Asuntotulo

Asuntotulo eli laskennallinen nettovuokra kuvaa kotitalouden saamaa etua verrattuna vastaavanlaisessa markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvaan kotitalouteen. Laskennallista asuntotuloa syntyy myös silloin, kun asutaan toisen kotitalouden omistamassa asunnossa vastikkeetta, sekä silloin kun kuntien ja yleishyödyllisten yhteisöjen asunnoissa maksetaan käypää vuokraa alempaa vuokraa. Laskennallinen asuntotulo on tulonjakotilastossa oma tulokäsitteen ulkopuolinen tuloeränsä, jota tilastoidaan tilastovuodesta 2011 alkaen lisätietona (memorandum item). Poikkeuksena työsuhteeseen perustuva asuntoetu on palkkatuloa verotustietojen mukaisena.

Asuntotulo asumisesta saadaan, kun ns. laskennallisesta bruttovuokrasta vähennetään kotitalouden asunnostaan maksamat asumiskustannukset (omistusasujilla mm. hoitovastikkeet, vakuutukset, ylläpitokorjauskustannukset) ja asuntolainan korot. Lopputuloksena oleva laskennallinen nettovuokra voi asuntovelallisilla olla negatiivinen asuntolainojen korkojen vuoksi.

Asuntotulo lasketaan seuraavasti:
+ Bruttovuokra (= vastaavanlaisen asunnon markkinavuokra)
– asumiskustannukset (tässä vaiheessa mahdollisesti negatiiviseksi muodostuva asuntotulo nollataan)
– mahdolliset asuntolainan korot.

Asuntotulo on mukana kansainvälisissä tulonjakotilastojen suosituksissa omana tuloeränään osana käytettävissä olevaa tuloa (Canberra Group: Handbook on Household Income Statistics, Second Edition 2011, United Nations). Käytännössä se ei kuitenkaan sisälly kansainvälisten lähteiden tulokäsitteeseen (Eurostat, OECD). Kansantalouden tilinpidossa asuntotuloa vastaa kotitalouksien toimintaylijäämä, josta vähennetään omaisuusmenojen osana asuntolainojen korot. Se luetaan kansantalouden tilinpidossa osaksi käytettävissä olevaa tuloa. Tulonjaon kokonaistilastossa ei muodosteta lainkaan asuntotuloa.