Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

Julkaistu: 12.4.2018

Yrityksillä innovaatiotoimintaa aiempaa yleisemmin vuosina 2014–2016

Yritykset ilmoittivat innovaatiotoiminnasta aiempaa yleisemmin vuosina 2014–2016. Innovaatiotoimintaa oli ollut 65 prosentilla tutkituista yrityksistä kun aiemmissa tutkimuksissa vastaava osuus on ollut kymmenkunta prosenttiyksikköä vähemmän. Tiedot käyvät ilmi Tilastokeskuksen tutkimuksesta, missä selvitettiin yritysten innovaatiotoiminnan yleisyyttä ja luonnetta. Tutkimus oli osa kahden vuoden välein tehtävää EU-tutkimusta.

Innovaatiotoiminnan yleisyys teollisuudessa ja palvelualoilla 2006–2016, osuus yrityksistä

Innovaatiotoiminnan yleisyys teollisuudessa ja palvelualoilla 2006–2016, osuus yrityksistä

Innovointia ilmoitettiin tuoreimmassa tutkimuksessa kauttaaltaan yleisemmin kuin aiemmin, niin eri kokoluokan yrityksissä kuin esimerkiksi eri innovaatiotyyppienkin osalta.

Uusia tai olennaisesti aiemmasta parannettuja tuotteita toi markkinoille 43 prosenttia tutkituista yrityksistä ja kaikkiaan tuotteisiin ja prosesseihin liittyvää innovaatiotoimintaa ilmoitti 58 prosenttia yrityksistä osuuden noustua kymmenen prosenttiyksikköä edellistutkimuksesta. Organisaatio- ja markkinointi-innovaatioitakin ilmoittaneiden yritysten osuus nousi edellistutkimuksesta merkittävästi, reilulla seitsemällä prosenttiyksiköllä, ja oli nyt 46 prosenttia kaikista yrityksistä.

Innovaatiotoiminnan menot pysyivät vuonna 2016 edellistutkimusten tasolla, eli noin kuudessa miljardissa eurossa. Menojen rakenteessa tapahtui kuitenkin muutos aiempaan verrattuna, sillä tutkimus- ja kehittämismenojen (t&k) vähennyttyä kasvaneet innovaatioinvestoinnit ja muun muassa tuotteiden markkinoille tuontiin tehdyt panostukset kasvattivat reilusti muiden, ei-t&k-menojen osuutta. Innovaatiomenoista 4,3 miljardia käytettiin teollisuuden yrityksissä, ja 1,7 miljardia palvelualoilla.

Yleisimmin innovaatiotoimintaa haittaavaksi tekijäksi nousi tutkimuksessa osaavan henkilökunnan puuttuminen. Oman rahoituksen puuttuminen ja innovaatiotoiminnan korkeat kustannukset, kuten myös markkinatekijät, eli kova kilpailu ja innovaatioiden epävarma kysyntä, ovat edelleen innovoinnin haasteita. Lainsäädäntö voi vaikuttaa innovaatiotoimintaa stimuloivasti, häiritsevästi tai olla neutraali. Innovoineista esimerkiksi seitsemälle prosentille ympäristölainsäädäntö näyttäytyi innovaatiotoimintaa stimuloivana, 11 prosenttia arvioi tietosuojalainsäädännön aiheuttavan epävarmuutta innovaatiotoiminnassa ja, yhtälailla, 11 prosenttia koki tuoteturvallisuus- ja kuluttajansuojalainsäädännön aiheuttavan ylimääräistä taakkaa uuden kehittämisessä.

Innovaatioyhteistyön lisäksi tutkimus kartoitti myös laajemmin yritysten ja yliopistojen yhteistyötä ja sen tuloksia. Yrityksistä noin viidennes ilmoitti yliopistojen kanssa tehdystä yhteistyöstä vuosina 2014–2016. Yhteistyötä ilmoittaneiden osuus oli suurempi teollisuudessa kuin palvelualoilla ja useimmilla aloilla se oli valtaosin nimenomaan innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä. Mainituista yliopistoyhteistyön tuloksista tärkeimmiksi yritykset nostivat tietopohjan ja osaamisen vahvistamisen, näkymät tulevaisuuden kehitystrendeistä ja markkinoista, uusien teknologioiden, menetelmien ja laitteiden käyttöönoton sekä uusien ja parannettujen tuotteiden kehittämistyön.


Lähde: Innovaatiotoiminta 2016, Tilastokeskus

Lisätietoja: Mervi Niemi 029 551 3263, Heidi Pirkola 029 551 3246, tiede.teknologia@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Sami Saarikivi

Julkaisu pdf-muodossa (1,0 Mt)

Katsaukset
Taulukot

Tietokantataulukot

Poimi tarvitsemiasi tietoja taulukoiksi, tarkastele tietoja kuvioina, tai lataa dataa käyttöösi.

Liitetaulukot

Laatuselosteet

Päivitetty 12.4.2018

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Innovaatiotoiminta [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-4380. 2016. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 14.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/inn/2016/inn_2016_2018-04-12_tie_001_fi.html