Julkaistu: 26.2.2014

Mitä ostit tänään? – vaihtoehtoja kulutuksen tutkimiseen

  1. Kulutuspäiväkirja ja haastattelu tiedonkeruun perustana
  2. Kulutuspäiväkirja yksin ei riitä
  3. Pätkätiedosta vuosikulutukseen
  4. Kuitit vai päiväkirja − riittäisivätkö tiedot viikon ajalta?
  5. Haastattelutapana käynti vai puhelin?
  6. Internet luo uusia mahdollisuuksia
  7. Pitääkö vastaajalle maksaa ja paljonko?
  8. Tiedonkeruun kehittäminen vaatii jatkuvaa ja pitkäjänteistä työtä
  9. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittajat: Tarja Hatakka ja Mira Kajantie ovat yliaktuaareja Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Väestöryhmittäiset kulutustiedot ovat tärkeä tietolähde mm. yhteiskunnallisia eroja tutkittaessa. Tietojen saanti kotitalouksilta on viime vuosina kuitenkin vaikeutunut. Tässä artikkelissa pohditaan mahdollisuuksia kehittää kulutustutkimuksen tiedonkeruuta, jotta tulevaisuudessakin käytettävissä olisivat riittävän kattavat ja luotettavat tiedot.

Kulutustutkimusta tehdään useimmissa maailman maissa. Sen ensisijainen tehtävä on tuottaa tietoa yksityisen kulutuksen rakenteesta väestöryhmittäin (ks. tietolaatikko). Kulutuksen rakenteellisia eroja on mahdoton mitata muuten kuin keräämällä tietoa kotitalouksilta itseltään. Tämä edellyttää kyselytutkimuksen tekemistä, joka on toistettava säännöllisin väliajoin, ja joka aiheuttaa varsin suurta vastausrasitetta kotitalouksille.

Kyselytutkimusten vastausosuudet ovat alentuneet joka puolella maailmaa. Tämä asettaa haasteita kaikille surveytutkimuksille, mutta etenkin kulutuksen mittaamiselle, koska tiedonkeruu on tutkimukseen osallistuville kotitalouksille suhteellisen raskas vaatien normaalisti useita haastattelukontakteja ja päiväkirjan pitoa tai ostoskuittien keräämistä. Vastausasteen pienenemisen myötä useat maat, mukaan lukien Suomi, ovat ryhtyneet etsimään keinoja tiedonkeruun kehittämiseksi.

Tiedonkeruuta suunniteltaessa on punnittava ja tehtävä valintoja lukuisten eri menetelmien ja toteutustapojen välillä sekä arvioitava huolellisesti niiden vaikutus vastausrasitteeseen ja aineiston laatuun. Tässä artikkelissa tarkastellaan eri tiedonkeruutapoja ja millaisia arvioita niiden vaikutuksista tiedon laatuun on tehty.

Kulutuspäiväkirja ja haastattelu tiedonkeruun perustana

Millä tarkkuudella omaa kulutustaan voi muistaa ja kuinka pitkältä ajalta? Tämä on keskeinen kysymys, kun kulutuksen tiedonkeruuta suunnitellaan. Kansalliset tilastovirastot toteuttavat kulutustutkimusta käyttäen pääosin kahta eri tiedonkeruumenetelmää. Ne ovat muistiin perustuva haastattelu ja tiettynä ajanjaksona pidettävä kulutuspäiväkirja. Kirjallisuutta on runsaasti näiden tiedonkeruutapojen vahvuuksista ja puutteista. Vallinneen käsityksen mukaan kulutuspäiväkirja asettaa ns. kultaisen standardin ja tuottaa luotettavampaa ja täsmällisempää tietoa kuin muistiin perustuva haastattelutieto. Menetelmällä on kuitenkin heikkoutensa ja haastattelutiedonkeruulla omat perustelunsa, joihin palataan myöhemmin. Kirjallisuudessa menetelmät esitetään yleensä vaihtoehtoisina tiedonkeruutapoina. Esimerkiksi Yhdysvalloissa haastattelua ja kulutuspäiväkirjaa on käytetty rinnakkain erillisille otoksille, mutta useammin kulutustutkimuksen tiedonkeruussa yhdistetään molempia menetelmiä − näin myös Suomessa.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 26.2.2014