Ympäristönsuojelumenojen loppukäyttö

EKT 2010:n (§ 3.94) mukaan loppukäyttö (P.3) on kotimaisten institutionaalisten yksiköiden menoja kulutustavaroiden tai palvelujen hankintaan. Kyseisiä tavaroita tai palveluita käytetään henkilökohtaisten tai yhteiskunnan kollektiivisten tarpeiden tyydyttämiseen.

Kotitalouksien ympäristönsuojelupalveluiden loppukäyttö (EKT 2010, § 3.95) sisältää kotitalouksien ympäristöpalveluiden hankinnasta aiheutuneet menot. Tämä kulutus tyydyttää niiden henkilökohtaisia tarpeita. Se sisältää kotitalouksien ”maksut markkinattomasta tuotoksesta” eli niiden maksamat erilaiset palkkiot ja maksut, jotka edustavat alle 50 prosenttia markkinattomien ympäristönsuojelupalveluiden tuotannosta. Kotitalouksien kulutusmenot kirjataan ostajanhintaan.

Kansantalouden tilinpidossa tuotteiden tuotanto yhteisön yleiseksi hyödyksi, kuten julkinen hallinto, oikeuspalvelut, puolustusvoimat ja vastaavat, kohdistetaan tavallisesti julkisyhteisölle. Tämä on julkisyhteisön loppukulutusta. Julkisyhteisö itse yleensä tuottaa nuo palvelut, joten niitä voi tunnistaa ja mitata tuotantopuolella.

Vastaavasti julkisyhteisön ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ympäristöpalveluiden kulutusmenot (ESA 2010, § 3.97, 3.98 ja 3.117) ovat samansuuruiset kuin niiden markkinattoman tuotoksen arvo miinus maksut markkinattomasta tuotoksesta.