Julkaistu: 26.2.2014
Mitä ostit tänään? – vaihtoehtoja kulutuksen tutkimiseen
- Kulutuspäiväkirja ja haastattelu tiedonkeruun perustana
- Kulutuspäiväkirja yksin ei riitä
- Pätkätiedosta vuosikulutukseen
- Kuitit vai päiväkirja − riittäisivätkö tiedot viikon ajalta?
- Haastattelutapana käynti vai puhelin?
- Internet luo uusia mahdollisuuksia
- Pitääkö vastaajalle maksaa ja paljonko?
- Tiedonkeruun kehittäminen vaatii jatkuvaa ja pitkäjänteistä työtä
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Haastattelutapana käynti vai puhelin?
Jo pitkään on tiedetty, että haastattelutiedonkeruissa kysymysten muotoilulla ja lomakkeen rakenteella on merkittävä vaikutus tuloksiin. On vaara, että eri menetelmällä toteutetut kyselyt tuottavat erilaisia vastauksia, jolloin aineistojen ajallinen ja kansainvälinen vertailukelpoisuus heikkenee.
Kulutustutkimuksen haastattelu ei sisällä mielipiteitä tai mielikuvia käsitteleviä kysymyksiä vaan niin sanottuja faktatietoja (esim. määrät ja summat), jolloin menetelmällisten tekijöiden vaikutuksen tuloksiin voisi ajatella olevan vähäinen. Vaikka kirjallisuutta tiedonkeruutavan vaikutuksesta vastauksiin on paljon, systemaattista ja kontrolloitua tutkimusta koskien juuri kulutustietojen kysymistä ei ole tehty (Crossley & Winter 2012, 6). Nykyisen tutkimustiedon perusteella ei voida siis selvästi sanoa, kumpi tiedonkeruutapa toimii kulutustutkimuksessa paremmin.
McGrath (2005) on vertaillut puhelin- ja käyntihaastatteluilla saatuja kulutustietoja USA:ssa. Tutkimusasetelma ei tosin perustunut tiedonkeruutapojen satunnaiseen valintaan. Lomake oli ensisijaisesti suunniteltu käyntihaastatteluun, mutta haastattelijan oli myös mahdollista tehdä haastattelu puhelimitse, jos se oli ainoa tapa saada vastaukset. McGrathin mukaan kulutustiedot eivät kokonaisuudessaan juuri poikenneet toisistaan haastattelutavan perusteella. Sen sijaan osittaiskatoa eli yksittäisiä puuttuvia tietoja havaittiin enemmän puhelin- kuin käyntihaastatteluissa. Vastaaja kertoi esimerkiksi ostaneensa kellon mutta ei muistanut kellon hintaa, tai vastaaja kertoi ostaneensa vaatteita 200 dollarilla mutta ei osannut eritellä tarkemmin, ostiko hän paitoja vai kenkiä. Näin ollen puhelinhaastatteluilla saatua aineistoa jouduttiin korjaamaan ja muokkaamaan käyntihaastatteluita enemmän.
Kulutustietojen kyselymenetelmiä pohtivissa artikkeleissa todetaan, että tietojen laadun kannalta olennaisinta on kysymysten ymmärrettävyys, muistelun helppous ja tietojen luottamuksellisuus. Haastattelussa kysytään esimerkiksi: "Paljonko kotitalous maksoi urheilu- ja liikuntaharrastuksiin liittyviä kurssi-, leiri- ja kausimaksuja yhteensä viimeisten 12 kuukauden aikana?" Kysymys edellyttää, että vastaaja arvioi maksuja koko kotitalouden osalta. Puhelimessa vastaaminen voi äkkiseltään tuntua vaikealta. Safir ja Goldenberg (2008) toteavat, että muistelua helpottavilla apuvälineillä voi vähentää tiedonkeruutavasta johtuvia eroja. Suomessa vuonna 2012 puhelimitse toteutetussa tiedonkeruussa kotitalouksille toimitettiin etukäteen tietoa kysymyksistä ja luetteloita esimerkiksi kestokulutustavaroista tuoteryhmittäin. Kotitalous saattoi halutessaan kirjata euromääriä ylös ennen varsinaista puhelinhaastattelua. Haastattelijoilta saadun palautteen mukaan alle puolet vastanneista kotitalouksista oli kerännyt ja merkinnyt tietoja muistiin etukäteen.
Kysymysten ymmärrettävyyden kannalta kirjallisia lomakkeita pidetään yleensä helpompina kuin suullisia kysymyksiä (Crossley & Winter 2012). Luottamuksellisuuden tai kysymysten sensitiivisyyden kannalta kulutusta koskevia kysymyksiä ei pidetä yhtä herkkinä kuin esimerkiksi tulokysymyksiä (mm. d'Ardenne & Blake 2011).
Päivitetty 26.2.2014