Pakkokeino

Pakkokeinot jaetaan usein kolmeen ryhmään: henkilöön kohdistuvat pakkokeinot, omaisuuteen kohdistuvat pakkokeinot ja tuomioistuimen määräämät pakkokeinot. Pakkokeinotilastossa pakkokeinot on kuitenkin luokiteltu siten, että ensin luetellaan henkilöön kohdistuneet pakkokeinot ja sitten omaisuuteen kohdistuneet pakkokeinot. Tuomioistuimen määräämät pakkokeinot erottuvat tilastossa siten, että pakkokeinon lyhenne päättyy O kirjaimeen. Telekuuntelu, televalvonta ja tekninen tarkkailu (pakkokeinolaki 5a luku 2003/646) eivät ole mukana tässä tilastossa.

Osa pakkokeinoina tilastoitavista tapauksista, kuten lähestymiskiellot ja liiketoimintakiellot ovat kuulutustyyppisiä (etsintäkuulutuksia), jotka aiheuttavat toimenpiteitä, jos määräystä rikotaan.

Pakkokeinoista on säädetty pakkokeinolaissa (1987/450). Lisäksi poliisilaissa on säädetty kiinniotosta (ns. poliisilakiperusteinen kiinniotto). Ulkomaalaisiin erityistilanteissa (esimerkiksi maahantulomuodollisuudet tai pakolaisuus) kohdistettavista pakkokeinoista on säädetty ulkomaalaislaissa.

Pakkokeinopäätökseen kirjataan pakkokeinon peruste, pakkokeinon lainmukaiset yleisperusteet (yksi tai useampia).

Henkilön vapauteen kohdistuvissa pakkokeinoissa voidaan käyttää myös erityisperustetta (yksi tai useampia). Esimerkiksi tyypillinen erityisperuste on, että on pelättävissä, että syylliseksi epäilty lähtee pakoon.