovat yhteneväisiä.
Perustilastoja, kuten yritysten rakenne- ja suhdannetilastoja sekä työvoimatutkimusta, käytetään laajasti kansantalouden tilinpidon lähdetietoina. Kuitenkaan perustilastojen ja kansantalouden tilinpidon tiedot eivät usein ole yhtenevät.
Merkittävimpänä syynä ovat erilaiset käsitteet tai määritelmät sekä erot tietojen kattavuudessa. Myös maksutase on kansantalouden tilinpidon tärkeä lähde. Maksutaseen BPM6 -manuaalin mukaiset määritelmät ja kattavuus ovat täysin yhtenevät kansantalouden tilinpidon ESA2010-määritelmien kanssa. Näin ollen maksutaseen muuttujat ovat täysin yhtenevät vastaavien kansantalouden tilinpidon muuttujien kanssa.
Kansantalouden tilinpidon eri osa-alueiden väliset erot koskevat vain viimeisiä havaintoja ja johtuvat laadinta- ja toimitusaikataulujen erilaisista viiveistä. Tämä yhtenevyys koskee myös maksutasetta.
Maksutaseen ja kansantalouden tilinpidon tuotantojärjestelmät on integroitu ja tiedot ovat yhtenevät vuodesta 2019 alkaen ja rahoitustilinpidon osalta vuodesta 2020 alkaen.
Julkistamiskalenteri (SIMS 8.1)
Tilastokeskus julkistaa uutta tilastotietoa arkipäivisin kello 8.00 verkkopalvelussaan. Tilastojen julkistamisajankohdat kerrotaan ennakkoon verkkopalvelusta löytyvässä julkistamiskalenterissa. Tiedot ovat julkisia sen jälkeen, kun ne ovat päivittyneet verkkopalveluun.
Lisätietoja tilastojen julkistamisperiaatteista Tilastokeskuksessa.
Pääsy julkistamiskalenteriin (SIMS 8.2)
Käyttäjien käyttöoikeudet (SIMS 8.3)
Tiedot julkistetaan kaikille käyttäjille samanaikaisesti. Tilaston tietoja saa Tilastokeskuksessa käsitellä ja niistä saa antaa tietoja ennen julkistamista vain henkilö, joka osallistuu kyseisen tilaston laadintaan tai tarvitsee kyseisen tilaston tietoja omassa työssään ennen tietojen julkistamista.
Lisätietoja: Tilastojen julkistamisperiaatteet Tilastokeskuksessa
Tilastokeskus on aineistojen tuottaja ja tekijänoikeuden haltija, ellei tuotteen, tiedon tai palvelun yhteydessä erikseen toisin ilmoiteta.
Lisätietoja: Tilastotietojen käyttöehdot
Julkaisutiheys (SIMS 9)
Kansantalouden tuottavuusmittarit laaditaan vuosittain.
Tilastojulkistus (SIMS 10.1)
Tiedote julkistetaan vuosittain tilaston sivulla.
Verkkotietokanta (SIMS 10.3)
Tilaston tietokantataulukot ovat saatavilla maksutta Tilastokeskuksen StatFin-tietokannasta.
Tilaston vanhemmat aikasarjat löytyvät arkistokannasta.
Menetelmädokumentointi (SIMS 10.6)
Kansantalouden tuottavuusmittareiden menetelmäkuvaus löytyy tilaston sivulta.
Tietosuojaperiaatteet (SIMS 7.1)
Tilastotarkoituksiin kerätyn tiedon tietosuoja taataan. Tilastonlaadintaa ohjaa tilastolaki. Henkilötietojen käsittelyssä tilastolain ohella sovellettavaksi tulee EU:n yleinen tietosuoja-asetus ja suomalainen tietosuojalaki. Tilastotarkoituksiin kerättyjen tietojen salassapidosta säädetään julkisuuslaissa.
Tietoja käsittelevät vain ne henkilöt, jotka tietoja työssään tarvitsevat. Tietojen käyttö on rajattu käyttövaltuuksin. Kaikki Tilastokeskuksen henkilökuntaan kuuluvat ovat allekirjoittaneet salassapitositoumuksen, jossa he sitoutuvat pitämään salassa tilastolain tai viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain perusteella salassa pidettäväksi säädetyt tiedot. Lisätietoja tietosuojasta.