Uudet sukupolvet ovat edeltäjiään vauraampia
- Varallisuus jakautuu epätasaisesti
- Nettovarallisuus on suurimmillaan ennen eläkeikää
- Aika, sukupolvi ja ikä vaikuttavat varallisuuteen
- Varallisuuserojen kehitys on ollut maltillista
- Velkaantuminen ilmenee nettovarallisuuden eroina
- Rahoitusvarallisuuden merkitys on kasvamassa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Nettovarallisuus on suurimmillaan ennen eläkeikää
Varallisuus tarkoittaa kotitalouden taloudellisten resurssien varantoa tietyllä hetkellä. Se muuttuu säästämisen, pääomansiirtojen sekä varallisuuslajien suhteellisten hintojen muutosten seurauksena. Säästöt kertyvät tulojen ja kulutuksen erotuksena2 ja ne ovat siten voimakkaasti ikäsidonnaisia tulotason, ammattiaseman ja velkarasituksen ohella. Pääomansiirtoja ovat perinnöt ja lahjoitukset. Perintöjä saadaan yleisimmin keski-ikäisenä tai sen jälkeen: vuoden 2004 varallisuustutkimuksessa perintöjä saaneiden talouksien viitehenkilön keski-ikä oli 50 vuotta3.
Varallisuuslajien hintojen muutokset, esimerkiksi pörssikurssien tai asuntohintojen muutokset, aiheuttavat hallussapitovoittoja tai -tappioita. Olemassa oleva varallisuus voi niiden seurauksena muuttua ajan myötä ilman säästämistä tai perintöjäkin.
Taulukosta 1 ilmenee, että kotitalouksien nettovarallisuus lisääntyy viitehenkilön iän myötä eläkeikään saakka ja alenee tämän jälkeen. Kuviosta 1 (viivakuvio, asteikko vasemmalla) ilmenee, että tämä nettovarallisuuden ikäprofiili on ollut samankaltainen myös vuosina 1994, 1998 ja 2004. Nettovarallisuus on jokaisena vuotena ollut suurimmillaan 55–64-vuotiailla ja alhaisin alle 25-vuotiailla.
Nettovarallisuus on lisääntynyt keski-ikäisillä ja vanhemmilla enemmän kuin nuorilla vuodesta 1994 vuoteen 2009 sekä suhteellisesti (kuvion 1 pylväät, asteikko oikealla) että absoluuttisesti. Erityisesti yli 65-vuotiaiden reaalinen nettovarallisuus oli huomattavasti suurempi vuonna 2009 verrattuna samanikäisiin vuonna 1994, sillä reaalista kasvua oli noin 120 prosenttia. Sen sijaan alle 35-vuotiailla kasvu on ollut selvästi vähäisempää (noin 60 %). Vuodesta 2004 vuoteen 2009 nettovarallisuus jopa väheni 25–34-vuotiailla noin 12 prosenttia, kun se kaikilla kotitalouksilla kasvoi samana ajanjaksona 14 prosenttia.
Kuvio 1. Nettovarallisuuden ikäprofiilit vuosina 1994–2009 (euroa/kotitalous) ja muutos vuodesta 1994 vuoteen 2009 (prosenttia).
Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien varallisuuden aikasarjatiedosto.
Varallisuuden ikäryhmittäiset muutokset johtuvat osaksi siitä, että iän myötä varallisuuden rakenne monipuolistuu (kuvio 2). Erityisesti asuntovarallisuuden merkitys on tärkeä. Alle 25-vuotiaiden joukossa omistusasujien osuus on alhainen, eikä asuntohintojen nousu ja asuntovelkarasituksen kasvu ilmene tämän ikäryhmän nettovarallisuuden muutoksissa samalla tavalla kuin vanhemmissa ikäluokissa. Vanhemmat ikäluokat omistavat myös sijoitusasuntoja ja vapaa-ajan asuntoja. Vanhemmilla on talletusten lisäksi myös muuta rahoitusvarallisuutta. Velkarasitus alenee olennaisesti iän myötä ja lähes häviää ikääntyneillä.
Kuvio 2. Nettovarallisuuden koostuminen ikäryhmittäin vuonna 2009. Euroa/kotitalous.
Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien varallisuuden aikasarjatiedosto.
Velkaantuminen on yksi tapa tasata elinkaaren aikaista kulutusta, joka sidotun säästämisen, kuten asuntolainojen lyhennysten, kautta lisää nettovarallisuutta iän myötä. Velkarasitus (velkojen suhde bruttovaroihin) on suurimmillaan nuoremmilla erityisesti asuntovelkaisuuden takia.
Päivitetty 4.6.2012